Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Valiokunta pitää kuorma- ja linja-auton kuljettajien
ehdotettua ammattipätevyyskoulusta hyvänä ja
toteaa, että ammattipätevyysvaatimusten tiukentuessa
ja eriytyessä nykyiset ajokorttivaatimukset tarkistetaan.
Muutokset edellyttävät tarkistuksia kaikkiin raskaan
kaluston ajokorttiluokkiin. Ajokorttivaatimuksista säädetään
kuitenkin erikseen.
Ammattimainen kuljettaminen
Lain soveltamisalasta säädetään
lain 2 §:ssä, jonka mukaan laki koskee
kuorma- ja linja-auton sekä niiden ja hinattavan ajoneuvon
muodostaman ajoneuvoyhdistelmän kuljettajalta tieliikenteessä vaadittavaa
ammattipätevyyttä. Valiokunta toteaa, että hallituksen
esityksessä tarkoitettu ammattipätevyys koskee
kaikkia kuorma- ja linja-autoilla tapahtuvia kuljetuksia paitsi
niitä, jotka suljetaan pois 2 §:n 3 momentissa.
Kyseisessä momentissa tarkoitettuihin kuljetuksiin riittää pelkkä ajokortti.
Lakiehdotuksen 2 §:n 3 momentin 6 kohdassa on soveltamisalan
ulkopuolelle rajattu yksityiset, ei-kaupalliset kuljetukset. Sanamuoto
ajoneuvon käytöstä "yksityisesti muihin
kuin kaupallisiin" kuljetuksiin noudattelee direktiivin suomennoksessa
käytettyä sanamuotoa. Direktiivissä ei
mitenkään määritellä,
mitä kaupallisilla kuljetuksilla tarkoitetaan. Sillä,
että kuljetukset tapahtuvat yksityisesti, on lakiehdotuksessa
korostettu kysymyksen olevan vain omaan käyttöön
tai omiin tarpeisiin tapahtuvista kuljetuksista. Rajauksella "muihin
kuin kaupallisiin kuljetuksiin" on näistäkin kuljetuksista
suljettu ulkopuolelle kuljetustoiminnan harjoittaminen eli ajoneuvon
kuljettaminen ansaitsemistarkoituksessa. Käytännössä kaupallisina
kuljetuksina on pidetty kuljetuksia, jotka tapahtuvat palkkaa tai
muuta vastiketta vastaan, ja elinkeinotoimintaan liittyviä kuljetuksia,
joita ovat ainakin luvanvaraiset kuljetukset. Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2003/59/EY maanteiden tavara-
ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen
kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja
jatkokoulutuksesta, jäljempänä ammattipätevyysdirektiivin,
sääntelyn mukaan myös kuljetustoimintaan
liittyvät kuljetukset tyhjällä linja-autolla
ilman matkustajia edellyttävät kuljettajalta ammattipätevyyttä.
Säännöksiä kaupallisista
tai ei-kaupallisista kuljetuksista sisältyy mm. ajo- ja
lepoaikasäännöksiin. Neuvoston asetuksen
561/2006 tieliikenteen sosiaalilainsäädännön
yhdenmukaistamiseksi 3 artiklan h kohdassa ei-kaupalliset kuljetukset
on suljettu pois soveltamisen piiristä. Säännöstö ei
sisällä määrittelyä siitä,
mitä kaupallisilla tai ei-kaupallisilla kuljetuksilla siinä tarkoitetaan.
Ajopiirturin käyttövelvollisuuden sisältävässä neuvoston
asetuksessa (3821/85 3 artiklan 1 kohta) käyttövelvollisuus
yhdistetään kuljetuksiin, joihin mainitun asetuksen 561/2006
säännöksiä sovelletaan. Lain
kaupallisista tavarakuljetuksista (693/2006), jäljempänä tavarankuljetuslaki,
soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan lakia sovelletaan
kaupalliseen tavarankuljetukseen tiellä, mutta ei oman
tavaran kuljettamiseen. Lain 5 §:n mukaan tavaran kuljettaminen
tiellä korvausta vastaan edellyttää liikennelupaa.
Ilman lupaa suoritettavista kaupallisista kuljetuksista säädetään
tavarankuljetuslain 7 §:ssä.
Työvoimatilanne
Ammatilliseen perus- ja lisäkoulutukseen kohdistuvat
lisätarpeet on tarkoitus hoitaa koulutuksen määriä uudelleen
suuntaamalla ja tarvittaessa koulutusta lisäämällä.
Tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen
aloituspaikkoja on noin 1 800. Koulutuksen lisäämistarpeita
korostaa uusien vaatimusten ohella myös alan nykyinen lisätyövoimatarve.
Kuljettajatarve on arvioitu noin 3 500—4 000
kuljettajaksi vuosittain. Puolustusvoimissa on vuosittain koulutettu
noin 2 200—2 500 kuljettajaa. Työvoimahallinto
on käyttänyt noin 8 miljoonaa euroa koulutukseen.
Näennäisestä kuljettajatarpeen ja
koulutustarjonnan vastaavuudesta huolimatta koulutustarjonnan kasvun
tarve on kuitenkin ilmeinen. Nykyisillä koulutusmäärillä ja
arvioidun vuosittaisen kuljettajatarpeen ollessa noin 2 000
kuljettajaa on kuljettajapulaa katsottu esiintyneen. Nykyisillä koulutusmäärillä vuosittaisen
vajeen on arvioitu asettuvan n. 2 000 kuljettajaan.
Lisäksi autokouluissa on koulutettu vuosittain keskimäärin
16 000 C-luokan kuorma-auton kuljettajaa, ja noin puolet
CE-luokan yhdistelmäajoneuvon ja D-luokan linja-auton kuljettajista
ovat suorittaneet ajokorttinsa kuljettajakokemuksen perusteella.
Jatkossa ammattipätevyys on suoritettava aina yhdenmukaisesti
koulutuksella, ja ajokortti- ja ammattipätevyyskoulutuksen
autokoulusta hakevien määrää tulevaisuudessa
on vaikea arvioida.
Osan vajeesta voisi kattaa puolustusvoimien sotilaskuljettajakoulutuksella.
Puolustusvoimien ajokorttikoulutuksen määrä esim.
CE-ajokorttiluokassa on merkittävä, mutta alustavien kyselytulosten
mukaan sotilaskuljettajakoulutuksen saaneista vain n. 20 % hakeutuu
kuljettajan tehtäviin. Mahdollinen perustason ammattipätevyyskoulutus
sotilaskuljettajakoulutuksen yhteydessä ei siis oleellisesti
helpota vajetta.
Koulutusjärjestelmä
Ammattipätevyyskoulutus
Hallituksen esityksessä koulutuksen vaatimukset on
liikenne- ja viestintäministeriön mukaan sovitettu
nykyiseen ajokorttikoulutusjärjestelmään
niin, että tarpeet uudelleen järjestelyille, lisähenkilöstölle
ja muille lisäresurssitarpeille minimoidaan.
Perustason ammattipätevyyskoulutusta antavat samat
tahot, jotka nykyisin vastaavat raskaan kaluston ajokorttikoulutuksesta
eli ammatilliset oppilaitokset, autokoulut ja puolustusvoimat. Niillä on
vaatimukset täyttävä ajo-opetuskalusto
ja CE- ja D-opetuksessa toimineilla opetushenkilöstö.
C-luokan koulutuksessa toimineille lisävaatimuksena on
vaatimus alan kokemuksesta.
Vastaavanpituinen koulutus nykyään (CE- ja D-luokka)
on hankittu ammatillisessa koulutuksessa, joko aikuiskoulutuksessa
tai perustutkintokoulutuksessa, taikka puolustusvoimien kuljettajakoulutuksessa.
Autokouluja on liikenne- ja viestintäministeriön
ilmoituksen mukaan ollut keskimäärin 8 CE- ja
D-luokan opetuksessa ja koulutus on ollut yhteiskunnan tai jonkun
yrityksen ostamaa. C-luokan ajokorttikoulutus on haettu valtaosin
autokoulusta. Siinä ammatillinen painotus ei ole ollut
samaa luokkaa eikä opettajan vaatimukset ammatillisesti
painotetut.
Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan ammattipätevyyssäännöstö ei
merkitse koko ajo-opetusjärjestelmän muuttamista,
mutta C-luokan kuljettajana toimimisen vaatimusten kiristyminen
samalle tasolle CE- ja D-luokan vaatimusten kanssa samoin kuin sen
ikävaatimuksiin tulossa olevat muutokset korostavat vaatimusten
tiukentumista. Nuorten kohdalla ajokortin suorittaminen tulee yhdistymään
ammattipätevyyskoulutukseen, koska ajokortin vähimmäisikärajaa
(C-luokan osalta 18 vuotta) voidaan soveltaa vain ammattipätevyyden
suorittaneisiin. Nykykokemusten valossa on ilmeistä, että opetus
pyritään koulutuksen laajuudesta johtuen hankkimaan
yhteiskunnan rahoituksella järjestetystä koulutuksesta.
Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen
mukaan on myös ilmeistä, että ajokortin
suorittajien määrä autokouluissa laskee.
Osa kuljettajista koulutettaneen puolustusvoimissa, jos tähän
koulutukseen osoitetaan rahoitus.
Ammattipätevyyskoulutuksen asema
Ehdotettu 280/140 tunnin koulutus on ajokorttikoulutuksen
päälle tulevaa ammatillista koulutusta, ja se
on sovitettu yleiseen ammatilliseen koulutusjärjestelmään.
Koulutus voidaan täydentää ammatilliseksi
tutkinnoksi ja suorittaa hankkimalla kuljettajan ammatillinen tutkinto tai
erillisenä vaatimusten pituisena kokonaisuutena.
Tasapuolinen saatavuus
Sivistysvaliokunta on lausunnossaan pitänyt välttämättömänä,
että riittävän työvoiman saamiseksi
turvataan koko maassa ammattikuljettajakoulutuksen saatavuus kattavasti
eri puolilla maata hyödyntäen nykyisten koulutuksenantajien
kapasiteettia.
Uudistuksen on myös arvioitu vähentävän ajokortin
suorittajien määrää autokouluissa.
Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että ammatillisessa
koulutuksessa olevilla opiskelijoilla ei ole lukukausimaksuja maksettavanaan
eikä koulutus muutoinkaan ole maksullinen. Sen sijaan ammattipätevyyden
autokouluissa hankkivien opiskeiljoiden on itse maksettava koulutuksestaan,
eivätkä he myöskään
ole opintotuen eivätkä muiden opintososiaalisten
etuuksien piirissä. Valiokunta pitää valitettavana,
että uudistuksella ei pystytä toteuttamaan opiskelijoille yhdenvertaista
asemaa koulutusjärjestelmässä.
Valiokunta kantaa myös huolta siitä, että koulutuskapasitetti
ei ole riittävä, ellei kaikkia nykyisiä koulutuksen
tuottajia hyödynnetä täysimääräisesti
uudessa koulutusjärjestelmässä, ja kantaa
erityisesti huolta kuljetusalalla olevasta kuljettajapulasta. Tämän
vuoksi valiokunta pitää tärkeänä,
että uudistuksella saadaan koulutettua tarvittava määrä kuljettajia.
Maantieteellinen kattavuus
Sivistysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota
siihen, että ellei nykyisin C-luokan, yhdistelmäajoneuvojen
ja linja-autojen ajokorttikoulutusta järjestäville
autokouluille turvata tasavertaisia taloudellisia toimintaedellytyksiä kuin
ammatillisille oppilaitoksille, uhkana on, että lakiesitys
johtaa näiden yksityisten koulutuspalvelujen loppumiseen
ainakin suurten kaupunkien ulkopuolella ja olemassa oleva kapasiteetti
jää monin osin hyödyntämättä.
Valiokunta korostaa lausunnossaan, että maan eri osissa
voidaan joutua hyvin erilaiseen asemaan näiden koulutuspalveluiden
saatavuudessa.
Ammatillisen koulutuksen osalta opetusministeriö myöntää koulutuksen
järjestämisluvat ja hyväksyy samalla
hakemuksesta kouluttajat kyseisen lain tarkoittamiksi koulutuskeskuksiksi. Perustason
ammattipätevyyskoulutuksessa opetussuunnitelma ja tutkintojen
perusteet hyväksytään yhdenmukaisesti
muun ammatillisen koulutuksen kanssa, koska koulutus on osa kansallista koulutusjärjestelmää.
Valiokunta toteaa, että autokoulujen osallistuminen
ammatillisen koulutuksen järjestämiseen täydentää erityisesti
maantieteellisen kattavuuden osalta ammatillisten oppilaitosten
verkostoa.
Nykyisin autokoulut osallistuvat kuljettajakoulutukseen kaupalliselta
pohjalta, jolloin niiden asema poikkeaa ammattillisen koulutuksen asemasta
esimerkiksi arvonlisäverotuskohtelun osalta. Liikenne-
ja viestintäministeriön mukaan ehdotettu koulutusjärjestelmä on
olemassa olevien mahdollisuuksien puitteissa rakennettu siinä tarkoituksessa,
että nykyisin toimiville kuljettajakoulutuksen järjestäjille
turvataan tasavertaiset mahdollisuudet hakea koulutuksen järjestämislupaa
ja niille varmistetaan taloudelliset kilpailuedellytykset toimia
koulutuksen järjestäjinä suhteessa ammatillisiin
oppilaitoksiin. Autokoulujen panosta koulutuksessa on ministeriön
mukaan pidetty alusta alkaen tarpeellisena perustason ammattipätevyyskoulutuksen
kouluttajia määritettäessä.
Valiokunta toteaa, että autokoulujen mahdollisuudet
toimia yhteiskunnan rahoittaman koulutuksen tuottajina ovat ensinnä opetusministeriön
järjestämisluvalla toimiminen, joka edellyttää mm.,
ettei toiminta ole voittoa tuottavaa. Tämän lisäksi
autokoulut voivat tuottaa koulutuspalveluja yhteiskunnan rahoittamaa
koulutusta järjestäville laitoksille joko ammatillisen
koulutuksen tai työvoimapoliittisen koulutuksen tarpeisiin.
Suomen Autokoululiitto on valiokunnan saaman selvityksen mukaan
parhaillaan selvittämässä autokoulujen
mahdollisuuksia toimia opetusministeriön järjestämisluvalla
annettavassa koulutuksessa. Asian selvittäminen on vielä kesken.
Autokoulut ovat jossain määrin tuottaneet koulutuspalveluja
ammatilliselle koulutukselle ja työvoimakoulutukseen, ja
tämä on edelleen mahdollista. Valiokunta pitää hyvänä,
että sen saaman selvityksen mukaan opetusministeriö suhtautuu
myönteisesti Suomen Autokoululiiton mahdollisuuksiin toimia
opetusministeriön järjestämisluvalla
annettavassa koulutuksessa. Tämä saattaisi myös
opiskelijat opintososiaalisten etuuksien piiriin.
Koulutusjärjestelmän tasapuolinen kehittäminen
Valiokunta yhtyy sivistysvaliokunnan huoleen koulutuksen kattavuudesta
ja pitää välttämättömänä,
että uudistus hyödyntäen nykyisten koulutuksenantajien
kapasiteettia turvaa Suomessa kattavan koulutusverkon, jossa opiskelijoilla
on yhdenvertaiset ja syrjimättömät mahdollisuudet koulutuksen
tasapuoliseen saamiseen. Tärkeätä opiskelijoiden
yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta on se, että heidän
asemansa ja oikeutensa eivät olennaisesti muutu sen johdosta, mikä kouluttautumistie
on heidän kotiseudullaan heille tarjolla. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että opetusministeriö antaen Suomen Autokoululiitolle
järjestämisluvan pitää huolen koulutuksen
toteuttamisesta siten, että ammatillinen koulutus ja autokoulujen
koulutus täydentävät toisiaan sekä maantieteellisesti
että annettavan koulutuksen osalta, ja että opiskelijoiden yhdenvertainen
asema turvataan.
Arvonlisäverotus.
Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan veroa suoritetaan
periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden
ja palvelujen myynnistä. Vain eräät laissa
nimenomaisesti luetellut hyödykkeet on vapautettu verosta. Verovelvollisia
ovat periaatteessa kaikki verollisia tavaroita ja palveluja myyvät
yritykset ja ammatinharjoittajat. Arvonlisäverolain 39 §:n
mukaan koulutuspalvelut on vapautettu verosta. Lain 40 §:n
mukaan verosta vapautetulla koulutuksella tarkoitetaan yleissivistävää ja
ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen
perusopetusta, jota lain nojalla järjestetään tai
jota lain nojalla avustetaan valtion varoin.
Arvonlisäverolain tarkoituksena on vapauttaa verosta
sellainen koulutus, jota järjestetään yhteiskunnan
kulloinkin hyväksymien koulutustavoitteiden toteuttamiseksi.
Tämän mukaisesti verottomaksi on säädetty
vain lainsäädäntöön perustuva
koulutus. Muu kuin lakisääteinen koulutus on sitä vastoin
verollista. Tällaista koulutusta on liiketaloudellisin
perustein järjestetty koulutus sekä erilainen
harrastustoimintaan liittyvä koulutus. Autokoulutoiminta
on verollista liiketaloudellisin perustein järjestettyä koulutusta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että saamansa
selvityksen perusteella autokouluilla on mahdollisuus hakea opetusministeriöltä koulutuksen
järjestämislupaa ja toimia sen saatuaan verottomasti.
Koulutusvoimavarat
Sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että sen lisäksi,
että nykyisin toimiville kuljettajakoulutuksen järjestäjille
turvataan tasavertaiset mahdollisuudet hakea koulutuksen järjestämislupaa,
niille tulee varmistaa taloudelliset kilpailuedellytykset toimia
koulutuksen järjestäjinä suhteessa ammatillisiin
oppilaitoksiin.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin 70 000—80
000 alalla toimivaa kuljettajaa tarvitsee tämän
lisäksi 5 vuoden välein toistuvan jatkokoulutuksen.
On selvää, että ammattilliseen kuljettajakoulutukseen
tarvitaan lisämäärärahoja. Tähän
kuljettajankoulutukseen tarvitaan lisävaroja, koska valiokunnan
saaman selvityksen mukaan näin suurta panostusta ei voida
toteuttaa toisen asteen ammattilliseen koulutukseen nykyisillä määrärahoilla.
Olemassa olevia määrärahoja tulee kohdentaa
kuljettajakoulutukseen, mutta siihen tulee myös varata
lisävaroja.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
2 §. Soveltamisala.
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksessa tarkoitettu
ammattipätevyys koskee kaikkia kuorma- ja linja-autoilla
tapahtuvia kuljetuksia paitsi niitä, jotka suljetaan pois
2 §:n 3 momentissa, jossa tarkoitettuihin kuljetuksiin riittää pelkkä ajokortti.
Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä ja
2 momentissa mainitulla pätevyydellä tarkoitetaan
lain mukaista ammattipätevyyttä. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että sana “pätevyys” muutetaan
kyseisissä kohdissa sanaksi “ammattipätevyys”.
Pykälän 3 momentin 2 kohtaa valiokunta ehdottaa
muutettavaksi siten, että poikkeus ammattipätevyysvaatimuksesta
koskee ainoastaan poliisin, pelastusviranomaisen tai puolustusvoimien
perustehtäviin, eli yhteiskuntajärjestyksen ja
turvallisuuden ylläpitämiseen, liittyviä ajoja. Tällaisia
ajoja ovat esimerkiksi henkilöstökuljetukset,
kun auto on kohdassa mainittujen tahojen käytössä.
Esimerkiksi palolaitoksen toiminnassa saatetaan tutustuttaa lapsiryhmiä palolaitoksen
toimintaan ja tässä yhteydessä suoritetaan
siihen liittyviä kuljetuksia. Tällaisten ryhmien
kuljetuksissa ei ole kysymys pelastuslaitoksen perustoiminnasta
ja siihen liittyvistä tehtävistä, mistä syystä kuljettajalla
turvallisuussyistä tulee aina olla asianmukainen linja-auton kuljettajan
pätevyys.
Pykälän 3 momentin 6 kohdan mukaan soveltamisalan
ulkopuolelle jätettäisiin ajoneuvon käyttäminen
yksityisesti muihin kuin kaupallisiin henkilö- ja tavarakuljetuksiin.
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös ei-kaupallisten henkilöliikenteen
ajojen liikenneturvallisuuskysymyksiin, ja näitä ajoja
on vaadittu lain soveltamisalan piiriin. Valiokunta ehdottaa uutta
7 kohtaa, jossa säädetään yksityisistä ei-kaupallisista
henkilökuljetuksista, ja ehdottaa tämän vuoksi
6 kohdasta poistettavaksi maininnan henkilökuljetuksista.
Tämän vuoksi myös 7 kohta muuttuu 8 kohdaksi.
Henkilökuljetuksia koskeva uuden 7 kohdan säännös
mahdollistaa ainoastaan omalla linja-autolla tapahtuvat ajot. Se
ei salli vuokratun linja-auton käyttöä perheen
tarpeisiin muutoin kuin asianmukaisen pätevyyden omaavan
kuljettajan toimesta. Koska perhekäsite ei ole lainsäädännössä vakiintunut,
on valiokunnan näkemyksen mukaan selkeämpää puhua
samassa taloudessa asuvista. Myös kuljettajan on kuuluttava
tähän talouteen.
Valiokunta toteaa, että ammattipätevyysvaatimusten
laajentaminen kaikkeen linja-auton kuljettamiseen ei kuitenkaan
ole ongelmatonta. Etenkin suurperheiden kuljettamiseen saatetaan tarvita
linja-autoa. Ammattipätevyyden vaatiminen saattaisi perheet
saman ongelman eteen, joka on nykyisin aiheutunut linja-auton ajokortin
suorittamisen tiukoista ammatillisista vaatimuksista. Ajot tapahtuvat
tässä tapauksessa yleensä omalla linja-autolla,
jonka kuljettamiseen kuljettaja on näin myös tottunut.
Tällaisessa tapauksessa on ajokortin suorittamista pidettävä riittävänä.
Pykälän 8 kohdassa lakiehdotuksessa säädetään
poikkeus tilanteisiin, joissa ajoneuvolla kuljetetaan materiaaleja
tai laitteita, joita kuljettaja ammattiaan harjoittaessaan käyttää,
eikä ajoneuvon kuljettaminen ole hänen päätoimensa.
Valiokunta katsoo, että tähän rinnastettavia tilanteita
ovat sellaiset, joissa ajoneuvolla kuljetetaan vähäisessä määrin
omia tuotteita, myytäväksi tietyssä paikassa,
eikä ajoneuvon kuljettaminen ole kuljettajan päätoimi.
Ehdotettu poikkeussäännös koskee ainoastaan
vähäisessä määrin tapahtuvia
kuljetuksia, ja kysymyksessä on selvästi toissijainen
kuljetustarve.
Valiokunta toteaa, että 8 kohdan tilanteet koskevat
mm. tuotteiden kuljetusta myytäväksi jossakin
tietyssä paikassa, esimerkiksi torilla tai markkinoilla.
Säännös ei salli tuotteiden kuljettamista
jonkin toisen toimesta myytäväksi. Säännös
ei myöskään salli asiakaskuljetusten suorittamista,
millä tarkoitetaan esimerkiksi ostettujen tuotteiden kuljettamista
kotiin tms. niiden ostajan osoittamaan paikkaan kuljettamista. Kuljetettavat
tuotteet ovat kuljettajan omistamia eikä vielä myytyjä,
joita siis ollaan vasta menossa myymään. Palattaessa
kuljetuksessa voivat olla mukana myymättä jääneet
tuotteet. Vähäisessä määrin
tapahtuva toiminta edellyttää, että tuotteiden
kuljettaminen on toissijainen tehtävä muuhun toimintaan
ja myös myymiseen nähden.
Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän
muotoiluihin.
10 §. Koulutuskeskukset.
Ensimmäisen lakiehdotuksen 10 §:n 1 momentin
viimeisessä virkkeessä todetaan, että perustason
ammattipätevyyskoulutukseen hyväksytty koulutuskeskus saa
antaa myös jatkokoulutusta, jos Ajoneuvohallintokeskus
on hyväksynyt jatkokoulutuksessa käytettävän
koulutusohjelman. Valiokunta toteaa, että jatkokoulutuksen
oppisisällöt perustuvat samoihin sisältöihin
kuin perustason ammattipätevyyskoulutuksessa ja tarkoitus
on, että ammattipätevyyskoulutukseen hyväksytty
saa samalla hyväksymisellä oikeuden jatkokoulutukseen.
Koulutusohjelmat hyväksyy yksi taho eli Ajoneuvohallintokeskus.
Asetuksessa on tarkoitus säätää asian
toimeenpanosta käytännössä niin,
että perustason ammattipätevyyskoulutuksen antamista
varten tehtävään hakemukseen on liitettävä selvitys
siitä, että Ajoneuvohallintokeskus on hyväksynyt
jatkokoulutuksen koulutusohjelman, jos jatkokoulutusta aiotaan antaa.
4. lakiehdotus
Johtolause.
Hallituksen esityksellä HE 61/2006 vp on
ehdotettu muutoksia ajoneuvoliikennerekisteristä annetun
lain 5 §:n 1 momentin 11 ja 12 kohtaan. Täysistunto
on 4 päivänä joulukuuta 2006 toisessa
käsittelyssä hyväksynyt lakiehdotukset
valiokunnan mietinnön LiVM 27/2006 vp mukaisesti.
Tämän johdosta valiokunta ehdottaa johtolausetta
vastaavasti muutettavaksi.
5 §. Luonnollisista henkilöistä talletettavat
muut tiedot.
Valiokunta on hallituksen esityksen HE 61/2006
vp pohjalta hyväksyttyjen ajoneuvoliikennerekisteristä annetun
lain 5 §:n 1 momentin 11 ja 12 kohtaan tehtyjen muutosten
johdosta poistanut 11 kohdan jo hyväksytyssä laissa
olevana, lisännyt pykälään hyväksytystä laista
12 kohdan ja muuttanut lakiehdotuksen 12 kohdan 13 kohdaksi.