Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta pitää kuorma- ja linja-auton kuljettajien ehdotettua ammattipätevyyskoulusta hyvänä ja toteaa, että ammattipätevyysvaatimusten tiukentuessa ja eriytyessä nykyiset ajokorttivaatimukset tarkistetaan. Muutokset edellyttävät tarkistuksia kaikkiin raskaan kaluston ajokorttiluokkiin. Ajokorttivaatimuksista säädetään kuitenkin erikseen.

Ammattimainen kuljettaminen

Lain soveltamisalasta säädetään lain 2 §:ssä, jonka mukaan laki koskee kuorma- ja linja-auton sekä niiden ja hinattavan ajoneuvon muodostaman ajoneuvoyhdistelmän kuljettajalta tieliikenteessä vaadittavaa ammattipätevyyttä. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä tarkoitettu ammattipätevyys koskee kaikkia kuorma- ja linja-autoilla tapahtuvia kuljetuksia paitsi niitä, jotka suljetaan pois 2 §:n 3 momentissa. Kyseisessä momentissa tarkoitettuihin kuljetuksiin riittää pelkkä ajokortti.

Lakiehdotuksen 2 §:n 3 momentin 6 kohdassa on soveltamisalan ulkopuolelle rajattu yksityiset, ei-kaupalliset kuljetukset. Sanamuoto ajoneuvon käytöstä "yksityisesti muihin kuin kaupallisiin" kuljetuksiin noudattelee direktiivin suomennoksessa käytettyä sanamuotoa. Direktiivissä ei mitenkään määritellä, mitä kaupallisilla kuljetuksilla tarkoitetaan. Sillä, että kuljetukset tapahtuvat yksityisesti, on lakiehdotuksessa korostettu kysymyksen olevan vain omaan käyttöön tai omiin tarpeisiin tapahtuvista kuljetuksista. Rajauksella "muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin" on näistäkin kuljetuksista suljettu ulkopuolelle kuljetustoiminnan harjoittaminen eli ajoneuvon kuljettaminen ansaitsemistarkoituksessa. Käytännössä kaupallisina kuljetuksina on pidetty kuljetuksia, jotka tapahtuvat palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, ja elinkeinotoimintaan liittyviä kuljetuksia, joita ovat ainakin luvanvaraiset kuljetukset. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/59/EY maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta, jäljempänä ammattipätevyysdirektiivin, sääntelyn mukaan myös kuljetustoimintaan liittyvät kuljetukset tyhjällä linja-autolla ilman matkustajia edellyttävät kuljettajalta ammattipätevyyttä.

Säännöksiä kaupallisista tai ei-kaupallisista kuljetuksista sisältyy mm. ajo- ja lepoaikasäännöksiin. Neuvoston asetuksen 561/2006 tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamiseksi 3 artiklan h kohdassa ei-kaupalliset kuljetukset on suljettu pois soveltamisen piiristä. Säännöstö ei sisällä määrittelyä siitä, mitä kaupallisilla tai ei-kaupallisilla kuljetuksilla siinä tarkoitetaan. Ajopiirturin käyttövelvollisuuden sisältävässä neuvoston asetuksessa (3821/85 3 artiklan 1 kohta) käyttövelvollisuus yhdistetään kuljetuksiin, joihin mainitun asetuksen 561/2006 säännöksiä sovelletaan. Lain kaupallisista tavarakuljetuksista (693/2006), jäljempänä tavarankuljetuslaki, soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan lakia sovelletaan kaupalliseen tavarankuljetukseen tiellä, mutta ei oman tavaran kuljettamiseen. Lain 5 §:n mukaan tavaran kuljettaminen tiellä korvausta vastaan edellyttää liikennelupaa. Ilman lupaa suoritettavista kaupallisista kuljetuksista säädetään tavarankuljetuslain 7 §:ssä.

Työvoimatilanne

Ammatilliseen perus- ja lisäkoulutukseen kohdistuvat lisätarpeet on tarkoitus hoitaa koulutuksen määriä uudelleen suuntaamalla ja tarvittaessa koulutusta lisäämällä. Tällä hetkellä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on noin 1 800. Koulutuksen lisäämistarpeita korostaa uusien vaatimusten ohella myös alan nykyinen lisätyövoimatarve. Kuljettajatarve on arvioitu noin 3 500—4 000 kuljettajaksi vuosittain. Puolustusvoimissa on vuosittain koulutettu noin 2 200—2 500 kuljettajaa. Työvoimahallinto on käyttänyt noin 8 miljoonaa euroa koulutukseen.

Näennäisestä kuljettajatarpeen ja koulutustarjonnan vastaavuudesta huolimatta koulutustarjonnan kasvun tarve on kuitenkin ilmeinen. Nykyisillä koulutusmäärillä ja arvioidun vuosittaisen kuljettajatarpeen ollessa noin 2 000 kuljettajaa on kuljettajapulaa katsottu esiintyneen. Nykyisillä koulutusmäärillä vuosittaisen vajeen on arvioitu asettuvan n. 2 000 kuljettajaan.

Lisäksi autokouluissa on koulutettu vuosittain keskimäärin 16 000 C-luokan kuorma-auton kuljettajaa, ja noin puolet CE-luokan yhdistelmäajoneuvon ja D-luokan linja-auton kuljettajista ovat suorittaneet ajokorttinsa kuljettajakokemuksen perusteella. Jatkossa ammattipätevyys on suoritettava aina yhdenmukaisesti koulutuksella, ja ajokortti- ja ammattipätevyyskoulutuksen autokoulusta hakevien määrää tulevaisuudessa on vaikea arvioida.

Osan vajeesta voisi kattaa puolustusvoimien sotilaskuljettajakoulutuksella. Puolustusvoimien ajokorttikoulutuksen määrä esim. CE-ajokorttiluokassa on merkittävä, mutta alustavien kyselytulosten mukaan sotilaskuljettajakoulutuksen saaneista vain n. 20 % hakeutuu kuljettajan tehtäviin. Mahdollinen perustason ammattipätevyyskoulutus sotilaskuljettajakoulutuksen yhteydessä ei siis oleellisesti helpota vajetta.

Koulutusjärjestelmä

Ammattipätevyyskoulutus

Hallituksen esityksessä koulutuksen vaatimukset on liikenne- ja viestintäministeriön mukaan sovitettu nykyiseen ajokorttikoulutusjärjestelmään niin, että tarpeet uudelleen järjestelyille, lisähenkilöstölle ja muille lisäresurssitarpeille minimoidaan.

Perustason ammattipätevyyskoulutusta antavat samat tahot, jotka nykyisin vastaavat raskaan kaluston ajokorttikoulutuksesta eli ammatilliset oppilaitokset, autokoulut ja puolustusvoimat. Niillä on vaatimukset täyttävä ajo-opetuskalusto ja CE- ja D-opetuksessa toimineilla opetushenkilöstö. C-luokan koulutuksessa toimineille lisävaatimuksena on vaatimus alan kokemuksesta.

Vastaavanpituinen koulutus nykyään (CE- ja D-luokka) on hankittu ammatillisessa koulutuksessa, joko aikuiskoulutuksessa tai perustutkintokoulutuksessa, taikka puolustusvoimien kuljettajakoulutuksessa. Autokouluja on liikenne- ja viestintäministeriön ilmoituksen mukaan ollut keskimäärin 8 CE- ja D-luokan opetuksessa ja koulutus on ollut yhteiskunnan tai jonkun yrityksen ostamaa. C-luokan ajokorttikoulutus on haettu valtaosin autokoulusta. Siinä ammatillinen painotus ei ole ollut samaa luokkaa eikä opettajan vaatimukset ammatillisesti painotetut.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan ammattipätevyyssäännöstö ei merkitse koko ajo-opetusjärjestelmän muuttamista, mutta C-luokan kuljettajana toimimisen vaatimusten kiristyminen samalle tasolle CE- ja D-luokan vaatimusten kanssa samoin kuin sen ikävaatimuksiin tulossa olevat muutokset korostavat vaatimusten tiukentumista. Nuorten kohdalla ajokortin suorittaminen tulee yhdistymään ammattipätevyyskoulutukseen, koska ajokortin vähimmäisikärajaa (C-luokan osalta 18 vuotta) voidaan soveltaa vain ammattipätevyyden suorittaneisiin. Nykykokemusten valossa on ilmeistä, että opetus pyritään koulutuksen laajuudesta johtuen hankkimaan yhteiskunnan rahoituksella järjestetystä koulutuksesta. Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen mukaan on myös ilmeistä, että ajokortin suorittajien määrä autokouluissa laskee. Osa kuljettajista koulutettaneen puolustusvoimissa, jos tähän koulutukseen osoitetaan rahoitus.

Ammattipätevyyskoulutuksen asema

Ehdotettu 280/140 tunnin koulutus on ajokorttikoulutuksen päälle tulevaa ammatillista koulutusta, ja se on sovitettu yleiseen ammatilliseen koulutusjärjestelmään. Koulutus voidaan täydentää ammatilliseksi tutkinnoksi ja suorittaa hankkimalla kuljettajan ammatillinen tutkinto tai erillisenä vaatimusten pituisena kokonaisuutena.

Tasapuolinen saatavuus

Sivistysvaliokunta on lausunnossaan pitänyt välttämättömänä, että riittävän työvoiman saamiseksi turvataan koko maassa ammattikuljettajakoulutuksen saatavuus kattavasti eri puolilla maata hyödyntäen nykyisten koulutuksenantajien kapasiteettia.

Uudistuksen on myös arvioitu vähentävän ajokortin suorittajien määrää autokouluissa. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että ammatillisessa koulutuksessa olevilla opiskelijoilla ei ole lukukausimaksuja maksettavanaan eikä koulutus muutoinkaan ole maksullinen. Sen sijaan ammattipätevyyden autokouluissa hankkivien opiskeiljoiden on itse maksettava koulutuksestaan, eivätkä he myöskään ole opintotuen eivätkä muiden opintososiaalisten etuuksien piirissä. Valiokunta pitää valitettavana, että uudistuksella ei pystytä toteuttamaan opiskelijoille yhdenvertaista asemaa koulutusjärjestelmässä.

Valiokunta kantaa myös huolta siitä, että koulutuskapasitetti ei ole riittävä, ellei kaikkia nykyisiä koulutuksen tuottajia hyödynnetä täysimääräisesti uudessa koulutusjärjestelmässä, ja kantaa erityisesti huolta kuljetusalalla olevasta kuljettajapulasta. Tämän vuoksi valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksella saadaan koulutettua tarvittava määrä kuljettajia.

Maantieteellinen kattavuus

Sivistysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että ellei nykyisin C-luokan, yhdistelmäajoneuvojen ja linja-autojen ajokorttikoulutusta järjestäville autokouluille turvata tasavertaisia taloudellisia toimintaedellytyksiä kuin ammatillisille oppilaitoksille, uhkana on, että lakiesitys johtaa näiden yksityisten koulutuspalvelujen loppumiseen ainakin suurten kaupunkien ulkopuolella ja olemassa oleva kapasiteetti jää monin osin hyödyntämättä. Valiokunta korostaa lausunnossaan, että maan eri osissa voidaan joutua hyvin erilaiseen asemaan näiden koulutuspalveluiden saatavuudessa.

Ammatillisen koulutuksen osalta opetusministeriö myöntää koulutuksen järjestämisluvat ja hyväksyy samalla hakemuksesta kouluttajat kyseisen lain tarkoittamiksi koulutuskeskuksiksi. Perustason ammattipätevyyskoulutuksessa opetussuunnitelma ja tutkintojen perusteet hyväksytään yhdenmukaisesti muun ammatillisen koulutuksen kanssa, koska koulutus on osa kansallista koulutusjärjestelmää.

Valiokunta toteaa, että autokoulujen osallistuminen ammatillisen koulutuksen järjestämiseen täydentää erityisesti maantieteellisen kattavuuden osalta ammatillisten oppilaitosten verkostoa.

Nykyisin autokoulut osallistuvat kuljettajakoulutukseen kaupalliselta pohjalta, jolloin niiden asema poikkeaa ammattillisen koulutuksen asemasta esimerkiksi arvonlisäverotuskohtelun osalta. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan ehdotettu koulutusjärjestelmä on olemassa olevien mahdollisuuksien puitteissa rakennettu siinä tarkoituksessa, että nykyisin toimiville kuljettajakoulutuksen järjestäjille turvataan tasavertaiset mahdollisuudet hakea koulutuksen järjestämislupaa ja niille varmistetaan taloudelliset kilpailuedellytykset toimia koulutuksen järjestäjinä suhteessa ammatillisiin oppilaitoksiin. Autokoulujen panosta koulutuksessa on ministeriön mukaan pidetty alusta alkaen tarpeellisena perustason ammattipätevyyskoulutuksen kouluttajia määritettäessä.

Valiokunta toteaa, että autokoulujen mahdollisuudet toimia yhteiskunnan rahoittaman koulutuksen tuottajina ovat ensinnä opetusministeriön järjestämisluvalla toimiminen, joka edellyttää mm., ettei toiminta ole voittoa tuottavaa. Tämän lisäksi autokoulut voivat tuottaa koulutuspalveluja yhteiskunnan rahoittamaa koulutusta järjestäville laitoksille joko ammatillisen koulutuksen tai työvoimapoliittisen koulutuksen tarpeisiin.

Suomen Autokoululiitto on valiokunnan saaman selvityksen mukaan parhaillaan selvittämässä autokoulujen mahdollisuuksia toimia opetusministeriön järjestämisluvalla annettavassa koulutuksessa. Asian selvittäminen on vielä kesken. Autokoulut ovat jossain määrin tuottaneet koulutuspalveluja ammatilliselle koulutukselle ja työvoimakoulutukseen, ja tämä on edelleen mahdollista. Valiokunta pitää hyvänä, että sen saaman selvityksen mukaan opetusministeriö suhtautuu myönteisesti Suomen Autokoululiiton mahdollisuuksiin toimia opetusministeriön järjestämisluvalla annettavassa koulutuksessa. Tämä saattaisi myös opiskelijat opintososiaalisten etuuksien piiriin.

Koulutusjärjestelmän tasapuolinen kehittäminen

Valiokunta yhtyy sivistysvaliokunnan huoleen koulutuksen kattavuudesta ja pitää välttämättömänä, että uudistus hyödyntäen nykyisten koulutuksenantajien kapasiteettia turvaa Suomessa kattavan koulutusverkon, jossa opiskelijoilla on yhdenvertaiset ja syrjimättömät mahdollisuudet koulutuksen tasapuoliseen saamiseen. Tärkeätä opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta on se, että heidän asemansa ja oikeutensa eivät olennaisesti muutu sen johdosta, mikä kouluttautumistie on heidän kotiseudullaan heille tarjolla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö antaen Suomen Autokoululiitolle järjestämisluvan pitää huolen koulutuksen toteuttamisesta siten, että ammatillinen koulutus ja autokoulujen koulutus täydentävät toisiaan sekä maantieteellisesti että annettavan koulutuksen osalta, ja että opiskelijoiden yhdenvertainen asema turvataan.

Arvonlisäverotus.

Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan veroa suoritetaan periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Vain eräät laissa nimenomaisesti luetellut hyödykkeet on vapautettu verosta. Verovelvollisia ovat periaatteessa kaikki verollisia tavaroita ja palveluja myyvät yritykset ja ammatinharjoittajat. Arvonlisäverolain 39 §:n mukaan koulutuspalvelut on vapautettu verosta. Lain 40 §:n mukaan verosta vapautetulla koulutuksella tarkoitetaan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, korkeakouluopetusta sekä taiteen perusopetusta, jota lain nojalla järjestetään tai jota lain nojalla avustetaan valtion varoin.

Arvonlisäverolain tarkoituksena on vapauttaa verosta sellainen koulutus, jota järjestetään yhteiskunnan kulloinkin hyväksymien koulutustavoitteiden toteuttamiseksi. Tämän mukaisesti verottomaksi on säädetty vain lainsäädäntöön perustuva koulutus. Muu kuin lakisääteinen koulutus on sitä vastoin verollista. Tällaista koulutusta on liiketaloudellisin perustein järjestetty koulutus sekä erilainen harrastustoimintaan liittyvä koulutus. Autokoulutoiminta on verollista liiketaloudellisin perustein järjestettyä koulutusta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että saamansa selvityksen perusteella autokouluilla on mahdollisuus hakea opetusministeriöltä koulutuksen järjestämislupaa ja toimia sen saatuaan verottomasti.

Koulutusvoimavarat

Sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että sen lisäksi, että nykyisin toimiville kuljettajakoulutuksen järjestäjille turvataan tasavertaiset mahdollisuudet hakea koulutuksen järjestämislupaa, niille tulee varmistaa taloudelliset kilpailuedellytykset toimia koulutuksen järjestäjinä suhteessa ammatillisiin oppilaitoksiin.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan noin 70 000—80 000 alalla toimivaa kuljettajaa tarvitsee tämän lisäksi 5 vuoden välein toistuvan jatkokoulutuksen.

On selvää, että ammattilliseen kuljettajakoulutukseen tarvitaan lisämäärärahoja. Tähän kuljettajankoulutukseen tarvitaan lisävaroja, koska valiokunnan saaman selvityksen mukaan näin suurta panostusta ei voida toteuttaa toisen asteen ammattilliseen koulutukseen nykyisillä määrärahoilla. Olemassa olevia määrärahoja tulee kohdentaa kuljettajakoulutukseen, mutta siihen tulee myös varata lisävaroja.