Perustelut
Tavoitteiden toteutuminen
Valiokunta toteaa, että postipalvelulain tarkoituksena
on hyvälaatuisten postipalveluiden ja erityisesti yleispalveluiden
saatavuuden turvaaminen koko maassa. Postitoimintalain soveltamisalan
rajaus on asiantuntijakuulemisen mukaan osoittautunut selkeäksi,
eikä sen muotoilu ole aiheuttanut tulkintaongelmia sen
suhteen, mikä on toimiluvan varaiseksi katsottavaa toimintaa.
Laissa määritellään yleispalvelu
eli perustaso, jonka mukaisen palvelun tulee olla kaikille saatavilla
yhtäläisin ehdoin. Yleispalvelun tarjoaja tarjoaa
asiakkailleen yleispalveluiden lisäksi muita postipalveluita
sekä myös sellaisia postipalveluita, jotka eivät
kuulu postipalvelulain soveltamisalaan. Lainsäädännöllisessä tarkastelussa
tämä erottelu tulee ottaa huomioon, vaikkakin
käyttäjän ja erityisesti kuluttaja-asiakkaiden
näkökulmasta postioperaattorin tarjoamat palvelut
nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että postioperaattorin velvoitteiden lainsäädännöllisessä tarkastelussa
jaottelu yleispalvelutuotteiden ja muiden tuotteiden välillä on
joka tapauksessa tehtävä, mutta lainsäädännöllisiä ja kilpailuoikeudellisia
näkökohtia tarkasteltaessa ei tule tehdä muita
keinotekoisia jaotteluja.
Asiantuntijakuulemisen perusteella valiokunta yhtyy selonteossa
esitettyyn hallituksen kantaan, että entiseen postitoimintalakiin
verrattuna uusi postipalvelulaki selkeytti lainsäädäntöä ja
postiyritysten velvollisuuksiin liittyviä kysymyksiä.
Samaten laki paransi postipalvelujen saatavuutta, joskaan se ei
olennaisesti muuttanut postipalvelujen tarjonnan ja kysynnän
edellytyksiä.
Postitoiminnan palvelutaso
Postipalvelulain 5 §:ssä on määritelty
laatustandardi yleispalveluun kuuluville kotimaan kirjelähetyksille,
jotka on jätetty postiyrityksen välitettäviksi
ja seuraavana työpäivänä jaettaviksi.
Nämä niin sanotut ensimmäisen luokan kirjeet
on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään
95 % on perillä seuraavana työpäivänä.
Postitoimintaa säätelevä direktiivi
(97/67/EY, muut. 2002/39/EY),
jäljempänä postidirektiivi, edellyttää,
että jäsenmaat asettavat laatustandardit kansallisten
palvelujen osalta. Direktiiviin ei näin ollen ole kirjattu
vähimmäistasoa kansallisten vaatimusten osalta.
Yhteisön sisäisiä ulkomaanpalveluja koskevat
laatustandardit on sen sijaan asetettu direktiivissä seuraavasti:
85 prosenttia lähetyksistä tulee olla perillä kolmen
työpäivän kuluttua lähetyksen
jättämisestä ja 97 prosenttia lähetyksistä tulee
olla perillä viiden työpäivän
kuluessa lähetyksen jättämisestä. Kansallinen
laatustandardi tulee luonnollisesti asettaa niin, että direktiivin
vähimmäisvaatimukset yhteisön sisäiselle
ulkomaanpostille voidaan saavuttaa.
Selonteon valmistelun yhteydessä julkisuuteen nousi
keskustelunavaus postitoiminnan laatustandardin väljentämisestä haja-asutusalueiden
lehtijakelun palvelutason parantamiseksi. Asiantuntijakuulemisen
mukaan Suomen Posti Oyj hoitaa merkittävän osan
haja-asutusalueiden lehtijakelusta ja sanomalehtien jakelu tapahtuu
postin perusjakelun yhteydessä, koska sanomalehtien julkaisijoiden
ei ole taloudellisesti tarkoituksenmukaista järjestää varhaisjakelua. Tämän
seurauksena sanomalehdet tavoittavat lukijansa asiakastarpeisiin
nähden suhteellisen myöhään.
Suomen Posti Oyj:n näkemyksen mukaan laatustandardista
tinkiminen mahdollistaisi perusjakelun aikaistamisen ja tätä kautta
sanomalehtien palvelutason parantamisen haja-asutusalueilla.
Selonteossa todetaan, että on tarpeen selvittää,
missä määrin yleispalvelun laatustandardia tai
sen määrittelyä kehittämällä olisi
mahdollista nykyistä paremmin vastata postipalvelujen asiakkaiden
tarpeisiin tai parantaa yleispalvelujen tarjoamisen edellytyksiä.
Suomen Posti Oyj:llä on parhaillaan käynnissä 15
paikkakunnalla eri puolilla Suomea hankkeet, joiden avulla kokeillaan
perusjakelun aikaistamista haja-asutusalueilla. Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää
kehittämismahdollisuuksia
ja vaikutuksia sääntelyn näkökulmasta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sanomalehtien
jakelu on kaikissa tapauksissa turvattava saman päivän aikana.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen Posti Oyj:n kokeilut
varhaisjakelun ulottamisesta haja-asutusalueille osoittavat, että jakelun
aikaistamisella sanomalehtien tilaajat ovat tyytyväisiä ja
sanomalehdet saavat uusia tilaajia. Useissa haastatteluissa tilaajat
asettavat lehden saamisen huomattavasti aikaistettuna tärkeämmäksi
kuin kirjepostin mahdollisen viivästymisen joissakin tapauksissa.
Valiokunnalle on sanomalehtien taholta todettu, että sanomalehdet
haluavat kehittää jakelupalveluita mieluummin
yhteistyössä Suomen Posti Oyj:n kanssa kuin lähteä laajentamaan
omaa jakelutoimintaansa. Valiokunta toteaa kuitenkin, että sen
saaman selvityksen perusteella tämä edellyttää uutta
joustavuutta sekä lainsäädännössä että työmarkkinoilla.
Selonteon käsittelyn yhteydessä on noussut esille
se, että jos ns. 1. luokan kirjeen kulkunopeuden laatustandardia
väljennetään, tulisi tämä rajata
koskemaan vain haja-asutusaluetta. Nykyisen laatustandardin lähtökohtana
on kuitenkin se, että standardi on valtakunnallinen. Standardi
on vähimmäistaso, joka pitää koko
maassa saavuttaa. Tämä periaate on edelleen perusteltu mm.
lain tarkoituksen toteutumisen kannalta. Standardin määrittely
esimerkiksi alueellisesti tai taajama/haja-asutusalue-periaatteella
olisi lainsäädäntöteknisesti
ja määritelmällisesti ongelmallinen.
Tämä olisi valvonnan ja seurannan suhteen ongelmallista.
Liikenne- ja viestintäministeriön näkemyksen
mukaan laatustandardin kehittämisen lähtökohtana
tulisi olla valtakunnallisuus.
Laajempana toimintamallina varhaislehtijakelu edellyttää lain
muuttamista, koska malli on mahdollinen vain siinä tapauksessa,
että kyseisillä alueilla tingitään
1. luokan kirjeen kulkunopeudesta. Tämän vuoksi
valiokunta katsoo, että tulee huolellisesti etukäteen
selvittää mahdollisuudet toimintamallin laajentamiseen.
Tässä yhteydessä tulee erityisesti selvittää,
tuleeko laatustandardin olla valtakunnallinen vai voiko laatustandardimuutos
koskea vain Viestintäviraston määritelmän
mukaista haja-asutusaluetta ja voidaanko tällöin
kuitenkin taata ns. oman alueen eli paikallisen 1. luokan kirjeen
kulkunopeus vähintään nykyisen tasoisena.
Edelleen tulee selvittää, voiko lainmuutoksen
mahdollistama tehostaminen ja palvelutasomuutos kohdistua niin suoraan
kuin välillisestikin vain niille alueille, joilla ei nyt
ole erillistä sanomalehtien varhaisjakelua, ja voidaanko
kaupunkien ja taajamien osalta 1. luokan kirjeen tai sitä vastaavan tuotteen
kulkunopeus taata nykyisen tasoisena. Laatustandardin tarkastelussa
tulee kuitenkin myös huomioida niin kansalaisten, yritysten kuin
yhteisöjenkin tarpeet yhteistyössä näiden tahojen
kanssa.
Toimipisteverkko
Postipalvelulaki edellyttää, että yleispalvelun tarjoajan
on pidettävä jokaisessa kunnassa vähintään
yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että lain vaatimus on vähimmäissäännös,
ja viittaa hallituksen esitykseen HE 74/2000 vp,
jossa toimipisteiden sijoittumiseen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin
perusteellisesti. Valiokunta korostaa vielä, että lähtökohtana
oli, että monissa kunnissa tulee olemaan useampi kuin yksi
yleispalvelua tarjoava toimipiste ja näiden sijoittamisessa tulisi
ottaa huomioon kunnan paikalliset olosuhteet. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että tällaisia paikallisia olosuhteita
ovat mm. pitkät välimatkat ja kulkuyhteyksien
taso. Valiokunta toteaa kuitenkin, että säädöksiin
ei ole ollut tarkoituksenmukaista sisällyttää määritelmää toimipisteelle
tai yksityiskohtaisia määräyksiä siitä,
miten toimipisteverkko käytännössä tulisi operatiivisella
tasolla järjestää. Toimipaikkavelvoitteen
toteutumisen ja toimipisteiden palvelutason valvonta kuuluu Viestintävirastolle.
Viestintävirasto on todennut selvittäneensä kattavasti
asiamiespostin toimintaa. Selvityksen mukaan asiakkaiden kannalta
asiamiespostien ilmeinen vahvuus on pitkät aukioloajat.
Parantamisen varaa sen sijaan on toistaiseksi asiamiespostien harvemmin
käytettävien tuotteiden palveluosaamisessa, valitusosoitteiden
tuntemuksessa sekä koulutuksen kattavuudessa. Viestintävirasto
on kehottanut Suomen Posti Oyj:tä kiinnittämään
huomiota näiden seikkojen parantamiseen. Viestintävirasto
on ilmoittanut seuraavansa säännöllisesti
asiamiespostien palvelutasoa tarkastelun ja palvelutasotutkimusten
avulla.
Valiokunta on mietinnössään LiVM
13/2000 vp todennut, että Suomen Posti
Oy:n oman toimipisteen ja asiamiespostin ohella tulee huolellisesti
selvittää julkishallinnon yhteispalvelupisteiden
perustamismahdollisuudet. Valiokunnan silloisen tiedon mukaan sisäasiainministeriö
oli neuvotellut
Suomen Posti Oy:n kanssa postipalveluiden turvaamisesta yhteispalvelupisteiden avulla
ja luvannut edistää uusien yhteispalvelupisteiden
syntymistä niille alueille, joilla on tarvetta postipalveluiden
antamiseen. Valiokunta katsoi, että yhteispalvelupisteet
parantavat kuntalaisten palveluja tuomalla valtion ja kunnan eri palvelut
helposti saataville yhdestä toimipisteestä.
Valiokunta toteaa, että vaikka se mietinnössään
kiinnitti huomiota yhteispalvelupisteiden etuihin ja piti tarkoituksenmukaisena,
että ulkoistettavat postipalvelut mahdollisimman monissa
tapauksissa järjestettäisiin yhteispalvelupisteiden
yhteyteen, ei juurikaan ole ryhdytty toimenpiteisiin yhteispalvelupisteiden
perustamiseksi. Selontekoa koskevan asiantuntijakuulemisen yhteydessä valiokunta
on kuitenkin saanut myönteistä palautetta yhteispalvelupisteiden
palveluista, ja siksi valiokunta korostaa toiminnan järjestämisestä maksettujen
korvausten tason riittävyyttä.
Valiokunta toteaa, että yhteispalvelupisteiden etuina
ovat erityisesti toimipisteiden kiinteys ja pysyvyys verrattuna
asiamiessopimuksiin perustuviin toimipisteisiin. Valiokunnan käsityksen
mukaan toimipisteet tarjoavat monipuolisia palveluja ja asiantuntemusta
ja ne voidaan toimivasti järjestää kunnan
toimistojen ja erilaisten muiden julkisten palvelupisteiden kuten
kirjastojen yhteyteen. Koska yhteispalvelupisteiden edut koituvat
etenkin kuntalaisten hyödyksi, kunnat voisivatkin olla
aloitteellisia yhteispalvelupisteiden luomisessa. Valiokunta korostaa
kuitenkin, että yhteispalvelupisteistä ei tule
luoda rasitetta kunnille, vaan kaikkien yhteispalvelupisteestä hyötyvien
julkisten ja mahdollisten yksityisten tahojen tulee osallistua kustannuksiin.
Sisäasiainministeriö on pitänyt postipalveluiden
säilyttämistä ja tasapuolista saatavuutta
erittäin tärkeänä ja on todennut,
että yhteispalvelupiste voisi toimia erittäin
hyvin postipalveluiden jakelukanavana. Sisäasiainministeriön
mukaan postipalvelut ja viranomaispalvelut tukisivat toisiaan ja
maahamme voitaisiin saada nykyistä nopeammin kattavampi
ja hyvin toimiva yhteispalveluverkko. Valiokunta pitääkin
tarkoituksenmukaisena, että muut kuin postitoimistojen
tarjoamat postipalvelut mahdollisimman monissa tapauksissa järjestettäisiin
yhteispalvelupisteiden yhteyteen. Tämän vuoksi
valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman,
jossa edellytetään hallituksen ryhtyvän
toimenpiteisiin edistääkseen yhteispalvelupisteiden
luomista (Valiokunnan lausumaehdotus).
Valvonta
Viestintävirasto on todennut, että säädetty
uusi postipalvelulaki on viraston valvontatoiminnan näkökulmasta
tarkasteltuna osoittautunut toimivaksi ja onnistuneeksi. Lainsäädännöllä on
ollut myönteisiä vaikutuksia postipalvelujen saatavuuteen
ja sen varmistamiseen, palvelutasoon ja viranomaistoiminnan toteuttamisedellytyksiin.
Virastolle
säädetyt uudet täsmennetyt valvontatehtävät
(mm. toimipisteiden palvelutason ja määrän
valvonta, perille saamattomien lähetysten käsittely)
on pystytty ottamaan käyttöön ongelmitta.
Muita näkökohtia
Postiyrityksen kielellisistä velvollisuuksista säädetään
postipalvelulain 15 §:ssä. Lain mukaan postiyrityksen
tai sellaisen yrityksen, joka postiyrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla
tarjoaa palveluja asiakkaille, on palveltava asiakkaitaan suomen,
ruotsin ja saamen kielellä siten kuin kielilainsäädännössä säädetään viranomaisten
velvollisuudesta antaa palvelua näillä kielillä.
Postipalvelulain 15 § koskee kaikkia postiyrityksiä.
Selonteossa on kuvattu kielellisten oikeuksien toteutumista käytännössä.
Selonteon käsittelyn yhteydessä on tuotu esille
kysymys siitä, voidaanko viranomaisille asetettuja kielitaitovaatimuksia
edellyttää yrityksiltä.
Valiokunta pitää jatkossa tarpeellisena sen selvittämistä,
olisiko kielellisten oikeuksien varmistamiseksi riittävää ja
tarkoituksenmukaista esimerkiksi viitata vuoden 2004 alussa voimaan tulleissa
kielilaissa (423/2003) ja saamen kielilaissa (1086/2003)
oleviin pykäliin, jotka koskevat mm. valtion yhtiön
kielellisiä palveluita.
Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että luottamuksellisen
viestin salaisuus on pystytty postitoiminnassa turvaamaan.