Yleisperustelut
Yleistä
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että yleispalveludirektiivin
uudistaminen vuonna 2009 niin sanotun telepaketin yhteydessä annetulla
neuvoston ja parlamentin direktiivillä 2009/136/EY
on kaventanut entisestään kaapelitelevisiokanaville
määrättävän hyväksyttävän siirtovelvoitteen
alaa. Sen piirissä voivat olla direktiivin täytäntöönpanoajan
kuluttua enää vain yleistä etua edistävät
ohjelmistot, joihin on liitetty palveluita, joiden avulla näkö-
ja kuulovammaiset voivat seurata ohjelmia. Direktiivin uudistus
tulee panna täytäntöön 25.5.2011
mennessä.
Direktiivi edellyttää myös, että siirtovelvoitetta
on tarkasteltava säännöllisin väliajoin
uudelleen. Hallituksen esityksessä ehdotettu uudistettu
siirtovelvoite olisi määräaikainen päättyen vuoden
2016 lopussa, jolloin merkittävä osa televisiotoimiluvista
päättyy. Tämän jälkeen
kaupallisten televisio-ohjelmistojen siirtovelvoitteelle ei esityksen
mukaan todennäköisesti enää ole
tarvetta televisiolähetysten vaihtoehtoisten jakeluteiden
kehittymisen vuoksi. Valiokunta painottaa nimenomaan esityksen määräaikaisuutta
ja viestintä- ja verkkoteknologian nopeaa kehittymistä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa edelleen, että viestintämarkkinalain
134 §:n mukaisella siirtovelvoitteella on suora
yhteys tekijänoikeuslain soveltamiseen, sillä siirtovelvoitteen piiriin
kuuluvasta edelleenlähettämisestä ei
tekijällä ole oikeutta korvaukseen tekijänoikeuslain 25 i §:n
mukaan. Valiokunta viittaa sivistysvaliokunnan asiasta antamaan
lausuntoon (SiVL 9/2010 vp).
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
muutoksin ja huomautuksin.
Voimassa olevan sääntelyn jatkaminen
Nykyisen siirtovelvoitesääntelyn voimassaoloaikaa
ehdotetaan jatkettavaksi kesäkuun 2011 loppuun, kun se
muutoin päättyisi osittain elokuun lopussa 2010.
Valiokunta kannattaa nykyisen sääntelyn voimassa
olon pidentämistä, jotta varmistetaan edellytykset
siirtovelvoitteen piiristä vuonna 2011 poistuvien televisio-
ja radio-ohjelmistojen sopimusperusteiselle edelleen lähettämiselle.
Siirtovelvoitteen alaiset ohjelmistot
Viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin 1
ja 2 kohdan mukaan siirtovelvollisuuteen kuuluvat Yleisradio Oy:n
ohjelmistot niihin liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen.
Tähän asiantilaan ei hallituksen esityksessä esitetä muutosta.
Voimassa olevan 134 §:n 1 momentin 3 kohdassa sisällytetään
siirtovelvollisuuden piiriin kaikki valtakunnallisen ohjelmistoluvan
nojalla tarjottavat vapaasti vastaanotettavat televisio- ja radio-ohjelmistot.
Yleispalveludirektiivin uudistusta noudattaen hallituksen esityksessä ehdotetaan
nyt 134 §:n 1 momentin 3 kohdan muuttamista ja ohjelmistojen
rajaamista vapaasti vastaanotettaviin yleisen edun mukaisiin valtakunnallisen
ohjelmistoluvan nojalla lähetettäviin televisio-ohjelmistoihin.
Saman momentin 4 kohdassa liitetään siirtovelvoitteen
piiriin muun muassa ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja
lisäpalvelut. Esitykseen liittyvän 3. lakiehdotuksen
19 a §:n mukaan tulee näihin ohjelmistoihin liittää ääni-
ja tekstityspalvelu.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että erityisesti
kaupallisten ohjelmistojen yleisen edun mukaisuuden sisältö jää esityksessä määrittelemättä
ja
perustelematta, mikä voi johtaa epäselvyyteen
siirtovelvoitteeseen kuuluvista ohjelmista ja velvollisuudesta liittää ohjelmistoihin
ääni-
ja tekstityspalveluja. Perustuslakivaliokunta ja sivistysvaliokunta
ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota samaan asiaan.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa tämän
johdosta, että ohjelmistojen yleisen edun mukaisuutta koskevaa
säännöstä täsmennetään
laissa.
Hallituksen esityksen mukaan siirtovelvoitteen piirissä olevien
kanavien määrä vähenisi olennaisesti
nykyisestä tilanteesta. Siirtovelvoitteen piiriin kuuluisivat
Yleisradion televisio- ja radiokanavien lisäksi MTV3, Nelonen
sekä mahdollisesti SuomiTV ja Sub. Siirrettävien kaupallisten
kanavien määrä alentuisi esityksen perustelujen
mukaan kahdeksasta kolmeen tai neljään ja kaupallisen
radion lakiperusteinen välittäminen loppuisi kokonaan.
Valiokunta edellyttää, että radio- ja
televisiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ssä tarkoitettuja
yleisen edun mukaisia ohjelmistoja ei tulkita liian laajasti siten, että siirtovelvoitteen
piiriin kuuluvien ohjelmistojen määrä lisääntyisi
asiallisesti hallituksen esityksessä esille tuodusta laajuudesta.
Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus
1). Valiokunta viittaa sivistysvaliokunnan arvioon, jonka mukaan
uudistus merkitsee siirtovelvollisten ohjelmistojen vähentymisen
vuoksi tulonlisäystä tekijänoikeuden
haltijoille ja tältä osin tekijänoikeuslain 25 i §:n
soveltamisalan tosiasiallista kaventumista, mitä sivistysvaliokunta
pitää säännöksen poikkeusluonne
huomioiden kannatettavana.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että määriteltäessä lopullisesti
yleisen edun mukaiset siirtovelvollisuuden alaan kuuluvat ohjelmistot
otetaan huomioon myös kansalaisten alueellisesti tasavertainen
mahdollisuus nauttia moniarvoisesta viestinnän sananvapaudesta,
mikä on ollut siirtovelvollisuuden eräs keskeinen
perustelu ja tavoite. Saadun tiedon mukaan Suomessa on myös alueita,
joissa antennilähetysten vastaanotto ei onnistu riittävän
hyvin tai joilla esimerkiksi kunnan rakennusjärjestyksen
nojalla on ohjattu kotitalouksia kaapeliverkkoon.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu myös esiin näkemys,
että eräiden nyt siirtovelvoitteen alaan kuuluvien
vakiintuneiden ohjelmistojen edelleen lähetys kaapelitelevisioverkossa
tulee uusien tekijänoikeuskorvausten korkean tason takia päättymään.
Liikenne- ja viestintävaliokunnalle ja sivistysvaliokunnalle
on toimitettu Kopiosto ry:n ilmoitus vapaasti vastaanotettavien
kotimaisten televisiokanavien edelleen lähettämisen
tariffista kaapeliverkoissa. Liikenne- ja viestintävaliokunta
yhtyy sivistysvaliokunnan arvioon, jonka mukaan ilmoituksessa mainittu
tariffi 0,03 euroa/kotitalous/kanava/kuukausi
ei ole niin merkittävä, että vakiintuneiden
ohjelmistojen näkyvyys sen johdosta vaarantuisi.
Jakeluverkko
Suomessa on televisiotalouksia noin 2,26 miljoonaa eli 91 % kaikista
talouksista. Nykymallissa noin puolet suomalaisista katsoo televisiota
antenniverkon kautta ja noin puolet kaapeliverkon kautta. Osalla
kaapeliverkko on käytännössä mm.
näkyvyyden kannalta ainoa vaihtoehto. Nykyinen rakenne
onkin nähtävä pääosin
toisiaan täydentävänä eikä rinnakkaisjakeluna.
Liikenne- ja viestintävaliokunta tiedostaa, että kaapelitelevisio-ohjelmistojen
lähetystekniikka ja laajemmin yleinen viestintätekniikka kehittyvät
jatkuvasti. Hallituksen esityksessä omaksuttu teknologianeutraali
lähtökohta on tästä syystä kannatettava.
Hallituksen esityksen perusteluista esille tuleva jakeluverkkoa
koskeva uusi teknologianeutraali tulkinta ei kuitenkaan käy
ilmi ehdotetuista pykälämuutoksista, mikä jättää osin
epäselväksi siirtovelvoitteen soveltamisalan suhteessa
käytettävään viestintätekniikkaan.
Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi 2. lakiehdotuksen
134 §:n sanamuodon täsmentämistä.
Asiantuntijalausuntojen mukaan suuri osa perinteisistä kaapeliverkoista
on tällä hetkellä niin sanottuja hybridiverkkoja,
joissa ainoastaan viimeinen yhteys taloyhtiön antennijakamosta asuntoon
on toteutettu perinteisellä DVB-C-tekniikalla. Meneillään
on 1950—1970-luvuilla rakennettujen talojen suurimittainen
peruskorjausvaihe, jonka yhteydessä uusitaan monien talojen tietoliikennekaapelointi.
Valiokunta korostaa, että valtion ei tule toimenpiteillään
hidastaa viestintäteknologian kehittymistä tai
suosia vanhaa ja epätarkoituksenmukaista teknologiaa. Esityksen
teknologianeutraalilla lähestymistavalla varmistetaan,
että työt voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisinta
tekniikkaa käyttäen.
Ääni- ja tekstityspalvelu
Valiokunta pitää erittäin kannatettavana
hallituksen 3. lakiehdotuksen 19 a §:ään
sisältyvää ehdotusta saattaa ohjelmistot
nykyistä paremmin näkö- ja kuulorajoitteisten
saataville. Velvoite edistää näkö-
ja kuulovammaisten oikeutta vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja
muita viestejä ja turvaa viittomakieltä käyttävien
sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien
oikeudet lailla. Sääntelyllä toteutetaan
Suomen allekirjoittaman YK:n vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon
suojaamista koskevan yleissopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan
määräystä, jonka mukaan sopimusvaltioiden
on taattava vammaisille mahdollisuus päästä osallisiksi
muun muassa televisio-ohjelmista ja elokuvista yhdenvertaisesti
muiden väestöryhmien kanssa. Ehdotus on omiaan
turvaamaan perustuslain 22 §:n mukaisesti perusoikeuksien ja
ihmisoikeuksien toteutumista.
Hallituksen esityksen mukaan ääni- ja tekstityspalvelua
ei tarvitse liittää musiikkiesityksiin eikä urheilu-
tai lastenohjelmiin. Lastenohjelmien osalta säännöstä perustellaan
kohderyhmän vähäisellä lukutaidolla.
Asiantuntijakuulemisessa on toisaalta lastenohjelmien tekstitystarvetta perusteltu
juuri lasten lukemaan oppimisella. Valiokunta edellyttää,
että lastenohjelmien tekstityksen merkitystä lasten
kehitykselle selvitetään tarkemmin ja että selvityksen
pohjalta harkitaan uudelleen velvoitetta lastenohjelmien tekstittämisestä.
Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus
3).
Valiokunta pitää asianmukaisena ääni-
ja tekstityspalveluita koskevan, televisiotoiminnan harjoittajalle
asetetun, lakisääteisen velvoitteen kustannusten
rajaamista yhteen prosenttiin televisiotoiminnan harjoittajan edellisen
tilikauden liikevaihdosta. Näin varmistetaan se, että ääni-
ja tekstityspalveluista aiheutuvat lakisääteiset
kustannukset eivät nouse kohtuuttomiksi. Halutessaan televisiotoiminnan
harjoittajat voivat myös ylittää tarjonnassaan
lain vaatiman tason. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että prosentin
kulukatto tulisi laskea kanavakohtaisesta liikevaihdosta. Hallituksen
esityksessä valittu vaihtoehto on valiokunnan käsityksen
mukaan kuitenkin selkeä ja sitä on mahdollista
valvoa tehokkaasti.
Seuranta
Käsiteltäessä vuonna 2005 tekijänoikeuslain muutosesitystä (HE
28/2004 vp) eduskunta hyväksyi lausuman,
jossa se edellytti, että tekijänoikeuslain 25
i §:ään hyväksytyn korvaussäännöksen
poistamisen vaikutuksia seurataan ja että tekijänoikeuslain
mukaiset oikeudet jatkossa turvataan Suomen kansainvälisten
sitoumusten edellyttämällä tasolla tilanteissa,
joissa jakeluvelvoitteen alaa mahdollisesti muutetaan tai uusia
tai uudentyyppisiä televisio- tai radiolähetysten
välittämistapoja otetaan käyttöön
tai vastaanottotavat merkittävästi muuttuvat.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että käsittelyssä oleva uudistus ei johda
tekijänoikeuden haltijoiden eikä kansalaisten
kannalta nykyistä huonompaan tilanteeseen. Kehittyvä teknologia mahdollistaa
toisaalta tulevaisuudessa yhä laajenevat uusimuotoiset
palvelut, kuten tilausohjelmapalvelut, joiden tekijänoikeuksista
tulee sopia normaalisti palveluntarjoajien ja tekijöiden
kesken.
Liikenne- ja viestintävaliokunta muistuttaa, että yleispalveludirektiivi
ja sääntelyn määräaikaisuus
velvoittavat viranomaisia seuraamaan tämän uudistuksen
vaikutuksia. Valiokunta pitää sivistysvaliokunnan
tavoin välttämättömänä,
että jos verkko- ja palvelutarjonta vuosien 2011—2016
välisenä aikana kehittyisi tavalla, jota ei voida
nyt ennakoida, ja kehitys johtaisi tekijöiden tai kansalaisten
kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyy
toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n
muutostarpeiden arvioimiseksi esimerkiksi siten, että siirtovelvoitteessa
tarkoitetut edelleenlähetykset palautettaisiin kokonaan
tai osittain tekijänoikeuskorvausten piiriin. Valiokunta
ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).
Yksityiskohtaiset perustelut
2. lakiehdotus
134 §. Velvollisuus ohjelmistojen ja palvelujen siirtämiseen.
Hallituksen esityksellä pyritään perustelujen
mukaan nykyistä teknologianeutraalimpaan lähestymistapaan.
Siirtovelvollisuutta koskevaa säännöstä sovelletaan
esityksen mukaan käytännössä johtimella
toteutettuihin verkkoihin, joiden kautta tarjotaan katsojille televisio-
ja radiolähetyksiä, jotka he voivat ottaa vastaan
kuluttajamarkkinoilla tavanomaisella vastaanotinlaitteella, kuten
televisiolla, televisioon liitettävällä lisälaitteella
(set-top-box) tai radiovastaanottimella. Tämä rajaa
saadun selvityksen mukaan esityksessä tarkoitetun toiminnan
siten, että avoimen internetin välityksellä ennalta
määrittelemättömälle
yleisölle tarjottavat televisiopalvelut (internet-televisio)
eivät voi olla siirtovelvoitteen piirissä, vaikka
niissä tarjottaisiinkin siirtovelvoitteen piirissä olevia ohjelmistoja.
Merkitystä ei sitä vastoin ole sillä, miten
kaapelitelevisioverkko on teknisesti toteutettu ja millä tekniikalla
ohjelmistot siinä siirretään. Muutos
entiseen ei näy lakiehdotuksissa eikä erityisen
selkeästi myöskään esityksen
perusteluissa.
Valiokunta pitää välttämättömänä korostaa sitä,
että viestintämarkkinalain 134 §:n
mukainen siirtovelvoite koskee edelleen ainoastaan verkkopalvelua
kaapelitelevisioverkossa tarjoavia verkkoyrityksiä. Siirtovelvoite
ei edelleenkään laajene sellaisiin viestintäverkkoihin,
joita ei käytetä pääasiassa
televisio- ja radio-ohjelmistojen tai muun kaikille vastaanottajille
samanlaisena välitettävän aineiston lähettämiseen tai
tarjolla pitoon. Ohjelmat on edelleen tarjottava käyttäjälle
muuttamattomina ja samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen
kanssa.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
uuden 2 momentin, jolloin nykyinen 2—5 momentti siirtyy
3—6 momentiksi. Momentissa täsmennettäisiin
hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti, että 1 momentin
siirtovelvoite koskee myös verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tarjoavaa
teleyritystä, joka käyttää ohjelmistojen
välittämiseen muuta kuin perinteistä kaapelitelevisiotekniikkaa
edellyttäen, että ohjelmistojen vastaanotto on
mahdollista tavanomaisilla televisio-ohjelmistojen vastaanottolaitteilla.
Valiokunta viittaa myös hallituksen esityksen perusteluihin,
joiden mukaan kaapelitelevisioverkon verkkopalvelun tarjoajaan,
joka siirtää ohjelmistot katsojille jollakin muulla
kuin yleisesti kaapelitelevisioverkossa käytetyllä tekniikalla,
sovelletaan pykälässä tarkoitettua velvoitetta,
jos hän myös tarjoaa katsojille laitteita, joiden
avulla ohjelmistojen vastaanottaminen tavanomaisilla kuluttajalaitteilla
on mahdollista. Valiokunnan ehdottaman uuden 2 momentin tarkoittaman
televisio-ohjelmien vastaanoton tulee siis olla mahdollista tavanomaisilla
vastaanottolaitteilla (TV/set-top-box).
3. lakiehdotus
19 a §. Ohjelmistojen saattaminen näkö-
ja kuulorajoitteisten saataville.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että velvoite liittää televisio-ohjelmistoihin
ääni-
ja tekstityspalvelu ja välillisesti myös 2. lakiehdotuksen 134 §:n
1 momentin 3 kohdan mukaisen siirtovelvoitteen laajuus jäävät
ehdotetussa säännöksessä viime
kädessä pitkälti asetuksenantajan ja toimiluvan
myöntäjän harkintaan. Valiokunnan mielestä sääntelyä on
välttämätöntä täydentää siten,
että lain tasolla säädetään
riittävän täsmällisesti niistä edellytyksistä,
joiden perusteella ohjelmistojen voidaan katsoa olevan yleisen edun
mukaisia. Tällaiset edellytykset voivat perustuslakivaliokunnan
mielestä koskea muun muassa esityksen perusteluissa (s.
14) mainittuihin ohjelmistojen monipuolisuuteen ja suomen- tai ruotsinkielisten
ohjelmien määrään liittyviä seikkoja
samoin kuin säännöksessäkin
mainittua uutis- ja ajankohtaisohjelmien sisällyttämistä ohjelmistoihin.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa pykälän
2 momentin täydentämistä yleisen edun mukaisen
ohjelmiston määrittelyllä perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaisesti.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan myös edellyttänyt,
että pykälän 3 momentin sisältämää asetuksenantovaltuutta
täsmennetään siten, että laista
käy ilmi se prosentuaalinen osuus tai ainakin näin
määritelty enimmäisosuus ja vaihteluväli
niistä ohjelmistoon sisältyvistä ohjelmista,
joihin ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä.
Jos tarkoituksena on asetusluonnoksen ilmentävällä tavalla
korottaa velvoitetta vuosittain, on tämäkin ilmaistava
laissa. Valiokunta on asettanut edellä luetellut muutokset ääni-
ja tekstityspalveluvelvoitteen laajuuden määrittelemisessä edellytykseksi
sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa pykälän
3 momentin täydentämistä perustuslakivaliokunnan
edellyttämillä täsmennyksillä.
Ohjelmille, joihin ääni- ja tekstityspalvelu tulee
liittää, voidaan valtioneuvoston asetuksella asettaa asteittain
nousevat kiintiöt osuuksina ohjelmatunneista. Kiintiö vuosina
2011—2016 voi olla 10—50 prosenttia ohjelmista
ja julkisen palvelun ohjelmien osalta 50—100 prosenttia.