Yleisperustelut

Yleistä

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa, että yleispalveludirektiivin uudistaminen vuonna 2009 niin sanotun telepaketin yhteydessä annetulla neuvoston ja parlamentin direktiivillä 2009/136/EY on kaventanut entisestään kaapelitelevisiokanaville määrättävän hyväksyttävän siirtovelvoitteen alaa. Sen piirissä voivat olla direktiivin täytäntöönpanoajan kuluttua enää vain yleistä etua edistävät ohjelmistot, joihin on liitetty palveluita, joiden avulla näkö- ja kuulovammaiset voivat seurata ohjelmia. Direktiivin uudistus tulee panna täytäntöön 25.5.2011 mennessä.

Direktiivi edellyttää myös, että siirtovelvoitetta on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen. Hallituksen esityksessä ehdotettu uudistettu siirtovelvoite olisi määräaikainen päättyen vuoden 2016 lopussa, jolloin merkittävä osa televisiotoimiluvista päättyy. Tämän jälkeen kaupallisten televisio-ohjelmistojen siirtovelvoitteelle ei esityksen mukaan todennäköisesti enää ole tarvetta televisiolähetysten vaihtoehtoisten jakeluteiden kehittymisen vuoksi. Valiokunta painottaa nimenomaan esityksen määräaikaisuutta ja viestintä- ja verkkoteknologian nopeaa kehittymistä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa edelleen, että viestintämarkkinalain 134 §:n mukaisella siirtovelvoitteella on suora yhteys tekijänoikeuslain soveltamiseen, sillä siirtovelvoitteen piiriin kuuluvasta edelleenlähettämisestä ei tekijällä ole oikeutta korvaukseen tekijänoikeuslain 25 i §:n mukaan. Valiokunta viittaa sivistysvaliokunnan asiasta antamaan lausuntoon (SiVL 9/2010 vp).

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin muutoksin ja huomautuksin.

Voimassa olevan sääntelyn jatkaminen

Nykyisen siirtovelvoitesääntelyn voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi kesäkuun 2011 loppuun, kun se muutoin päättyisi osittain elokuun lopussa 2010. Valiokunta kannattaa nykyisen sääntelyn voimassa olon pidentämistä, jotta varmistetaan edellytykset siirtovelvoitteen piiristä vuonna 2011 poistuvien televisio- ja radio-ohjelmistojen sopimusperusteiselle edelleen lähettämiselle.

Siirtovelvoitteen alaiset ohjelmistot

Viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan siirtovelvollisuuteen kuuluvat Yleisradio Oy:n ohjelmistot niihin liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen. Tähän asiantilaan ei hallituksen esityksessä esitetä muutosta. Voimassa olevan 134 §:n 1 momentin 3 kohdassa sisällytetään siirtovelvollisuuden piiriin kaikki valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla tarjottavat vapaasti vastaanotettavat televisio- ja radio-ohjelmistot.

Yleispalveludirektiivin uudistusta noudattaen hallituksen esityksessä ehdotetaan nyt 134 §:n 1 momentin 3 kohdan muuttamista ja ohjelmistojen rajaamista vapaasti vastaanotettaviin yleisen edun mukaisiin valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla lähetettäviin televisio-ohjelmistoihin. Saman momentin 4 kohdassa liitetään siirtovelvoitteen piiriin muun muassa ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalvelut. Esitykseen liittyvän 3. lakiehdotuksen 19 a §:n mukaan tulee näihin ohjelmistoihin liittää ääni- ja tekstityspalvelu.

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että erityisesti kaupallisten ohjelmistojen yleisen edun mukaisuuden sisältö jää esityksessä määrittelemättä ja perustelematta, mikä voi johtaa epäselvyyteen siirtovelvoitteeseen kuuluvista ohjelmista ja velvollisuudesta liittää ohjelmistoihin ääni- ja tekstityspalveluja. Perustuslakivaliokunta ja sivistysvaliokunta ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota samaan asiaan. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa tämän johdosta, että ohjelmistojen yleisen edun mukaisuutta koskevaa säännöstä täsmennetään laissa.

Hallituksen esityksen mukaan siirtovelvoitteen piirissä olevien kanavien määrä vähenisi olennaisesti nykyisestä tilanteesta. Siirtovelvoitteen piiriin kuuluisivat Yleisradion televisio- ja radiokanavien lisäksi MTV3, Nelonen sekä mahdollisesti SuomiTV ja Sub. Siirrettävien kaupallisten kanavien määrä alentuisi esityksen perustelujen mukaan kahdeksasta kolmeen tai neljään ja kaupallisen radion lakiperusteinen välittäminen loppuisi kokonaan. Valiokunta edellyttää, että radio- ja televisiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ssä tarkoitettuja yleisen edun mukaisia ohjelmistoja ei tulkita liian laajasti siten, että siirtovelvoitteen piiriin kuuluvien ohjelmistojen määrä lisääntyisi asiallisesti hallituksen esityksessä esille tuodusta laajuudesta. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1). Valiokunta viittaa sivistysvaliokunnan arvioon, jonka mukaan uudistus merkitsee siirtovelvollisten ohjelmistojen vähentymisen vuoksi tulonlisäystä tekijänoikeuden haltijoille ja tältä osin tekijänoikeuslain 25 i §:n soveltamisalan tosiasiallista kaventumista, mitä sivistysvaliokunta pitää säännöksen poikkeusluonne huomioiden kannatettavana.

Valiokunta pitää tärkeänä, että määriteltäessä lopullisesti yleisen edun mukaiset siirtovelvollisuuden alaan kuuluvat ohjelmistot otetaan huomioon myös kansalaisten alueellisesti tasavertainen mahdollisuus nauttia moniarvoisesta viestinnän sananvapaudesta, mikä on ollut siirtovelvollisuuden eräs keskeinen perustelu ja tavoite. Saadun tiedon mukaan Suomessa on myös alueita, joissa antennilähetysten vastaanotto ei onnistu riittävän hyvin tai joilla esimerkiksi kunnan rakennusjärjestyksen nojalla on ohjattu kotitalouksia kaapeliverkkoon.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu myös esiin näkemys, että eräiden nyt siirtovelvoitteen alaan kuuluvien vakiintuneiden ohjelmistojen edelleen lähetys kaapelitelevisioverkossa tulee uusien tekijänoikeuskorvausten korkean tason takia päättymään. Liikenne- ja viestintävaliokunnalle ja sivistysvaliokunnalle on toimitettu Kopiosto ry:n ilmoitus vapaasti vastaanotettavien kotimaisten televisiokanavien edelleen lähettämisen tariffista kaapeliverkoissa. Liikenne- ja viestintävaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan arvioon, jonka mukaan ilmoituksessa mainittu tariffi 0,03 euroa/kotitalous/kanava/kuukausi ei ole niin merkittävä, että vakiintuneiden ohjelmistojen näkyvyys sen johdosta vaarantuisi.

Jakeluverkko

Suomessa on televisiotalouksia noin 2,26 miljoonaa eli 91 % kaikista talouksista. Nykymallissa noin puolet suomalaisista katsoo televisiota antenniverkon kautta ja noin puolet kaapeliverkon kautta. Osalla kaapeliverkko on käytännössä mm. näkyvyyden kannalta ainoa vaihtoehto. Nykyinen rakenne onkin nähtävä pääosin toisiaan täydentävänä eikä rinnakkaisjakeluna.

Liikenne- ja viestintävaliokunta tiedostaa, että kaapelitelevisio-ohjelmistojen lähetystekniikka ja laajemmin yleinen viestintätekniikka kehittyvät jatkuvasti. Hallituksen esityksessä omaksuttu teknologianeutraali lähtökohta on tästä syystä kannatettava. Hallituksen esityksen perusteluista esille tuleva jakeluverkkoa koskeva uusi teknologianeutraali tulkinta ei kuitenkaan käy ilmi ehdotetuista pykälämuutoksista, mikä jättää osin epäselväksi siirtovelvoitteen soveltamisalan suhteessa käytettävään viestintätekniikkaan. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi 2. lakiehdotuksen 134 §:n sanamuodon täsmentämistä.

Asiantuntijalausuntojen mukaan suuri osa perinteisistä kaapeliverkoista on tällä hetkellä niin sanottuja hybridiverkkoja, joissa ainoastaan viimeinen yhteys taloyhtiön antennijakamosta asuntoon on toteutettu perinteisellä DVB-C-tekniikalla. Meneillään on 1950—1970-luvuilla rakennettujen talojen suurimittainen peruskorjausvaihe, jonka yhteydessä uusitaan monien talojen tietoliikennekaapelointi. Valiokunta korostaa, että valtion ei tule toimenpiteillään hidastaa viestintäteknologian kehittymistä tai suosia vanhaa ja epätarkoituksenmukaista teknologiaa. Esityksen teknologianeutraalilla lähestymistavalla varmistetaan, että työt voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisinta tekniikkaa käyttäen.

Ääni- ja tekstityspalvelu

Valiokunta pitää erittäin kannatettavana hallituksen 3. lakiehdotuksen 19 a §:ään sisältyvää ehdotusta saattaa ohjelmistot nykyistä paremmin näkö- ja kuulorajoitteisten saataville. Velvoite edistää näkö- ja kuulovammaisten oikeutta vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä ja turvaa viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet lailla. Sääntelyllä toteutetaan Suomen allekirjoittaman YK:n vammaisten oikeuksien ja ihmisarvon suojaamista koskevan yleissopimuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan määräystä, jonka mukaan sopimusvaltioiden on taattava vammaisille mahdollisuus päästä osallisiksi muun muassa televisio-ohjelmista ja elokuvista yhdenvertaisesti muiden väestöryhmien kanssa. Ehdotus on omiaan turvaamaan perustuslain 22 §:n mukaisesti perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Hallituksen esityksen mukaan ääni- ja tekstityspalvelua ei tarvitse liittää musiikkiesityksiin eikä urheilu- tai lastenohjelmiin. Lastenohjelmien osalta säännöstä perustellaan kohderyhmän vähäisellä lukutaidolla. Asiantuntijakuulemisessa on toisaalta lastenohjelmien tekstitystarvetta perusteltu juuri lasten lukemaan oppimisella. Valiokunta edellyttää, että lastenohjelmien tekstityksen merkitystä lasten kehitykselle selvitetään tarkemmin ja että selvityksen pohjalta harkitaan uudelleen velvoitetta lastenohjelmien tekstittämisestä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 3).

Valiokunta pitää asianmukaisena ääni- ja tekstityspalveluita koskevan, televisiotoiminnan harjoittajalle asetetun, lakisääteisen velvoitteen kustannusten rajaamista yhteen prosenttiin televisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikauden liikevaihdosta. Näin varmistetaan se, että ääni- ja tekstityspalveluista aiheutuvat lakisääteiset kustannukset eivät nouse kohtuuttomiksi. Halutessaan televisiotoiminnan harjoittajat voivat myös ylittää tarjonnassaan lain vaatiman tason. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että prosentin kulukatto tulisi laskea kanavakohtaisesta liikevaihdosta. Hallituksen esityksessä valittu vaihtoehto on valiokunnan käsityksen mukaan kuitenkin selkeä ja sitä on mahdollista valvoa tehokkaasti.

Seuranta

Käsiteltäessä vuonna 2005 tekijänoikeuslain muutosesitystä (HE 28/2004 vp) eduskunta hyväksyi lausuman, jossa se edellytti, että tekijänoikeuslain 25 i §:ään hyväksytyn korvaussäännöksen poistamisen vaikutuksia seurataan ja että tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet jatkossa turvataan Suomen kansainvälisten sitoumusten edellyttämällä tasolla tilanteissa, joissa jakeluvelvoitteen alaa mahdollisesti muutetaan tai uusia tai uudentyyppisiä televisio- tai radiolähetysten välittämistapoja otetaan käyttöön tai vastaanottotavat merkittävästi muuttuvat.

Valiokunta pitää tärkeänä, että käsittelyssä oleva uudistus ei johda tekijänoikeuden haltijoiden eikä kansalaisten kannalta nykyistä huonompaan tilanteeseen. Kehittyvä teknologia mahdollistaa toisaalta tulevaisuudessa yhä laajenevat uusimuotoiset palvelut, kuten tilausohjelmapalvelut, joiden tekijänoikeuksista tulee sopia normaalisti palveluntarjoajien ja tekijöiden kesken.

Liikenne- ja viestintävaliokunta muistuttaa, että yleispalveludirektiivi ja sääntelyn määräaikaisuus velvoittavat viranomaisia seuraamaan tämän uudistuksen vaikutuksia. Valiokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin välttämättömänä, että jos verkko- ja palvelutarjonta vuosien 2011—2016 välisenä aikana kehittyisi tavalla, jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaisi tekijöiden tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n muutostarpeiden arvioimiseksi esimerkiksi siten, että siirtovelvoitteessa tarkoitetut edelleenlähetykset palautettaisiin kokonaan tai osittain tekijänoikeuskorvausten piiriin. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).