Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että geenitekniikkalailla
säädellään muuntogeenisten organismien
sekä suljettua että avointa käyttöä.
Suljetulla käytöllä tarkoitetaan lähinnä laboratoriotiloissa
ja kasvihuoneissa tapahtuvaa tutkimustoimintaa sekä teollista
tuotantotoimintaa. Avoimella käytöllä tarkoitetaan
tutkimus- ja kehittämiskokeita sekä tuotteiden
markkinointia. Geenitekniikkalaissa on omaksuttu periaate siitä,
että muuntogeenisten organismien käytön tulee
edetä vaiheittain niin, että suljetusta tilasta siirrytään
asteittain kenttäkokeisiin ja tuotteiden markkinointiin.
Geenitekniikan valvonta perustuu jälkivalvonnan ohella
myös ennakkovalvontaan, eli aiotusta geenitekniikan käytöstä on tehtävä hakemus
geenitekniikan lautakunnalle. Käyttö sallitaan
vain, jos tehdyn riskinarvioinnin perusteella voidaan katsoa, että käyttö on turvallista
terveyden ja ympäristön kannalta. Toiminnanharjoittajalla
on velvollisuus olla selvillä käyttämänsä organismin
ominaisuuksista haitallisten vaikutusten hallitsemiseksi ja estämiseksi.
Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan (SopS 78/1994)
tavoite on varovaisuusperiaatteen mukaisesti myötävaikuttaa
siihen, että nykyaikaisella biotekniikalla muunnettuja
eläviä organismeja siirretään,
käsitellään ja käytetään
tavalla, joka ei aiheuta haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja sen
kestävälle käytölle ottaen huomioon myös
ihmisten terveys. Euroopan yhteisö ja sen jäsenmaat
allekirjoittivat pöytäkirjan 24 päivänä toukokuuta
2000.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY,
ns. avoimen käytön direktiivin, keskeisenä tavoitteena
on riskinarvioinnin laajentaminen, täsmentäminen
ja yhdenmukaistaminen eri jäsenvaltioissa levitettäessä muuntogeenisiä organismeja
tarkoituksellisesti ympäristöön. Riskinarvioinnin
tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida sekä suorat että välilliset
ihmisen tai eläinten terveyteen tai ympäristöön
kohdistuvat vaikutukset, jotka voivat ilmetä joko levittämisen
aikana tai sen jälkeen. Arviointi tulee suorittaa tapauskohtaisesti,
mutta avoimen käytön direktiivissä vahvistettuja
yleisiä periaatteita noudattaen.
Avoimen käytön direktiivin mukaisena toimivaltaisena
viranomaisena maassamme toimisi geenitekniikan lautakunta. Ehdotetussa geenitekniikkalain
5 §:n 2 momentissa todetaan muun ohella, että geenitekniikan
lautakunnassa tulee olla myös eettistä asiantuntemusta.
Valiokunta toteaa, että geenitekniikkalaki kattaa edellä todetun
mukaisesti sekä laboratoriotoiminnan että avoimen
käytön. Laboratoriotoimintaan kuuluvat mm. koe-eläimet
ja geeniterapiakokeet ihmisillä. Näihin toimintoihin
on olemassa erikseen omat neuvottelukuntansa, joiden antama lupa
myös tarvitaan kokeiden suorittamiseen. Kasvien kohdalla
keskustelua eettisten kysymysten huomioon ottamisesta on kuitenkin
käyty vähemmän. On katsottu, että luontevimmin vastaava
rooli sopisi biotekniikan neuvottelukunnalle. Valiokunta pitääkin
välttämättömänä, että eettistä arviointijärjestelmää täydennetään tältä osin.
Tämä tarkoittaa sitä, että hankkeiden eettinen
hyväksyntä on valmiina ennen kuin ryhdytään
niiden ympäristö-, terveys- ym. vaikutusten arviointeihin.
Valiokunta tulee jäljempänä koskettelemaan kysymyksiä,
jotka liittyvät muuntogeenisten kasvien viljelyn aloittamiseen
maassamme. Siihen viitaten valiokunta pitää tärkeänä,
että geenitekniikan lautakunnassa olisi myös viljelijöiden
edustaja.
Ehdotetusta geenitekniikkalain 26 §:n 2 momentista
käy ilmi, että ympäristövaikutusten seurannan
toteuttamiseksi geenitekniikan rekisteriin tallennettaisiin markkinoille
saatettujen ja viljeltyjen muuntogeenisten organismien viljelypaikat.
Jos laissa edellytetyt tiedot olisivat muussa rekisterissä,
olisi tämän rekisterin nimi ja ylläpitäjä ilmoitettava.
Esimerkiksi viljelypaikkoja koskevat tiedot löytyisivät
maaseutuelinkeinorekisteristä, jonka ylläpitäjänä on
maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (TIKE).
Ehdotetussa 26 b §:ssä määritellään
rekisterin käyttöoikeus siten, että käyttöoikeus
olisi viranomaisilla. Valiokunta kiinnittääkin
huomiota siihen, että esityksestä ei käy
ilmi, miten kansalaisten oikeus saada tietoja rekisteristä on tarkoitus
toteuttaa käytännössä. Esityksestä ei myöskään
käy ilmi, miten ja millä tarkkuudella tiedot,
esimerkiksi viljelypaikasta ja viljelyn harjoittajasta, olisivat
julkisia. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että kyseisiä menettelyitä täsmennetään.
Maa- ja metsätalousministeriössä on
2.2.2004 asetettu työryhmä, jonka tehtävänä on
valmistella periaatteet ja selvitys muuntogeenisten viljelykasvien
sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon
rinnakkaiselosta ja sen valvonnasta maassamme. Tämän
ns. rinnakkaiselotyöryhmän on myös
selvitettävä vastuu- ja korvauskysymykset esimerkiksi
lajikkeiden mahdollisesti risteytyessä toisiinsa. Työryhmän on
saatettava työnsä päätökseen
vuoden 2005 loppuun mennessä. Myös Euroopan unionin
komission ohjeiden mukaan kansallisilla toimenpiteillä on
varmistettava tasapuolinen ratkaisu kaikkia eri tuotantotapoja edustavien
viljelijöiden kesken. Yleisperiaatteena tulee olla, että sen,
joka tuo uuden tuotantotavan jollekin alueelle, tulee
huolehtia niistä viljelytoimenpiteistä, jotka
ovat tarpeen risteytymisen estämiseksi. Rinnakkaiselon
onnistuminen edellyttää, että viljelijät
toteuttavat laadittavien ohjeiden mukaista tiedonvaihtoa lähinaapureiden
kesken. Aina varotoimenpiteet eivät kuitenkaan voi estää vahingon
syntymistä; tai tuotteiden tahatonta taikka tahallista
sekoittumista voi tapahtua laajemmin kuin hyväksytyt kynnysarvot
sallivat. Näiden tapausten varalta on luotava järjestelmä mahdollisten
vahinkojen korvaamiseksi. Vahingonkorvausmenettelyn järjestämiseksi
valiokunta pitää tarpeellisena, että harkitaan
muun muassa erilaisia rahastomalleja, joita on ehdotettu myös
ulkomailla.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komission
suosituksessa ohjeiksi kansallisten strategioiden ja parhaiden käytäntöjen
laatimiseksi muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen
ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiseloon todetaan,
että alueellisen tason toimenpiteitä, eli ns.
vapaa-alueita, voidaan harkita. Komission suosituksen mukaan tällaisia
toimenpiteitä olisi sovellettava vain erityisiin viljelykasvilajeihin,
joiden viljely ei sovi rinnakkaiseloon. Lisäksi alueiden
laajuus tulisi rajata mahdollisimman pieneksi. Komissio on kuitenkin
todennut, että myös esimerkiksi kasvistoltaan
tai muutoin erityisen herkkä alue voitaisiin luokitella
alueeksi, jossa ei saa viljellä muuntogeenisiä lajeja.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen
olosuhteissa on tarvetta ainakin siementuotannossa olevien alueiden
luokittelemiseen muuntogeenisestä tuotannosta vapaiksi.
Myös sellaisille alueille, joilla on paljon ristikukkaisten
kasvien, kuten rypsin viljelyä, on asetettava rajoituksia.
Sama pätee alueisiin, joilla on paljon luomutuotantoa. Valiokunta
on eri yhteyksissä korostanut sitä, että taloudellinen,
ekologinen ja sosiaalinen kestävyys maataloustuotannossa
kulkevat käsi kädessä. Sen vuoksi tuleekin
pyrkiä alueellisesti hajautettuun elintarvikkeiden tuotantomalliin, joka
perustuu perheviljelmiin ja jossa painotetaan niin maaseudun asuttamista
kuin elintarvikkeiden turvallisuutta ja ympäristöriskien
hallintaa. Kun maatalous tuottaa puhtaita ja turvallisia maataloustuotteita,
se muodostaa myös rungon elinvoimaiselle maaseudulle. Suomessa
toteutetaan jo nyt kattavaa kansallista laatustrategiaa, jota laatimassa
ovat olleet kaikki osapuolet viljelijöistä kuluttajiin.
Maamme maatalouden kilpailukyky perustuukin tuotteiden korkeaan
laatuun eikä määrällisesti tehokkaaseen
suurtuotantoon.
Valiokunta toteaa myös, että säännösten
vaatima hyvä riskinarviointi edellyttää riskinarviointimenetelmien
kehittämistä systemaattisesti. Tätä korostaa
se, että geenitekniikan sovellusalat laajenevat
jatkuvasti. On myös tarpeellista luoda menetelmiä ja
valmiuksia muuntogeenisten organismien havaitsemiseen tuotteissa
ja ympäristössä. Valiokunta kiinnittääkin
huomiota siihen, että tarvitaan lisäpanostusta
moni- ja poikkitieteelliseen tutkimukseen. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan toistaiseksi ei ole tieteellisteknistä valmiutta,
eikä kaikilta osin vielä teoreettisiakaan edellytyksiä,
valvontaan siinä laajuudessa, kuin mihin esityksen hyväksyminen
laajimmillaan velvoittaa. Myös valvonnan kustannukset tulevat
olemaan huomattavat. Hyvin toteutettu ja tehokas valvonta on kuitenkin
turvallisuuden ja kuluttajien valintamahdollisuuden ehdoton edellytys.
Esityksellä ehdotetaan muutettavaksi geenitekniikkalain
mukaista valvontaa siten, että tarkastustoimi siirtyisi
geenitekniikan lautakunnalta Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle,
Suomen ympäristökeskukselle ja Kasvintuotannon
tarkastuskeskukselle. Valvontaa koskevat asetusluonnokset eivät
ole olleet valiokunnan käytössä lakiehdotuksia
käsiteltäessä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin
huomiota esityksessä ehdotetun valvontajärjestelmän monimutkaisuuteen,
sen valvontaviranomaisten epäselvään
työnjakoon ja useaan viranomaistahoon perustuvan järjestelmän
aiheuttamiin kustannusvaikutuksiin.
Valiokunta toteaa lisäksi, että erityisesti
Suomen ympäristökeskuksen ja Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen
työnjako valvonnassa jää epäselväksi.
Valiokunta katsookin, että olisi vielä harkittava,
tulisiko kyseisiä viranomaistahoja käyttää valvonnan
johdossa vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa laajentaa geenitekniikan
lautakunnan kokoonpanoa ympäristökysymysten sekä maa-
ja metsätalouden asiantuntemuksella. Tuolloin valvonnan
johdosta voisi vastata vain yksi elin, jolle tarkastajat raportoisivat
kaikilta osin.
Ehdotetussa geenitekniikkalain 21 c §:ssä säädettäisiin
merkinnöistä. Valiokunta katsoo, että vain
vähäisen satunnaisen sekoittumisen ollessa kysymyksessä voidaan
raja-arvojen alittuessa jättää mainitsematta,
että tuote sisältää muuntogeenisiä organismeja.
Jos kuitenkin tuotannon kaikki tuotteet sisältäisisivät
teknisistä syistä muuntogeenisiä organismeja,
vaikkakin vähäisiä määriä,
tulisi muuntogeenisistä organismeista sisällyttää maininta.
Tuolloin kysymyksessä ei olisi satunnainen tahaton sekoittuminen.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että geenitekniikkalaissa noudatetaan samoja periaatteita kuin
muissa geenitekniikkaa koskevissa säännöksissä sekä raja-arvojen
että satunnaisen sekoittumisen osalta.