Perustelut
Sipoonkorven kansallispuisto ehdotetaan perustettavaksi valtion
omistamille alueille, jotka sijaitsevat Sipoon kunnassa sekä Vantaan
ja Helsingin kaupungeissa. Perustettavan kansallispuiston pinta-ala
olisi yhteensä 1 857 hehtaaria. Uusi kansallispuisto olisi
osa kasvavan metropolialueen sekä suojelualue- että ekologista
verkostoa, jolla pyritään hidastamaan seudun luonnon
monimuotoisuuden köyhtymistä Suomen kansallisten
ja kansainvälisten luonnonsuojelutavoitteiden mukaisesti.
Valiokunta korostaa, että kansallispuiston perustaminen
on osa metropolialuetta eheyttävää maankäyttöä ja
sillä on suuri merkitys alueen asukkaiden lähiluontona ja
virkistysalueena. Kansallispuisto kattaisi alueet,
jotka on tällä hetkellä suojeltu valtioneuvoston
asetuksella (1381/2006) Sipoonkorven luonnonsuojelualueesta.
Nykyinen valtioneuvoston asetus kumottaisiin tässä yhteydessä kansallispuistoa
koskevalla lailla.
Valiokunta pitää hyvänä lähtökohtana
sitä, että kansallispuiston perustaminen valtion
maille on ollut perustana Sipoonkorven kansallispuiston valmistelussa.
Valiokunta korostaa, että jatkossa yksityisomistuksessa
olevien Sipoonkorven lähialueiden mahdollisia suojelutoimia tai
maanhankintaa tulee tehdä maanomistajien aloitteesta taikka
vapaaehtoisuuteen perustuen.
Julkisessa omistuksessa oleva osa Sipoonkorpea on hajanainen
alue verrattuna siihen käyttöpaineeseen, joka
alueelle on tulevaisuudessa odotettavissa. Alueen käyttö tulee
mitä todennäköisimmin vaikuttamaan voimakkaasti
myös niihin yksityismaihin, jotka sijaitsevat kansallispuiston
eri osien välissä ja läheisyydessä.
Sipoonkorven alueen yksityiset maanomistajat tarvitsevatkin jatkossa
foorumin vuoropuhelulle kansallispuistoon ja sen käyttöön
liittyvissä asioissa.
Valiokunta korostaa eri toimijoiden laajapohjaisen yhteistyön
merkitystä alueen eri käyttömuotojen
yhteensovittamisessa. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan,
että ehdotettavan kansallispuiston ja sen ulkopuolisten
alueiden toimintojen yhteensovittamiseksi on tarpeen perustaa laajapohjainen
yhteistyöryhmä Uudenmaan elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskuksen johdolla. Valiokunta kannattaa
yhteistyöryhmän perustamista ja korostaa, että alueen
maanomistajat ja asukkaat sekä METSO-yhteistoimintaverkosto
on otettava tiiviisti mukaan yhteistyöryhmään.
Sipoonkorvessa toimii jo tällä hetkellä Etelä-Suomen
metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaan METSO kuuluva yhteistoimintaverkosto
"Samarbete i Storskogen". Yhteistoimintaverkoston tavoitteena on
kehittää aluetta toimivaksi maa- ja metsätalousalueiden
sekä eriasteisen suojelun kokonaisuudeksi. Yhteistoimintaverkosto
voi onnistuessaan tukea alueen mosaiikkimaista kehittämistä vapaaehtoisuuteen
perustuen.
Valiokunta toteaa, että Sipoonkorven suojelua koskevaan
nykyiseen valtioneuvoston asetukseen (1381/2006) liittyneellä erillisellä voimaantulosäännöksellä
on
jätetty metsästysvuokrasopimukset voimaan, joten
hirvenmetsästys alueella on tällä hetkellä mahdollista.
Lakiehdotuksen perusteluiden mukaan ottaen huomioon kansallispuiston
perustamistarkoitus ja sen sijainti metropolialueella ja kansallispuistoksi
ehdotettavan alueen virkistyskäyttömerkitys metsästys
esitetään kiellettäväksi. Lakiehdotukseen sisältyy
voimaantulon osalta kuitenkin siirtymäsäännös,
jonka mukaan metsästys olisi sallittua kansallispuiston
alueella voimassa olevien metsästysvuokrasopimusten mukaisesti
kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta. Sen jälkeen kansallispuistoissa
sovellettavien luonnonsuojelulain 15 §:n metsästystä koskevien
säännösten mukaan Sipoonkorven kansallispuistossa
voitaisiin Metsähallituksen luvalla muun muassa ajaa hirveä metsästyksen
yhteydessä sekä poistaa alueen ulkopuolella turvallisuusuhkaa
aiheuttavien riistaeläinlajien yksilöitä.
Sipoonkorven alue sijoittuu kolmen Suomen vilkkaimpiin lukeutuvan
tien, Lahden moottoritien, Kehä III:n ja Porvoon moottoritien,
kulmaukseen. Kaikkiaan Vantaalla ja Sipoossa tapahtui
vuosina 2006—2010 tilastojen mukaan 82 hirvionnettomuutta,
joista yhdeksän johti henkilövahinkoihin. Näistä yhdeksässä onnettomuudessa
loukkaantui yhteensä 11 henkilöä. Valiokunta
toteaa, että erityisesti Sipoonkorven alueen tiestöllä on
tapahtunut liikenneonnettomuuksia, joissa toisena osapuolena on
hirvieläin. Vuonna 2009 Sipoonkorven vaikutuspiirissä olevilla
teillä tapahtui Tiehallinnon tilastojen mukaan 18 hirvieläinonnettomuutta
tai tilannetta, joissa eläin jouduttiin lopettamaan poliisioperaationa
sen aiheuttaman välittömän turvallisuusuhan
vuoksi. Näistä eläimistä 15
oli hirviä ja onnettomuuksista kaksi johti henkilövahinkoihin.
Valiokunta korostaa, että ehdotetun Sipoonkorven kansallispuiston
alueella paikalliset metsästysseurat ovat onnistuneet pitämään
hirvieläinkannat kohtuullisina. Sipoonkorven alueella
hirvisaalis vuosina 2004—2009 on ollut asiantuntijakuulemisen
perusteella yhteensä 6—15 hirveä vuodessa
niiden metsästysseurojen osalta, joilla on paljon aluetta
tulevassa kansallispuistossa. Koko laajemman itäisen Vantaan
ja Helsingin (Sotunki ja Östersundom) sekä Sipoon
Hindsbyn, Gesterbyn, ja Immersbyn yhteinen hirvisaalis on vaihdellut
vuosina 2004—2009 yhteensä 26:n ja 40 hirven välillä.
Valiokunnan arvion mukaan ehdotetun kansallispuiston hirvenmetsästystä koskevien
rauhoitusmääräysten mahdolliset vaikutukset
tulevat ilmenemään muutaman vuoden kuluessa metsästyksen
loppumisesta. Asiantuntijakuulemisessa on tullut ilmi, että hirvet
voivat oppia pakenemaan luonnonsuojelualueelle, kun niitä yritetään
metsästää. Rauhoitusmääräykset
tulevatkin vaikuttamaan todennäköisesti hirvikantaan
siten, että kanta vahvistuu.
Otettaessa huomioon ehdotettu metsästysvuokrasopimuksia
koskeva kolmen vuoden siirtymäaika hirvenmetsästyksen
kiellon vaikutukset alkavat todennäköisesti näkyä noin
viiden vuoden kuluttua kansallispuiston perustamisesta. Valiokunta
esittääkin ympäristövaliokunnalle,
että rauhoitusmääräysten vaikutuksia
alueen hirvieläinkantojen säätelyyn ja
sitä kautta hirvionnettomuuksiin seurataan sekä siirtymäaikana
että sen jälkeen. Jatkossa tulee myös
varmistua siitä, että luonnonsuojelulain 15 §:n
uusien poikkeussäännösten nojalla voidaan
tehokkaasti ja riittävän nopealla aikataululla
tarvittaessa poistaa hirviä kansallispuistosta liikenneonnettomuuksien
estämiseksi. Valiokunta korostaa erityisesti poikkeusluvista
päättävän Metsähallituksen
ja alueen riistahallinnon kiinteän yhteistoiminnan kehittämisen
tärkeyttä.