Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia Natura
2000 -verkostoa koskeviin luonnonsuojelulain (1096/1996)
säännöksiin. Esitetyt muutokset koskevat
luonnonsuojelulain 10 luvun Euroopan yhteisön Natura 2000
-verkostoa koskevia säännöksiä ja
niiden täsmentämistä vastaamaan EU:n
luonnonsuojelulainsäädäntöä ja EU:n
tuomioistuimen vahvistamaa tulkintakäytäntöä.
Keskeisimmät muutokset liittyvät Natura 2000 -verkoston
muodostamisvaiheen loppuunsaattamiseen.
Valiokunta pitää tärkeänä huolehtia
siitä, ettei kansallisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen
ja erityisesti kansallinen metsäpolitiikka vaarannu millään
muotoa luonnonsuojelulain uudistuksen seurauksena. Erityisesti metsänhoidon
edellytysten säilymisestä tulee huolehtia kattavasti.
Lakiin ei tule sisällyttää uudistuksia, jotka
lisäisivät luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvää byrokratiaa.
Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltion
on muodostettava yhteisön tärkeinä pitämät
alueet erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC = Special
Areas of Conservation) mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden
vuoden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt
alueet artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
Luontodirektiivissä erityisten suojelutoimien alueella
tarkoitetaan jäsenvaltioiden lainsäädännöllisellä,
hallinnollisella ja/tai sopimusoikeudellisella toimenpiteellä osoittamaa
yhteisön tärkeänä pitämää aluetta, jolla
sovelletaan niiden luontotyyppien ja/tai niiden lajien
kantojen, joille alue on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai
ennalleen saattamista koskevia tarvittavia suojelutoimenpiteitä.
Voimassaolevaan luonnonsuojelulakiin ei sisälly erityistä menettelyä luontodirektiivissä
tarkoitettujen
SAC-alueiden muodostamiseksi. Direktiiviin perustuva SAC-alueita
koskeva kuuden vuoden määräaika on suurimmalta
osalta Suomen Natura 2000 -alueita umpeutunut tammikuussa 2011,
ja komissio on tähän liittyen aloittanut Suomea
vastaan toimeenpanon valvontaa koskevan menettelyn. Luonnonsuojelulain
64 §:ään ehdotetaan esityksessä lisättäväksi uudet
säännökset, joilla luontodirektiivin
mukaisista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista muodostettaisiin
erityisten suojelutoimien alueita. Lain 64 §:ään
lisättäisiin myös uusi 3 momentti, jonka
mukaan Natura 2000 -verkostoon sisällytettyä aluetta
koskevien luonnontieteellisten tietojen muuttamisesta päättää valtioneuvosto.
Luonnontieteellisten tietojen muuttamisella tarkoitettaisiin sellaisia
muutoksia, joilla voisi olla vaikutusta asianosaisten oikeuksiin
ja velvollisuuksiin. Tällaisia muutoksia olisivat ennen
kaikkea alueen suojelun perusteena olevien lajien tai luontotyyppien
lisääminen tietolomakkeelle tai sellaisen tiedon
poistaminen. Lakiehdotuksen mukaan erityisten suojelutoimien alueet
on muodostettu silloin, kun luettelo alueista
ja niitä koskevista tiedoista sekä alueiden kartat
julkaistaan ympäristöministeriön asetuksella.
Ympäristöministeriön asetuksella julkaistu
luettelo sisältäisi erityisten suojelutoimien
alueet sellaisina kuin ne on valtioneuvoston päätöksiin
perustuen ehdotettu EU:n komissiolle. Valiokunta korostaa ympäristövaliokunnalle
sitä, että myös luettelon julkaisijana
tulisi olla yhdenmukaisuuden vuoksi valtioneuvosto.
Luonnonsuojelulain 53 §:n 5 momenttiin esitetään
lisättäväksi uusi säännös,
jonka mukaan alueen omistaja tai erityisen oikeuden haltija olisi
jatkossa tietyin ehdoin oikeutettu saamaan korvauksen valtiolta,
mikäli ELY-keskuksen uuden 65 c §:n nojalla tekemä Natura
2000 -alueen suojelua koskeva yksittäinen päätös
toimenpiteen kieltämisestä tai rajoittamisesta
haittaa kiinteistön käyttöä.
Valiokunta katsoo, että uudistus on tarpeellinen ja kannatettava,
mutta osin riittämätön.
Voimassa olevan luonnonsuojelulain 53 §:n sekä lakiehdotuksen
mukaan maanomistaja tai erityisen oikeuden haltija ei ole oikeutettu
korvauksiin silloin, kun haitta aiheutuu vesilaissa tarkoitetun
luvan epäämisestä, ympäristönsuojelulaissa
tarkoitetun luvan epäämisestä, kaivoslaissa
tarkoitettua lupaa koskevan asian ratkaisemisesta tai kiinteän
omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa
tarkoitetun lunastusluvan epäämisestä.
Valiokunta esittää ympäristövaliokunnalle,
että maanomistajan tai erityisen oikeuden haltijan tulisi
olla oikeutettu luonnonsuojelulain 53 §:n mukaiseen korvaukseen
myös silloin, kun Natura 2000 -verkoston alueeseen liittyvästä suojelusta
aiheutuu haittaa näissä edellä mainituissa
tapauksissa.
Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiolla
on velvoite tarpeellisin toimenpitein estää Natura
2000 -verkoston alueilla lajien ja luontotyyppien merkittävä heikentyminen.
Luonnonsuojelulakiin ehdotetaan lisättäväksi
uusi 64 a §, jolla estettäisiin Natura 2000 -verkostoon
kuuluvan alueen merkittävä heikentyminen ja jonka
on tarkoitus täydentää laissa nykyisin
olevaa kieltoa myöntää merkittävää heikentymistä aiheuttavalle
hankkeelle lupaa. Kokonaan uutena velvoitteena lain 65 b §:ssä säädettäisiin
lisäksi ilmoituksenvaraisiksi sellaiset toimenpiteet, jotka
eivät nykyisellään ole ennakkovalvonnan
piirissä, mutta joilla arvioinnin perusteella saattaa olla
merkittävästi heikentävä vaikutus
Natura 2000 -alueelle. ELY-keskukselle säädettäisiin
lain 65 a §:ssä toimivalta ilmoituksen perusteella
kieltää tai rajoittaa tällaisen toimenpiteen
toteuttamista (ns. neuvottelumenettely).
Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että esitetyn
64 a §:n mukainen yleinen heikentämiskielto asettaisi
toiminnanharjoittajalle ja maanomistajalle kohtuuttoman velvollisuuden
arvioida Natura 2000 -alueiden luonnonarvoja sekä varsin
tavanomaisestakin toiminnasta mahdollisesti aiheutuvia merkittäviä haittoja
näille luonnonarvoille ja lajeille. Valiokunta katsoo,
että esitetty uudenlainen yleinen heikentämiskielto
on liian yleisluontoisesti määritelty eikä sitä ole riittävän
konkreettisesti ja tarkkarajaisesti kyetty yksilöimään
lakiehdotuksessa. Tämä heikentää osaltaan
maanomistajan ja toiminnanharjoittajan oikeussuojaa. Myöskään
esityksen yksityiskohtaiset perustelut eivät riittävän
tarkasti määrittele sitä, mitä heikentämiskielto
merkitsee ja millaisissa käytännön tilanteissa
rajoituksia kyseisen pykälän perusteella tehtäisiin.
Hallituksen esityksen perusteluissa ei ole myöskään
käsitelty esimerkiksi heikentämiskiellon ja metsästyksen
välistä suhdetta. Perusteluissa todetaan ainoastaan
yleisluontoisesti, että heikentämiskiellon käsitteen
piiriin kuuluisivat myös lajeihin kohdistuvat merkittävät
häiriöt. Valiokunta pitää täysin
välttämättömänä sitä,
ettei esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön
asetuksilla määräämillä metsästysajoilla asianmukaisesti
säänneltyä metsästystä tule
missään olosuhteissa tulkita lakiehdotuksen tarkoittamaksi
merkittäväksi häirinnäksi. Valiokunnan arvion
mukaan nykyiset heikentämiskieltoon liittyvät
menettelyt pitävät jo sisällään
lähes kaikki ne keskeiset toimenpiteet, jotka voivat merkittävästi
heikentää kyseisiä luonnonarvoja. Valiokunta
katsoo, että vaikka ympäristöministeriön
ja maa- ja metsätalousministeriön lausuntojen
mukaan luonto- ja lintudirektiivin asianmukainen toimeenpano edellyttää yleistä heikentämiskieltoa,
on se esitetyssä muodossa liian yleisluontoinen ja tarpeettoman
laaja. Koska kiellolla voi olla vaikutuksia maaseudun elinolosuhteisiin
ja elinkeinojen harjoittamiseen, valiokunta esittää ympäristövaliokunnalle
64 a §:n yleisen heikentämiskiellon tarpeellisuuden
uudelleenarviointia laissa, ainakin sen tarkentamista, tai jopa
poistamista.
Valiokunta korostaa lisäksi, että hallituksen esityksen
65 b §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittujen
maankäyttömuotojen, kuten esimerkiksi metsänhakkuu,
joka ei edellytä metsänkäyttöilmoitusta,
tulee lähtökohtaisesti jäädä vähäisinä toimenpiteinä 65 §:n
mukaisen Natura 2000 -alueita koskevan heikentämiskiellon
soveltamisalan ulkopuolelle. Mikäli esitetty 64
a §:n mukainen yleinen heikentämiskielto kuitenkin
toteutetaan, on valtion korvausvelvoite ulotettava tilanteisiin,
joissa ehdotetun pykälän nojalla kielletään
jokin hanke tai rajoitetaan sen toteuttamista. Jos esimerkiksi metsätaloudelliset
toimenpiteet estyvät tai rajoittuvat yleisen heikentämiskiellon
vuoksi ja maanomistajalle aiheutuu tästä luonnonsuojelulain
53 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa, tulee se korvata täysimääräisesti.
Valiokunta toteaa myös, että Natura 2000 -verkostoon
kuuluvien alueiden läheisyydessä niiden ulkopuolella
tulee jatkossakin kyetä harjoittamaan normaaleja yritys-
ja vapaa-ajantoimintoja, kuten esimerkiksi metsästystä.
Viranomaisyhteistyön on mahdollistettava kaikki toiminta,
joka ei merkittävästi heikennä Natura 2000
-verkostoon kuuluvan alueen suojeluperusteena olevia luonnonarvoja.
Jos ehdotetun 64
a §:n nojalla kiellettäisiin tai rajoitettaisiin toimenpiteitä Natura-alueen
läheisyydessä, tulee nämä rajoitukset
korvata täysimääräisesti ja ilman
poikkeuksia maanomistajalle.
Esityksen mukaan luonnonsuojelulain 68 §:ään
lisättäisiin uusi 2 momentti, jolla tarkennetaan
viranomaisten vastuita ja velvollisuuksia Natura 2000 -verkoston
suojelutoimien toteuttamisessa ja niiden huomioon ottamisessa. Hallituksen
esityksen perusteluissa todetaan tässä yhteydessä lisäksi,
että mm. alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmilla,
kaavoituksella ja ympäristönhoidon tukipäätöksillä voi
olla vaikutusta Natura 2000 -verkoston alueiden suojelun toimeenpanoon.
Valiokunta katsoo, että omaisuudensuojan rajoittamiseen
lakia alemmantasoisilla säännöksillä,
kuten esimerkiksi erilaisilla suunnitelmilla tai ohjeistuksilla,
tulee suhtautua lähtökohtaisesti kielteisesti.
Valiokunta pitää välttämättömänä sitä,
että ainoastaan ne luonto- ja lintudirektiivien mukaiset
luontoarvot, joiden perusteella alue on valittu Natura-ohjelmaan, voivat
määrittää alueen suojeluarvoa
ja siten rajoittaa sen käyttöä.
Valiokunta painottaa myös sitä, että lakiehdotuksen
64 §:n mukaisten tietojen tarkistamisen tulee pitää sisällään
myös niiden tarpeettomien tietojen poistamisen, jotka eivät
vastaa olemassa olevaa suojelutilannetta suojelualueella tai ovat
muutoin paikkansa pitämättömiä.
Merkinnät tulee ehdottomasti poistaa esimerkiksi niissä tilanteissa,
joissa tietty luontotyyppi tai eliölaji ei enää esiinny
alueella.