Yksityiskohtaiset perustelut

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan rahoitusta voidaan käyttää Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmassa tarkoitettuihin, metsätalousmaan monimuotoisuuden edistämistä koskeviin kokeiluhankkeisiin. Valiokunta pitää tarpeellisena ehdottaa säännöstä täydennettäväksi niin, että siitä ilmenisi selvemmin, mistä toimintaohjelmasta on kyse ja mihin toimintaohjelmassa tarkoitettuihin kokeiluhankkeisiin rahoitusta voitaisiin käyttää. Toimintaohjelma sisältyy valtioneuvoston 23.10.2002 tekemään periaatepäätökseen, ja rahoitusta voitaisiin käyttää luonnonarvokauppa- sekä yhteistoimintaverkostokokeiluihin. Maanomistajan ja metsäkeskuksen välisiä sopimuksia luonnonarvojen säilyttämiseksi tai lisäämiseksi tehtäisiin pelkästään luonnonarvokaupassa. Tältä osin valiokunta ehdottaa täsmennystä momentin viimeiseen virkkeeseen.

Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia selvennettäväksi maininnalla siitä, että alueella toimivaltainen metsäkeskus tekee sopimuksia luonnonarvokauppahankkeissa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 4/2003 vp) mukaan on myös aiheellista säätää määräaikaisten sopimusten enimmäispituudesta. Valiokunnan saamasta selvityksestä on käynyt ilmi, että sopimuksen luonteen perusteella 10 vuotta olisi yleisimmin kysymykseen tuleva sopimusaika ja että sopimusajan enimmmäispituuden ei tulisi ylittää 20 vuotta. Kokeiluhankkeet perustuvat vapaaehtoisuudelle, ja sopimusaika sovitaan maanomistajan ja metsäkeskuksen kesken. Edellä kosketeltujen muutosten lisäksi valiokunta ehdottaa momenttiin tehtäväksi kaksi kieliasuun liittyvää tarkennusta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan pykälän 3 momentissa tarkoitettuihin sopimuksen irtisanomistapauksiin liittyvistä rahoituksen palauttamisvelvollisuuden perusteista on perustuslain 80 §:n 1 momentin perusteella tarpeen säätää lailla. Valiokunta ehdottaakin momenttiin lisättäväksi maininnan siitä, että rahoitus tulee palauttaa, jos maanomistaja on omalla menettelyllään tietoisesti heikentänyt kohteen luonnonsuojelubiologisia olosuhteita. Maanomistajan menettelyn ja kohteen luonnonsuojelubiologisten olosuhteiden heikkenemisen välillä tulisi olla selvä syy-yhteys. Yhteisomistuksessa olevien kohteiden osalta rahoituksen palauttamisvelvollisuus edellyttäisi, että vähintään yksi omistajista on menetellyt kuvatulla tavalla. Esimerkkinä voi tuoda esiin tilanteen, jossa maanomistaja perkaa luonnonarvokaupan sopimusalueen vieressä olevaa ojaa siten, että myös sopimusalueella vesitalous muuttuu ja sopimuksen kohteena olevat luonnonarvot häviävät tai heikkenevät. Tässä ja vastaavissa tilanteissa maanomistajalla olisi velvollisuus palauttaa sopimuksen perusteella maksettu rahoitus kokonaan takaisin. Selvissä vahinkotapauksissa palautusvelvollisuutta ei luonnollisestikaan syntyisi. Rahoituksen palauttamisvelvollisuus olisi luonnonarvoja heikentäneellä maanomistajalla silloinkin, kun rahoitus on maksettu maan aiemmalle omistajalle. Muissa 3 momentin tarkoittamissa sopimuksen irtisanomistilanteissa ei rahoituksen palauttamisvelvollisuutta olisi. Esimerkiksi maanomistajaa uhkaavan suoritustilan välttäminen olisi 3 momentissa tarkoitettu sopimuksen irtisanomisperuste, joka ei yleensä synnyttäisi rahoituksen palauttamisvelvollisuutta.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa esityksen mukaisen 4 momentin poistamista pykälästä tarpeettomana.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut lausunnossaan ehdotetun pykälän viimeisen momentin verraten avoimeen delegointiin perustuvan sääntelytavan asianmukaiseksi, kun otetaan huomioon kokeiluun osallistumisen vapaaehtoisuus sekä rahoituksen harkinnanvaraisuus ja budjettisidonnaisuus. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan säännöstä on mahdollista täsmentää jo nyt olemassa olevien tietojen perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö ovat valmistelussaan päätyneet siihen, että yhteistoimintaverkoston kokeiluhankkeet on tarkoituksenmukaista valita hakukilpailussa. Valiokunta ehdottaakin, että yhteistoimintaverkostohankkeiden kokeilualueiden valintamenettelystä säädetään pykälän viimeisen momentin ensimmäisessä virkkeessä. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että toisessa virkkeessä säädetään luonnonarvokauppakokeilun käynnistämisestä Satakunnan maakunnassa vuonna 2003. Kokeilualue rajattaisiin kokeilua hallinnoivan metsäkeskuksen toimialueen mukaan. Metsäkeskus voisi tehdä yksittäisiä sopimuksia luonnonarvokaupasta myös Satakunnan ulkopuolisella osalla toimialuettaan, jos tarjolla on luonnonsuojelubiologisilla perusteilla arvioituna erittäin hyviä kohteita. Luonnonarvokauppa painottuisi kuitenkin Satakuntaan, jossa sitä on pitkään valmisteltu. Satakunnasta kertyneiden kokemusten perusteella luonnonarvokaupan kokeilua voitaisiin toimintaohjelman myöhempinä vuosina laajentaa muille alueille, jos siihen on riittävästi määrärahoja. Valiokunta ehdottaa, että kokeilualueen mahdollisesta laajentamisesta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Pykälän viimeisen momentin viimeisessä virkkeessä valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti todettavaksi, että kokeiluhankkeiden toimeenpanoon liittyviä tarkempia säännöksiä annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.