Yksityiskohtaiset perustelut
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan rahoitusta
voidaan käyttää Etelä-Suomen,
Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin
lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmassa
tarkoitettuihin, metsätalousmaan monimuotoisuuden edistämistä koskeviin
kokeiluhankkeisiin. Valiokunta pitää tarpeellisena
ehdottaa säännöstä täydennettäväksi
niin, että siitä ilmenisi selvemmin, mistä toimintaohjelmasta on
kyse ja mihin toimintaohjelmassa tarkoitettuihin kokeiluhankkeisiin
rahoitusta voitaisiin käyttää. Toimintaohjelma
sisältyy valtioneuvoston 23.10.2002 tekemään
periaatepäätökseen, ja rahoitusta voitaisiin
käyttää luonnonarvokauppa- sekä yhteistoimintaverkostokokeiluihin. Maanomistajan
ja metsäkeskuksen välisiä sopimuksia
luonnonarvojen säilyttämiseksi tai lisäämiseksi
tehtäisiin pelkästään luonnonarvokaupassa.
Tältä osin valiokunta ehdottaa täsmennystä momentin
viimeiseen virkkeeseen.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia selvennettäväksi
maininnalla siitä, että alueella toimivaltainen
metsäkeskus tekee sopimuksia luonnonarvokauppahankkeissa.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 4/2003 vp) mukaan on
myös aiheellista säätää määräaikaisten
sopimusten enimmäispituudesta. Valiokunnan saamasta selvityksestä on
käynyt ilmi, että sopimuksen luonteen perusteella
10 vuotta olisi yleisimmin kysymykseen tuleva sopimusaika ja että sopimusajan
enimmmäispituuden ei tulisi ylittää 20
vuotta. Kokeiluhankkeet perustuvat vapaaehtoisuudelle, ja sopimusaika
sovitaan maanomistajan ja metsäkeskuksen kesken. Edellä kosketeltujen
muutosten lisäksi valiokunta ehdottaa momenttiin tehtäväksi
kaksi kieliasuun liittyvää tarkennusta.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan pykälän
3 momentissa tarkoitettuihin sopimuksen irtisanomistapauksiin liittyvistä rahoituksen
palauttamisvelvollisuuden
perusteista on perustuslain 80 §:n 1 momentin perusteella
tarpeen säätää lailla. Valiokunta
ehdottaakin momenttiin lisättäväksi maininnan
siitä, että rahoitus tulee palauttaa, jos maanomistaja
on omalla menettelyllään tietoisesti heikentänyt
kohteen luonnonsuojelubiologisia olosuhteita. Maanomistajan menettelyn
ja kohteen luonnonsuojelubiologisten olosuhteiden heikkenemisen
välillä tulisi olla selvä syy-yhteys.
Yhteisomistuksessa olevien kohteiden osalta rahoituksen palauttamisvelvollisuus
edellyttäisi, että vähintään
yksi omistajista on menetellyt kuvatulla tavalla. Esimerkkinä voi
tuoda esiin tilanteen, jossa maanomistaja perkaa luonnonarvokaupan
sopimusalueen vieressä olevaa ojaa siten, että myös
sopimusalueella vesitalous muuttuu ja sopimuksen kohteena olevat
luonnonarvot häviävät tai heikkenevät.
Tässä ja vastaavissa tilanteissa maanomistajalla
olisi velvollisuus palauttaa sopimuksen perusteella maksettu rahoitus
kokonaan takaisin. Selvissä vahinkotapauksissa palautusvelvollisuutta
ei luonnollisestikaan syntyisi. Rahoituksen palauttamisvelvollisuus
olisi luonnonarvoja heikentäneellä maanomistajalla silloinkin,
kun rahoitus on maksettu maan aiemmalle omistajalle. Muissa 3 momentin
tarkoittamissa sopimuksen irtisanomistilanteissa ei rahoituksen
palauttamisvelvollisuutta olisi. Esimerkiksi maanomistajaa uhkaavan
suoritustilan välttäminen olisi 3 momentissa tarkoitettu
sopimuksen irtisanomisperuste, joka ei yleensä synnyttäisi
rahoituksen palauttamisvelvollisuutta.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa esityksen
mukaisen 4 momentin poistamista pykälästä tarpeettomana.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut lausunnossaan ehdotetun
pykälän viimeisen momentin verraten avoimeen delegointiin
perustuvan sääntelytavan asianmukaiseksi, kun
otetaan huomioon kokeiluun osallistumisen vapaaehtoisuus sekä rahoituksen
harkinnanvaraisuus ja budjettisidonnaisuus. Maa- ja metsätalousvaliokunnan saaman
selvityksen mukaan säännöstä on
mahdollista täsmentää jo nyt olemassa
olevien tietojen perusteella. Maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö
ovat
valmistelussaan päätyneet siihen, että yhteistoimintaverkoston kokeiluhankkeet
on tarkoituksenmukaista valita hakukilpailussa. Valiokunta ehdottaakin,
että yhteistoimintaverkostohankkeiden kokeilualueiden valintamenettelystä säädetään
pykälän viimeisen momentin ensimmäisessä virkkeessä.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että toisessa virkkeessä säädetään
luonnonarvokauppakokeilun käynnistämisestä Satakunnan
maakunnassa vuonna 2003. Kokeilualue rajattaisiin kokeilua hallinnoivan
metsäkeskuksen toimialueen mukaan. Metsäkeskus
voisi tehdä yksittäisiä sopimuksia luonnonarvokaupasta
myös Satakunnan ulkopuolisella osalla toimialuettaan, jos
tarjolla on luonnonsuojelubiologisilla perusteilla arvioituna erittäin
hyviä kohteita. Luonnonarvokauppa painottuisi kuitenkin
Satakuntaan, jossa sitä on pitkään valmisteltu.
Satakunnasta kertyneiden kokemusten perusteella luonnonarvokaupan
kokeilua voitaisiin toimintaohjelman myöhempinä vuosina
laajentaa muille alueille, jos siihen on riittävästi
määrärahoja. Valiokunta ehdottaa, että kokeilualueen
mahdollisesta laajentamisesta säädetään
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Pykälän
viimeisen momentin viimeisessä virkkeessä valiokunta
ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti todettavaksi,
että kokeiluhankkeiden toimeenpanoon liittyviä tarkempia
säännöksiä annetaan maa- ja
metsätalousministeriön asetuksella.