Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Lakiehdotus koskee eläimistä vastuussa olevien toimijoiden, eläinten ja niiden pitopaikkojen tunnistamista sekä toimijoiden ilmoitusvelvollisuutta ja rekisterien tietosisältöä. Valiokunta toteaa, että ehdotuksella on yleisenä tavoitteena saada aikaan yhtenäiset ja yhdenmukaiset kansalliset puitteet Euroopan yhteisön lainsäädännön edellyttämille eläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmille. Yhteisön lainsäädännön mukaan eläimet on varustettava tunnisteella ja rekisteröitävä siten, että niiden alkuperä ja siirrot voidaan jäljittää nopeasti ja tarkasti. Ehdotuksessa pyritään kokoamaan yhtenäisesti uuteen lakiin nykyinen varsin hajanainen ja osittain vanhentunut kansallinen eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva lainsäädäntö. Säännökset pyritään saattamaan vastaamaan perustuslain vaatimuksia ja asetustasolta saatetaan lain tasolle rekisterien tietosisältöä koskevat vaatimukset.

Lakiehdotuksessa tarkoitetun eläintunnistusjärjestelmän päätavoitteita ovat eläintautien leviämisen estäminen ja tautien hävittäminen sekä elintarviketurvallisuuden lisääminen. Eläimiä koskevien tunnistetietojen avulla tarvittavat toimenpiteet erilaisissa eläintauti- ja zoonoositilanteissa voidaan kohdentaa nopeasti tarkoituksenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla eläinten, ihmisten ja ympäristön terveyden suojelemiseksi. Valiokunta korostaa, että ihmisten ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi on oleellista, että elintarvikeviranomaiset, valtion aluehallinnon eläinlääkärit ja kunnaneläinlääkärit sekä eläinten hoitajat omien eläintensä osalta saavat eläintunnistusjärjestelmän rekistereistä tarvittavat tiedot käyttöönsä nopeasti ja yksinkertaisesti. Tässä yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomioita rekistereiden helppoon käytettävyyteen ja niiden yhdenmukaisuuteen. Tunnistetietoja tarvitaan käytännössä lähinnä eläintautivalvonnassa, mutta myös eläinsuojelutapausten selvittämisessä on hyötyä siitä, että valvovalla eläinlääkärillä on etukäteen tiedossaan tarvittavat tiedot valmistauduttaessa valvontatapahtumaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että ehdotettu sääntely perustuu merkittävin osin lainsäädäntövallan delegoinnin varaan. Tällaista sääntelyä on arvioitava perustuslain 80 §:n kannalta. Sen 1 momentin mukaan ministeriö voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lakiehdotuksen asetuksenantovaltuudet ovat perustuslakivaliokunnan mukaan perusteltuja, koska eri eläinlajien merkinnässä ja tunnistamisessa tarvitaan eläinlajikohtaista sääntelyä. Samalla asetuksenantajan toimivallan tulee kuitenkin olla riittävän tarkasti rajattua.

Lakiehdotuksen 18 §:ssä esitetään säädettäväksi eläinten tunnistimille asetettavista yleisistä edellytyksistä. Sen mukaan sähköiseen tunnistimeen sisältyvässä, eläimen yksilöivässä tunnistuskoodissa saisi käyttää ISO standardissa 11784 ja 11785 tarkoitettua maatunnusta vain, jos Elintarviketurvallisuusvirasto varmistaa tunnistuskoodien yksiselitteisyyden. Valiokunta pitää tärkeänä, että Elintarviketurvallisuusvirasto kykenee jatkossa varmistamaan yksinkertaisella tavalla myös hevosten tunnistuskoodien yksiselitteisyyden, jotta hevosten mikrosirun maakoodia voidaan käyttää.

Valvontaviranomaisella on lakiehdotuksen 28 §:n 2 momentin perusteella oikeus suorittaa tarkastuksia kotirauhan piirissä olevissa tiloissa. Ehdotuksen mukaan tarkastus kotirauhan piirissä olevissa tiloissa voidaan suorittaa vain, jos se on välttämätöntä eläinten, ihmisten ja ympäristön terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai elintarviketurvallisuuden vaarantamisen estämiseksi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että eläinmerkintöjen osalta eläinten hyvinvoinnin turvaamisen estämisessä ei ole kyse perustuslain 10 §:n 3 momentin tarkoittamasta perusoikeuksien turvaamisesta. Tämän vuoksi se ei voi yksinään oikeuttaa tarkastukseen kotirauhan piirissä. Valiokunta korostaakin tämän perusteella, että ehdotusta tulee täsmentää kotirauhan piirissä suoritettavien tarkastusten sallittavuuden osalta. Valiokunta toteaa, että eläinsuojelulaki koskee eläinten kohtelua ja eläinten hyvinvoinnin turvaamista ja sen nojalla voidaan tehdä tarkastuksia ja varmistaa eläinten asianmukainen kohtelu.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että eläintunnistusjärjestelmän avulla vähennetään toimijoiden hallinnollista taakkaa tehostamalla hallinnonalan sisällä viranomaisten yhteistyötä ja rekistereihin kerättävän tiedon hyödyntämistä esimerkiksi maataloustukien hakuprosessissa, valvonnan suunnittelussa ja tilastoinnissa. Maataloussektorin toimijoiden kannalta erittäin monimutkaiseksi paisunutta byrokratiaa on karsittava kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Järjestelmä on toteutettava kustannustehokkaasti ja siten, että myös tuottajat voivat saada siitä hyötyä.

Valiokunta pitää myönteisenä sitä, että lakiehdotuksen perusteella luodaan eri eläinlajeille yhtenäiset rekisterijärjestelmät, joiden avulla voidaan helpottaa viranomaistyötä ja samalla karsia tuottajilta useiden päällekkäisten ilmoitusten tekoa. Kukin eläimiä koskeva tieto tulee kirjata järjestelmiin vain yhden kerran, ja sen tulee olla sen jälkeen hyödynnettävissä kaikissa järjestelmissä. Tietojärjestelmien tulee olla rakenteeltaan yhtenäisiä, eivätkä tietotekniset ratkaisut saa muodostaa estettä rekisteritietojen joustavalle käytölle. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä riittävää panostamista tietojärjestelmien käytännön toteutukseen, jotta esitetyt tavoitteet saavutetaan myös tuottajien näkökulmasta arvioituna.