Yleisperustelut

Kalastuslain (286/1982) 8 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä viehekalastusta yhdellä vavalla ja vieheellä kuitenkin siten, että onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskilpailuja sekä muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten on saatava kalastusoikeuden haltijan lupa. Kyseiset ns. yleiskalastusoikeuksien harjoittamista koskevat säännökset ovat olleet voimassa vuoden 1997 alusta lukien. Edellä mainitun lainmuutoksen jälkeen kalastusmatkailu on kasvanut Suomessa nopeasti. Perinteisten kalatalous- ja matkailuyrittäjien rinnalle on syntynyt uusi ammattikunta, kalastusoppaat, jotka tekevät yhteistyötä maaseudun majoitus- ja matkailuyrittäjien kanssa. Vaikka kalastusoppaat tarjoavat asiakkailleen kaikenlaisia kalastusmatkoja ja -muotoja koskevia palveluja, opastettujen vapakalastusmatkojen kysyntä on muodostunut suurimmaksi.

Korkein oikeus tulkitsi 11 päivänä kesäkuuta 2006 antamassaan ennakkoratkaisussa (äänestystulos 3-2) kalastuslain 8 §:ää siten, että kalastusoppaan seurassa kolmen henkilön harjoittama viehekalastus oli kalastuskilpailua vastaava järjestetty tilaisuus, johon kalastusoppaan olisi pitänyt hankkia kalastusoikeuden haltijan lupa. Korkeimman oikeuden tulkinta ei siten mahdollistanut voimassa olevan kalastuslainsäädännön perusteella kalastusoppaiden elinkeinon harjoittamista läänikohtaisella viehekalastusmaksulla ilman vesialueen omistajan lupaa.

Kalastusoppaat eivät ole yrityksistä huolimatta saaneet riittävän laajoille vesialueille lupia opastoiminnan harjoittamiseen. Ongelmat ovat koskeneet erityisesti merialuetta ja rannikkoseutuja. Valiokunta huomauttaa, että rannikolla vesien omistus on paikoin erittäin pirstaloitunutta jaettujen vesialueiden takia ja tämä on vaikeuttanut osaltaan lupien hakemista. Kannattava opastoiminta edellyttää riittävän laajoja vesialueita ja mahdollisuuksia liikkua pyyntialueelta toiselle. Lisäksi toiminnan kehittämisen ja jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että kalastusopastoiminnan luvat ovat monivuotisia. Valiokunta katsoo edellä todettuun viitaten, että kalastuslaki ei nykymuodossaan tarjoa käytännössä toimivia ratkaisuvaihtoehtoja kalastusmatkailuyrittäjien lupa-asian järjestämiseksi. Valiokunta toteaa, että kalastuslakia esitetään muutettavaksi siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) voisivat myöntää kalastusmatkailuyrittäjälle luvan järjestää yleiskalastusoikeuksien turvin sellaisia pienimuotoisia kalastusmatkailutilaisuuksia, joihin osallistuu enintään kuusi kalastajaa kerrallaan. Kalastusmatkailuyrittäjän lupa olisi voimassa enintään viisi vuotta kerrallaan. Valiokunta toteaa, että suuremmat kalastusmatkailutilaisuudet, kalastuskilpailut ja muut isot kalastustapahtumat edellyttävät jatkossakin aina kalastusoikeuden haltijan myöntämää lupaa. Lisäksi valiokunta korostaa sitä, että nykyisessä kalastuslain 39 §:ssä kielletään kaikki sellainen toiminta, josta voi aiheutua haittaa tai häiriötä rannan omistajalle tai haltijalle. Tämä säännös koskee myös kalastusopastoimintaa.

Valiokunta pitää esitystä perusteltuna ja korostaa, että esitetyllä lainmuutoksella turvattaisiin kalastusoppaiden, kalastusmatkailuyrittäjien ja muiden maaseudun matkailuyrittäjien elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä helpottamalla ja selkeyttämällä kalastuslupapolitiikkaa. Esityksen myönteiset tulo- ja työllisyysvaikutukset kohdistuvat erityisesti saaristoon ja maaseudulle, joissa muita työtilaisuuksia on niukasti. Jatkossa lupa kalastusopastoimintaan voidaan lain mukaisten edellytysten täyttyessä myöntää kalastusoikeuden haltijan tahdosta riippumatta. Valiokunta toteaa, että esityksellä selkeästi muutetaan nykyistä käytäntöä, joka edellyttää vesialueen omistajan suostumusta kalastusopastoiminnassa.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että kalastusoikeuden erityisyys omaisuudenlajina on otettava huomioon nyt käsillä olevan esityksen arvioinnissa. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotus ei ole ongelmallinen perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuudensuojan kannalta. Esityksessä ehdotettu ELY-keskuksen keskitetty lupaharkinta ja lupaan liitettävät rajoitukset palvelevat myös kalastusoikeuksien haltijoiden yhteisiä tarpeita turvata vesialueen kalakantojen kestävä hyödyntäminen tehokkaammin kuin nykyinen yksittäisten kalastusoikeuden haltijoiden myöntämiin lupiin perustuva menettely, jossa yksi kalastusoikeuden haltija voi toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi muiden omistamien vesialueiden kalakantoihin.

Valiokunta pitää keskeisenä sitä, että uudessa lupajärjestelmässä lähtökohtana on kalakantojen kestävä käyttö. Valiokunta esittääkin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa säännösten täydentämistä siten, että kalakantojen kestävä hyödyntäminen turvataan opastoimintaa harjoitettaessa. Lisäksi valiokunta esittää luvan myöntämiseen liittyvien teknisten yksityiskohtien selkeyttämistä ja tarkentamista perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämällä tavalla. Valiokunta pitää myös tarpeellisena uuden kalastusoppaiden lupajärjestelmän toimivuuden sekä vaikutusten seurantaa ja edellyttää, että kalastusoppaita koskevan lupajärjestelmän toimivuudesta ja sen vaikutuksista kalakantoihin toimitetaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvitys 31.12.2014 mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus)

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.