Perustelut
Yleistä
Valtioneuvoston elintarviketurvallisuusselonteko 2013—2017
on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa
kuvataan elintarviketurvallisuuden muutostekijöitä sekä nykytilaa,
ja toisessa osassa keskitytään alan lähivuosien
haasteisiin, joiden pohjalta esitetään tavoitteet
ja toimenpiteet. Selonteossa elintarviketurvallisuuden lähitulevaisuuden
haasteet on koottu kolmen pääotsikon alle: globalisaatio,
verkottunut elintarvikeketju sekä ravitsemus.
Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston selonteko on
kokonaisuudessaan kattava katsaus elintarviketurvallisuuden nykytilanteeseen
ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin sekä uhkiin. Tarkastelua
on aiempiin selontekoihin verrattuna laajennettu perinteisten taudinaiheuttajien
ja kemiallisten riskien lisäksi ravitsemukseen ja uuden
teknologian aiheuttamiin terveysvaaroihin. Valiokunta pitää tarkastelunäkökulman
laajentamista tarpeellisena. Valiokunta korostaa lähtökohtana
sitä, että elintarviketurvallisuus on Suomessa
kaikilta osin hyvin korkealla tasolla, ja siitä tulee myös
pitää kiinni.
Elintarvikealan globalisaation suurimmat haasteet liittyvät
elintarvikealan lisääntyvään
rikollisuuteen, kotimaisen tuotannon turvaamiseen sekä lainsäädäntökehitykseen.
Ruoka on muuttunut erittäin nopeasti globaaliksi liiketoiminnaksi,
minkä seurauksena myös monet elintarviketurvallisuuteen
liittyvät riskit ovat lisääntymässä.
Raaka-aineet ja elintarvikkeet liikkuvat kiihtyvällä vauhdilla
maasta toiseen nopeasti monimutkaistuvassa kansainvälisessä kaupassa.
Suomalaisten syömä ruoka on edelleen pääosin
peräisin kotimaasta, mutta tuonnin osuus on kasvamassa.
Myös elintarviketurvallisuuteen liittyvistä syistä kotimaista
tuotantoa on edistettävä.
Terveydelliset vaarat ovat moninkertaiset kasvavassa kansainvälisessä elintarvikekaupassa,
minkä vuoksi ympäristön ja elintarvikkeiden puhtauden
nykyistä tehokkaammalle kansainväliselle säätelylle
on suuri tarve. Elintarvikkeisiin liittyvä rikollisuus
ilmenee lisääntyvinä petoksina, väärennöksinä sekä yleisimmin
valheellisina tuotetietoina, minkä vuoksi säätelyn
painopistettä tulee siirtää entistä enemmän
kansalliselta tasolta kansainväliselle tasolle.
Valiokunta toteaa, että elintarvikeala on globaalisti
kasvanut varsin vakaasti maailmantalouden muutoin nopeasti vaihtelevissa
taloussuhdanteissa. Edellä todetun mukaisesti kotimainen elintarviketurvallisuuden
hyvin korkea taso tulee turvata jatkossakin, samalla kun sitä kautta tulee
myös vahvistaa tuotteidemme vientiä. Suomessa
elintarvikeala on yksi tulevaisuuden potentiaalisista kasvualoista,
mikä on todettu Kansallisessa Ruokastrategiassa 2030, Ruokapoliittisessa
selonteossa 2011 sekä hallitusohjelmassa.
Valiokunta katsoo, että elintarvikealalla kasvua on
Suomessa saatavissa erityisesti yritysten kansainvälistymisen,
viennin kasvun sekä kotimarkkinoilla tapahtuvan menestymisen
kautta. Elintarvikeketjun toiminnan kehittymisen perusedellytyksenä on
kannattava kotimainen alkutuotanto ja jalostus.
Elintarviketurvallisuus Suomessa
Valiokunta toteaa, että koko elintarvikeketjun turvallisuus
on tällä hetkellä Suomessa maailman huippuluokkaa.
Nykyinen erittäin korkea elintarviketurvallisuuden taso
on saavutettu pitkäjänteisellä ja laaja-alaisella
yhteistyöllä, johon ovat osallistuneet niin elintarvikeketjun
toimijat, viranomaiset kuin alan tutkijatkin. Kotimaisen hyvin toimivan
salmonellavalvontaohjelman ansiosta meillä ei juuri esiinny
salmonellaa siipikarjan-, naudan- tai sianlihan tuotannossa. Suomella
on myös tärkeä salmonellan liittyvä erivapaus,
josta tulee ehdottomasti pitää kiinni. Eläinten
terveydenhuollossa korostuu tautien ennaltaehkäisy, ja
antibioottien käyttö tuotantoeläintä kohden
on Euroopan alhaisimpia. Myös kasvinsuojeluaineiden käyttö on
hyvin maltillista, ja lisäksi Suomessa on runsaasti puhdasta
vettä käytössämme. Ilmaston
lämpeneminen, globalisaatio ja eläintuotannossa
kustannustehokkuussyistä tapahtuvat rakenteelliset muutokset
voivat kuitenkin lisätä riskejä tulevaisuudessa.
Suomalainen elintarvikeketjun läpi menevä laatuajattelu,
jossa ennakoidaan tulevaa ja jossa elintarviketurvallisuus on korkealle
priorisoitu läpi elintarvikeketjun, on suomalaisen elintarviketuotannon
keskeinen menestystekijä. Kuluttajien luottamus kotimaiseen
elintarviketuotantoon on tällä hetkellä korkealla
tasolla. Suomalainen kuluttaja on tottunut turvallisiin elintarvikkeisiin,
koska suomalaista alkuperää olevat elintarvikkeet
ovat kaikilla tavoin arvioituina turvallisia.
Korkean elintarviketurvallisuuden ylläpito aiheuttaa
toisaalta merkittäviä kustannuksia hyvin laajasti
koko ketjussa. Selonteon mukaan pelkästään
elintarvikkeiden omavalvonnan kirjaukset maksavat alan toimijoille
188 miljoonaa euroa vuodessa. Valtion ja kunnallisen elintarvikevalvonnan
kustannukset ovat yli 50 miljoonaa euroa vuodessa ja Eviran kustannukset
yli 20 miljoonaa euroa.
Selonteossa tuodaan hyvin esiin nykyinen lähtökohta
siitä, että lainsäädäntötyön
painopiste on siirtynyt elintarviketurvallisuudessa EU:lle ja että EU:n
lainsäädäntötyöhön
pitäisi kyetä vaikuttamaan nykyistä enemmän.
Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että selonteosta
puuttuu arvio EU:n elintarvikelainsäädännön
nykyisistä ongelmista ja korjausta vaativista asioista.
Suomen hyvät elintarviketurvallisuuskäytännöt
ja elintarviketurvallisuuden korkea taso tarjoavat hyvät
mahdollisuudet vaikuttaa aktiivisesti EU-lainsäädännön
valmisteluun. Valiokunta korostaa, että Suomen keskeiset
elintarviketurvallisuutta koskevat EU-tavoitteet tulee jatkossa määritellä pitkällä
aikavälillä ja
kirjata nämä tavoitteet selkeästi näkyviin
ja ajaa niiden toteuttamista tehokkaan ennakkovaikuttamisen kautta.
Alkutuotannon ja pienimuotoisen elintarviketuotannon kannattavuus
Valiokunta huomauttaa, että alkutuotannossa yrittäjälle
aiheutuu elintarviketurvallisuuden korkean tason ylläpitämisestä jatkuvasti
kasvavia kustannuksia, mikä hankaloittaa kilpailua tuontiruoan
kanssa. Tuottajat joutuvat kilpailemaan kotimaan markkinoilla myös
sellaisten tuontituotteiden kanssa, jotka eivät täytä kotimaiselle
tuotannolle asetettuja korkeita standardeja. Elintarviketurvallisuuden
aiheuttama kustannustaakka on vaatimusten kasvaessa aiheuttanut
eniten kustannusongelmia alkutuotannolle, jonne merkittävä osa
uusista vaatimuksista on suuntautunut. Valiokunta korostaa, että alkutuotannon
kannattavuudesta huolehtiminen mahdollistaa osaltaan panostamisen
elintarviketurvallisuuteen jatkossakin.
Korkeita kustannuksia on erittäin vaikeata siirtää ketjun
läpi lopputuotteen hintaan, vaikka kuluttajat selkeästi
hyötyvät korkeasta elintarviketurvallisuuden tasosta.
Valiokunta korostaa, että kasvun saavuttaminen elintarvikealalla
vaatii ehdottomasti koko ruokaketjun menestymistä. Tällä hetkellä erityisesti
alkutuotannon kannattavuudessa on suuria ongelmia, jotka tulee ratkaista.
Valiokunta toteaa, että pk-yritysten elintarviketuotantoa
ja -jalostusta tulee helpottaa ja joustavoittaa elintarviketurvallisuutta
vaarantamattta kansallisten viranomaisten joustoilla EU:n lainsäädännön
puittessa. Samalla Suomen tulee aktiivisesti vaikuttaa siihen, että myös
EU-lainsäädäntöä muutetaan
pikaisesti. Tällä hetkellä elintarvikehygieniaa
koskeva lainsäädäntö on pitkälti
valmisteltu suurten toimijoiden näkökulmasta.
Globaalit haasteet
Elintarvikkeet, raaka-aineet, eläimet ja tuotantopanokset
liikkuvat kiihtyvällä vauhdilla maasta ja maanosasta
toiseen. Kansainvälisen kaupan vapautuminen on tuonut valtavia
haasteita elintarviketurvallisuuden varmistamiseen. Muuttuneet globalisoituneet
elintarvikemarkkinat niin rehu- ja lannoitekaupassa kuin raaka-aineiden
ja valmiiden tuotteiden kaupassakin ovat lisäämässä elintarviketurvallisuuteen
liittyviä uhkia. Globaalin kaupan keskeisenä ongelmana
on tautien ja taudinaiheuttajien leviäminen erittäin
nopeasti maasta toiseen. Ruokajärjestelmän muutokset
heijastuvat suoraan myös Suomen markkinoille. Ruokaan liittyvien
petoksien ja väärennösten määrä on
kasvanut nopeasti, ja myös harmaan talouden markkinoilla
myytävien elintarvikkeiden ja kasvinsuojeluaineiden myynti
on lisääntynyt.
Globalisoituvassa elintarvikeketjussa syntyy väistämättä kustannuspaineita,
jotka heijastuvat myös kotimaisille toimijoille. Jatkuvasti
kiristyvät kustannuspaineet lisäävät
osaltaan riskiä väärinkäytöksiin
koko globaalissa ruokaketjussa. Elintarvikepetokset eli taloudellisen
hyödyn saavuttamiseksi tapahtuvat elintarvike- ja rehulainsäädännön
tietoiset rikkomiset ovat viimeaikaisten kansalliset rajat ylittäneiden
tapausten myötä nousseet yleisiksi kansainvälisiksi
huolenaiheiksi. Ruokamyrkytyksissä ja ruoan välityksellä leviävien
epidemioiden yhteydessä ilmenee säännöllisesti
uusia taudinaiheuttajia ja välittäjäelintarvikkeita
jo aiemmin tunnettujen lisäksi. Taudinaiheuttajien lisäksi
muualta tulleiden elintarvikkeiden mukana voi esiintyä jääminä meillä jo
kiellettyjä kasvinsuojeluaineita tai muita ympäristöperäisiä epäpuhtauksia.
Valiokunta korostaa, että ongelmat ovat monin osin uudentyyppisiä ja
vaativat kansainvälistä yhteistyötä sekä nopeaa
ja tehokasta viestintää sekä ennen kaikkea
toimivia rajavalvontajärjestelmiä.
Elintarvikkeiden verkottunut tuotanto, raaka-aineiden kasvava
kansainvälinen kauppa ja elintarvikkeiden muuttuminen koostumukseltaan yhä useammasta
aineesta koostuviksi vaikeuttavat huomattavasti elintarviketurvallisuuden
valvontaa. Valiokunta toteaa, että osa elintarvikkeiden
turvallisuuden ja laadun valvonnasta on jo osin siirtynyt EU:n rajojen
ulkopuolelle. EU:n ulkopuolelta eli ns. kolmansista maista unionin alueelle
tuotavien eläinperäisten elintarvikkeiden on täytettävä EU:n
eläinlääkintölainsäädännössä kyseisille
elintarvikkeille asetetut tuontivaatimukset. Niille on tehtävä eläinlääkinnällinen
rajatarkastus unionin ulkorajalla sijaitsevalla hyväksytyllä eläinlääkinnällisellä
rajatarkastusasemalla
silloin, kun ne tuodaan unionin alueelle. Eläinlääkinnällisen
rajatarkastuksen tarkoitus on varmistaa, että kolmansista
maista EU:n alueelle tuotavat elintarvikkeet täyttävät niille
asetettavat elintarvikehygieniset vaatimukset ja että niistä ei
aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa. Rajatarkastuksen
jälkeen tarkastuksessa hyväksytty tuontierä voidaan
toimittaa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta markkinoille koko
EU:n alueella. Valiokunta korostaa, että edellä mainitun
rajavalvonnan tasoa tulee ehdottomasti nostaa. Tuotaessa elintarvikkeita
muista EU-jäsenmaista kyse on sisämarkkinakaupasta,
jossa ovat voimassa eri tuontivaatimukset kuin EU:n ulkopuolisessa
tuonnissa. Ensisaapumisvalvonta on elintarvikevalvontaa, joka kohdistuu
muista EU:n jäsenmaista Suomeen toimitettaviin eläimistä saataviin
elintarvikkeisiin. Ensisaapumisvalvonnan tarkoitus on turvata mainittujen
elintarvikkeiden elintarvikehygieeninen laatu ja estää eläintautien
leviäminen niiden välityksellä. Periaatteessa
EU:n sisämarkkinoille saapumisen jälkeen elintarvikkeet
liikkuvat varsin vapaasti maasta toiseen, ja myös tätä valvontaa
tulee tehostaa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kansainvälistä lainsäädäntötyötä lisätään,
koska on osoittautunut, että elintarvikkeiden terveysvaarat
ovat moninkertaiset kansainvälisessä elintarvikekaupassa.
Toimintaympäristön muutokseen liittyy useita uhkakuvia,
jotka tulee tunnistaa varhaisessa vaiheessa ja joihin tulee varautua
sekä kansainvälisesti että kansallisesti.
Ilmastonmuutos
Selonteossa on yleisellä tasolla tarkasteltu ilmastonmuutoksen
vaikutuksia ruokaturvallisuuteen. Valiokunta toteaa, että ilmaston
lämpenemisellä on laajoja heijastusvaikutuksia
koko maapallon elintarviketurvallisuuteen. Maanviljelyn satotasot
voivat maailmalla monin paikoin laskea ja sadon laatu heiketä nykyisestä.
Ilmastonmuutoksen tarkempia vaikutuksia elintarviketurvallisuuteen
Suomessa on varsin vaikea ennakoida. Yleisesti voidaan arvioida,
että muutoksen seurauksena väestön altistuminen
haitta-aineille saattaa osin lisääntyä.
Mahdollinen uhka on, että mikäli torjunta-
ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä joudutaan
selvästi lisäämään,
voi nykyinen hyvä tilanne juomaveden sisältämien
hyvin vähäisten torjunta-ainejäämien
osalta heiketä. Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutokseen
sopeutumisessa tulee ottaa huomioon myös haitallisten kasvituholaisten
ja tulokaslajien leviämiseen sekä lisääntymiseen liittyvät
seikat. Suomessa sateisuuden lisääntyminen voi
aiheuttaa myös viljojen homeiden lisääntymistä.
Ilmaston lämpeneminen voi siten johtaa kasvinsuojeluaineiden
käyttötarpeen nousuun ja mahdollisesti terveydelle
haitallisten homemyrkkyjen lisääntymiseen. Valiokunta
toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista
elintarviketurvallisuuteen tarvitaan riittävästi
tutkimustietoa. Samalla tarvitaan myös sopeutumistoimia
erityisesti alkutuotannossa.
Ruoantuotannon ympäristövaikutukset
Ruoantuotannon ympäristövaikutuksia on tällä hetkellä tehokkainta
vähentää kulutustottumuksien muuttamisen
ja ruokahävikin pienentämisen kautta. Kulutustottumuksissa
tämä kuitenkin edellyttää sitä,
että kuluttajalla on riittävästi tietoa
tuotteiden erilaisista vaikutuksista. Ruokatottumusten muotoutumisen
osalta varhaisella ravitsemuksella ja ravitsemuskasvatuksella on oma
tärkeä merkityksensä.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä ruokahävikin
vähentämisen erittäin keskeistä merkitystä.
Ruokaketjussa haaskataan maassamme keskimäärin
330—460 miljoonaa kiloa syömäkelpoista
ruokaa vuosittain, joka vastaa 10—15:tä prosenttia
kulutetusta ruoasta. Eniten ruokahävikkiä syntyy
kotitalouksissa, joissa hävikin vähentämismahdollisuudet
ovat huomattavat. Ruokahävikin vähentäminen
tulee kuitenkin toteuttaa siten, että elintarviketurvallisuutta ei
vaaranneta. Valiokunta pitää hyvänä viimeaikaista
suuntausta, jossa ylijäävän ruoan jakamista
on pyritty edelleen helpottamaan elintarviketurvallisuutta vaarantamatta.
Moni kunta on tehnyt esimerkiksi avauksia koulujen ylijäämäruoan
tarjoamisesta pientä korvausta vastaan tai ilmaiseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä edistää tätä toimintaa
ja saada se vakiintumaan.
Kemiallisen elintarviketurvallisuuden osalta valtioneuvoston
selonteossa nostetaan esiin alkutuotannosta ja ympäristön
kautta elintarvikkeisiin joutuvat vieraat ja haitalliset aineet.
Erityisen haitallisia aineita ovat eräät raskasmetallit
sekä orgaaniset yhdisteet, joita kulkeutuu ravintoon esimerkiksi
lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön
yhteydessä. Elintarvikkeet ovat myös ns. hormonihäirikkökemikaalien saantilähde.
Valiokunta korostaa, että näiden kemikaalien osalta
tarvitaan vielä runsaasti lisätutkimusta täsmentämään
elintarvikkeiden osuutta altistumisessa. Lannoitteista voi kulkeutua
maaperään ja vesistöihin haitallisia
aineita. Orgaaniset lannoitevalmisteet, erityisesti jätevedenpuhdistamoiden
lietteistä valmistetut, voivat sisältää raskasmetalleja
ja orgaanisia haitta-aineita. Suomessa on tällä hetkellä asetettu
raja-arvot kolmen raskasmetallin (elohopea, kadmium ja lyijy) ja
arseenin suurimmille sallituille pitoisuuksille orgaanisissa lannoitevalmisteissa,
mutta
ei toistaiseksi raja-arvoja tai suosituksia orgaanisten haitta-aineiden
pitoisuuksille. On tarpeellista kiinnittää huomiota
orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksiin kaikissa lannoitevalmisteissa.
Myös jätevedet voivat aiheuttaa ongelmia elintarvikkeiden
tuotantoketjulle ja elintarviketurvallisuudelle. Jätevesien
mukana vesistöön kulkeutuu aineita, kuten lääkejäämiä, joita
ei vielä poisteta jätevesistä tehokkaasti.
Lisäksi lääkkeiden palauttamista apteekkeihin
ja sitä kautta jätehuoltoa tulisi tehostaa, vaikkakin suurin
osa lääkeainejäämistä kulkeutuu
ihmisten eritteiden mukana jätevesiin. Valiokunta korostaa,
että lääkejäämien ja
muiden vastaavien haitallisten aineiden puhdistusta asumajätevesistä ja
-lietteistä tulee kehittää nopealla aikataululla.
Tässä kehitystyössä on tarpeen
tehdä myös aktiivista kansainvälistä yhteistyötä ja
pyrkiä tätä kautta tehostamaan koko Itämeren
rantavaltioiden jätevesien puhdistusta. Valiokunta toteaa,
että EU:ssa on asetettu elintarvikkeiden ja rehujen dioksiini-
ja PCB-yhdisteille maksimiraja-arvot. Dioksiinien, PCB-yhdisteiden
ja kloorattujen pestisidien pitoisuudet ovat vähentyneet
meillä jo pitkän aikaa. Suomessa kala ja erityisesti
Itämeren rasvaiset kalat ovat näiden yhdisteiden
pääsaantilähde, ja erityisesti silakassa
ja lohessa raja-arvo usein vielä ylittyy. Suomi on saanut
poikkeuksen sallia silakan ja lohen asettaminen kaupaksi omalle
väestölle perustuen kalan yleisiin terveyshyötyihin.
Suomalaisilla Itämeren ammattikalastajilla tehty tutkimus
osoitti, että terveyden kannalta on parempi syödä kalaa
kuin olla syömättä Itämeren
kalaa ympäristömyrkkyjen takia. Myös
laskennallinen riskinarviointi tukee johtopäätöstä,
jonka mukaan kalansyönnin hyödyt voittavat haitat.
Alkuperämerkinnät
Valiokunta korostaa, että tutkimusten mukaan alkuperä-
ja tuotantotapamerkinnät ovat yhä tärkeämpiä kuluttajalle.
Kuluttajat haluavat erityisesti luotettavaa ja kattavaa tietoa elintarvikkeiden
alkuperästä. Näiden tietojen varmistamisessa
keskeistä on toimiva tuotteiden jäljitettävyysjärjestelmä.
Aukoton jäljitettävyys on edellytyksenä myös
muun kuluttajainformaation luotettavuuden varmistamisen ja takaisinvetojen
onnistumisen kannalta. Valiokunta pitää myös
tärkeänä, ettei tuotteen alkuperä hämärry
kauppojen omien tuotemerkkien käytön kautta.
Valiokunta toteaa, että elintarvikkeesta annettavia
tietoja koskeva lainsäädäntö on
nykyään lähes täysin harmonisoitua
EU-lainsäädäntöä, joka
on uusittu muutama vuosi sitten Euroopan parlamentin ja neuvoston
elintarviketietoasetuksella (EU) N.o 1169/2011. Elintarviketietoasetuksen
yleisen vaatimuksen mukaan elintarvikkeen alkuperämaa on
ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen
voi johtaa kuluttajaa harhaan. Lisäksi alkuperämaa
on ilmoitettava tuoreessa sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa sekä siipikarjanlihassa.
Kun elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan eikä se
ole sama kuin pääainesosan alkuperämaa,
myös pääainesosan alkuperämaa
täytyy ilmoittaa. Näitä uusia vaatimuksia
aletaan soveltaa joulukuussa 13.12.2014 lukien. Valiokunta toteaa
lisäksi, että elintarviketietojen antamisesta
kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen
(EU) N:o 1169/2011 liitteessä VI edellytetään,
että pakastettuna varastoidun ja sulatettuna myytävän
elintarvikkeen nimeen on liitettävä maininta "sulatettu".
Valiokunta pitää nykyistä alkuperämerkintöjen
ilmoitusvelvollisuutta edelleen riittämättömänä erityisesti
jalostettujen tuotteiden osalta ja katsoo, että jatkossa
on kansallisesti, EU-tasolla ja kansainvälisesti huomattavasti
laajennettava, parannettava sekä selvennettävä elintarvikkeiden
alkuperämerkintöjä. Valiokunta pitää välttämättömänä esimerkiksi
ainesosana käytettävän lihan alkuperämerkintöjen
säätämistä pakollisiksi nopealla
aikataululla, jotta kuluttaja voi tietää varmuudella,
missä maassa ja minkälaisissa olosuhteissa ruoka
ja raaka-aineet tuotetaan.
Mikrobiologinen elintarviketurvallisuus
Valiokunta toteaa, että myös mikrobiologinen elintarviketurvallisuus
on Suomessa korkealla tasolla. Pitkäjänteinen
vuosikymmeniä jatkunut työ alkutuotannon turvallisuuden
eteen on tuottanut erinomaista tulosta. Eläinten terveydenhuolto
paneutuu tautien ennaltaehkäisyyn, ja antibioottien käyttö tuotantoeläintä kohden
on Euroopan alhaisimpia. Myös ruokamyrkytysten esiintyminen
on toistaiseksi varsin alhaisella tasolla.
Valiokunta toteaa, että Suomessa resistenssiongelma
on toistaiseksi vielä hyvin vähäinen verrattuna
muihin EU:n jäsenvaltioihin, mutta tilannetta on tarpeen
seurata. Mikrobilääkeresistenssi elintarviketurvallisuusuhkana
on kasvava ja vakava globalisaation aiheuttama ongelma. Suomeen
tuotavissa elintarvikkeissa (esim. broileri) esiintyy todennäköisesti
merkittävässä määrin
resistenttejä bakteerikantoja, mutta kotimaisissa tuotteissa
niitä ei ole vielä löydetty lainkaan.
Suomessa käytetään toistaiseksi varsin
vähän antibiootteja tuotantoeläimille,
mutta niiden käyttö on jossain määrin
lisääntymässä. Tuotantoeläimille
käytetään Suomessa kuitenkin toistaiseksi
lähinnä kapeakirjoista penisilliiniä eikä laajakirjoisia
antibiootteja, jotka aiheuttavat herkimmin resistenssin kehittymistä. Mikrobilääkkeiden
käytön lisääntymiseen osaltaan
vaikuttavat yksiköiden suureneminen ja tuotantorakenteen
muutokset, kuten hiehohotellit ja isot vasikkakasvattamot. Tautipaine
on tällöin yksikön sisällä suurempi
ja tautitapauksessa suuremmat eläinmäärät
saattavat sairastua.
Valiokunta korostaa sitä, että ilmaston lämpeneminen,
globalisaatio ja eläintuotannossa tapahtuvat rakenteelliset
muutokset kustannustehokkuussyistä lisäävät
riskipainetta tulevaisuudessa. Zoonoosien ehkäisemiseksi
on kehitettävä jatkuvasti toimintaa kaikissa ketjun
osissa, jotta nykyinen hyvä tilanne saadaan pidettyä ennallaan.
Erityisesti tarvitaan kuitenkin laajoja kansainvälisiä toimia.
Yhtenä potentiaalisena riskitekijänä alkutuotannossa
voidaan pitää Suomen ja koko Euroopan heikkoa
valkuaisomavaraisuutta. Kotieläintuotanto on nykyään
pitkälti riippuvainen valkuaistuonnista Euroopan
ulkopuolisista maista. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että elintarviketurvallisuuden parantamiseksi tulee pikaisesti panostaa
kotimaisen valkuaistuotannon kehittämisen ja omavaraisuuden
parantamiseen. Rehulainsäädännön
ankaran vastuun periaatteen säilyttäminen on ensiarvoisen
tärkeää elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi,
varsinkin kun yksittäisen tuottajan on melkein mahdotonta varmistaa
tuontirehujen alkuperää, tuotantotapaa ja kuljetusolosuhteita.
Ravitsemus
Valiokunta toteaa, että Maailman terveysjärjestön
mukaan epäterveelliseen ruokavalioon, vähäiseen
liikuntaan, tupakointiin ja elintapoihin ylipäänsä liittyvät
sairaudet muodostavat suurimman terveydellisen uhan teollistuneissa maissa.
Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että elintavoista
johtuvien hoitokustannusten on arvioitu olevan noin kaksi miljardia
euroa vuosittain. Tämän lisäksi terveydenhuollon
ulkopuolella aiheutuu suuria kustannuksia esimerkiksi lisääntyneiden
sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden vuoksi.
Ravitsemuksen sisällön suhteen viime vuosikymmeninä tapahtunut
myönteinen kehitys on tyydyttyneen rasvan ja suolan saannin
osalta kääntynyt huonompaan suuntaan. Muutos näkyy ensi
vaiheessa sydän- ja verisuonitautien merkittävien
riskitekijöiden, kuten veren kolesterolitason ja verenpaineen,
kohoamisena. Väestön ylipainoisuuden lisääntymisessä erityisen
huolestuttavaa on lasten ja nuorten ylipainoisuuden sekä lihavuuden
kaksinkertaistuminen kolmen viime vuosikymmenen aikana. Julkisessa
keskustelussa ravinnon lisäaineiden merkitys korostuu,
vaikka kansalaisten terveyden kannalta ruokailutottumusten vaikutukset
ovat huomattavasti suuremmat.
Valiokunta pitää tärkeinä selonteon
tavoitteita muun muassa terveyttä edistävän
ravinnon huomioimisesta kaikessa ruokapoliittisessa päätöksenteossa
sekä ylipainon ja muiden ravintoon liittyvien terveyshaittojen
vähentämistä erityisesti huonoimmassa
sosioekonomisessa asemassa olevilla väestöryhmillä.
Valiokunta korostaa lisäksi huomion kiinnittämistä eri
väestöryhmille suunnattujen ruokapalvelujen laatuun.
Lasten ja nuorten tasa-arvoinen mahdollisuus laadukkaaseen ruokailuun
päiväkodeissa ja kouluissa on edelleen turvattava.
Ikääntyneen väestön ravitsemukseen
on myös kiinnitettävä huomiota ja tuettava
terveyttä ja toimintakykyä edistäviä ruokatottumuksia.
Henkilöstöruokailun saatavuuden laajentaminen
on eräs keino vähentää terveyseroja
työntekijäryhmien välillä.
Veroilla ja muilla taloudellisilla ohjauskeinoilla on mahdollista
vaikuttaa terveellisen ravinnon kulutukseen. Selonteossa on tuotu
esiin ns. sokeriveroon ja muihin terveysveroihin liittyviä kriittisiäkin
näkökohtia, esimerkiksi kulutuksen mahdollista
siirtymistä muiden epäterveellisten tuotteiden
käyttöön (jakso 5.3.2). Valiokunta pitää tärkeänä,
että nykyisen makeisveron vaikutuksia seurataan ja arvioidaan
sen kehittämistarpeita. Jatkossa on edelleen löydettävä kriteerejä ja
taloudellisia ohjauskeinoja kulutuksen suuntaamiseksi terveelliseen
ravintoon. Terveellinen ruoka saattaa olla epäterveellistä ruokaa
kalliimpaa, joten tuotteiden hinnoilla ja kansanterveydellisillä seikoilla
on selkeä keskinäinen yhteys. Huomiota tulee kiinnittää myös monien
epäterveellisten tuotteiden jatkuvasti kasvaviin pakkauskokoihin.
Valiokunnan arvion mukaan myös teollisuuden ja kaupan
mahdollisuuksia terveyden edistämisessä on käytettävä nykyistä paremmin
hyväksi. Taloudellisten ohjauskeinojen lisäksi
on arvioitava mahdollisuuksia vaikuttaa terveellisen ravinnon saantiin
markkinoinnin ja tuotekehityksen keinoin. Kaupan keräämää tietoa
asiakkaidensa kulutustottumuksista on tarpeen saada myös
viranomaisten käyttöön muun muassa edellä mainittujen
ohjauskeinojen vaikuttavuuden arvioimiseksi.
Elintarvikkeiden pakolliset pakkausten ravintoainemerkinnät
laajenevat vuonna 2015. Tiedot merkintöihin saadaan Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä Fineli-tietopankista,
jonka ajantasaisuuden varmistaminen on tärkeää myös
väestön ravintoaineiden saannin arvioimiseksi.
Valiokunta pitää välttämättömänä Fineli-tietopankin
ylläpidon edellyttämien voimavarojen turvaamista
puolueettoman ja läpinäkyvän tiedon välittämisen
kannalta.
Elämäntavat ja ruoka
Valiokunta toteaa, että Suomessa on pitkään
ollut lakiin perustuva kouluruokailujärjestelmä. Maksuton
kouluruokailu on yhteiskunnallinen hyvinvointipalvelu, jota arvostetaan
myös kansainvälisesti. Valiokunta pitää erittäin
keskeisenä sitä, että suomalaisesta kouluruokailujärjestelmästä pidetään
huolta ja sitä kehitetään edelleen. Keskeisenä osana
koulun yleisiä kasvatustavoitteita tulee kouluruokailun
roolia vahvistaa.
Elintarviketurvallisuusselonteon Elämäntavat
ja ruoka -lukuun sisältyy toimenpide-ehdotus siitä,
että opettajien sekä varhaiskasvatuksen ja ruokahuollon
ravitsemusosaamista vahvistetaan oppimateriaalilla ja koulutuksella.
Valiokunta yhtyen sivistysvaliokunnan lausuntoon pitää tätä kirjausta
tärkeänä, mutta toteaa, että ruokaosaamista
olisi ollut tarpeellista käsitellä selonteossa
laajemminkin. Ruokamyrkytyksistä valtaosa johtuu elintarvikkeiden
virheellisestä kuljetuslämpötilasta,
käsittelystä tai säilytyksistä kotitalouksissa.
Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja ruokaan ja ruokailuun liittyville
asenteille sekä tuetaan kotien kasvatustehtävää terveellisen
ruokavalion oppimisessa. Ruokaharrastusta tukevat ne perustiedot
ja -taidot sekä mieltymykset ja tottumukset, jotka on mahdollista
oppia varhaislapsuudessa ja koulussa. Ruokakasvatus onkin tärkeää varhaiskasvatuksessa
sekä kaikilla kouluasteilla ja kaikissa oppiaineissa ja
myös kouluruokailussa.
Valiokunta painottaa sivistysvaliokunnan tavoin, että varhaiskasvatuksen
ja peruskoulun ohjatussa ruokailussa lapsella ja nuorella on mahdollista
oppia aterioimaan yhdessä, syömään
terveellisesti, kohtaamaan uusia ruokalajeja sekä laajentamaan
makutottumuksiaan. Kouluruoka on myös osalle lapsista ainoa
lämmin ateria päivässä. Tästä syystä ruuan
laatuun ja turvallisuuteen tulee panostaa. Tärkeä viesti
on myös se, että vihanneksia, kalaa ja lihaa syödään,
jos ne näyttävät tuoreilta ja niiden
esillepanoon kiinnitetään huomiota. Ammattikeittiöiden
osaamista lähi- ja luomuruoan käytön
sekä terveellisempien valintojen edistämiseksi
tulee myös parantaa.
Ruotsissa ollaan enenevässä määrin
siirtymässä siihen, että kouluruoka valmistetaan
koulujen lähikeittiöissä. Valiokunta
viitaten sivistysvaliokunnan lausuntoon pitää tätä oikeana suuntauksena
ja kannattaa vastaavaa mahdollisuuksien mukaan Suomenkin kouluruuan
valmistukseen. Keskeistä on kuitenkin se, että lähiruoan
käyttöä kouluissa lisätään
ja että lähiruoan tuotanto tulee tutuksi. Jatkossa
tulee myös selvittää tarkemmin kouluruokailun
kokonaiskustannuksia, kun otetaan huomioon myös ruoan laadun
mahdollinen heikkeneminen pitkissä kuljetuksissa, kuljetuskustannukset
sekä lähellä valmistetun ruoan positiiviset
vaikutukset ruokaan liittyvän kasvatustehtävän
onnistumiseen.
Valiokunta painottaa, että julkisen sektorin hankintaosaamista
ja siihen liittyvää neuvontaa on tehostettava,
jotta lähiruoan käyttöä voidaan lisätä.
Julkisissa hankinnoissa on edellytettävä suomalaisten
tuotantostandardien noudattamista ja korostettava myös
lähiruoan elintarviketurvallisuutta. Lähiruoan
käytön mahdollistavalla ruokalistasuunnittelulla
ja paikallisilla elintarvikevalinnoilla voidaan tukea alueellista
ja ympäristön hyvinvointia sekä maaseudun
elinvoimaisuutta. Lähiruoan käytöllä voidaan
lisäksi välttää muun muassa
säilöntä- ja lisäaineiden käyttöä,
eikä lähiruoka muutoinkaan tarvitse suurta prosessointia.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen,
että laadukas ruoka ei välttämättä lisää kustannuksia
merkittävässä määrin,
koska noin 80 prosenttia aterian hinnasta muodostuu palkkauskustannuksista.
Eri osapuolien yhteistyötä tiivistämällä ja
lähiruoan ostamiseen ja käyttöön
liittyvän osaamisen karttuessa hintaero lähiruoan
ja muun ruuan välillä tulee pienenemään,
minkä lisäksi lähiruoan eduksi voidaan laskea
lähialueen taloudelle koituva hyöty.Yhtenä selkeänä ongelmana
sivistysvaliokunta piti lausunnossaan sitä, että koulujen
keittiötiloja ei anneta käyttää esim.
harrastus- ja muuhun käyttöön iltaisin
tai muutoin koulupäivien ulkopuolella. Käytölle
ei olisi lainsäädännöllistä estettä, mutta
käytännössä hygienia- ym. vaatimukset johtavat
siihen, että käyttö estyy. Valiokunta esittää,
että näiden tilojen käyttöön
liittyvien esteiden poistamista selvitetään.
Tutkimus
Valiokunta huomauttaa, että korkeatasoinen tieteellinen
tutkimus on ollut yksi Suomen korkean elintarviketurvallisuuden
keskeisimmistä tekijöistä ja se on auttanut
päätöksentekijöitä tunnistamaan
riskejä, kehittämään riskinhallintakeinoja
ja kohdistamaan riskinhallintaa sinne, missä siitä saadaan
kustannustehokkaasti paras hyöty. Elintarviketurvallisuutta
koskevan tutkimuksen tulokset ovat yleishyödyllisiä,
ja yhteiskunnan on jatkossakin perusteltua osallistua alan tutkimuksen
rahoittamiseen. Valiokunta katsoo, että toimiva elintarviketurvallisuusriskien
hallinta edellyttää tulevaisuudessakin riittävää panostusta
pitkäjänteiseen tutkimustyöhön.
Laadukas tutkimustyö on keskeinen peruspilari hyvän
elintarviketurvallisuuden varmistamisessa. Erityisesti uusien tutkimusmenetelmien
kehittäminen
ja niiden soveltaminen merkittävien elintarviketurvallisuusongelmien
ratkaisemisessa on keskeistä. Samalla kun ruokamyrkytysepidemiat
ovat tulleet vaikutuksiltaan laajemmiksi ja kansainvälisemmiksi,
uusia elintarvikkeiden välityksellä leviäviä mikrobeja
on ilmaantunut yhä lisää. Uudet tuotantotavat
ja -tekniikat sekä uusilla tekniikoilla tuotetut elintarvikkeet
antavat samalla elinmahdollisuuksia elintarvikkeiden välityksellä leviäville
taudinaiheuttajille. Riittävän valtakunnallisen
laboratorioverkoston ylläpito on elintarvikevalvonnassa olennaista.
Ympäristöterveydenhuollon laboratoriotoiminnassa
on kannattavuusongelmia pienten näytemäärien
vuoksi. Valiokunta toteaa, että tulevina vuosina tämä voi
johtaa ongelmiin kuntavalvontaa tukevien laboratoriopalveluiden saatavuudessa.
Elintarviketurvallisuussyistä tehtävien riskienhallintatoimien
tulee olla tutkittuun tietoon perustuvia. Valiokunta korostaa, että tutkimuksen
resurssit on turvattava, jotta pystytään havaitsemaan
ja torjumaan elintarviketuotannossa tapahtuvien nopeiden muutosten
ja globalisaation aiheuttamat riskit kuluttajien terveydelle.
Yhteenveto
Valiokunta korostaa sitä, että elintarvikeketjun kannattavuudesta
tulee huolehtia jatkossa. Koko elintarvikealan ja erityisesti alkutuotannon
kannattavuudesta huolehtiminen mahdollistaa osaltaan panostamisen
elintarviketurvallisuuteen jatkossakin. Valiokunta pitää tärkeänä elintarvikevalvonnan
riskiperusteisuutta ja sen pohjalta tapahtuvaa valvonnan kehittämistä.
Niukat resurssit tulee kohdentaa valvonnassa sinne, missä niitä aidosti
tarvitaan. Byrokratian karsiminen sekä säädösten
selkeys ja tarkoituksenmukainen kansallinen ohjeistus niiden tulkintaan turvaavat
osaltaan suomalaisen ruoan tuotantoa ja jalostusta. Korkeasta elintarviketurvallisuudesta
on kyettävä hyötymään
myös elintarvikeviennissä.
Valiokunta pitää hyvänä,
että kuluttajainformaation merkitystä on korostettu
selonteossa. Tulevaisuudessa on erittäin tärkeää,
että kuluttajalla on kattava informaatio saatavissa elintarvikkeiden
sisällöstä ja alkuperästä.
Valiokunta viitaten valtioneuvoston ruokapolitiikan selonteosta
antamaansa mietintöön (MmVM 25/2010 vp — VNS
6/2010 vp) pitää välttämättömänä sitä,
että ruoan alkuperämerkinnät saadaan
pikaisesti pakollisiksi kaikkiin elintarvikkeisiin.
Viime vuosien elintarvikeskandaalien yhteydessä on
käynyt ilmi, että kansainvälisessä ruoanjalostuksessa
alihankintaverkostoa on vaikeaa valvoa ja esimerkiksi lihan hankintaan
liittyy tuoteväärennöksiä ja
muuta rikollista toimintaa. Valiokunta painottaa voimakkaasti sitä,
että elintarvikkeiden koostumukseen ja alkuperään liittyvien
väärennösten uhka on jatkuvasti kasvamassa.
Tämä uhka tulee torjua kansainvälisellä toimivalla
yhteistyöllä ja riittävällä tuonnin valvonnalla.
Valiokunnan korostaa, että jatkossa tulee entistä enemmän
panostaa paikalliseen ruoantuotantoon ja lyhyisiin toimitusketjuihin
perustuvaan lähiruokaan sekä siihen, että koko
ketju pellolta pöytään säilyy
kotimaassa. Valiokunta painottaa myös alkuperämerkintöjen,
jäljitettävyyden ja pakkausmerkintöjen
entistä tehokkaampaa valvontaa. Internetkaupan valvonnan kehittäminen
vaatii nykyistä enemmän resursseja, joiden saaminen
edellyttää hallinnossa sisäistä priorisointia
ja mahdollisesti uusia järjestelyjä. Erityisesti
tulee panostaa tuontituotteiden valvontaan. Valiokunta painottaa
myös tullin riittävien resurssien turvaamisen
keskeistä merkitystä.
Valiokunta huomauttaa lopuksi, että valtioneuvoston
selonteossa ei ole määritelty esitetyille toimenpiteille
aikatauluja ja vastuutahoja. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että toimenpiteiden toteuttamiselle asetetaan aikataulut
ja vastuutahot sekä seurataan myös asetettujen
tavoitteiden toteutumista.