Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esityksen
hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Suomen ja Ruotsin välinen nykyinen Tornionjokea koskeva
rajajokisopimus on vuodelta 1971. Sopimus koskee vesistöön
rakentamista ja muita vesitalousasioita, vesiensuojelua ja kalastusta
Tornionjoen vesistöalueella sekä joen edustan
merialueella. Se sisältää yleiset
periaatteet rajajokiyhteistyön järjestämiseksi
sekä säännökset vesitalous-
ja pilaamislupa-asioista. Sopimus on yhdistelmä kansainvälistä sopimusta
ja yleensä kansallisen lainsäädännön
piiriin kuuluvaa aineellista lainsäädäntöä.
Voimassa oleva rajajokisopimus sisältää myös
säännökset pysyvästä suomalais-ruotsalaisesta rajajokikomissiosta,
joka soveltaa itsenäisesti rajajokisopimusta sekä ratkaisee
rajavesistöjä koskevat lupa- ja korvausasiat.
Valiokunta toteaa, että Tornionjoen rajajokisopimus
on kansainvälisestikin tunnustettu esimerkki käytännön
toimivuutensa osoittaneesta rajat ylittävästä yhteistyöstä.
Rajajokisopimuksen keskeinen osa on sopimuksen liitteenä oleva
kalastussääntö. Kalastussäännön
eräiden määräysten soveltaminen
on kuitenkin keskeytetty vuonna 1997 kansallisten tuomioistuinten
tulkittua, ettei säännön soveltamiseen
ollut kaikilta osin oikeudellisia perusteita. Tämän
vuoksi Suomessa ja Ruotsissa on säädetty erillisistä kansallisista
kalastusta koskevista säännöksistä Tornionjoen
kalastusalueelle, jotta tarvittavaa kalastuksen sääntelyä on
voitu jatkaa.
Valiokunta toteaa, että rajajokisopimuksen voimassaoloaikana
Suomen ja Ruotsin lainsäädäntö on
muuttunut huomattavasti. Kummassakin maassa on tullut sovellettavaksi
Euroopan unionin ympäristö-, vesi- ja luonnonsuojelulainsäädäntö.
YK:n piirissä on tehty uusia sopimuksia esimerkiksi kansainvälisten
vesistöjen käytöstä ja suojelusta
sekä kansalaisten tiedon saannista ja osallistumisesta
ympäristöasioissa. Suomi ja Ruotsi ovat lisäksi
Itämeren alueen merellisen ympäristön
suojelusta tehdyn sopimuksen osapuolia. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpano
edellyttää, että Tornionjoen vesistöalueelle
perustetaan Ruotsin kanssa yhteinen kansainvälinen vesienhoitoalue
toimivaltaisine viranomaisineen ja että aluetta varten
laaditaan yhteen sovitettu vesienhoitosuunnitelma. Myös EU:n
tulvadirektiivi edellyttää yhteistyötä rajavesistöissä.
Suomen perustuslain näkökulmasta on pidetty
ongelmallisena sitä, että nykyisen sopimuksen
mukaan rajajokikomission tekemiin päätöksiin
ei voida hakea muutosta muulta kuin korvausten osalta.
Tällä tavalla rajatun muutoksenhakuoikeuden voidaan
katsoa vaarantavan kansalaisten oikeusturvaa. Rajoituksen
on katsottu olevan ristiriidassa myös oikeudenmukaista
oikeudenkäyntiä koskevien Euroopan ihmisoikeussopimuksen
määräysten kanssa. Nykyisen kansallisen
oikeusjärjestelmän ja voimassa olevien kansainvälisten
sopimusten perusteella arvioituna nykyinen sopimus on vanhentunut.
Valiokunta pitää edellä mainittujen näkökohtien nojalla
uutta rajajokisopimusta erittäin tarpeellisena.
Ehdotetun rajajokisopimuksen lähtökohta on se,
että sekä vesi- että kalastusasiat sisältyvät edelleen
yhteiseen sopimukseen. Valiokunta pitää ratkaisua
hyvänä Tornionjoen ja Tornionjokilaakson pitkän
yhteisen kulttuurihistorian kannalta arvioituna.
Vesilupa-asioiden sääntely
Viime vuosina rajajokikomissiossa on tullut vireille vuositasolla
noin 30 lupa-asiaa, jotka ovat jakaantuneet suunnilleen puoliksi
molempien maiden kesken. Valiokunta huomauttaa, että rajajokikomissio
on voinut ratkaista ympäristölupa-asian vain vesistöön
kohdistuvien vaikutusten osalta, muilta osin päätöksenteko
on ollut kansallista.
Nykyiseen sopimukseen sisältyvästä vesilupa-asioiden
aineellisesta sääntelystä ehdotetaan luovuttavaksi
uudessa rajajokisopimuksessa, ja Tornionjoen vesistössä vesilupa-asioissa
sovellettava lainsäädäntö ja
lupaviranomaiset määräytyvät
jatkossa kummankin maan kansallisen oikeusjärjestyksen
perusteella. Lupaviranomaisena toimiva nykyinen rajajokikomissio
lakkautetaan ja Suomen puolen vesilupa-asiat siirretään
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston käsiteltäviksi.
Valiokunta pitää välttämättömänä edellä esitetyn
muutoksenhakumahdollisuuden toteutumista vesilupa-asioissa myös
Tornionjoen rajajokialueella, joten lupajärjestelmän
perusteiden muuttaminen on tarpeellista.
Valiokunnan arvion mukaan vesi- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöjen
samankaltaisuus Suomessa ja Ruotsissa mahdollistaa periaatteessa sen,
että sopimukseen perustuvan aineellisen sääntelyn
sijaan voidaan siirtyä soveltamaan kansallisia säädöksiä ympäristönsuojelun
korkea taso säilyttäen. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
ratkaisee jatkossa ympäristölupa-asian kaikkien
ympäristöön liittyvien elementtien osalta,
joten uudistuksen voimaantulon jälkeen tulee lupa-asioissa
toteutumaan ns. yhden luukun periaate. Hallituksen esityksen kohdassa 4.2.1
ja artiklan 21 yksityiskohtaisissa perusteluissa mainitaan, että lupa-asiat
tullaan käsittelemään Suomessa Lapin
aluehallintovirastossa. Valiokunta kuitenkin toteaa, että lupa-asiat
käsitellään Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristövastuualueella,
jonka toimialueeseen kuuluu myös Lappi.
Vaikka kansalliset ympäristölainsäädännöt ovat
varsin samankaltaiset, voi erityisesti säädösten
soveltamiskäytäntöihin liittyä kuitenkin eroavaisuuksia
ja tulkintaongelmia. Tämän vuoksi valiokunta pitää erittäin
tärkeänä sitä, että kansalliset
viranomaiset tuntevat hyvin myös toisen sopimusosapuolen
lainsäädännölliset soveltamiskäytännöt.
Rajat ylittävien ympäristövaikutusten
huomioon ottamiseksi uudessa sopimuksessa määrätään,
että kansallisen lupaviranomaisen on otettava huomioon
toisen sopimuspuolen alueella aiheutuvat vaikutukset vesien
tilaan ja käyttöön samalla tavalla kuin
vastaavat vaikutukset omassa maassa. Kumpikin sopimusosapuoli määrää jatkossa
myös valvontaviranomaisen valvomaan yleistä etua
toisen maan lupaviranomaisessa, ja kummankin maan asianosaisille
tunnustetaan samat oikeudet lupaprosessissa valtakunnan rajasta
riippumatta. Valiokunta korostaa kansalaisten rajavesistöä koskevien
tosiasiallisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien
turvaamista. Tiedonkulun varmistamiseen, nopeaan ja laajaan tiedottamiseen
sekä asiakirjojen kääntämiseen tulee
varata riittävät resurssit.
Rajajokisopimuksen tarkoituksena on ympäristövahinkojen
torjunnan lisäksi kiinnittää erityistä huomiota
yhteisten pinta- ja pohjavesien tilaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen, luonnonsuojeluun
ja kalakantojen suojeluun. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä korkean vesiensuojelun tason
turvaamista kaikkien niiden hankkeiden osalta, joista voi aiheutua
haitallisia ympäristövaikutuksia Tornionjoen vesistölle
ja vaelluskalakannoille.
Uusi rajajokikomissio
Lisääntyneitä rajavesistöyhteistyön
tarpeita varten perustetaan sopimusehdotuksen mukaan uusi Suomalais-ruotsalainen
rajajokikomissio. Uudesta rajajokikomissiosta tulee jatkossa lausunnon
antaja ja yhteistyön toteuttaja. Komission erityisenä tehtävänä on
jatkossa huolehtia EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin ja tulvadirektiiviin
perustuvien tehtävien hoidosta, kuten vesienhoitosuunnitelmien,
tulvariskien hallintasuunnitelmien ja erilaisten ohjelmien yhteensovittamisesta.
Valiokunta toteaa, että komission tehtävät
poikkeavat olennaisesti nykyisen sopimuksen nojalla toimivan rajajokikomission
tehtävistä vesilupa-asioiden käsittelyn
siirtyessä kansallisille viranomaisille.
Sopimusehdotuksen mukaan rajajokikomission tulee myös
kehittää muuta rajavesistöyhteistyötä yhteistyössä alueen
viranomaisten ja kuntien kanssa. Lisäksi komission tehtävänä on seurata
sopimuksen soveltamista ja muun muassa varmistaa riittävä lupakäytäntöjen
yhdenmukaisuus kansallisten lupaviranomaisten päätöksissä.
Komissiolle asetettavat yhteistyötehtävät ovat
jatkossakin merkittäviä sopimusjärjestelmän
toimivuuden kannalta, mutta muutos nykyisiin tehtäviin
on suuri.
Valiokunta pitää keskeisenä huolehtia
tässä yhteydessä siitä, ettei
toimivaa paikallista yhteistyöperinnettä heikennetä.
Alueellinen näkökulma ja paikallinen päätöksenteko
on ollut Tornionjoen toimivan yhteistyön kulmakivi. Nykyinen
rajajokikomissio on paikallisesti arvostettu ja hyvin toimiva instituutio,
joten on tärkeää, että myös
uusi komissio kykenee saavuttamaan saman aseman ja luottamuksen
Tornionjoella. Valiokunta painottaa, että uudelle rajajokikomissiolle
on turvattava riittävät resurssit ja muut toimintaedellytykset
laajan tehtäväkentän hoitamista varten.
Vaelluskalakantojen tila
Valiokunta toteaa, että kalastukseen liittyvien määräysten
tarkistaminen ja muuttaminen on sopimusehdotuksen keskeisimpiä asioita.
Tornionjoen arvokkaiden vaelluskalakantojen (lohi, meritaimen ja
siika) tila on vaihdellut viime vuosikymmeninä hyvin voimakkaasti.
Lohen osalta ns. M74-kuolleisuus on aiheuttanut ongelmia poikastuotolle,
merivaelluksen luonnollisessa kuolevuudessa on tapahtunut muutoksia
sekä kalastuksen säätelyä on
muutettu useita kertoja. Lohikantojen tilan kannalta myönteinen
muutos on ollut Itämeren ajoverkkokalastuskielto, joka on
vähentänyt lohen avomerikalastusta Etelä-Itämerellä.
Kaikki Torniojoen vaelluskalakannat ovat varsin herkkiä epäsuotuisille
muutoksille, koska niiden elinkierto on varsin pitkä. Valiokunta
korostaa, että vaelluskalakantojen kestävä kalastus
edellyttää vahvoja kantoja.
Rajajokisopimuksen piirissä oleva alue on Tornionjokeen
lisääntymään pyrkivien kalojen vaellusreitin
päätepiste, jossa lopullisesti määräytyy
kutevien kalakantojen koko ja rakenne sekä myös
Tornionjoen vaelluskalakantojen monimuotoisuuden säilyminen.
Tämän vuoksi on välttämätöntä,
että rajajokisopimuksen avulla arvokkaita kalakantoja suojellaan
kestävän käytön periaatteiden
mukaisesti pitkällä aikavälillä. Kalastussäännöllä tulee
turvata lohikantojen säilyminen kaikissa oloissa vähintään
nykyisessä runsaudessaan, mutta myös pyrkiä vahvistamaan
kantoja tulevaisuudessa. Meritaimen- ja siikakantojen tilaa on parannettava
huomattavasti nykyisestä. Yleisesti arvioituna vaelluskalakantojen
säilymiseen elinvoimaisina liittyy selkeitä uhkatekijöitä,
jotka liittyvät sekä Itämeren ympäristömuutoksiin
että kalastukseen. Valiokunta huomauttaa, että vahva
luonnonlohikanta kestää paremmin haitallisten
ympäristömuutosten vaikutuksia. Lisäksi
luonnonlohen poikaskuolevuus meressä on huomattavasti pienempi
kuin istutuspoikasilla, jonka vuoksi on tärkeää turvata
vielä jäljellä olevien lohijokien luontainen
poikastuotanto.
Valiokunta korostaa, että Tornionjoen lohikannan erilaistuneet
osakannat muodostavat kokonaisuutena Itämeren alueen
tärkeimmän luonnonvaraisen lohikannan, joka elpyi
aallonpohjasta 1990-luvun loppupuoliskolla lohenkalastuksen säätelyn
tehostamisen myötä. Kuluvana vuosikymmenenä kantojen
elpyminen on jatkunut hitaammin ja osin luontaisen kantasyklin mukaisesti
vaihdellen. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES)
tieteellisen arvion mukaan Tornionjoki tuottaa lohenpoikasia nykyisin
yli puolet joen potentiaalisesta poikastuotantokyvystä.
Lohikantojen on arvioitu olevan lähellä maksimaalisen
saaliin tuottotasoa (MSY), mitä voidaan pitää biologisena
minimikantana kalakannan suojelun ja pitkäaikaisen kestävän käytön
kannalta. Valiokunta korostaa, ettei Tornionjoen lohikantojen hyödyntämistä voida
kestävästi lisätä tällä hetkellä.
Tornionjoen vesistön meritaimenkannat ovat olleet pitkään
erittäin heikkoja, ja menneinä vuosikymmeninä meritaimenen
lisääntyminen on jopa loppunut eräissä taimenen
kutujoissa. Meritaimenkantojen hälyttävä tila
edellyttää nykyistä tehokkaampaa suojelua
kalastukselta, jotta kantojen tilassa päästäisiin
edes tyydyttävälle tasolle. Valiokunta korostaa,
että tähän asti voimassa ollut Tornionjoen
kalastussääntö erillismääräyksineen
ei ole kyennyt elvyttämään meritaimenkantoja
ja siksi uuden säännön nojalla tulee
suojella merkittävästi paremmin meritaimenkantoja.
Kestävä kalastus
Valiokunta pitää ehdotetun rajajokisopimuksen arvioinnin
kannalta keskeisenä sitä, miten hyvin sopimus
toteuttaa Tornionjoen arvokkaiden luonnonlohi-, siika- ja meritaimenkantojen
suojelua. Kalastusta koskeva yhteinen ja tehokas sääntely
on tarpeen erityisesti vaelluskalakantojen suojelun varmistamiseksi.
Valiokunta katsoo, että kysymys on kahden valtion erilaisten kalastusintressien
hankalasta yhteensovittamisesta, mutta vaelluskalakantojen suojelun
kannalta saavutettu neuvottelutulos ei ole kaikilta osin riittävä.
Valiokunta pitää asiantuntijakuulemisen perusteella
ilmeisenä, ettei vaelluskalakantojen merikalastuksen säätely
ole sopimusehdotuksessa ja sen liitteenä olevassa kalastussäännössä kaikilta
osin varovaisuusperiaatteen mukaista eikä suoraan turvaa
riittävästi vaelluskalakantojen tilaa myös
mahdollisesti muuttuvissa olosuhteissa. Valiokunta kuitenkin toteaa,
että vaelluskalat kulkevat merivaelluksen loppuvaiheessa Tornionjokeen
Ruotsin aluevesien kautta, joten Suomi ei voi määrätä tällä alueella
tapahtuvasta kalastuksesta. Tämän vuoksi neuvotteluissa
on jouduttu tekemään kompromisseja sopimuksen aikaansaamiseksi.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu rajajokisopimus todennäköisesti
lisää lohen kalastusta sekä jokialueella
että Tornionjoen edustan merialueella. Joessa
laajennetaan mahdollisuuksia kalastaa kulkuverkolla, kulteella ja
lipolla lohta sekä lyhennetään vapakalastuksen
viikkorauhoitusta sekä joen edustan merialueella pyynnin aloitus
aikaistuu Ruotsin puolella. Rajajokisopimuksen lisäksi
myös Suomen ja Ruotsin kansallisella merikalastusta koskevalla
sääntelyllä on merkitystä vaelluskalakantojen
osalta. Valiokunta pitää myös välttämättömänä Kemijoen
ns. terminaalialuetta koskevien kalastus- ja kantaselvitysten tekemistä ja
niiden pohjalta tehtäviä kalastuksen säätelyn
tiukentamista koskevia toimenpiteitä osana Tornionjoen
kalakantojen kestävän kalastuksen järjestämistä.
Valiokunta katsoo ehdotuksen tehostavan vain vähän
meritaimenen suojelua kalastukselta, koska suurin osa meritaimenista
saadaan Tornionjoessa lohenkalastuksen sivusaaliina. Lohenkalastusta
vapauttavat kalastussäännön kohdat mahdollistavat
jossain määrin kalastuksen tehostumisen joessa,
joka puolestaan kumoaa osin taimenen suojelua parantavien
sääntökohtien vaikutuksen.
Tornionjoen uhanalaiset meritaimenkannat lisääntyvät
suurimmaksi osaksi Tornionjoen sivuvesistöissä,
eivätkä sivujoet kuulu ehdotetun rajajokisopimuksen
soveltamisalaan. Rajajokisopimuksen 25 artiklan mukaan sopimuspuolet
sitoutuvat Tornionjoen sivuvesistöjen kohdalla antamaan
tarvittavia määräyksiä ja ryhtymään toimiin
kalakantojen edistämiseksi. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että Ruotsin kanssa ryhdytään nopealla
aikataululla yhteisiin toimiin sivujokien meritaimenkantojen elvyttämiseksi
ja näitä vesialueita koskevien tarvittavien kalastusrajoitusten
käyttöönottamiseksi.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu kalastussääntö mahdollistaa
16 §:n perusteella myös tiukennukset kalastuksen
säätelyssä Suomessa ja Ruotsissa, jos
kalakantojen tila heikkenee. Valiokunta korostaa sitä,
että rajajokisopimuksen uudistaminen on ollut kalastusta
koskevien säännösten osalta pitkä ja
vaikea prosessi, jossa yksimielisyyttä Suomen ja Ruotsin
välillä on ollut vaikea löytää erilaisten
kalastusintressien vuoksi. Sen vuoksi on mahdollista, että myös
kalastuksen säätelyn tiukentaminen poikkeuksia säätämällä saattaa
osoittautua käytännössä hankalaksi
ja aikaa vieväksi prosessiksi. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
siihen, että 16 §:n
nojalla tulee aina ryhtyä tarvittaessa nopeisiin toimenpiteisiin
kalastuksen säätelyn tehostamiseksi, jos suojelu
sitä edellyttää. Valiokunta pitääkin
tärkeänä sopia etukäteen myös tarkemmista
käytännön viranomaismenettelyistä Ruotsin
kanssa, jotta 16 §:n mukaista poikkeussääntelyä voidaan
soveltaa tarvittaessa nopeastikin. (Lausumaehdotus 1)
Poikkeusmahdollisuuksien käyttö kalastuksen
säätelyssä edellyttää ehdottomasti
kattavaa ja ajantasaista kalakantojen tilan ja kalastuksen seurantaa,
jotta voidaan käyttää erityisesti kalastussäännön
antamia mahdollisuuksia asettaa kansallisesti tiukempia rajoituksia
erityisesti lohenpyynnille. Yhdenmukaisten ja ajantasaisten seurantatietojen
keräämiseen ja järjestelmälliseen
tietojen vaihtoon tulee sopia toimiva järjestelmä Suomen
ja Ruotsin tutkimuslaitosten välillä. (Lausumaehdotus
2)
Kalastuksen valvonta
Tornionjoen ja sen edustan kalastusta tulee valvoa tehokkaasti,
jotta vaelluskalojen nousu Tornionjokeen voidaan turvata. Valvonnan
järjestämisessä ja sen tehokkuudessa
on ollut ongelmia erityisesti Ruotsin merialueella Tornionjoen edustalla.
Valiokunta korostaa, että toimiva yhdenmukainen valvonta
kummassakin valtiossa on ehdoton edellytys koko rajajokisopimuksen hyväksyttävyydelle.
Tehokkaan valvonnan toteuttaminen ratkaisee pitkälti sen,
kuinka hyvin vaelluskalakantojen suojelussa onnistutaan.
Suomen puolella rajajokikomissio on kalastuskorttien myynnistä saaduilla
tuloilla rahoittanut poliisin ja kalastusviranomaisten käytännön valvontatyötä sekä
meri-
että jokialueella. Komissio on rahoittanut myös
Ruotsin valvontaa jokialueella. Tämän käytännön
jatkuminen on turvattava siten, että kalastuskorttien myynnistä saatuja
tuloja käytetään myös tulevaisuudessa kalastuksen
valvonnan toteuttamiseen. Valvontajärjestelmän
ylläpitäminen ja kehittäminen ratkaisee
pitkälti sen, tuleeko rajajokisopimuksesta käytännössä toimiva
kalastusasioiden osalta. Samalla tavalla se on Tornionjoen lohen
ja sitä kautta myös Itämeren lohen tulevaisuuden
kannalta ratkaisevan tärkeää.
Kalastussäännön 21 § koskee
kalastuksen valvontaa Tornionjoella, ja siinä mahdollistetaan muun
muassa yhteisvalvonnan suorittaminen. Valiokunta pitää täysin
välttämättömänä,
että rajajokisopimuksen sopimusalueella kalastuksen valvontaa
tehostetaan huomattavasti nykyisestä. Yhteisellä valvonnalla
voidaan varmistaa, että valvontaa suoritetaan tehokkaasti
ja samoin periaattein kummassakin valtiossa.
Voimaansaattamislaki
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota voimaansaattamislain 3 §:n 1 momentin säännökseen,
jonka mukaan tasavallan presidentin asetuksella voidaan antaa kalastussäännöstä poikkeavia
säännöksiä säännön 16 §:ssä tarkoitetun
sopimuksen voimaansaattamiseksi. Valiokunta toteaa, että 3 §:n
1 momentin säännös on esitetyssä muodossa
tarpeeton, koska sopimukset, jotka eivät sisällä lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä, saatetaan
jo perustuslain nojalla voimaan tasavallan presidentin asetuksella.
Valiokunta ehdottaakin jäljempänä voimaansaattamislain
3 §:n 1 ja 2 momentin yhdistämistä siten,
että perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetut seikat
otetaan huomioon.
Yksityiskohtaiset perustelut
Lakiehdotus
Voimaansaattamislaki
3 §. Perustuslaissa säädettyä asetuksenantovaltuutta
ei ole valiokunnan mielestä syytä toistaa voimaansaattamislaissa.
Viitaten edellä esitettyyn valiokunta ehdottaa 3 §:n
teknistä muuttamista yhdistämällä 1
ja 2 momentit siten, että säännöksessä valtuutetaan maa-
ja metsätalousministeriö tekemään
Ruotsin hallituksen tai tämän määräämän
viranomaisen kanssa rajajokisopimuksen olennaisena osana olevan
kalastussäännön 16 §:ssä tarkoitetun
sopimuksen kalastussäännön määräyksistä poikkeamiseksi.
Valtioiden välisellä sopimuksella voitaisiin
poiketa kalastussäännössä määrätyistä sallituista
kalastusajoista ja pyydyksistä, kalastustavoista, pyydysten
määrästä tai muista kalastusta
koskevista teknisistä säännöistä sekä kalastussäännön liitteeseen
2 kuuluvista apajapaikoista. Valiokunta toteaa, että määräyksenantovaltuus
on sidottu kalakantojen biologiseen tilaan.