Yleisperustelut
Euroopan yhteisössä on 22 päivänä joulukuuta 2004
annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 (jäljempänä eläinkuljetusasetus)
eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden
aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY
ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta. Eläinkuljetusasetus
sääntelee merkittävää osaa
eläinten kuljetuksista, sillä sitä sovelletaan
kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan selkärankaisten
eläinten kuljetukseen. Eläinkuljetusasetus ei
koske kaupallisen toiminnan ulkopuolelle jääviä eläinkuljetuksia
eikä myöskään sellaisia eläinkuljetuksia,
joissa sairas tai vahingoittunut eläin viedään
eläinlääkärin hoitoon ja sieltä pois.
Valiokunta kiinnittää jo tässä yhteydessä huomiota
siihen, että kaupallisille kuljetuksille, joita eläinkuljetusasetus
säätelee, on siten yhteisössä asetettu
tiukemmat vaatimukset edellyttämällä muun
ohella eläinkuljettajalupaa tai kuljettajan pätevyystodistusta.
Eläinkuljetusasetusta ryhdytään soveltamaan 5
päivänä tammikuuta 2007. Eläinkuljetusasetus
on sellaisenaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Asetuksella
on kumottu eläinten kuljetuksesta Euroopan yhteisössä annettu
direktiivi, jonka täytäntöönpanoon
Suomen eläinkuljetusta koskeva lainsäädäntö on
pääosin perustunut.
Ehdotetussa laissa eläinten kuljetuksesta säädettäisiin
eläinkuljetusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääville
eläinkuljetuksille asetettavista vaatimuksista (pääasiassa
ehdotetun lain 2—4 luvussa). Eläinkuljetusasetuksen
soveltamisalan ulkopuolelle jäävien kuljetusten
osalta lakiin sisällytettäisiin perussäännökset
kuljetuksen yleisistä edellytyksistä, kuljetusvälineestä, eläinten
kuormaamisesta ja kuorman purkamisesta. Näistä vaatimuksista
voitaisiin ehdotuksen mukaan antaa tarkempia säännöksiä maa-
ja metsätalousministeriön asetuksella. Kaupallisia kuljetuksia
koskevat säännökset sisältyvät
edellä todetun mukaisesti yhteisön eläinkuljetusasetukseen.
Nyt säädettävä laki sisältäisi
kuitenkin eläinkuljetusasetuksen täytäntöönpanon
edellyttämiä säännöksiä,
kuten eläinkuljettajalupien, maantieajoneuvojen ja karja-alusten
hyväksymistodistusten sekä kuljettajien ja hoitajien
pätevyystodistusten hakemista, myöntämistä ja
peruuttamista koskevia täydentäviä säännöksiä (pääasiassa
ehdotetun lain 5 luku).
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhteisön
eläinkuljetusasetus on sellaisenaan sovellettavaa oikeutta.
Sitä ei sen vuoksi saa selittää tai tulkita
kansallisessa lainsäädännössä.
Yhteisön oikeudella on ehdoton etusija suhteessa sen kanssa
ristiriidassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Eläinkuljetusasetuksen 29 artiklan mukaan jäsenmaiden
on kuitenkin edistettävä hyviä toimintatapoja
käsittelevien oppaiden kehittämistä.
Niihin on sisällytettävä ohjeita eläinkuljetusasetuksen
noudattamisesta. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että kyseisiin oppaisiin
sisällytetään ohjeita erityisesti helpottamaan
rajanvetoa kaupallisten kuljetusten (yhteisön eläinkuljetusasetus)
ja muiden kuljetusten (ehdotettu laki eläinten kuljetuksesta)
välillä.
Edellä selostettua rajanvetoa ajatellen valiokunta
pitää välttämättömänä,
että ohjeita laadittaessa otetaan huomiooon se, että eläinkuljetusasetus
kohdistuu voimassa olevan eläinten kuljettamista koskevan
direktiivin tavoin sellaiseen eläinten kuljettamiseen,
jossa on osoitettavissa selkeä kaupallinen tarkoitus. Direktiivin
soveltamisalaa on pyritty täsmentämään
eläinkuljetusasetuksessa siten, että asetuksen
soveltamisala kohdistuu aiemman tulonhankkimistarkoituksessa tapahtuvan
kuljetuksen sijasta (englanniksi transport of commercial nature)
kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvaan kuljetukseen
(englanniksi transport in connection of an economic activity). Täsmennyksen
tavoitteena on ollut selkeyttää säädöksen
soveltamisalan tulkintaa, sillä käsitteen economic
activity tulkinnasta on olemassa yhteisötuomioistuimen
ratkaisuja. Tämän on asetuksen valmistelutyön
yhteydessä katsottu helpottavan säädöksen
täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.
Soveltamisalojen määrittelyn kannalta valiokunta
pitää erittäin tärkeänä sitä,
että huomioon otetaan myös se, miksi yhteisössä on
katsottu olevan tarvetta muuttaa eläinten kuljettamista
koskevaa yhteisön lainsäädäntöä.
Yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten ja viranomaisten
huolen aiheena ovat olleet teuraaksi vietävien eläinten
erittäin huonot kuljetusolosuhteet, kuljetuskaluston huono
kunto ja eläinten kehno hoito ja kohtelu jopa useita päiviä kestävissä pitkissä kaupallisissa
kuljetuksissa. Eläinten hyvinvointiin kuljetuksen aikana
liittyvät merkittävät ongelmat ovat koskeneet
sellaisia kuljetuksia, joissa on mukana suuri joukko teuraaksi vietäviä tai
edelleen kasvattamista varten kuljetettavia tuotantoeläimiä.
Valiokunta toteaa, että Suomessa hevosia kuljetetaan
sekä ratsastusharrastukseen että raviharrastukseen
liittyen. Suomessa ei harjoiteta varsinaista teurashevoskasvatusta,
kuten eräissä muissa, erityisesti uusissa Euroopan
yhteisön jäsenvaltioissa. Harrastushevosten kuljettaminen, jossa
hevosilla harjoitettava toiminta on kokonaisuus huomioon ottaen
pientä sekä kaupallisesti ja taloudellisesti vähämerkityksellistä, muodostaa
suurimman osan maanteitse liikkuvista hevoskuljetuksista. Valiokunta
painottaakin sitä, että lähes kaikkien
hevosten kuljetusten tulee kuulua ehdotetun eläinten kuljetusta
koskevan lain soveltamisalan piiriin eikä siten tiukempia
vaatimuksia asettavan eläinkuljetusasetuksen piiriin. Harrastushevosten
kuljetukseen tulee siten soveltaa esityksessä ehdotettua
lakia, kun niitä kuljetetaan erilaisiin kilpailuihin tai muihin
tapahtumiin omistajiensa tai haltijoidensa ajoneuvoissa. Eläinkuljetusasetusta
tulee soveltaa ainoastaan sellaisiin toiminnanharjoittajiin, joiden
hevosilla harjoitettavaan merkittävään
taloudelliseen toimintaan hevosten kuljettaminen kuuluu oleellisena
osana joko suoraan tai asiakkaille tarjottavana palveluna. Lisäksi
tämän kuljettamista koskevan toiminnan tulee olla taloudelliselta
mittakaavaltaan suurta, jotta toiminnan kaupallisuus voidaan selkeästi
osoittaa.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta edellyttää,
että eläinkuljetusasetuksen ja eläinten
kuljettamisesta annettavan lain soveltamisalojen tulkintaa ohjeistettaessa
noudatetaan nykyistä eläinten kuljettamista koskevan
lainsäädännön tulkintatilannetta,
jossa tiukemmat vaatimukset koskevat niitä eläinten
kaupallisia kuljetuksia, joissa ajoneuvoissa liikutellaan suuria
eläinmääriä ja joissa on suurempi
vaara eläinten hyvinvoinnin heikkenemiselle kuljetusten
aikana (Valiokunnan lausumaehdotus). Tuolloin kuljetuksissa
voidaan osoittaa selkeä kaupallinen toiminta ja tarve kuljetettavien
eläinten hyvinvoinnin varmistamiseen tavanomaisia kuljetuksia
tiukemmilla vaatimuksilla, kuten esimerkiksi edellyttämällä eläinkuljettajalupaa
tai kuljettajan pätevyystodistusta, jonka saaminen puolestaan vaatii
koulutuksen ja kokeen suorittamisen.
Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää myös huomiota
ongelmiin, jotka liittyvät siihen, että tieliikennelainsäädännöstä johtuen
ajopiirturia on 1.7.2007 alkaen käytettävä myös
muun muassa eläinkuljetusautoissa. Tästä aiheutuu
ongelmia erityisesti jalostuseläimiä kuljetettaessa, koska
kuljetusetäisyydet muodostuvat usein pitkiksi ja kuormaamispisteet
vaihtelevat. Teuraseläinkuljetuksissa kuljettajan vaihto
on helpommin toteutettavissa kuljetusten aikana.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin ja jäljempänä ehdotettavin
muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki eläinten kuljetuksesta
28 §.
Ehdotetun säännöksen mukaan tarkastus olisi
mahdollista suorittaa myös ajoneuvossa olevissa asumiseen
käytettävissä tiloissa, jos se on tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen kannalta välttämätöntä.
Valiokunta toteaa, että perustuslailla suojattu kotirauhan
piiri kattaa lähtökohtaisesti myös ajoneuvossa
olevat pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävät
tilat, vaikkakin tällaisten tilojen on katsottu jäävän
eräänlaiselle kotirauhan reuna-alueelle, koska
ajoneuvoja käytetään sekä liikkumiseen
että asumiseen. Sen vuoksi tarkastusoikeus tulee myös
ehdotetussa laissa pyrkiä ensisijaisesti sitomaan ehdotetun
lain vastaiseen rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn.
Ehdotetun lain 39 §:n 1—6 kohdassa rangaistavaksi
säädetyt teot koskevat eläinten sellaista
hoitoa, kohtelua tai käsittelyä, jotka saattaisivat
tulla rangaistavaksi myös rikoslain 17 luvun 14 §:n
tarkoittamina tekoina. Näistä vain kohdassa 4
tarkoitettu rikkomus ei voi tapahtua ajoneuvon asumiseen käytetyssä tilassa.
Näillä perusteilla valiokunta ehdottaakin, että 2
momentin viimeistä virkettä muutetaan siten, että ajoneuvon
tai muun kuljetusvälineen asumiseen käytettävissä tiloissa
1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen saisi suorittaa vain, jos se
on välttämätöntä tarkastuksen
kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja
on aihetta epäillä jonkun syyllistyvän
lain 39 §:n 1—3, 5 tai 6 kohdassa rangaistavaksi
säädettyyn menettelyyn.
37 §.
Valiokunta toteaa, että eläinkuljetusasetuksen
25 artikla sisältää nimenomaisen säännöksen
siitä, että jäsenvaltiot antavat kansallisia säännöksiä 26
artiklan soveltamisesta. Ehdotetut eläinkuljettajaluvan
ja kuljetusvälineen hyväksymistodistuksen peruuttamista
koskevat säännökset (17 §:n
2 mom., 19 §:n 2 mom. ja 20 §:n 2 mom.)
ovat artiklan 4 kohdan c alakohtaa täydentäviä säännöksiä.
Valiokunta ehdottaakin, että lain 2 momenttia selkeyden
vuoksi täydennetään maininnalla siitä,
että eläinkuljetusasetuksen 26 artiklan 4 kohdan
c alakohdassa tarkoitetun eläinkuljettajaluvan ja kuljetusvälineen
hyväksymistodistuksen peruuttamisen osalta sovelletaan
myös mainittuja lainkohtia.