Perustelut
Elintarvikelaki tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta
2006. Lain tavoitteena on elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen
ja kuluttajan suojaaminen elintarvikkeiden aiheuttamilta terveyshaitoilta
ja taloudellisilta tappioilta. Laissa säädetään
elintarvikkeita koskevista yleisistä vaatimuksista sekä elintarvikevalvonnasta.
Valiokunta toteaa, että nyt esitetyt muutokset johtuvat
EY-lainsäädännön muutoksista
sekä lain soveltamisessa saaduista käytännön
kokemuksista.
Esityksessä lakiin ehdotetaan lisättäväksi 9 §:ään
uusi 4 momentti, joka sisältää asetuksenantovaltuutuksen
sosiaali- ja terveysministeriölle koskien imeväisten
ja pikkulasten ruokintaa koskevan tiedotusaineiston sisältöä ja
jakelua. Koska sosiaali- ja terveysministeriöllä on tarvittava
imeväisten ja pikkulasten ravitsemusta koskeva erityisasiantuntemus,
se on oikea taho antamaan tarkempia säännöksiä imeväisten ja
pikkulasten ruokintaa koskevasta tiedotusaineistosta. Esityksen
yksityiskohtaisissa perusteluissa lain 9 §:n ehdotetun
4 momentin osalta viitataan tällä hetkellä voimassa
olevaan sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen
(807/1994). Valiokunta toteaa, että esitetyn 4
momentin mukaisella asetuksenantovaltuutuksella on nimenomaisesti
tarkoitus implementoida komission direktiivin 2006/141/EY
artiklan 15 velvoitteet jäsenvaltioille. Tällöin
sekä aineiston sisällön hyväksyntää että jakelua
koskevat ohjeet kuuluvat asetuksenantovaltuutuksen piiriin.
Valiokunta toteaa, että elintarvikelain mukaisen valvonnan
yhtenäisten tulkintakäytäntöjen luominen
on ollut elintarvikelain uudistamisen suuria haasteita. Kuntien
elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat kaikkiaan yli
67 000 elintarvikehuoneistoa. Elintarvikelain tulkinnat ovat osin
eronneet kunnissa lain toimeenpanon alkuvaiheessa. Valiokunta katsookin,
että elintarvikelain täydentämiseen ja
täsmentämiseen sekä säännösten
yksinkertaistamiseen on olemassa selkeitä tarpeita. Lisäksi
valvontamaksujen taso tulee saada yhdenmukaiseksi ja kohtuulliseksi koko
maassa.
Varsinkin pienyrittäjien asema on monilta osin ongelmallinen.
Elintarvikelainsäädännön vaatimukset
ovat muodostuneet pienyritysten osalta erittäin vaikeiksi
noudattaa ottaen huomioon toiminnan pienimuotoisuus. Valiokunta korostaakin
erityisen huomion kiinnittämistä siihen, että pienyrittäjien
asemaa helpotetaan jatkossa säännöksiä yksinkertaistamalla.
Valiokunta pitää elintärkeänä pienimuotoisen
tuotannon ja yritystoiminnan edellytysten turvaamista. Keskeistä on
myös valvonnan kehittäminen laadukkaaksi ja yhdenmukaiseksi
koko maassa, mikä edellyttää panostamista
valvontahenkilöstön resursointiin, koulutukseen
ja ohjeistukseen. Samalla tulee myös selvittää keinoja,
joiden avulla erityisesti maaseudulla voidaan jatkossa päästä kohtuuhintaisiin
valvontamaksuihin. Jos kunnalliselle elintarvikevalvonnalle voidaan
turvata riittävät resurssit, niin myös
toiminnanharjoittajien neuvonta on mahdollista hoitaa laadukkaammin.
Valiokunta onkin elintarviketurvallisuusselontekoa koskevassa mietinnössään
(MmVM 17/2006 vp — VNS 7/2006 vp)
edellyttänyt, että elintarvikevalvonnan voimavarat
turvataan sekä valtionhallinnossa että kuntien
elintarvikevalvonnassa.
Liikkuvan elintarvikehuoneiston määritelmä ei
ole ollut riittävän yksiselitteinen, vaan tulkinnat
ovat vaihdelleet eri kunnissa. Valiokunta toteaa, että esityksessä selkeytetään
liikkuvan elintarvikehuoneiston hyväksymistä ja
valvontaa. Käsite liikkuva elintarvikehuoneisto kattaa hyvin
erityyppiset siirrettävät myyntivaunut, telttakatokset
ja vastaavat myyntipisteet. Toimijan on esityksen 13 §:n
mukaan ilmoitettava elintarvikkeen myynnistä ja muusta
käsittelystä liikkuvassa elintarvikehuoneistossa
niiden kuntien valvontaviranomaisille, joiden alueella toimintaa
harjoitetaan, hyvissä ajoin, niin että tieto on
viranomaisella viimeistään neljä arkipäivää ennen
toiminnan aloittamista. Liikkuvasta teurastamosta tai vastaavasta
olisi kuitenkin ilmoitettava viimeistään 14 vuorokautta
ennen toiminnan aloittamista.
Elintarvikkeiden myynti liikkuvista elintarvikehuoneistoista
painottuu viikonlopputapahtumiin, joihin osallistumisesta yrittäjä päättää usein
vasta edellisen viikonlopun jälkeen. Valiokunta katsoo
tämän vuoksi, että ilmoitusvelvollisuuden
minimiajan säätäminen neljäksi
päiväksi on tarkoituksenmukainen ratkaisu toiminnanharjoittajien
kannalta. Valvonnan ja tehokkaan neuvonnan kannalta olisi kuitenkin
toivottavaa, että ilmoitus viranomaiselle tehtäisiin mahdollisuuksien
mukaan aikaisemminkin. Näin viranomaisille jäisi
riittävästi aikaa ilmoitusten läpikäymiseen
sekä toiminnanharjoittajien neuvontaan ja ohjeistamiseen.
Valiokunta huomauttaa, että esimerkiksi myyntivaunulla
tai -autolla toreilla toimiva kalastaja ei voi etukäteen
tietää, saako kalaa saaliiksi ja myyntiin. Tällaisissa
tapauksissa tulee voida tehdä ilmoitus valvontaviranomaiselle
ehdollisena säännösten velvoitteiden
mukaisesti ja varmistaa lopullinen saapumisajankohta esimerkiksi
puhelinsoitolla tai sähköpostitse siinä vaiheessa,
kun kalastaja on saanut kalaa myytäväksi. Valiokunta
katsoo, että ilmoitusvelvollisuus on yleisesti arvioituna
tarpeellinen, jotta toimijoita voidaan tarvittaessa neuvoa hygienia-asioissa
etukäteen ja antaa heille tietoa esimerkiksi kunnallisista
elintarvikemääräyksistä, jotka
vaihtelevat usein eri paikkakunnilla. Myös epidemiatilanteissa
on erittäin tärkeää nopeasti saada
selville, minkä kuntien alueella liikkuvat elintarvikehuoneistot
ovat toimineet.
Esityksen mukaan niin sanottua virtuaalitoimintaa harjoittavat
huoneistot tulee jatkossa hyväksyä elintarvikehuoneistoiksi.
Virtuaalitoiminnassa välitetään, myydään
tai muuten käsitellään elintarvikkeita
ilman, että elintarvikkeet ovat kyseisessä huoneistossa.
Elintarvikkeiden välittäjät muun muassa
saattavat tilata ja teettää tuotteita kotimaassa
tai ulkomailla, jonka jälkeen elintarvikkeet välitetään
edelleen tukkuihin ja varastoihin tai myydään
esimerkiksi internetissä. Virtuaalihuoneiston hyväksyisi
esityksen 15 §:n mukaan elintarvikehuoneiston sijaintikunnan
elintarvikeviranomainen tai toimijan kotikunnan valvontaviranomainen,
jos sijaintikunta on epäselvä tai siihen on muu
erityinen syy. Käytännössä virtuaalihuoneistot
harjoittavat usein toimintaa usean kunnan alueella, koska elintarvikkeita
saatetaan välittää tukkuihin ja varastoihin
koko maassa. Valiokunta toteaa, että virtuaalihuoneiston
hyväksyy lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti
huoneiston sijaintikunnan viranomainen. Virtuaalinen elintarvikkeiden
kauppa laajentuu ja muuttuu nopeasti, minkä vuoksi kuntien
elintarvikevalvontaviranomaisille tulee tarjota riittävästi
koulutusta ja ohjeistusta yhdenmukaisten käytäntöjen
luomiseksi.
Valiokunta pitää hyvin perusteltuna hygieniaosaamista
koskevien säännösten nostamista lakitasolle
ja niiden huomattavaa täsmentämistä. Hygieniatodistusten
osalta käytännön ongelmia on muutamissa
väärinkäytöstapauksissa aiheuttanut
se, etteivät elintarvikelain säännökset
ole mahdollistaneet väärin perustein myönnetyn osaamistodistuksen
mitätöintiä tai peruuttamista. Esityksessä lakiin
ehdotetaan lisättäväksi uusi 27 a §,
jossa säädettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastolle
mahdollisuus peruuttaa virheellisin perustein myönnetty
osaamistodistus.
Lihantarkastuspäätöksen muotoa ja
tiedoksiantotapaa kevennetään esityksen mukaan
esimerkiksi siten, että tarkastuseläinlääkärin
ei tarvitse päätöksen tekohetkellä esittää pykäläkohtaisia
perusteluja, allekirjoittaa päätöstä tai
lähettää päätöstä asianosaiselle
todisteellisesti. Päätösprosessin yksinkertaistaminen
on tarpeen, koska kaikille elintarvikkeeksi teurastettaville eläimille
on tehtävä lihantarkastus, joka tarkoittaa vuositasolla
valtavaa tarkastusten ja päätösten määrää.
Uudistuksen avulla tapahtuvalla hallintopäätösten
keventämisellä pyritään pitämään
lihantarkastuksen kustannukset kohtuullisina ja samalla suuntaamaan
painopistettä lihan tarkastamiseen päätöksenteon
sijaan. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
siihen, että lihantarkastusjärjestelmään
sisältyy muitakin kiireellisiä uudistamistarpeita.
Maa- ja metsätalousministeriö onkin jo käynnistänyt
selvityshankkeen muutoksia vaativista asioista. Etenkin pienteurastamojen
lihantarkastusmenettelyjä tulee jatkossa yksinkertaistaa
ja tarkastuskustannuksia keventää.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä
esitettävin muutoksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
Voimaantulosäännös.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu,
että lihantarkastuspäätöksiä ja
niiden muutoksenhakua koskevien 43 a ja 75 §:ien voimaansaattaminen
nopeasti on ongelmallista muun muassa sen vuoksi, että muutoksesta
aiheutuvat vaikutukset koskevat laajaa joukkoa alan toimijoita ja
viranomaisia. Valiokunta toteaa, että lihantarkastuksia
koskeviin muutoksiin varautumiseen ja Elintarviketurvallisuusviraston
muutoksia koskevalle tiedotukselle tulee varata riittävästi
aikaa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi 1 momenttiin lisättäväksi maininnan
siitä, että 43 a ja 75 §:ää sovelletaan vasta
1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen.