Perustelut

Elintarvikelaki tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2006. Lain tavoitteena on elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen ja kuluttajan suojaaminen elintarvikkeiden aiheuttamilta terveyshaitoilta ja taloudellisilta tappioilta. Laissa säädetään elintarvikkeita koskevista yleisistä vaatimuksista sekä elintarvikevalvonnasta. Valiokunta toteaa, että nyt esitetyt muutokset johtuvat EY-lainsäädännön muutoksista sekä lain soveltamisessa saaduista käytännön kokemuksista.

Esityksessä lakiin ehdotetaan lisättäväksi 9 §:ään uusi 4 momentti, joka sisältää asetuksenantovaltuutuksen sosiaali- ja terveysministeriölle koskien imeväisten ja pikkulasten ruokintaa koskevan tiedotusaineiston sisältöä ja jakelua. Koska sosiaali- ja terveysministeriöllä on tarvittava imeväisten ja pikkulasten ravitsemusta koskeva erityisasiantuntemus, se on oikea taho antamaan tarkempia säännöksiä imeväisten ja pikkulasten ruokintaa koskevasta tiedotusaineistosta. Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa lain 9 §:n ehdotetun 4 momentin osalta viitataan tällä hetkellä voimassa olevaan sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen (807/1994). Valiokunta toteaa, että esitetyn 4 momentin mukaisella asetuksenantovaltuutuksella on nimenomaisesti tarkoitus implementoida komission direktiivin 2006/141/EY artiklan 15 velvoitteet jäsenvaltioille. Tällöin sekä aineiston sisällön hyväksyntää että jakelua koskevat ohjeet kuuluvat asetuksenantovaltuutuksen piiriin.

Valiokunta toteaa, että elintarvikelain mukaisen valvonnan yhtenäisten tulkintakäytäntöjen luominen on ollut elintarvikelain uudistamisen suuria haasteita. Kuntien elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat kaikkiaan yli 67 000 elintarvikehuoneistoa. Elintarvikelain tulkinnat ovat osin eronneet kunnissa lain toimeenpanon alkuvaiheessa. Valiokunta katsookin, että elintarvikelain täydentämiseen ja täsmentämiseen sekä säännösten yksinkertaistamiseen on olemassa selkeitä tarpeita. Lisäksi valvontamaksujen taso tulee saada yhdenmukaiseksi ja kohtuulliseksi koko maassa.

Varsinkin pienyrittäjien asema on monilta osin ongelmallinen. Elintarvikelainsäädännön vaatimukset ovat muodostuneet pienyritysten osalta erittäin vaikeiksi noudattaa ottaen huomioon toiminnan pienimuotoisuus. Valiokunta korostaakin erityisen huomion kiinnittämistä siihen, että pienyrittäjien asemaa helpotetaan jatkossa säännöksiä yksinkertaistamalla. Valiokunta pitää elintärkeänä pienimuotoisen tuotannon ja yritystoiminnan edellytysten turvaamista. Keskeistä on myös valvonnan kehittäminen laadukkaaksi ja yhdenmukaiseksi koko maassa, mikä edellyttää panostamista valvontahenkilöstön resursointiin, koulutukseen ja ohjeistukseen. Samalla tulee myös selvittää keinoja, joiden avulla erityisesti maaseudulla voidaan jatkossa päästä kohtuuhintaisiin valvontamaksuihin. Jos kunnalliselle elintarvikevalvonnalle voidaan turvata riittävät resurssit, niin myös toiminnanharjoittajien neuvonta on mahdollista hoitaa laadukkaammin. Valiokunta onkin elintarviketurvallisuusselontekoa koskevassa mietinnössään (MmVM 17/2006 vp — VNS 7/2006 vp) edellyttänyt, että elintarvikevalvonnan voimavarat turvataan sekä valtionhallinnossa että kuntien elintarvikevalvonnassa.

Liikkuvan elintarvikehuoneiston määritelmä ei ole ollut riittävän yksiselitteinen, vaan tulkinnat ovat vaihdelleet eri kunnissa. Valiokunta toteaa, että esityksessä selkeytetään liikkuvan elintarvikehuoneiston hyväksymistä ja valvontaa. Käsite liikkuva elintarvikehuoneisto kattaa hyvin erityyppiset siirrettävät myyntivaunut, telttakatokset ja vastaavat myyntipisteet. Toimijan on esityksen 13 §:n mukaan ilmoitettava elintarvikkeen myynnistä ja muusta käsittelystä liikkuvassa elintarvikehuoneistossa niiden kuntien valvontaviranomaisille, joiden alueella toimintaa harjoitetaan, hyvissä ajoin, niin että tieto on viranomaisella viimeistään neljä arkipäivää ennen toiminnan aloittamista. Liikkuvasta teurastamosta tai vastaavasta olisi kuitenkin ilmoitettava viimeistään 14 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista.

Elintarvikkeiden myynti liikkuvista elintarvikehuoneistoista painottuu viikonlopputapahtumiin, joihin osallistumisesta yrittäjä päättää usein vasta edellisen viikonlopun jälkeen. Valiokunta katsoo tämän vuoksi, että ilmoitusvelvollisuuden minimiajan säätäminen neljäksi päiväksi on tarkoituksenmukainen ratkaisu toiminnanharjoittajien kannalta. Valvonnan ja tehokkaan neuvonnan kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että ilmoitus viranomaiselle tehtäisiin mahdollisuuksien mukaan aikaisemminkin. Näin viranomaisille jäisi riittävästi aikaa ilmoitusten läpikäymiseen sekä toiminnanharjoittajien neuvontaan ja ohjeistamiseen.

Valiokunta huomauttaa, että esimerkiksi myyntivaunulla tai -autolla toreilla toimiva kalastaja ei voi etukäteen tietää, saako kalaa saaliiksi ja myyntiin. Tällaisissa tapauksissa tulee voida tehdä ilmoitus valvontaviranomaiselle ehdollisena säännösten velvoitteiden mukaisesti ja varmistaa lopullinen saapumisajankohta esimerkiksi puhelinsoitolla tai sähköpostitse siinä vaiheessa, kun kalastaja on saanut kalaa myytäväksi. Valiokunta katsoo, että ilmoitusvelvollisuus on yleisesti arvioituna tarpeellinen, jotta toimijoita voidaan tarvittaessa neuvoa hygienia-asioissa etukäteen ja antaa heille tietoa esimerkiksi kunnallisista elintarvikemääräyksistä, jotka vaihtelevat usein eri paikkakunnilla. Myös epidemiatilanteissa on erittäin tärkeää nopeasti saada selville, minkä kuntien alueella liikkuvat elintarvikehuoneistot ovat toimineet.

Esityksen mukaan niin sanottua virtuaalitoimintaa harjoittavat huoneistot tulee jatkossa hyväksyä elintarvikehuoneistoiksi. Virtuaalitoiminnassa välitetään, myydään tai muuten käsitellään elintarvikkeita ilman, että elintarvikkeet ovat kyseisessä huoneistossa. Elintarvikkeiden välittäjät muun muassa saattavat tilata ja teettää tuotteita kotimaassa tai ulkomailla, jonka jälkeen elintarvikkeet välitetään edelleen tukkuihin ja varastoihin tai myydään esimerkiksi internetissä. Virtuaalihuoneiston hyväksyisi esityksen 15 §:n mukaan elintarvikehuoneiston sijaintikunnan elintarvikeviranomainen tai toimijan kotikunnan valvontaviranomainen, jos sijaintikunta on epäselvä tai siihen on muu erityinen syy. Käytännössä virtuaalihuoneistot harjoittavat usein toimintaa usean kunnan alueella, koska elintarvikkeita saatetaan välittää tukkuihin ja varastoihin koko maassa. Valiokunta toteaa, että virtuaalihuoneiston hyväksyy lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti huoneiston sijaintikunnan viranomainen. Virtuaalinen elintarvikkeiden kauppa laajentuu ja muuttuu nopeasti, minkä vuoksi kuntien elintarvikevalvontaviranomaisille tulee tarjota riittävästi koulutusta ja ohjeistusta yhdenmukaisten käytäntöjen luomiseksi.

Valiokunta pitää hyvin perusteltuna hygieniaosaamista koskevien säännösten nostamista lakitasolle ja niiden huomattavaa täsmentämistä. Hygieniatodistusten osalta käytännön ongelmia on muutamissa väärinkäytöstapauksissa aiheuttanut se, etteivät elintarvikelain säännökset ole mahdollistaneet väärin perustein myönnetyn osaamistodistuksen mitätöintiä tai peruuttamista. Esityksessä lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 27 a §, jossa säädettäisiin Elintarviketurvallisuusvirastolle mahdollisuus peruuttaa virheellisin perustein myönnetty osaamistodistus.

Lihantarkastuspäätöksen muotoa ja tiedoksiantotapaa kevennetään esityksen mukaan esimerkiksi siten, että tarkastuseläinlääkärin ei tarvitse päätöksen tekohetkellä esittää pykäläkohtaisia perusteluja, allekirjoittaa päätöstä tai lähettää päätöstä asianosaiselle todisteellisesti. Päätösprosessin yksinkertaistaminen on tarpeen, koska kaikille elintarvikkeeksi teurastettaville eläimille on tehtävä lihantarkastus, joka tarkoittaa vuositasolla valtavaa tarkastusten ja päätösten määrää. Uudistuksen avulla tapahtuvalla hallintopäätösten keventämisellä pyritään pitämään lihantarkastuksen kustannukset kohtuullisina ja samalla suuntaamaan painopistettä lihan tarkastamiseen päätöksenteon sijaan. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lihantarkastusjärjestelmään sisältyy muitakin kiireellisiä uudistamistarpeita. Maa- ja metsätalousministeriö onkin jo käynnistänyt selvityshankkeen muutoksia vaativista asioista. Etenkin pienteurastamojen lihantarkastusmenettelyjä tulee jatkossa yksinkertaistaa ja tarkastuskustannuksia keventää.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutoksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

Voimaantulosäännös.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että lihantarkastuspäätöksiä ja niiden muutoksenhakua koskevien 43 a ja 75 §:ien voimaansaattaminen nopeasti on ongelmallista muun muassa sen vuoksi, että muutoksesta aiheutuvat vaikutukset koskevat laajaa joukkoa alan toimijoita ja viranomaisia. Valiokunta toteaa, että lihantarkastuksia koskeviin muutoksiin varautumiseen ja Elintarviketurvallisuusviraston muutoksia koskevalle tiedotukselle tulee varata riittävästi aikaa. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi 1 momenttiin lisättäväksi maininnan siitä, että 43 a ja 75 §:ää sovelletaan vasta 1 päivästä toukokuuta 2009 alkaen.