Yleisperustelut
Valiokunta toteaa, että lähtökohtana
lainsäädäntöuudistukselle on
maa- ja metsätalousministeriön 9.3.1998
asettaman Metsän yhteisomistusmuotojen kehittämistyöryhmän
(työryhmämuistio MMM 1999:5) työ. Työryhmä selvitti
nykyisten yhteisomistusmuotojen eli kuolinpesän, yhteisomistuslain
mukaisen maa- ja metsätalousyhtymän, yhteismetsän
ja osakeyhtiön soveltuvuutta metsätalouden harjoittamiseen
yhteiseen lukuun ja näiden eri muotojen kehittämismahdollisuuksia.
Metsien kiinteistöjaotusrakenteen, omistuksen jakautumisen
ja omistajarakenteen huomioon ottaen työryhmä pyrki
selvittämään, miten näitä eri
yhteisomistusmuotoja voitaisiin kehittää niin,
että niiden puitteissa metsätalouden harjoittaminen
olisi nykyistä kiinnostavampaa ja taloudellisempaa, jolloin metsän
omistuksen pirstoutuminen vähenisi ja metsien kiinteistörakenne
paranisi.
Esityksen perusteluissa on selostettu yhteismetsän
oikeudellista asemaa. Yhteismetsä on kahteen tai useampaan
kiinteistöön, osakaskiinteistöön,
kuuluva yhteinen alue, joka on tarkoitettu käytettäväksi
kestävän metsätalouden harjoittamiseen
osakaskiinteistöjen omistajien, osakkaiden, hyväksi.
Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän
osakaskunnan. Osakaskunta on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö siinä mielessä,
että se voi tehdä osakaskunnan nimissä oikeustoimia
sekä saada nimiinsä oikeuksia ja velvollisuuksia
yhteismetsälaissa tarkoitettujen tehtäviensä toteuttamiseksi. Osakaskunta
eroaa esimerkiksi yhtiöistä siinä suhteessa,
ettei se omista yhteismetsään kuuluvaa aluetta,
vaan yksinomaan hoitaa ja hallinnoi sitä osakkaidensa puolesta.
Esityksen perusteluista käy myös ilmi, että yhteismetsien
pinta-alat ja osakasmäärät vaihtelevat
suuresti. Pienimmän yhteismetsän pinta-ala on
hieman alle 20 hehtaaria ja suurimman noin 85 000 hehtaaria.
Osakasmäärältään pienimmissä yhteismetsissä on
vain muutama osakas ja suurimmassa yhteismetsässä on
yli 6 000 osakasta.
Esityksen perusteluihin viitaten valiokunta toteaa, että yhteismetsien
yhteiskunnallinen merkitys perustuu nykyisin lähinnä niiden
harjoittamaan aktiiviseen ja kestävyyteen perustuvaan metsätalouteen
ja sen aluetaloudellisiin vaikutuksiin. Yhteismetsät tarjoavat
sijaintialueidensa metsureille, koneyrittäjille
ja kuljetuksenantajille työtä ja siten osaltaan
ylläpitävät maaseudun elinvoimaa. Yhteismetsien
harjoittama metsätalous on ollut mallikelpoista, ja se
sopii esimerkiksi onnistuneesta metsän yhteisomistuksesta.
Tämän vuoksi on tärkeää,
että yhteismetsien toimintaedellytykset ja niiden kehittäminen
jatkossakin turvataan.
Nyt annetulla esityksellä pyritään
helpottamaan yhteismetsien toimintaedellytyksiä vähentämällä sääntelyä sekä edistämään
uusien yhteismetsien perustamista ja uusien osakkaiden liittymistä yhteismetsään.
Monet esityksessä ehdotetut säännökset
vastaavat pääpiirteissään nykyistä lakia.
Esityksessä todetaan, että yhteismetsän alueen
luovutusrajoituksille ei ole enää yhteiskuntapoliittisia
perusteita, minkä vuoksi ne ehdotetaan kumottaviksi. Osakaskunta
voisi luovuttaa maata omalla päätöksellään.
Nykyiseen tapaan päätös olisi tehtävä osakaskunnan
kokouksessa 2/3:n määräenemmistöllä.
Esityksen ehdotuksilla vapautettaisiin myös yhteismetsäosuuksien
luovuttaminen. Osuuksien luovutusrajoitusten poistamisesta aiheutuvien
mahdollisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi esityksessä ehdotetaan
mahdollistettavaksi osakaskunnan etuosto-oikeus erikseen luovutetun
yhteismetsäosuuden kaupassa.
Esityksellä pyritään myös
selkeyttämään kiinteistön yhteismetsään
liittymistä koskevia säännöksiä.
Yhteismetsä ja liitettävän alueen omistaja
voisivat sopia liitettävää aluetta vastaavan
yhteismetsäosuuden suuruudesta, mikä yksinkertaistaisi
menettelyä osuuden arvon määräämisessä merkittävästi.
Yksittäisellä metsänomistajalla ei
ole, toisin kuin yhteismetsillä, metsäsuunnitelmavelvollisuutta.
Muodostettaessa sopimukseen perustuva yhteismetsä maanomistajat
tulisivat metsäsuunnitelmapakon alaisiksi, koska yhteismetsälain mukainen
metsäsuunnitelmavelvollisuus koskisi myös tällaisia
yhteismetsiä. Esityksessä on katsottu, että metsäsuunnitelmavelvollisuus saattaisi
osaltaan ehkäistä uusien yhteismetsien perustamista,
minkä vuoksi esityksessä ehdotetaan tämän
velvollisuuden poistamista maanomistajien sopimukseen perustuvilta
yhteismetsiltä. Korostaen metsäsuunnitelman merkitystä valiokunta
tulee jäljempänä ehdottamaan tältä osin
muutoksia esityksessä ehdotettuihin säännöksiin.
Valiokunta toteaa, että on vallinnut epätietoisuutta
siitä, tulisiko sopimus yhteismetsien yhdistämisestä,
uusien yhteismetsien perustamisesta tai alueen liittämisestä yhteismetsään
yhteismetsäosuutta vastaan rinnastaa verotuksessa luovutukseen.
Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin 27.11.2002 antanut vuosikirjapäätöksen (KHO:2002:83)
asiassa, jossa oli kysymys verotuksesta yhteismetsään
liityttäessä. Päätöksestä ilmenee,
että liitettäessä metsätila
yhteismetsälain mukaisesti yhteismetsään
yhteismetsäosuutta vastaan, kysymyksessä ei ole
tuloverolain mukainen omaisuuden luovutus. Päätöksen
perustelujen mukaan kiinteistön liittymistä yhteismetsään
ei ole pidettävä kiinteistön luovutuksena. Valiokunta
toteaa, että yhteismetsien perustaminen ja yhdistäminen
sekä kiinteistön tai kiinteistöön
kuuluvan alueen liittäminen yhteismetsään yhteismetsäosuutta
vastaan ovat toimenpiteinä samanlaisia. Siten korkeimman
hallinto-oikeuden ratkaisusta seuraa jo ilman asiaa koskevaa suoranaista
lainsäännöstä, ettei mainittuihin
toimenpiteisiin voida tulo- eikä varainsiirtoverotuksessa
soveltaa kiinteistön luovutusta koskevia säännöksiä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin ja jäljempänä ehdotettavin
muutoksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
7 §.
Pykälään ehdotetun 2 momentin osalta
valiokunta pitää tärkeänä,
että säännöksestä käy
ilmi, että yksimielisten osakkaiden tekemä päätös ilman
kokousmenettelyä voi koskea vain asiaa, josta päättäminen
kuuluu osakaskunnan kokoukselle. Valiokunta ehdottaakin momenttia
muutettavaksi tämän mukaisesti.
29 §.
Valiokunta toteaa, että kirjanpitolain 1 luvun 1 §:n
mukaan jokainen liike- tai ammattitoimintaa harjoittava on tästä toiminnastaan
kirjanpitovelvollinen. Kirjanpitolain perusteluissa korostetaan,
että kirjanpitovelvollisuus määräytyy pääsääntöisesti
toiminnan laadun eli liiketoiminnan harjoittamisen eikä esimerkiksi
kirjanpitovelvollisen oikeudellisen muodon perusteella. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan yhteismetsän osakaskunnan harjoittama
toiminta on yleensä sellaista, että osakaskunta
on velvollinen noudattamaan kirjanpitolain säännöksiä. Toisaalta
kirjanpitolain 1 luvun 1 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan
"yhdistys, asumisoikeusyhdistys ja muu sellainen yhteisö"
on aina kirjanpitovelvollinen. Kirjanpitolain perusteluissa esimerkkinä "muusta
sellaisesta yhteisöstä" on mainittu mm. kalastuskunta,
joka oikeudelliselta luonteeltaan muistuttaa yhteismetsän
osakaskuntaa. Kun kirjanpitolain soveltaminen yhteismetsän
toimintaan jäisi jossain määrin tulkinnanvaraiseksi,
valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttiin
tehdään tältä osin täsmentävä lisäys.
30 §.
Valiokunta toteaa, että tilintarkastuslain 1 luvun
1 §:n mukaan lakia sovelletaan kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvolliseen
yhteisöön. Ehdotetun yhteismetsälain
30 §:n mukaan yhteismetsän osakaskunnalla tulee
olla vähintään kaksi tilintarkastajaa,
joista toisen valitsee metsäkeskus. Edellä 29 §:n
kohdalla yhteismetsän osakaskunnan kirjanpitovelvollisuudesta
todettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään
selvyyden vuoksi uusi tilintarkastusta täsmentävä 2
momentti.
31 §.
Pykälään ehdotetusta 3 momentista
käy ilmi, että metsänomistajien sopimukseen
perustuvilla yhteismetsillä ei olisi metsäsuunnitelmavelvollisuutta.
Valiokunta katsoo, että metsäsuunnitelman laatimis-
ja noudattamisvelvollisuuden ulottamisella hallituksen esityksestä poiketen
myös maanomistajien sopimukseen perustuviin yhteismetsiin
olisi myönteisiä vaikutuksia. Metsäsuunnitelma
toisi varmuutta ja ennustettavuutta osakaskunnan toimintaan. Erityisesti suurempien
metsäpinta-alojen tarkoituksenmukainen hoito ja käyttö edellyttää metsäsuunnitelmaa.
Voidaan myös arvioida, että uusien maanomistajien
liittyminen yhteismetsään luovuttamalla metsänsä yhteismetsäosuutta
vastaan saattaisi yleistyä, jos maanomistajalla olisi varmuus siitä,
että yhteismetsää hoidetaan suunnitelman mukaisesti.
Edellä esitetyillä perusteilla valiokunta katsoo,
että metsäsuunnitelman laatimis- ja noudattamisvelvollisuus
tulee ulottaa kaikkiin yhteismetsiin ja ehdottaa sen vuoksi esityksen
mukaisen 4 momentin poistamista.
51 §.
Valiokunta katsoo, että osakaskunnan purkautuessa
on aina tarpeen ottaa julkinen haaste velkojille. Näin
menetellään myös muiden yhteisöjen
osalta. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi 1 momenttia tältä osin
muutettavaksi
54 §.
Pykälän 1 momentti koostuu kahdesta virkkeestä.
Esityksen perusteluista käy kuitenkin ilmi, että 1
momenttiin on ollut tarkoitus sisällyttää vain
ensimmäinen virke, jolloin toinen virke muodostaisi 2 momentin
ja esityksessä ehdotettu 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi.
Valiokunta ehdottaa pykälän muuttamista esityksen
perustelujen mukaiseksi.