Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että lähtökohtana lainsäädäntöuudistukselle on maa- ja metsätalousministeriön 9.3.1998 asettaman Metsän yhteisomistusmuotojen kehittämistyöryhmän (työryhmämuistio MMM 1999:5) työ. Työryhmä selvitti nykyisten yhteisomistusmuotojen eli kuolinpesän, yhteisomistuslain mukaisen maa- ja metsätalousyhtymän, yhteismetsän ja osakeyhtiön soveltuvuutta metsätalouden harjoittamiseen yhteiseen lukuun ja näiden eri muotojen kehittämismahdollisuuksia. Metsien kiinteistöjaotusrakenteen, omistuksen jakautumisen ja omistajarakenteen huomioon ottaen työryhmä pyrki selvittämään, miten näitä eri yhteisomistusmuotoja voitaisiin kehittää niin, että niiden puitteissa metsätalouden harjoittaminen olisi nykyistä kiinnostavampaa ja taloudellisempaa, jolloin metsän omistuksen pirstoutuminen vähenisi ja metsien kiinteistörakenne paranisi.

Esityksen perusteluissa on selostettu yhteismetsän oikeudellista asemaa. Yhteismetsä on kahteen tai useampaan kiinteistöön, osakaskiinteistöön, kuuluva yhteinen alue, joka on tarkoitettu käytettäväksi kestävän metsätalouden harjoittamiseen osakaskiinteistöjen omistajien, osakkaiden, hyväksi. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan. Osakaskunta on yksityisoikeudellinen oikeushenkilö siinä mielessä, että se voi tehdä osakaskunnan nimissä oikeustoimia sekä saada nimiinsä oikeuksia ja velvollisuuksia yhteismetsälaissa tarkoitettujen tehtäviensä toteuttamiseksi. Osakaskunta eroaa esimerkiksi yhtiöistä siinä suhteessa, ettei se omista yhteismetsään kuuluvaa aluetta, vaan yksinomaan hoitaa ja hallinnoi sitä osakkaidensa puolesta.

Esityksen perusteluista käy myös ilmi, että yhteismetsien pinta-alat ja osakasmäärät vaihtelevat suuresti. Pienimmän yhteismetsän pinta-ala on hieman alle 20 hehtaaria ja suurimman noin 85 000 hehtaaria. Osakasmäärältään pienimmissä yhteismetsissä on vain muutama osakas ja suurimmassa yhteismetsässä on yli 6 000 osakasta.

Esityksen perusteluihin viitaten valiokunta toteaa, että yhteismetsien yhteiskunnallinen merkitys perustuu nykyisin lähinnä niiden harjoittamaan aktiiviseen ja kestävyyteen perustuvaan metsätalouteen ja sen aluetaloudellisiin vaikutuksiin. Yhteismetsät tarjoavat sijaintialueidensa metsureille, koneyrittäjille ja kuljetuksenantajille työtä ja siten osaltaan ylläpitävät maaseudun elinvoimaa. Yhteismetsien harjoittama metsätalous on ollut mallikelpoista, ja se sopii esimerkiksi onnistuneesta metsän yhteisomistuksesta. Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteismetsien toimintaedellytykset ja niiden kehittäminen jatkossakin turvataan.

Nyt annetulla esityksellä pyritään helpottamaan yhteismetsien toimintaedellytyksiä vähentämällä sääntelyä sekä edistämään uusien yhteismetsien perustamista ja uusien osakkaiden liittymistä yhteismetsään. Monet esityksessä ehdotetut säännökset vastaavat pääpiirteissään nykyistä lakia. Esityksessä todetaan, että yhteismetsän alueen luovutusrajoituksille ei ole enää yhteiskuntapoliittisia perusteita, minkä vuoksi ne ehdotetaan kumottaviksi. Osakaskunta voisi luovuttaa maata omalla päätöksellään. Nykyiseen tapaan päätös olisi tehtävä osakaskunnan kokouksessa 2/3:n määräenemmistöllä. Esityksen ehdotuksilla vapautettaisiin myös yhteismetsäosuuksien luovuttaminen. Osuuksien luovutusrajoitusten poistamisesta aiheutuvien mahdollisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi esityksessä ehdotetaan mahdollistettavaksi osakaskunnan etuosto-oikeus erikseen luovutetun yhteismetsäosuuden kaupassa.

Esityksellä pyritään myös selkeyttämään kiinteistön yhteismetsään liittymistä koskevia säännöksiä. Yhteismetsä ja liitettävän alueen omistaja voisivat sopia liitettävää aluetta vastaavan yhteismetsäosuuden suuruudesta, mikä yksinkertaistaisi menettelyä osuuden arvon määräämisessä merkittävästi.

Yksittäisellä metsänomistajalla ei ole, toisin kuin yhteismetsillä, metsäsuunnitelmavelvollisuutta. Muodostettaessa sopimukseen perustuva yhteismetsä maanomistajat tulisivat metsäsuunnitelmapakon alaisiksi, koska yhteismetsälain mukainen metsäsuunnitelmavelvollisuus koskisi myös tällaisia yhteismetsiä. Esityksessä on katsottu, että metsäsuunnitelmavelvollisuus saattaisi osaltaan ehkäistä uusien yhteismetsien perustamista, minkä vuoksi esityksessä ehdotetaan tämän velvollisuuden poistamista maanomistajien sopimukseen perustuvilta yhteismetsiltä. Korostaen metsäsuunnitelman merkitystä valiokunta tulee jäljempänä ehdottamaan tältä osin muutoksia esityksessä ehdotettuihin säännöksiin.

Valiokunta toteaa, että on vallinnut epätietoisuutta siitä, tulisiko sopimus yhteismetsien yhdistämisestä, uusien yhteismetsien perustamisesta tai alueen liittämisestä yhteismetsään yhteismetsäosuutta vastaan rinnastaa verotuksessa luovutukseen. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin 27.11.2002 antanut vuosikirjapäätöksen (KHO:2002:83) asiassa, jossa oli kysymys verotuksesta yhteismetsään liityttäessä. Päätöksestä ilmenee, että liitettäessä metsätila yhteismetsälain mukaisesti yhteismetsään yhteismetsäosuutta vastaan, kysymyksessä ei ole tuloverolain mukainen omaisuuden luovutus. Päätöksen perustelujen mukaan kiinteistön liittymistä yhteismetsään ei ole pidettävä kiinteistön luovutuksena. Valiokunta toteaa, että yhteismetsien perustaminen ja yhdistäminen sekä kiinteistön tai kiinteistöön kuuluvan alueen liittäminen yhteismetsään yhteismetsäosuutta vastaan ovat toimenpiteinä samanlaisia. Siten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta seuraa jo ilman asiaa koskevaa suoranaista lainsäännöstä, ettei mainittuihin toimenpiteisiin voida tulo- eikä varainsiirtoverotuksessa soveltaa kiinteistön luovutusta koskevia säännöksiä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä ehdotettavin muutoksin.