Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että esityksen taustana on maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle Maaseutuvirastosta annetulla lailla (666/2006), jäljempänä maaseutuvirastolaki, perustettu uusi keskusvirasto, joka aloittaa toimintansa 1 päivänä toukokuuta 2007. Maaseutuvirasto toimii maa- ja metsätalousministeriön alaisena keskushallintoviranomaisena. Virasto vastaa maataloushallinnon tukijärjestelmien toimeenpanosta. Viraston tehtäväalue käsittää kansallisten säädösten sekä neuvoston ja komission asetusten mukaisten toimenpiteiden suunnittelu-, ohjaus- ja toimeenpanotehtävät.

Esityksen perustelujen mukaisesti valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan yhteisölle (EY) on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa tai antaa kansallisia säännöksiä asioista, jotka on säännelty yhteisötasolla. EY:n yhteistä maatalouspolitiikkaa säännellään pääasiassa asetuksilla, mutta myös direktiiveillä ja päätöksillä. Yhteistä maatalouspolitiikkaa sääntelevät asetukset sekä niiden nojalla annetut päätökset ovat sellaisenaan Suomea sitovia ja tulevat ilman erillistä voimaanpanoa välittömästi sovellettaviksi. Eräät EY:n asetukset sisältävät säännöksiä, joissa edellytetään myös kansallisten säännösten ja määräysten antamista. Kansallisella lainsäädännöllä voidaan antaa myös täydentäviä säännöksiä silloin, kun EY:n säännökset sisältävät jonkin asian osalta ainoastaan vähimmäisvaatimukset.

Nykyisin maa- ja metsätalousministeriö vastaa EY:n tukien ja kansallisista varoista maksettavien tulotukien, maatilatalouden rakenteen ja maaseudun kehittämiseen sekä maataloustuotteiden markkinoihin vaikuttavien tukijärjestelmien toimeenpanosta Suomessa. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että kun Maaseutuvirasto aloittaa toimintansa, se vastaa kokonaisuudessaan tukijärjestelmien toimeenpanosta. Virasto hallinnoi vuosittain arviolta yli kahden miljardin euron tukia ja maksuja, joista noin 40 prosenttia on EU:n rahoittamia. Maaseutuvirasto on vastuussa riittävän koulutuksen ja tiedottamisen järjestämisestä asiakkaille heitä koskevista maataloushallinnon asioista. Maaseutuvirasto tulee hoitamaan myös valvonnan toimeenpanoa.

Maksajavirastona, hallintoviranomaistehtäviä hoitavana viranomaisena ja kansallisten tukijärjestelmien toimeenpanosta vastaavana viranomaisena Maaseutuvirasto vastaisikin toimialaansa kuuluvista Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan ja sitä täydentävän kansallisen lainsäädännön mukaisista toimeenpanotehtävistä sekä yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisista maaseudun kehittämistoimien toimeeenpanotehtävistä. Virastolle kuuluisi tuki- ja kiintiöjärjestelmien toimeenpanon suunnittelu sekä toimeenpanossa tarvittavien ohjeiden, päätöskaavojen ja lomakkeiden laatiminen ja ylläpito sekä toimeenpanoa koskeva koulutus, neuvonta, raportointi, ohjaus, valvonta, sisäinen tarkastus, resursointi ja johtaminen. Esityksen perusteluissa on tuotu esiin, että toimeenpanotehtävien siirtäminen Maaseutuvirastolle edellyttää myös määräystenantovaltuuksien perustamista virastolle sen tehtäviin ja vastuisiin liittyvissä teknisluonteisissa ja vähäistä harkintavaltaa sisältävissä asioissa, joiden osalta on tärkeää varmistaa toimeenpanon onnistuminen kokonaisuudessaan ja keskitetysti ja jotka eivät koske edunsaajien tärkeitä etuja.

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan useisiin lakeihin muutoksia, joilla siirrettäisiin näissä laeissa tai niiden nojalla annetuissa säädöksissä maa- ja metsätalousministeriölle annettuja toimeenpanon suunnittelu-, ohjaus- ja seurantatehtäviä sekä eräitä hallintopäätöksiä Maaseutuviraston tehtäväksi. Lakien muuttamisen aikataulun ja laajuuden vuoksi esityksessä ehdotetaan, että lainmuutokset toteutetaan tässä yhteydessä vain Maaseutuviraston perustamisen edellyttämässä laajuudessa.

Mietinnössään hallituksen esityksestä laeiksi Maaseutuvirastosta sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksesta (MmVM 6/2006 vp — HE 36/2006 vp) valiokunta piti muun ohella erittäin tärkeänä sitä, että Maaseutuviraston toiminnan alkaessa ja toimintoja alueellistettaessa syntyy välitön vuorovaikutus ja hyvä yhteistyö hallinnon tehtäviä hoitavien viranomaisten ja hallinnon asiakkaita edustavien eri tahojen välillä sekä toisaalta eri viranomaisten välillä. Mietinnössään valiokunta kiinnitti myös huomiota siihen, että uuden viraston perustaminen tuo maataloushallintoon uuden lisätason ja että sen vuoksi toimiva yhteistyö ministeriön ja viraston välillä tulee olemaan välttämätöntä. Erityisen tärkeää tämä yhteistyö on osallistuttaessa päätöksentekoon Euroopan yhteisön toimielimissä sekä kansallisen lainsäädännön valmistelussa. Tärkeää on myös, että tehtävä- ja vastuujako maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen ja Maaseutuviraston välillä tulee mahdollisimman selkeäksi.

Sanotussa mietinnössään valiokunta korosti myös sitä, että Maaseutuviraston perustaminen ja alueellistaminen asettavat suuria haasteita myös poliittisen päätöksenteon ja toimeenpanon väliselle vuorovaikutukselle. Poliittisen päätöksenteon valmistelussa tarvitaan käytännön toimeenpanon asiantuntemusta. Toimeenpanon kannalta on taas äärimmäisen tärkeää taata ennakoiva, viivytyksetön ja virheetön tiedonkulku poliittisen päätöksenteon valmistelusta. Valiokunta pitikin jo tuolloin tärkeänä, että selkeästi määritellään maa- ja metsätalousministeriön ja Maaseutuviraston tehtävänjako, organisaation osien vastuusuhteet sekä tätä kautta ne tahot, jotka vastaavat tiedonkulusta ja tekevät erityisen tiivistä yhteistyötä.

Valiokunta toteaa, että Maaseutuviraston ja maa- ja metsätalousministeriön välisen toimivallan jaon tulee olla selkeä myös tuensaajan oikeusturvan kannalta merkittävissä asioissa, kuten tukien valvontaan ja takaisinperintään liittyvissä kysymyksissä. Ei saa muodostua vähäisintäkään epäselvyyttä siitä, kenellä on toimivalta antaa esimerkiksi tukia koskevia ehtoja tai ohjeita. Tukiin ja valvontaan liittyvissä asioissa myös teknisluonteisilla määräyksillä saattaa olla merkitystä tuensaajan oikeusturvan kannalta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että nyt esillä oleva lainsäädäntö vaikuttaa pitkälti myös työvoima- ja elinkeinokeskuksissa (TE-keskuksissa) tehtävään työhön. TE-keskuksissa tehtävämäärillä on taipumusta tilalukumäärän vähenemisestä huolimatta kasvaa koko ajan. Esimerkiksi viimeisimmän EY:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen seurauksena vuosina 2005—2006 tarvittiin yli 40 henkilötyövuoden lisäys vaadittavien valvontojen toteuttamiseen TE-keskuksissa, vaikka uudistuksen eräänä tavoitteena oli tukijärjestelmän yksinkertaistaminen. Lisääntyneet tehtävät joudutaan sovittamaan yhteen samaan aikaan toteutettavan valtion tuottavuusohjelman kanssa. Esimerkkinä lainsäädännön vaikutuksista on tuotu esiin myös maidon viitemäärien hallintaan liittyvät tehtävät. Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä onkin käynyt ilmi, että lainsäädännön muutokset ovat lisänneet Pohjois-Karjalan TE-keskuksessa viitemääriin liittyvien hallinnollisten päätösten määrää seuraavasti: vuonna 2005 tarvittiin 270 päätöstä ja vuonna 2006 jo 768 päätöstä. Samaan aikaan alueen maitotilojen lukumäärä on vähentynyt noin kymmenen prosenttia vuosittain.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Maaseutuviraston toimeenpanotehtäviä määriteltäessä tavoitteena on porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoitus-/tukitoimenpiteisiin liittyvien toimeenpano- ja maksajavirastotehtävien hoitaminen mahdollisimman keskitetysti Maaseutuviraston kautta siten, että Maaseutuvirastossa olisi yksi ja sama taho, jonka kanssa TE-keskus asioisi. Nykyisin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoitus-/tukitoimenpiteet ovat ministeriössä hajautettu useammalle eri yksikölle.

Edellä esitettyyn liittyen valiokunta pitää myös tärkeänä, että selvitetään mahdollisuudet hoitaa porotalouden rahoitus-/tukiasiat koko poronhoitoalueella keskitetysti Lapin TE-keskuksen kautta nykyisen, kolmeen TE-keskukseen (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa sekä Kainuu) hajautetun toimintamallin sijasta. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että tällä hetkellä Lapin TE-keskuksen toiminta-alueena paliskuntien investointien osalta on koko poronhoitoalue, mitä järjestelyä eri tahot ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena.

Valiokunta toteaa, että valitukset Maaseutuviraston päätöksistä ehdotetaan esityksessä ohjattavaksi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnalle. Ehdotus laajentaa lautakunnan toimivaltaa jossain määrin ja vahvistaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan asemaa oman alansa erityistuomioistuimen kaltaisena lainkäyttöelimenä. Valiokunta korostaa maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan merkitystä ja asemaa erityisasiantuntemusta omaavana lainkäyttöelimenä niin maatalousyrittäjien kuin muiden maaseutuelinkeinojen harjoittajien oikeusturvan kannalta. Ehdotetun muutoksen myötä valituslautakunnalle tulevien valitusten määrä ilmeisesti myös lisääntyy. Muutoksesta saattaakin sen vuoksi seurata, että valituslautakunnan työn määrä tulee jonkin verran kasvamaan. Valiokunta painottaakin sitä, että muutos ei saa johtaa siihen, että valitusten käsittelyajat pitenevät.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.