Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että investointitukien osalta vuosia 2002—2003 koskeva komission päätös (2000/167/EY) liittymissopimuksen 141 artiklan mukaisista tuista olisi sallinut Suomen käyttää A- ja B-tukialueilla investointitukia 75 prosentin tuki-intensiteettiin saakka. Suomi ei tätä mahdollisuutta käyttänyt hyväksi, koska sitä ei pidetty kansallisesti tarkoituksenmukaisena menettelynä. Neuvoston asetus 1257/1999 maaseudun kehittämisestä sallii investointitukien myöntämisen 50 prosentin tuki-intensiteettiin saakka ja nuorten viljelijöiden osalta 55 prosenttiin saakka (nuorten viljelijöiden osalta tätä määrää korotettiin 60 prosenttiin kesäkuussa päätetyn CAP-uudistuksen yhteydessä; neuvoston asetus 1783/2003). Kautena 2000—2003 Suomessa sovellettiin pääsääntöisesti alempia tuki-intensiteettejä kuin mihin em. neuvoston asetus antoi mahdollisuuden.

Euroopan yhteisöjen komission mukaan Suomi jätti investointitukien osalta käyttämättä huomattavia mahdollisuuksia tukea maataloustuotantoa Etelä-Suomessa. Komission päätöksen 2000/167/EY johdantolauseiden mukaan liittymissopimuksen 141 artiklan perusteella maksettavat tulotuet piti nähdä vain rakenteen kehittämiseen tähtäävän politiikan lisänä. Komissio katsoi, että maksamalla tulotuet lähes täysimääräisesti, mutta investointituet vain osittain, Suomi oli toiminut päätöksen hengen vastaisesti.

Suomen ja komission välinen neuvottelutulos 141 artiklan mukaisten tukien jatkamisesta vuoden 2003 jälkeen lähti siitä, että Suomi ottaa käyttöön täysimääräiset yhteisön politiikan mukaiset valtiontukimahdollisuudet niillä sektoreilla, jotka saavat liittymissopimuksen 141 artiklan mukaisia suoria tukia. Lisäksi maito-, naudanliha-, lammas- ja vuohisektoreilla voidaan maksaa korotettuja investointitukia (70 prosentin tuki-intensiteetti nuorille viljelijöille ja 65 prosentin tuki-intensiteetti muille viljelijöille) tuotantorakenteen parantamiseen tähtääviin investointeihin sekä teknologiainvestointeihin.

Viitaten edellä esitettyyn, ja jotta lain säännökset mahdollistaisivat maataloutemme rakennekehityksen tukemisen mahdollisimman kattavasti yhteisön päätösten mukaisesti, valiokunta tulee jäljempänä ehdottamaan pykälän 1 momentin 1 kohtaan tehtäväksi teknisiä täsmennyksiä, jotka poistavat säännösehdotukseen sisältyvän tulkinnanvaraisuuden.

Valiokunta korostaa sitä, että lain tultua hyväksytyksi tulee myös tarvittavat alemmanasteiset säännökset antaa joutuisasti, jotta tukien hakumenettely voidaan avata mahdollisimman pikaisesti. Samalla tulee varmistaa, ettei hakukiellosta aiheudu oikeudenmenetyksiä.

Liittymissopimuksen 142 artiklassa tarkoitettujen Suomen C1—C4-tukialueiden osalta lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Näin on tarpeen menetellä, koska Euroopan yhteisöjen komission hyväksyntää artiklan mukaisia alueita koskevalle tukiohjelmalle ei ole esityksen antamiseen mennessä saatu. Valiokunta pitää tärkeänä, että tukiohjelmat voidaan ottaa käyttöön maamme kaikilla alueilla niin pian kuin mahdollista.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä ehdotettavin muutoksin.