Yleisperustelut
Esityksessä ehdotetaan, että riistanhoitomaksusta
ja pyyntilupamaksusta annetun lain 1 §:n 2 momenttia muutettaisiin
siten, että riistanhoitomaksua korotettaisiin kolmestakymmenestä eurosta
kolmeenkymmeneen kolmeen euroon. Valiokunta on riistahallintolain
(158/2011) säätämisen yhteydessä mietintöön
(MmVM 23/2010 vp—HE 237/2010 vp) sisältyvässä lausumassaan
edellyttänyt, että riistanhoitoyhdistysten toimintaan
tulee ohjata suurempi osuus riistanhoitomaksuista. Tuolloin valiokunta
korosti erityisesti sitä, että riistanhoitoyhdistysten
toiminnassa korostuu laaja ja tehokas vapaaehtoistyö, jonka
motivaationa on oman metsästysharrastuksen turvaaminen
ja metsästykseen ja riistanhoitotyöhön
liittyvä vahva yhteisöllisyys. Valiokunta uudistaa
tässäkin yhteydessä lausuman sisällön.
Valiokunta toteaa lisäksi, että metsästäjien toiminnalla
on riistanhoitotyön ohella erittäin laaja yleinenkin
merkitys muun muassa hirvikannan vähentämisessä.
Metsästyksellä hirvien aiheuttamia vahinkoja liikenteessä samoin
kuin hirvien aiheuttamia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle
voidaan vähentää. Myös liikenneonnettomuuksissa
vahingoittuneiden eläinten etsintä ja lopettaminen
on suurriistavirka-avun (SRVA) eli metsästäjien
vapaaehtoisuustyön varassa. Lisäksi riistakanta-arvioiden
maastolaskennat ja havainnoinnit tekee paljolti metsästäjäkunta, joka
muutoinkin avustaa riistantutkimuksessa. Metsästäjien
työn tehokkuutta lisää erinomainen paikallistuntemus.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä,
että käytettävissä olleisiin määrärahoihin
nähden riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistyön
tulokset ovat olleet erinomaiset kattaen monia tehtäväkokonaisuuksia,
jotka muutoin järjestettyinä aiheuttaisivat yhteiskunnalle
kuluja. Valiokunta katsookin, että riistanhoitomaksuvaroista
nykyistä suurempi osuus tulee kohdentaa riistanhoitoyhdistysten
vapaaehtoistyön tukemiseen.
Käsiteltävänä olevan esityksen
perusteluista käy ilmi, että riistanhoitoyhdistysten
valtionavustuksissa ei ole tällä hetkellä otettu
huomioon uudenlaisia SRVA-tehtäviä,
joista merkittävin on suurpetokonfliktien hoitoon luotu virka-apuverkosto.
Perustelujen mukaan suurriistavirka-apuun kuuluvien ammattitaitoisten metsästäjien
avulla on tehokkaasti ja turvallisesti pystytty poistamaan uhkaa
aiheuttaneita suurpetoja.
Valiokunta toteaa, että riistanhoitomaksu on valtion
metsästäjiltä keräämä veroluontoinen maksu.
Kertyvät varat ohjataan valtion talousarviossa riistanhoitomaksusta
ja pyyntilupamaksusta säädetyn lain (616/1993)
mukaisesti riistahallinnon ylläpitämiseen ja riistatalouden
edistämiseen. Riistanhoitomaksukertymä osoitetaan valtion
tuloarvion momentilla 12.30.45. Vastaava määräraha
osoitetaan puolestaan valtion menoarvion momentille 30.40.50. Maa-
ja metsätalousministeriö ohjaa yleisavustuksena
varoja Suomen riistakeskuksen, riistanhoitoyhdistysten ja metsästysmuseon
toimintaan. Tämän lisäksi riistanhoitomaksuvaroja
myönnetään erityisavustuksena riistataloutta
edistäviin hankkeisiin. Tältä osin avustuksen
saajia ovat olleet Suomen riistakeskuksen lisäksi mm. Riista-
ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsähallitus, Suomen metsästäjäliitto,
luonnon- ja riistanhoitosäätiö sekä yliopistot.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että riistanhoitoyhdistykset
tuottavat metsästäjien lähipalvelut.
Riistanhoitoyhdistyksille osoitetut määrärahat
ovat olleet historiallisesti tarkastellen alhaisia, eikä määräraha
ole riittänyt kattamaan kaikkien riistanhoitoyhdistyksille
säädettyjen tehtävien hoitamista. Valiokunta
pitääkin erittäin tarpeellisena, että riistanhoitoyhdistyksille
tulevaa osuutta riistanhoitomaksuvaroista korotetaan. Valiokunnalle
toimitetun selvityksen mukaan osuutta on tarkoitus nostaa suunnittelukaudella
asteittain siten, että keskimääräinen
vuotuinen korotus olisi 7,6 prosenttia. Valiokunnalle toimitetussa
selvityksestä on myös käynyt ilmi, että mikäli
riistanhoitomaksun korotusta ei tässä vaiheessa
tehtäisi, tarkoittaisi riistanhoitoyhdistysten osuuden
perusteltu kasvattaminen käytännössä Suomen
riistakeskuksen määrärahan leikkaamista,
joka johtaisi merkittäviin toiminnan supistamisiin Suomen
riistakeskuksessa. Lisäksi selvityksessä on todettu, että riistanhoitoyhdistysten
taloudellisen perustan varmistamisen ohella riistanhoitomaksun korotus
on tarpeen myös yhteisten tietojärjestelmien
kehittämiseksi. Riistanhoitopiirien ja Metsästäjäin
keskusjärjestön aikana määrärahajako ei
mahdollistanut investointeja sähköisten palveluiden
kehittämiseen. Tästä syystä Suomen riistakeskuksen
ja riistanhoitoyhdistysten käytössä olevat
järjestelmät ovat vanhentuneita. Järjestelmät
onkin uusittava toiminnan tehostamiseksi.
Valiokunta toteaa, että metsästysharrastuksen,
riistanhoitotyön ja muun muassa SRVA-toiminnan kannalta
on välttämätöntä, että nuoria harrastajia
saadaan metsästyksen pariin. Tähän liittyen
valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että riistanhoitomaksun
ohella metsästäjät joutuvat suorittamaan
erinäisiä ampumakoe- ym. maksuja, joita on viime
aikoina korotettu. Valiokunta korostaakin sitä, että maksurasituksista
ei saa muodostua estettä nuorten hakeutumiselle metsästysharrastuksen
pariin.
Valtion talousarvioon on sisällytetty määräraha,
jota saa käyttää muun muassa avustuksiin valtakunnallisille
luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöille.
Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että valtion
yleisistä verotuloista ei kateta riistahallinnon menoja.
Jopa osallistuminen riistahallinnon kansainvälisiin tehtäviin
katetaan riistanhoitomaksuvaroin.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.