Yleisperustelut
Yleistä
Esityksen perusteluiden mukaisesti valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että valtio on yritysten hallinnollisen taakan
vähentämiseen tähtäävässä valtioneuvoston
toimintaohjelmassa (12.3.2009) sitoutunut vähentämään
hallinnollista taakkaa vuoden 2006 tasosta neljänneksellä vuoteen
2012 mennessä. Elintarvikelainsäädännön
säännökset ovat Suomessa erityisesti pienten
ja keskisuurten yritysten osalta muotoutuneet osin tiukemmiksi ja
vaativammiksi useisiin muihin EU-maihin verrattuna. Valiokunta painottaa,
että EU:n hygienialainsäädännön mahdollistama
paikallisen ja elintarviketurvallisuusriskeiltään
vähäisen toiminnan valvonnan joustavuus tulee
hyödyntää täysimääräisesti.
Yritysten elintarviketurvallisuuden varmistamisessa suurimmat
hallinnolliset työmäärät liittyvät
tällä hetkellä etenkin elintarvikehuoneistojen
hyväksymismenettelyyn ja omavalvonnan toteuttamisen kirjanpitovelvollisuuksiin.
Valiokunta toteaa, että omavalvontavelvoite ja siihen liittyvät
vaatimukset perustuvat suurimmalta osin suoraan velvoittavaan EU-lainsäädäntöön eikä
näitä vaatimuksia
voida kumota. Sen sijaan esimerkiksi elintarvikehuoneistojen nykyinen ennakkohyväksynnän
laajuus on kansallisesti päätettävissä.
Valiokunta korostaa, että hallinnollisen taakan yleinen
vähentäminen ja elintarviketurvallisuuden valvonnan
painopisteen siirtäminen riskinarviointiin ovat tarpeen
erityisesti maaseudun pienten ja keskisuurten elintarvikealan toimijoiden
tuotannon kehittämisen näkökulmasta. Valiokunta
pitää tärkeänä, että elintarvike-
ja eläinlääkintälainsäädäntöä kehitetään
siten, että lähiruoan tuottaminen erityisesti
pienimuotoisemmassa toiminnassa tulee kilpailukykyisemmäksi
ja helpommin toteutettavaksi korkeasta elintarviketurvallisuuden
tasosta tinkimättä. Tilamyyntiä ja lähiruoan
tuottamista tulee helpottaa, vaikka riskienhallintaan on samalla
kiinnitettävä erityistä huomiota. Valiokunta
toteaa, että esityksen muutoksilla helpotettaisiin alkutuotannon
ja siihen liittyvän pienjalostustoiminnan tuotteiden myyntiä,
mikä edistää myös luomutuotteiden
saatavuutta. Luomulihan ja loukkaantuneiden eläinten lihan
käsittelyn tulee olla mahdollista rinnakkain muun tuotannon
kanssa.
Valiokunta toteaa, että pienteurastamoilta ja riistan
käsittelylaitoksilta perittävät lihantarkastusmaksut
ovat teurastettua eläintä ja lihakiloa kohden
huomattavasti korkeammat kuin suurten teurastamoiden ja poroteurastamoiden
maksut. Lihantarkastusmaksujen lisäksi pienteurastamot maksavat
erikseen näytteiden otosta ja niiden tutkimisesta sekä myös
yleensä laitosten valvonnasta. Valiokunta pitää välttämättömänä pienteurastamoiden
ja riistan käsittelylaitosten kohtuuttoman korkeiden lihantarkastus-
ja valvontamaksujen huomattavaa alentamista, jotta tämä toiminta
ja sen kehittäminen voidaan turvata.
Riskiperusteisuus
Lakiehdotuksessa esitetään periaatteellisia
muutoksia elintarvikehuoneistojen nykyisiin hyväksymis-
ja valvontamenettelyihin. Lakiin esitetään lisättäväksi
uusi 6 a §, jossa painotetaan erityisesti riskien huomioon
ottamista velvoitteita toimeenpantaessa ja valvottaessa. Valiokunta korostaa,
että valvonnan riskiperusteisuuden lisääminen
on tarpeen, jotta elintarviketurvallisuuden valvontaa voidaan kehittää kuntien
niukoilla valvontaresursseilla. Riskiperusteisuuden korostaminen
edellyttää kuitenkin kuntien elintarvikevalvonnalta
etenkin korkeaa mikrobiologian ammatillista osaamista.
Riskiperusteinen valvonta vaatii valvonnalta myös korkeampaa
laatua ja valvojilta ajanmukaista tietämystä elintarvikehygieenisistä vaaroista
ja niiden todennäköisyydestä. Tämän vuoksi
tulee huolehtia siitä, että valvontahenkilöstön
täydennyskoulutusta lisätään.
Elintarvikevalvonnan peruskoulutuksessa on myös kehitettävää.
Valvonnan laatua ja suunnitelmallisuutta on kuitenkin kehitetty
viime vuosina, ja kehitystyö on hyvässä käynnissä.
Valiokunta painottaa sitä, että riskiperusteinen
valvonta vaatii myös valvonnan ohjauksen kehittämistä, jotta
kaikkia toimijoita valvotaan yhdenmukaisin riskiperustein koko maassa.
Elintarvikehuoneistojen ilmoitusmenettely
Valiokunta pitää oikeana lähtökohtana
elintarvikehuoneistojen ennakkovalvonnan yksinkertaistamista siirtämällä painopistettä
elintarvikehuoneistojen
hyväksymisestä ilmoittamismenettelyyn. Esityksen
mukaan pääsääntö elintarvikehuoneistojen
hyväksymisessä on, että toimijan on ilmoitettava
viranomaiselle elintarvikehuoneiston toiminnasta. Elintarvikehuoneistojen hyväksyminen
on osoittautunut käytännössä raskaaksi
hallinnolliseksi prosessiksi, koska erityisesti pienempien toimijoiden
on vaikea tuottaa kaikkia hakemukseen tarvittavia asiakirjoja. Valiokunta
toteaa, että siirtyminen elintarvikehuoneistojen hyväksymismenettelystä ilmoitusmenettelyyn
on hallintotaakkaa keventävä muutos.
Valiokunta toteaa, että toisaalta hyväksymismenettelystä luopumiseen
saattaa joissakin tapauksissa liittyä ongelmia
etenkin pienten ravintoloiden hygieniatason säilyttämisen
kannalta. Valvontaa kunnissa tuleekin jatkossa suunnata paremmin
riskien perusteella sekä toiminnan laajuuden, laadun ja
toimijan osaamisen mukaisesti. Tarpeen vaatiessa valvontakäynnit
tulee tehdä ilman ennakkoilmoitusta. Valiokunta pitää välttämättömänä valvonnan
uudelleen suuntaamista siten, että elintarvikehygienian
vaatimustaso ei käytännössä heikkene
ennakkohyväksynnästä luopumisesta huolimatta.
Valiokunta korostaa, että riskienarviointia tulee jatkossa
tehdä siten, että uuden toiminnan ilmoituksen
saavuttua valvontaviranomaiselle nopeasti jo toiminnan alkuvaiheessa
arvioidaan toiminnan riskitaso ja sen perusteella tarvittaessa nopealla
aikataululla käydään valvomassa selkeät
riskikohteet toiminnan saattamiseksi mahdollisimman nopeasti asianmukaiseksi. Tämä
koskee
erityisesti sellaisia valvontakohteita, joissa käyttöön
otettavat toimitilat eivät vaadi muutostöitä.
Mikäli toimitiloihin tehdään muutoksia,
on lisäksi mahdollista, että elintarvikehuoneistojen
rakenteellisia ongelmia tulee korjattavaksi myös jälkikäteen,
jos toimijat eivät saa riittävästi viranomaisneuvontaa
ennen huoneiston perustamista. Valiokunta painottaakin sitä,
että muutos tulee todennäköisesti lisäämään
kuntien elintarvikeviranomaisten neuvontatarvetta. Keskusvirastojen
selkeällä ohjeistuksella tulee ohjata tulkintoja
siten, että lain soveltaminen on yhdenmukaista eri puolilla
Suomea.
Valvontatietojen julkistaminen
Valiokunta katsoo, että elintarvikevalvontatietojen
avoimempi julkistaminen on periaatteellisesti oikeansuuntainen uudistus,
mutta sen käytännön toteuttaminen vaatii
tarkkaa suunnittelua. Valvontatietojen julkistaminen siirtää myös
valvonnan vastuuta osaltaan kuluttajalle, mikä on hyvä asia.
Ennen järjestelmän käyttöönottoa
tulee huolehtia siitä, että kuluttajille valvonnasta tuotetut
tiedot ovat elintarvikehygienian kannalta oleellisia ja että toimijoita
kohdellaan yhdenvertaisesti.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että Elintarviketurvallisuusvirasto ottaa kattavan vetovastuun
kunnan viranomaisten riittävän yksityiskohtaisesta ohjeistuksesta
sekä julkistettavien tietojen yhdenmukaisuuden varmistamisesta.
Valvonnan tasapuolisuutta voidaan edistää laatimalla
Elintarviketurvallisuusviraston toimesta esimerkiksi kattava, riittävän
yksityiskohtainen ja käytännön oleellisiin
asioihin keskittyvä valtakunnallinen laatujärjestelmä yhdenmukaisten
ja tasapuolisten menettelytapojen toteuttamiseksi.
Alkutuotantopaikasta ilmoittaminen
Valiokunta pitää hyvänä sitä,
että alkutuotannoksi katsotaan esityksen lakiehdotuksessa myös
alkutuotteiden luovutus suoraan tuottajalta kuluttajalle silloin,
kun tuotteiden luovutuksesta aiheutuvat elintarviketurvallisuusriskit ovat
vähäisiä.
Muutos tulee selventämään tuottajien
asemaa itsenäisinä toimijoina ja lisää muun
muassa suoramyyntiä. Toimijoita tulee kuitenkin informoida
siitä, minkälainen toiminta tai millaiset elintarvikkeiden
määrät arvioidaan vähäiseksi
ja vähäriskiseksi, ettei tulkinnasta synny epäselvyyttä.
Omavalvontavelvoite
Valiokunta pitää tärkeänä lainsäädäntöön
kuuluvan omavalvontavelvoitteen kehittämistä sekä toimijoiden
että kuluttajien turvallisuuden kannalta toimivammaksi
kokonaisuudeksi. Valiokunta pitää esitettyä omavalvontasuunnitelman hyväksymisestä
luopumista
kannatettavana muutoksena, jolla karsitaan alan toimijoihin kohdistuvaa
turhaa byrokratiaa ja ylimääräistä työtä.
Omavalvontasuunnitelmien osalta ongelmia on erityisesti monilla
pienillä toimijoilla, joille ei ole olemassa valtakunnallisia
riittävän yksinkertaisia ja pienimuotoisen toiminnan
huomioon ottavia omavalvontamalleja. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä sitä, että omavalvonnassa eritellään
jatkossa selkeästi alan suuret ja pienet toimijat. Pienten
yritysten omavalvontasuunnitelmissa tulee jatkossa pyrkiä karsimaan
sellaiset kirjaamisvaatimukset, jotka eivät sovellu pienimuotoisen
toiminnan valvontaan. Suurissa laitoksissa esimerkiksi omavalvonnan
puhtaustarkkailu ja ketjuinformaatio ovat tarpeen aivan eri tavalla
kuin pienissä laitoksissa, joissa työt tehdään
itse. Pienimuotoisen toiminnan omavalvontaa on kehitettävä siihen
suuntaan, että toiminnanharjoittajan elintarvikehygienian
kannalta turhat velvollisuudet karsitaan. Valiokunta korostaa erityisesti,
että Elintarviketurvallisuusviraston tulee uusia omavalvontasuunnitelmiin liittyvä
ohjeistuksensa
siten, että edellä mainitut seikat ja pienimuotoisen
toiminnan luonne otetaan aidosti huomioon. Esityksen perustelujen mukaisesti
keskeinen tehtävä omavalvonnan kehittämisessä nykyistä toimivammaksi
on myös elintarvikesektorilla, jonka vastuulla on eri toimialojen
hyvän käytännön oppaiden tekeminen.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että omavalvontasuunnitelmien
hyväksymisestä luovuttaessa omavalvontasuunnitelmaa
ja sen toteutumista valvotaan nimenomaan valvontakäyntien
yhteydessä. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan
osaamistodistus (hygieniapassi) on jo todennäköisesti
enemmistöllä ilmoituksenvaraisissa elintarvikehuoneistoissa
toimivista, joten kolmen vuoden siirtymäaika on riittävä myös
niiden toimijoiden osalta, joilta sitä ei ole aikaisemmin
edellytetty. Riistan käsittelylaitoksissa toimivilta vaaditaan
joko osaamistodistus tai metsästäjien terveys-
ja hygieniakoulutus. Valiokunta pitää omavalvonnan
uusimiseen tähtääviä ehdotuksia
tarpeellisina.
Lihantarkastus
Lakiehdotuksen mukaan valtion ja kuntien välistä työnjakoa
elintarvikevalvonnassa tarkistetaan siten, että pienteurastamoiden
sekä riistan käsittelylaitosten hyväksyntä ja
niissä suoritettava lihantarkastus ja valvonta siirtyvät
kunnilta valtiolle. Valiokunta toteaa, että erityisesti
pienteurastamoiden valvonta ja niissä suoritettavan lihantarkastuksen
laatu vaihtelee riippuen sijaintikunnasta, mikä asettaa
pienteurastamotoimijat tällä hetkellä eriarvoiseen
asemaan. Esityksen mukaan myös riistan käsittelylaitosten
hyväksyminen ja valvonta sekä niissä tapahtuva
lihantarkastus siirretään valtion tehtäväksi.
Uudistuksen yhteydessä tulee kuitenkin huolehtia siitä,
että lihantarkastusjärjestelyiden käytännön
toteutusta valmisteltaessa Elintarviketurvallisuusvirasto tekee
tiivistä yhteistyötä toimijoiden kanssa
siten, että uudistuksen tavoitteet ja erityisesti kustannusten
aleneminen toteutuvat. Kunnaneläinlääkärit
ovat ottaneet joustavasti toimijoiden toiveet huomioon tehdessään
lihantarkastustoimiaan. Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että joustavuus lihantarkastuksessa säilytetään
uudistuksen myötä. Erityistä huomiota
tulee kiinnittää siihen, ettei aiheettomien hygieniavalvontakäyntien
määrä kasva siten, että toimijoiden
kustannukset nousevat.
Esityksen 6 §:n mukaan poroteurastamoissa voidaan
teurastaa porojen lisäksi myös pieniä määriä muihin
eläinlajeihin kuuluvia eläimiä. Tällaisia
poroteurastamoita ei tarvitsisi erikseen hyväksyttää pienteurastamoiksi,
kuten tällä hetkellä, vaan ne hyväksyisi
ja niitä valvoisi aluehallintovirasto esityksen 15 §:n
mukaisesti. Valiokunta toteaa, että lampaita käytetään
pohjoisessa paikoin jo elinympäristöjen hoitoon
ja kunnossapitoon. Pohjois-Suomessa voidaankin kehittää tässä yhteydessä karitsan-
ja lampaanlihan tuotantoa hyödyntämällä teurastuskapasiteettia
erityisesti sinä aikana, kun poroja ei teurasteta. Perinnebiotooppitalouteen
liittyen hyväksytyssä teurastamossa tarkastetun
lampaanlihan suora- ja lähimyyntiä tulee kehittää lähiruokakonseptin
edistämiseksi. Esimerkiksi Sallan, Kemijärven
ja Pudasjärven poroteurastamot on hyväksytty kunnan
valvontaviranomaisen toimesta myös lampaiden pienteurastamoiksi.
Valiokunta korostaa, että lammastalouden kehittäminen
näillä alueilla edellyttää uusien
yhteistyömuotojen luomista. Sekä lampaanlihalle
että poronlihalle on kysyntää, eikä niitä tule
nähdä kilpailevina tuotteina, vaan kummallekin
tuotannolle on kehittämismahdollisuuksia. Lampaan lihan
osalta tuottaja voi käyttää itse teurastamansa
lampaan lihaa omassa kotitaloudessaan ilman, että lammas
on teurastettu laitoksessa ja tarkastettu, mutta tarkastamattoman
lampaanlihan myynti tai tarjoilu oman talouden ulkopuolella ei ole
EU:n ns. hygienia-asetuksen mukaan tällä hetkellä mahdollista.
Hygienia-asetuksen 10 artiklassa on annettu mahdollisuus kansallisesti
mukauttaa asetuksen liitteiden säännöksiä. Valiokunta
pitää erittäin tärkeänä,
että perinteisten menetelmien, joihin perinnebiotooppien
hoidossa käytettävät lampaat kuuluvat,
pienimuotoista tarkastamattoman lampaanlihan käyttöä helpotetaan
artiklan mahdollistamilla ns. maantieteellisesti eristyneillä taikka
vaikeakulkuisilla alueilla. Valiokunta pitääkin
täysin välttämättömänä,
että Suomi ajaa viipymättä kansallista mukautusta
näihin EU-säännöksiin.
Suomessa menee vuosittain arviolta lähes 5 miljoonaa
kiloa elintarvikkeeksi kelpaavaa naudanlihaa polttoon Honkajoen
käsittelylaitokseen, koska loukkaantuneiden eläinten
teurastusta ei ole ollut taloudellisesti mahdollista tehdä nykyisten
säännösten edellyttämällä tavalla. Valiokunta
katsookin, että tilalla tapahtuva loukkaantuneiden eläinten
teurastus tulee tehdä käytännössä mahdolliseksi
siten, että nämä eläimet voidaan
taloudellisesti hyödyntää muutoinkin
kuin omassa taloudessa ja samalla vähentää käyttökelpoisen
lihan haaskausta.
Valiokunta pitääkin välttämättömänä loukkaantuneita
eläimiä koskevan tarkastuksen (hätäteurastettavien
ns. ante mortem -tarkastuksen) muuttamista jatkossa siten, että osana
lihantarkastuksen kehittämistä luodaan virkaeläinlääkäreistä laaja
rekisteri sellaisista eläinlääkäreistä, jotka
katsotaan soveltuviksi edellä mainittua tarkastusta sopimuspohjalta
suorittamaan. Valiokunta korostaa, että tulee luoda sellainen
järjestelmä, jossa sopiville eläinlääkäreille
voidaan antaa viivyttelemättä, joustavasti ja
sähköisesti lyhyitä virkamääräyksiä näiden
tehtävien hoitamiseksi. Tulevaisuudessa on järjestelmää kehitettävä siten,
että osana lihantarkastuksen järjestämistä luodaan
virkaeläinlääkäreitä laajempi mahdollisuus
eläinlääkäreille tarkastusten
suorittamiseen.
Riistanlihan tarkastaminen ja markkinoille saattaminen
Voimassa olevassa elintarvikelaissa (23/2006) rajoitetaan
hirvieläinten ruhojen tai niistä saadun lihan
myyntiä, koska on katsottu, että toimintaan voi
liittyä elintarviketurvallisuusriskejä. Lakiehdotuksessa
on tämän toiminnan riskejä arvioitu uudelleen
sillä seurauksella, että 1.9.2011 lähtien
voidaan saattaa myytäväksi hirvien ja peurojen
ruhoja sekä niistä saatavaa lihaa ilman lihantarkastusta.
Hirvieläinten lihaa myytäisiin siis samoilla säännöillä kuin
pienriistaa (linnut ja jänikset) on perinteisesti saanut maassamme
myydä.
Lakiehdotuksen linjaukset auttavat käytännössä julkisen
riistakonsernin strategiassa esille tuotua tavoitetta tukea kotimaisen
riistanlihan saatavuutta markkinoilla. Valiokunta pitää tarkastamattoman
riistanlihan toimittamisen sallimista vähittäismyyntiin
kannatettavana esityksenä. Samalla tulee kuitenkin huolehtia
siitä, että hygieniataso säilyy korkeana.
Luonnonvaraisen riistan tulo pieninä määrinä vähittäismyyntiin
ja suoraan kuluttajalle ilman lihantarkastusta helpottaa riistanlihan
saantia, jolle on kasvavaa kysyntää. Jotta myyntiin
saadaan myös isompia riistaeriä sekä myös
jalostettavaa raaka-ainetta, pitää olemassa olevia
teurastamoja ja pienteurastamoja jatkossa saada mahdollisimman kattavasti
hyväksytettyä luonnonvaraisen riistan teurastukseen.
Hirvieläinten lihan saatavuus kuluttajalle tulee todennäköisesti
pysymään ennallaan tai jopa helpottumaan, vaikka
ns. lahtivajakäytäntöä ollaan
lakiesityksessä poistamassa. Valiokunta korostaa, että erityisen
tärkeää on hyväksyttää suurin
osa lahtivajoista riistan käsittelylaitoksiksi.
Valiokunta korostaa, että elintarvikelain muutosten
voimaantulon jälkeen riistan käytölle on
useita vaihtoehtoja. Metsästäjät voivat
käyttää entiseen tapaan kaiken luonnonvaraisen
riistan lihan omaan käyttöönsä,
jolloin lahtivaja ei kuulu elintarvikelainsäädännön
piiriin eikä siitä tarvitse tehdä ilmoitusta
eikä sitä myöskään
tarvitse hyväksyttää riistan käsittelylaitokseksi. Osa
metsästysseuroista toimii näin jo nyt ja toimii
varmasti jatkossakin.
Elintarvikelain perusteluissa todetaan, että lain soveltamisalan
ulkopuolelle on myös rajattu yksityishenkilön
itse tuottaman alkutuotannon tuotteen tai valmistaman elintarvikkeen
luovuttaminen vähäisessä määrin
toiseen yksityistalouteen siellä käytettäväksi.
Esimerkkinä on mainittu jäniksen antaminen lahjaksi
naapurille. Luovuttaminen voi olla vastikkeetonta tai vastikkeellista.
Valiokunta painottaa sitä, että jatkossa
metsästäjät voivat luovuttaa pieniä määriä luonnonvaraista
riistaa suoraan kuluttajalle alkutuotannon tuotteina. Tällöin
riista on tapettu ja suolistettu, mutta sitä ei ole nyljetty
tai kynitty. Tällöin toiminta rinnastetaan alkutuotantoon,
eikä metsästäjiltä vaadita ilmoitusvelvollista
elintarvikehuoneistoa. Lahtivajasta ei tarvitse tehdä tällöin
myöskään ilmoitusta, eikä metsästäjiltä vaadita
alkutuotantopaikkailmoitusta. Metsästäjät
voivat myös toimittaa pieniä määriä luonnonvaraisia
lintuja, jäniksiä ja kaneja alkutuotannon tuotteina
paikalliseen vähittäismyyntiin ravintoloihin tai
kauppoihin, josta riista luovutetaan suoraan kuluttajalle. Pienten
määrien rajaksi on asetusluonnosehdotuksessa esitetty
1 000 pienriistaeläintä vuodessa metsästäjää kohden. Valiokunta
korostaa, että lahtivajasta ei näissä tapauksissa
tarvitse tehdä ilmoitusta eikä metsästäjiltä vaadita
alkutuotantopaikkailmoitusta.
Valiokunta korostaa, että jatkossa metsästäjät voivat
luovuttaa pieniä määriä luonnonvaraisen riistan
lihaa myös suoraan kuluttajalle. Kun riista on nyljetty
tai kynitty, niin siitä muodostuu lainsäädännöllisessä katsannossa
lihatuote. Tämän toiminnan edellytyksenä on
ilmoitusvelvollinen elintarvikehuoneisto. Lahtivajasta tulee tällöin
tehdä ilmoitus, mutta edelleenkään lihantarkastusta
ei vaadita. Metsästäjät voivat myös toimittaa
pieniä määriä luonnonvaraisten
lintujen, jänisten, kanien ja hirvieläinten lihaa
paikalliseen vähittäismyyntiin (kauppoihin/ravintoloihin),
josta liha luovutetaan suoraan kuluttajalle. Valiokunnalle tiedoksi
saatetussa asetusluonnoksessa pienten määrien
rajaksi on esitetty 1 000 pienriistaeläintä,
10 hirveä, 30 peuraa ja 50 metsäkaurista vuodessa
metsästäjää kohden. Tällöin
lahtivajasta muodostuisi elintarvikelain 13 §:n 3 momentin
mukainen ilmoitusvelvollinen elintarvikehuoneisto, mutta edelleenkään
ei vaadittaisi erillistä lihantarkastusta näissä tilanteissa.
Valiokunta toteaa, että luonnonvaraisen riistan varsinainen
lihantarkastus olisi mahdollista vain hyväksytyssä laitoksessa
eli riistan käsittelylaitoksessa tai luonnonvaraisen riistan
teurastukseen hyväksytyssä teurastamossa tai poroteurastamossa.
Hyväksytyissä laitoksissa tulee lisäksi
voida käsitellä ja jalostaa myös tarkastamatonta
riistan lihaa omaan käyttöön. Jatkossa lihantarkastuksesta
ja riistan käsittelylaitosten hyväksymisestä vastaa
Elintarviketurvallisuusvirasto, samoin teurastamoiden hyväksymisestä.
Lapin aluehallintovirasto vastaa poroteurastamojen hyväksymisestä ja
lihantarkastuksesta niissä.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että hyvätasoiset lahtivajat hyväksytään
riistan käsittelylaitoksiksi. Valiokunta korostaa, että samoissa
lahtivajoissa tulee olla mahdollista käsitellä lisäksi
metsästäjien omaan käyttöön
tulevaa tarkastamatonta riistaa. Tällä hetkellä luonnonvaraisen
riistan teurastamiseen hyväksyttyjä laitoksia
on Suomessa 18, ja niitä tarvitaan ehdottomasti lisää uusia
ja uudehkoja lahtivajoja hyväksymällä.
Olemassa olevia teurastamoja ja pienteurastamoja ja poroteurastamoja
olisi tarpeellista hyväksyttää myös
luonnonvaraiselle riistalle.
Valiokunta huomauttaa myös, että ns. kolarihirvieläinten
käsittelyssä ei ole muutoksia, vaan niitä voidaan
edelleen toimittaa eteenpäin ja huutokaupata tarkastamattomana
lihana.
Kalatuotteet
Valiokunta toteaa, että kalojen käsittelystä ennen
niiden käyttöä teollisuuden raaka-aineena tai
myynnistä kuluttajille on säädetty EU-lainsäädännössä,
joka on valmisteltu suurten kalastusmaiden valtamerikalastuksen
saaliiden käsittelyn näkökulmasta. EU-säädökset
mm. mahdollistavat kalan teurastamisen ja perkaamisen kalastusaluksella,
mutta rannassa näitä toimenpiteitä voidaan
tehdä vain ns. hyväksytyissä laitoksissa.
Valiokunta korostaakin, että Suomen on välttämätöntä hakea
poikkeuslupa komissiolta tähän EU-lainsäädännön
soveltamiseen tältä osin, koska pienimuotoinen
rannikko- ja sisävesikalastus sekä talvikalastus
ja niiden saaliiden käsittely poikkeavat täysin
EU:n muusta kalastuksesta.
Rannikko- ja sisävesikalastuksessa tulee myyntitarkoituksessa
jatkossa olla mahdollisuus maissa tapahtuvaan kalan perkaamiseen
ja muuhun käsittelyyn ilman hyväksyttyä laitosta. Valiokunta
pitää hyvänä, että Lihateollisuuden tutkimuskeskus
yhdessä Suomen ammattikalastajaliiton kanssa toteuttaa
paraikaa tutkimusta, jossa tehdään riskianalyysit
rannikko- ja sisävesikalastuksen kalan perkaamisen ja käsittelyn vaikutuksista
kalan turvallisuuteen elintarvikkeena tai myöhemmän
käytön raaka-aineena. Kalastustuotteiden tuoteturvallisuutta
on aiemmin selvitetty jo Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen ja Elintarviketurvallisuusviraston
hankkeessa kalatuotteiden turvallisesta myyntiajasta. Valiokunta
toteaa, että näiden edellä mainittujen
selvitysten perusteella voidaan laatia komission edellyttämä riskinarviointi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että poikkeushakemus saatetaan kiireellisesti vireille.
Lihantarkastus- ja valvontamaksut
Elinkeinolta perittävät lihantarkastusmaksut määritettäisiin
maa- ja metsätalousministeriön asetuksella Elintarviketurvallisuusviraston
maksullisista suoritteista. Lihantarkastuksen julkisoikeudellisia
omakustannusarvoon perustuvia maksuja alennettaisiin enintään
600 000 eurolla vuodessa. Valiokunta pitää lakiehdotukseen
sisältyvää lihantarkastus- ja valvontamaksujen alentamistavoitetta
pienteurastamotoiminnan kehittämisen kannalta välttämättömänä toimenpiteenä.
Lihantarkastus- ja valvontamaksujen perustana olevat valvontakustannukset
tulee pitää mahdollisimman alhaisina. Valiokunta
pitää tässä yhteydessä keskeisenä sitä,
että pienteurastamoiden lihantarkastuksen kustannukset
laskevat myös käytännössä riittävästi,
jotta toiminnan heikkoa kannattavuutta voidaan parantaa tätäkin
kautta. Valiokunta edellyttää, että pienteurastamoille
lihantarkastuksesta ja valvontatoiminnasta aiheutuvien kustannusten
alentaminen toteutetaan siten, että hyöty kustannusten
alenemisesta koituu täysimääräisesti
pienteurastamoiden hyväksi, ja että kustannusten
alenemisesta ja sen seurannasta toimitetaan valiokunnalle selvitys
vuoden 2012 syyskuun loppuun mennessä
(Lausumaehdotus). Valiokunta
katsoo, että kustannushyödyn kohdentuminen pienteurastamoille
voidaan varmistaa esimerkiksi siten, että käyttöön
otetaan arvosetelijärjestelmä tarkastusmaksujen
suorittamiseen. Valiokunta painottaa, että pienteurastamojen
toimintaa ja lähiruoan jalostusta ja markkinointia tulee
edistää. Valiokunta pitää myös
tärkeänä, että säädettäessä valtioneuvoston
asetusta tulee tarkastella tällä hetkellä varsin
alhaisen pienteurastamoja koskevan teurastettavien eläimien
määrän nostamista.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.