Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esityksen perusteluihin viitaten valiokunta toteaa,
että Suomessa broilerinlihantuotanto on pitkälle
erikoistunutta sopimustuotantoa. Broilerikasvattajia on alle 200.
Tuotantopolven broilerit kasvatetaan lattiakasvatuksessa kestokuivikkeella
parvissa, joissa on osaston koosta riippuen 6 000—60 000
lintua. Kasvatuskausi kestää painotavoitteesta
riippuen 32—41 vuorokautta. Lähes koko tuotanto
teurastetaan kolmessa broileriteurastamossa. Tuotanto tapahtuu sopimustuotantona
kiinteässä yhteistyössä teurastamoyritysten
kanssa. Broilereiden terveydenhuolto ja eläintautitilanne
ovat Suomessa kansainvälisesti verraten erinomaisella tasolla, minkä vuoksi
myös lintujen lääkitystarve on vähäinen.
Broilereiden kasvatuksessa noudatetaan elinkeinon vapaaehtoisesti
toteuttamaa hyvää tuotantotapaa ja omavalvontaa.
Tuotantotilat ovat alueellisesti keskittyneet broileriteurastamoiden
lähiympäristöön.
Broilereiden suojelusta säädetään
neuvoston direktiivissä lihantuotantoa varten pidettävien kanojen
suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (2007/43/EY)
(broileridirektiivi). Aiemmin yksityiskohtaisia,
EU:ssa kasvatettavia broilereita koskevia säännöksiä ei
ole ollut. Neuvoston direktiivissä tuotantoeläinten
suojelusta (98/581/EY) (tuotantoeläindirektiivi)
säädetään kuitenkin yleisistä tuotantoeläinten
hyvinvointivaatimuksista, jotka koskevat myös broilereiden
pitoa. Broileridirektiivissä säädetään
muun muassa broilereiden suurimmasta sallitusta kasvatustiheydestä,
sallituille kasvatustiheyksille asetettavista erityisvaatimuksista
sekä vaatimuksista hyvälle lintujen hoitotavalle. Direktiivissä säädetään
myös tilojen teknisen varustetason vaatimuksista, laitteiden
toiminnan ja olosuhteiden valvonnasta tiloilla sekä kanoja
käsittelevien henkilöiden koulutuksesta. Lisäksi
direktiivi sisältää säännökset
broilereiden kuolleisuutta koskevasta kirjanpidosta, broilereiden
lihantarkastuslöydösten seurannasta sekä tiedonkulusta
broilerikasvattajan, tarkastuseläinlääkärin
ja toimivaltaisen viranomaisen välillä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtaosa
broileridirektiivin broilereiden pitoa koskevista vaatimuksista
voidaan panna täytäntöön valtioneuvoston
asetuksella. Asetus annetaan eläinsuojelulain 4—6 §:n
nojalla, jotka koskevat eläinten pitopaikkaa, hoitoa ja
kohtelua. Siten broileridirektiivin määrittämien
kasvatustiheyksien edellyttämistä tiloista ja
olosuhteista voidaan säätää jo
nykyisen lain nojalla.
Valiokunta toteaa kuitenkin, että broileridirektiivi
asettaa vaatimuksia, joita nykyinen laki tai siihen sisältyvät
asetuksenantovaltuudet eivät kata. Esityksen perusteluista
käy ilmi, että broilereiden pitäjän
koulutustasolle tai broilereiden kasvatustiheyksille ei nykyään
aseteta eläinsuojelulakiin perustuvia vaatimuksia, rajoituksia
tai ilmoitusmenettelyitä. Eläinsuojelulaissa ei
ole säädetty yksityiskohtaisesti sellaisesta broilereiden
kasvatusaikaisen hyvinvoinnin arvioimisesta, joka tapahtuu jälkikäteen
teurastamolla, eikä broilereiden omistajalla tai pitäjällä ole
velvollisuutta opastaa broilereiden hoitoon ja käsittelyyn
palkkaamiaan henkilöitä broilereiden hyvinvointiin
liittyvistä vaatimuksista. Nykyään broilereiden
omistajalle tai pitäjälle ei myöskään
aseteta kirjanpitovelvoitteita eikä toimintaan liittyvää ilmoitusvelvollisuutta
eläinsuojelulain nojalla.
Edellä esitettyyn viitaten valiokunta toteaa, että ehdotuksen
tavoitteena on panna täytäntöön broileridirektiivi
siltä osin kuin sen täytäntöönpano
edellyttää lain tasoista sääntelyä.
Esityksen tavoitteena on myös panna täytäntöön
tuotantoeläindirektiivin vaatimus, joka käsittelee eläimen
omistajan tai haltijan velvollisuutta pitää kirjaa
tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta
ja tarkastusten yhteydessä havaittujen kuolleiden eläinten
määristä. Lisäksi lain tavoitteena
on panna täytäntöön valvonta-asetuksen
vaatimus, joka edellyttää toimivaltaisen viranomaisen
suorittamaa alueellisten ja paikallisten valvontaviranomaisten auditointia.
Suurin sallittu kasvatustiheys
Broileridirektiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan suurin sallittu
kasvatustiheys on 39 elopainokiloa neliömetriä kohti.
Saman artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltio voi sallia suurimman
sallitun kasvatustiheyden nostamisen 3 kilolla neliömetriä kohti,
jos direktiivin liitteessä V säädetyt lisäehdot
täyttyvät.
Valiokunta toteaa, että Suomessa broilerikasvattamoissa
on ollut vuosia käytössä kasvatustiheyksiä,
jotka ovat jopa 42 elopainokiloa neliömetriä kohti.
Edellä on todettu, että suomalainen broilerituotanto
on kansainvälisessä vertailussa korkeatasoista:
broilereiden terveystilanne on poikkeuksellisen hyvä, lääkitystarve
on hyvin alhainen ja lintujen kasvunopeus on hyvä. Lisäksi
suomalainen broilerituotanto perustuu edellä todetun mukaisesti
sopimustuotantoon, jossa tuottajat ovat sitoutuneet noudattamaan teurastamoiden
laatimia laatujärjestelmiä. Näiden laatujärjestelmien
avulla ennaltaehkäistään eläintautien
esiintymistä sekä parannetaan broilereiden omistajan
tai pitäjän valmiuksia hallita kasvattamon olosuhteita
sekä lintujen hoitoa. Korostaen suomalaisen broilerituotannon
korkeaa tasoa valiokunta painottaa tässäkin
yhteydessä sitä, että tuotteista tulee
ilmetä selvästi niiden alkuperä, jotta
kuluttaja voi varmuudella tietää, missä maassa
ja minkälaisissa olosuhteissa tuotteet tuotetaan.
Edellä esitetyillä perusteilla valiokunta
katsoo, että kasvatustiheyden laskemiseen broileridirektiivin
yleiselle tasolle ei ole aihetta. Valiokunta pitääkin
perusteltuna esityksen ehdotusta, että eläinsuojelulakiin
lisätään säännös
edellytyksistä kasvatustiheyden nostamiseksi enintään
42 elopainokiloon neliömetriä kohti. Edellytyksiksi
ehdotetaankin broileridirektiivin liitteen V mukaisesti seuraavaa:
broilerikasvattamon eläinsuojelutarkastuksissa ei ole todettu eläinsuojelusäädösten
vastaista toimintaa viimeisten kahden vuoden aikana, broilereiden omistaja
tai pitäjä käyttää hyvän
käytännön opasta ja broilereiden kuolleisuus
on riittävän alhainen. Asiaa koskevat säännökset
ehdotetaan otettaviksi lakiehdotuksen 26 c §:n 4 momenttiin.
Esityksen perusteluista käy ilmi, että edellä mainittua
broilereiden kuolleisuutta arvioitaessa on otettava huomioon broilereiden
omistajasta tai pitäjästä riippumattomat
tai poikkeukselliset syyt, joiden vuoksi broilereiden kuolleisuus on
lisääntynyt kasvatuskauden aikana. Valiokunta
palaa näihin syihin jäljempänä tässä mietinnössä.
Näiden syiden lisäksi broilereiden omistaja tai
pitäjä voi esittää ne toimenpiteet, joihin
hän on jo ryhtynyt broilereiden kasvatusaikana kuolleisuuden
havaittuaan. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla
esimerkiksi tehdyt laitteiden korjaukset, yhteydenotot terveydenhuoltoeläinlääkäriin
ja tältä saatujen ohjeiden noudattaminen, broilereille
mahdollisesti tehtyjen ruumiinavausten tulokset sekä annetut
lääkitykset.
Broilereiden hyvinvoinnin arviointi
Valiokunta toteaa, että broileridirektiivin liitteen
III 3 kohdan mukaan virkaeläinlääkäri
on velvollinen ilmoittamaan broilereiden pitäjälle tai
omistajalle ja toimivaltaiselle viranomaiselle kuolleisuudesta ja
lihantarkastuslöydösten tuloksista, jotka viittaavat
broilereiden heikentyneeseen hyvinvointiin kasvattamossa. Ilmoituksen
saatuaan eläinten pitäjän tai omistajan
on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen,
että broileridirektiivi edellyttää, että broilereiden
hyvinvointia kasvattamoaikana arvioidaan jälkikäteen,
mikä on aivan uudenlainen lähtökohta eläinsuojelulainsäädännössämme.
Käytännössä eläinsuojeluvalvonta
perustuu nykyisin pääosin paikan päällä,
eläinten pitopaikassa tehtäviin tarkastuksiin,
jotka tehdään epäiltäessä eläinsuojelusäädösten
rikkomista. Broileridirektiivi kuitenkin edellyttää,
että tarkastuseläinlääkäri arvioi
myös muulla tavoin broilereiden hyvinvointia kasvatusaikana.
Esityksessä ehdotetaankin, että eläinsuojelulakiin
lisätään säännökset
broilereiden hyvinvointia kuvaavista tekijöistä,
joita ovat broilereiden kasvatusaikainen kuolleisuus ja teurastamolla
lihantarkastuksen yhteydessä tehty jalkapohjatulehdusten
arviointi. Lisäksi lakiin ehdotetaan lisättäviksi
säännökset tarkastuseläinlääkärin
suorittamasta broilereiden hyvinvoinnin arvioinnista. Ehdotuksen
mukaan tarkastuseläinlääkärin
olisi ilmoitettava broilereiden omistajalle tai pitäjälle
sekä aluehallintovirastolle, jos broilereiden hyvinvointiarvion
tulos viittaa broilereiden heikentyneeseen hyvinvointiin kasvatusaikana.
Ehdotetun 41 a §:n 2 momentin mukaan parven pito-olosuhteiden
tai muiden vastaavien tekijöiden vaikutuksesta broilereiden
hyvinvointiin tehdään arvio parven kuolleisuuden
ja parvelle lihantarkastuksen yhteydessä tehdyn jalkapohjatulehdusrvioinnin
perusteella. Esityksen perusteluissa on todettu, että nämä broilereiden hyvinvointia
kuvaavat tekijät toimivat broilereiden hyvinvoinnin indikaattoreina,
jotka kuvaavat kasvuolosuhteiden vaikutusta broilereihin. Valiokunta
kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kuolleisuuteen
ja jalkapohjatulehdusten esiintymiseen voivat vaikuttaa kuitenkin myös
broilereiden omistajasta tai kasvattajasta riippumattomat tai poikkeukselliset
syyt. Esityksen perusteluiden mukaan tällaisia syitä,
jotka eivät johdu kasvuolosuhteista, voivat olla esimerkiksi
toimitettujen untuvikkojen laatu, käytetyn kaupallisen
rehun laatu, broilerijalosteesta johtuva kohonnut kuolleisuus tai
odottamatta syntynyt juoma- ja ruokintalaitteiden sekä ilmanvaihtolaitteiden
toimintahäiriö. Untuvikoiden laatuongelmat voivat
johtua esimerkiksi ruskuaispussin tulehduksesta sekä niin
sanotusta non-starter-syndroomasta, jotka molemmat ovat hautomaperäisiä.
Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota
siihen, että broilerijalosteeseen liittyy akuutin sydänkuoleman
ja jalkojen kasvuhäiriöiden aiheuttamia ongelmia,
jotka lisäävät kuolleisuutta ja toisaalta
lintujen lopetustarvetta eläinsuojelullisista syistä.
Valiokunta toteaa, että broilereiden kuolleisuudessa
huomioon otettavista syistä annetaan tarkemmat säännökset
valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta katsoo, että asetuksen
säännöksiin tulee niiden yhdenmukaisen
soveltamisen varmistamiseksi sisällyttää kaikki
edellä todetut, esityksen perusteluistakin ilmenevät
syyt, jotka ovat omistajasta tai pitäjästä riippumattomia
tai poikkeuksellisia ja jotka sen vuoksi eivät saa vaikuttaa
alentavasti broilereiden kasvatustiheyteen.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin ja jäljempänä ehdotettavin
muutoksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
26 a §. Tuotantoeläimiä koskeva
kirjanpito.
Valiokunta toteaa, että tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta
säädetään maa- ja metsätalousministeriön
asetuksella (794/2000, muutettu 808/2005, 3 kohta).
Kyseisessä asetuksessa edellytetään,
että kaikkien elintarvikkeiksi kasvatettavien eläinten
lääkekirjanpitoa säilytetään
vähintään viiden vuoden ajan. Tämä on
pidempi kuin tuotantoeläindirektiivissä (98/58/EY)
vaadittu kolmen vuoden aika. Elintarviketuotantoa varten pidettäviä tuotantoeläimiä
ovat
eläinten lääkitsemisestä annetun
lain (617/1997) 4 §:n mukaan nautaeläimet, siat,
lampaat, vuohet, siipikarja, hevoset ja muut kavioeläimet,
elintarvikkeina käytettäviksi pidettävät
luonnonvaraiset nisäkkäät, linnut, matelijat,
sammakkoeläimet, etanat, viljeltävät
kalat ja muut veden eläimet, porot ja hunajan tuotantoon
käytettävät mehiläiset.
Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia muutettavaksi
siten, että vain elintarviketuotantoa varten pidettäville
tuotantoeläimille säädetään
viiden kalenterivuoden pituinen lääkinnällistä hoitoa
koskevan kirjanpidon vähimmäissäilytysaika.
Muille kuin elintarviketuotantoa varten pidettäville tuotantoeläimille,
kuten esimerkiksi turkiseläimille, valiokunta ehdottaa
säädettäväksi tuotantoeläindirektiivissä edellytetty kolmen
vuoden vähimmäissäilytysaika.
26 b §. Broilereiden pitäjän pätevyys
ja broilereita käsittelevien henkilöiden ohjaus.
Broileridirektiivin 4 artiklan mukaan broilereiden pitäjällä,
joka on vastuussa broilereiden hoidosta, on oltava riittävä,
eläinten hyvinvointiin liittyvä koulutus tehtäviinsä.
Direktiivin liitteessä IV määritellään
koulutuksen vähimmäissisältö.
Direktiivin 4 artiklan mukaan broilereiden pitäjällä pitää olla
toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä todistus
koulutuksesta tai koulutusta vastaavasta kokemuksesta. Ennen 30
päivää kesäkuuta 2010 hankittu
käytännön kokemus voidaan hyväksyä vastaavan
edellä mainittua koulutusta, jolloin hakijalle on myönnettävä vastaavuutta
osoittava todistus. Esityksessä tästä on ehdotettu
otettavaksi säännös myös lakiehdotukseen.
Valiokunta toteaa, että Opetushallituksen vahvistaman
lihasiipikarjaan erikoistuneen tutkinnon osaan sisältyvät
broilereiden suojelua koskeva lainsäädäntö,
broilereiden fysiologia, erityisesti niiden juotto- ja ruokintatarve
sekä eläinten käyttäytyminen
ja stressin käsite. Lisäksi tutkinnon osaan kuuluvat
broilereiden käsittelyyn, kiinniottamiseen, lastaukseen
ja kuljetukseen liittyvät käytännöt,
broilereiden terveydenhuolto, hätäteurastus ja
lopetus sekä bioturvallisuutta koskevat ennalta ehkäisevät
toimenpiteet.
Esityksen mukaisen pykälän 1 momentissa edellytetään
siinä yksilöityä koulutusta. Valiokunta
katsoo kuitenkin, että keskeistä on riittävän
osaamisen osoittaminen. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa säännöksen
muotoilemista siten, että vaadittu osaaminen on mahdollista
osoittaa suorittamalla maatalousalan perustutkinto (tutkintonimikkeenä maaseutuyrittäjä
tai
eläintenhoitaja) erikoistumisalueena lihasiipikarja. Lisäksi
osaamisen voi osoittaa aikuiskoulutuksen kautta suorittamalla tuotantoeläinten
hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkinto (uusi tutkinto karjatalouden
ammattitutkinnon tilalle) tai viljelijän ammattitutkinto,
joihin on valittu erikoistumisjakson aiheeksi lihasiipikarja. Valiokunta painottaa
sitä, että kaikki edellä mainitut tutkinnot
on voitava suorittaa näyttötutkintoina. Myös muun
koulutuksen kuin edellä mainittujen tutkintojen tulee oikeuttaa
pätevyyteen, jos koulutuksen voidaan katsoa sisältävän
vähintään lihasiipikarjaan erikoistunutta
tutkinnon osaa vastaavat opinnot.