Yleisperustelut
Rakennetukilain 17 §:ssä säädetään
korkotukilainoista ja korkotuesta. Pykälän 1 momentin johdantokappaleen
mukaan korkotukea voidaan myöntää valtion
talousarviossa vuosittain vahvistetun korkotukilainojen myöntämisvaltuuden rajoissa.
Momentin 2 kohdassa säädetään
korkotukilainaksi hyväksyttävän lainan
kokonaiskorosta eli korosta, josta ei ole vähennetty korkotukea.
Lainan kokonaiskorko saa olla enintään sellaisen
koron suuruinen, joka vastaa luotonantajan samanlaisiin tarkoituksiin
myöntämien normaaliehtoisten lainojen korkoa ja
johon on lisätty korkotukilainojen myöntämisestä ja
hoitamisesta aiheutuvat ylimääräiset
kustannukset.
Pykälän 2 momentissa säädetään
korkotuesta ja lainansaajan maksamasta vähimmäiskorosta. Voimassa
olevan lain mukaan korkotuen määrä on
neljä prosenttiyksikköä. Lainan saajan
on kuitenkin maksettava lainasta vähintään
yhden prosentin vuotuista korkoa. Tämän vuoksi
laina-aikana joltakin korkojaksolta maksettava korkotuki voi alittaa
neljä prosenttiyksikköä, jos lainan kokonaiskorko
kyseiseltä jaksolta alittaa viisi prosenttia.
Valiokunta toteaa, että pykälän 2
momenttia ehdotetaan esityksessä muutettavaksi siten, että korkotuen
enimmäismäärä alennettaisiin
neljästä prosenttiyksiköstä kolmeen
prosenttiyksikköön. Edellytyksenä olisi
kuitenkin edelleen, että lainan saaja maksaa lainasta vähintään
yhden prosentin vuotuista korkoa. Jos lainan kokonaiskorko on vähemmän
kuin neljä prosenttia, korkotuen määrä olisi
kuitenkin enintään kokonaiskoron ja vähimmäiskoron
välisen erotuksen suuruinen. Jos taas kokonaiskorko on
enemmän kuin neljä prosenttia, lainan saajan olisi
maksettava korkoa, joka saadaan vähentämällä kokonaiskorosta
kolme prosenttiyksikköä. Maksettavan korkotuen
muodostumisen tapaa ei siten muutettaisi.
Esityksen keskeisenä tavoitteena on säästää korkotukiprosentin
alentamisella valtion korkotukimenoja jo vuodesta 2013 alkaen. Vaikka
nykyisessä taloudellisessa tilanteessa jokainen hallinnonala
joutuu tarkistamaan kulurakennettaan, valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että mahdollisimman
vähän heikennetään niiden toimintojen
edellytyksiä, jotka on todettu kunkin toimialan tulevaisuuden
kannalta tarpeellisiksi ja joita varten kustannuksia synnyttäviä tuki-
ja muita rakenteita on luotu. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on
todettu, että olennaisin syy siihen, että maatalouden
rakennetukiin kuuluva korkotuki on valittu yhdeksi säästökohteeksi,
on yleisen korkotason usean prosenttiyksikön alentuminen
siitä, mitä se oli nykyistä rakennetukijärjestelmää säädettäessä.
Valiokunta korostaa sitä, että tukijärjestelmät tulee
säilyttää mahdollisimman vakaina ja ehdoiltaan
pysyvinä, mikä helpottaa tulojen ennakoitavuutta
ja maatilan pitkäjänteistä kehittämistä.
Erityisesti nuorten viljelijöiden ja alalle aikovien kannalta
tämä on keskeistä. Ottaen huomioon lisäksi
nyt ehdotetusta muutoksesta todennäköisesti saatavien
säästöjen vähäisyys sekä se,
että vakaat tukijärjestelmät ovat myös hallinnon
kannalta yleensä helpommin toimeenpantavia, valiokunta
suhtautuu pidättyväisesti esityksen mukaisiin
säästötoimenpiteisiin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n
komissio on liittymissopimuksen 141-artiklan mukaista tukea koskevassa
27 päivänä helmikuuta 2008 antamassaan
päätöksessä (K(2008)696 lopull.)
edellyttänyt, että Suomi myöntää osaan
tuettavista investointikohteista tuen enimmäismääräisenä kyseisen
päätöksen kattamilla tukialueilla. Neuvottelut
Etelä-Suomeen eli A- ja B-tukialueille maksettavan kansallisen
141-tuen jatkosta käydään samanaikaisesti
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen kanssa. Valiokunta
pitää erittäin tärkeänä,
ettei lainsäädääntötoimilla
vaaranneta 141-artiklan mahdollistamia kansallisia tukia.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin.