Yleisperustelut
Yleistä
Puutavaran mittauksella tarkoitetaan jalostamattoman puutavaran
määrän, jakoperusteen ja laadun mittaamista.
Valiokunta toteaakin, että puutavaran mittaus on olennainen
osa puunhankintaa. Mittausta tehdään puumäärästä riippuvien kauppahintojen,
työpalkkojen sekä urakointimaksujen määrittämistä varten.
Mittausta tarvitaan lisäksi erilaisissa puunhankinnan ohjaus-
ja valvontatehtävissä ja nykyisin yhä useammin myös
raaka-aineen tuotantoon ohjauksessa. Pyöreän puutavaran
lisäksi myös muiden puutavaralajien, kuten hakkeen
ja oksien, mittaaminen on puutavaran mittausta. Myös energiatuotantoon käytettävät
puutavaralajit on jo otettu puutavaran mittaustoiminnan piiriin.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että toimintaympäristö on
muuttunut merkittävästi sekä puunhankinnassa
että mittaustoiminnassa nykyisen puutavaranmittauslain
valmisteluvaiheesta 1980-luvun lopulta tähän päivään.
Esimerkiksi hakkuiden koneellistamisaste on noussut noin 20 prosentista
yli 90 prosenttiin. Energiapuun merkitys on tällä vuosituhannella
kasvanut ja kasvaa edelleen voimakkaasti, ja samalla uudet korjuu-
ja mittausmenetelmät ovat yleistyneet. Myös puutavaran
mittausmenetelmät ja -laitteet ovat muuttuneet nykylain
aikana huomattavasti. Hakkuukonemittauksesta on tullut päämenetelmä luovutusmittauksessa
metsänomistajille, ja mittaus tehtaalla on yleistynyt. Samalla
pinomittaus metsäautotien varressa on vähentynyt
huomattavasti, ja pystymittaus on loppunut kokonaan.
Valiokunta kiinnittää myös huomiota
siihen, että kone- ja autoyrittäjien ja heidän
kuljettajiensa rooli mittaustiedon tuottamisessa on noussut keskeiseen
asemaan. Yrittäjäpohjainen toiminta on muodostunut
kiinteäksi osaksi puunhankintaa ja siten myös
osaksi mittaustoimintaa. Nykyisen lain voimaantulon aikaan mittauksen
tekivät pääosin erilliset pystymittausryhmät
metsässä tai puunhankintaorganisaatioiden toimihenkilöt
tienvarsivarastoissa. Tänä päivänä mittaustulos
tuotetaan pääosin osana muuta operatiivista toimintaa,
kuten hakkuukone- ja kuormainvaakamittauksessa tai tehdasmittauksessa. Selvin
muutos käytännön mittauksessa nykyisen
puutavaranmittauslain voimassaoloaikana on mittauksen teknistyminen.
Hakkuukonemittauksesta on tullut selvä valtamenetelmä,
ja mittausta tehdään entistä enemmän
käyttöpaikalla tehdasmittausmenetelmillä.
Toimijoiden määrä mittaustoiminnassa
on kasvanut huomattavasti samaan aikaan. Teknistymisen myötä mittaustoiminnan
piiriin on tullut myös suuri joukko laite- ja ohjelmistovalmistajia.
Esityksen perustelujen mukaisesti valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että nykyinen puunhankinnan rytmi edellyttää puutavaran
kuljetuksen aloittamista tienvarsivarastolta puunkorjuun ollessa
vielä käynnissä ja siten ennen kuin mittaustulos
on vahvistettu. Tämä menettelytapa on muuttanut
oleellisesti mittauslainsäädännön mahdollisuutta
toimia alkuperäisellä tavalla heikomman osapuolen
suojana. Toimijan oikeusturvakeinoa, virallista mittausta, voidaan
nykyisin käyttää vain rajallisesti uudelleen
mittaamalla. Nyt kiistatapauksia tarkastellaan usein asiakirjojen
perusteella.
Valiokunta pitää keskeisenä, että säädettävällä lailla
turvataan jalostamattoman puutavaran mittauksessa käytettävien
menetelmien, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus. Lakiehdotuksella
tulee lisätä puukaupan sujuvuutta, lisätä edelleen
mittausosapuolten välistä luottamusta ja parantaa
kehittyvien puu- ja urakointimarkkinoiden toimivuutta kaikkien puutavaralajien
osalta. Valiokunta korostaa sitä, että yksityisen
metsänomistajan ja työntekijän oikeudellista
asemaa turvaava heikomman osapuolen suoja on säilytettävä nykyisen
lain mukaisena.
Valiokunta toteaa, että lukumääräisesti
ja myös määrällisesti eniten
puukauppoja tekevät yksityiset metsänomistajat
tai heihin rinnastettavat tahot. Metsänomistajalle tärkeintä on
voida luottaa siihen, että luovutusmittaus tehdään
oikein ja tarkasti, ja toisaalta siihen, että tarvittaessa
saa käyttöönsä lain tarjoamat
erityisesti puutavaran mittausta varten luodut oikeusturvakeinot
ongelmatilanteissa. Sama koskee muitakin mittausosapuolia luovutus-,
työ- ja urakointimittauksessa. Tähän
lakiehdotus ei tuo merkittäviä muutoksia jäljempänä käsiteltävää energiapuun
lain soveltamisalaan sisällyttämistä lukuun
ottamatta. Nyt mittaukselle asetettavat kattavat ja aikaisempaa
selkeämmät vaatimukset vakiinnuttavat kuitenkin
entisestään menettelytapoja ja lisäävät
luottamusta puukaupan ja puunhankinnnan eri toimijoiden välillä.
Energiapuun mittaus ja sopimusvapaus
Valiokunta toteaa, että mittauslainsäädännön
soveltamisalan ulkopuolella olevan energiapuun hankinta ja korjuu
kohdistuvat samoihin leimikoihin ja rungonosiin kuin puutavaranmittauslain
soveltamisalaan kuuluvan ainespuun hankinta. Käytännössä ei
ole tällä hetkellä aina yksiselitteistä,
milloin ja millä perusteella puuraaka-aineen mittaus kuuluu
lain soveltamisalaan silloin, kun puunhankinta kohdistuu metsäteollisuuden
ja energiateollisuuden käytön rajapinnassa olevaan
puuraaka-aineeseen. Valiokunta pitääkin esityksen
perustelujen mukaisesti epätarkoituksenmukaisena, että samoja
rungon ositteita mitataan säädös- tai
sopimusperusteisesti tavaralajimäärittelyn tai
loppukäytön mukaisesti vaihdellen.
Energiapuutavaralajien mittauksen sopimuspohjainen menettely
on vakiinnuttanut asemaansa viime vuosina, ja energiapuukaupasta
on muodostunut yksi osa normaalia puunhankintaa ja puukauppaa. Viitaten
edellä todettuun valiokunta pitää esityksen
mukaisesti energiapuun mittauksen liittämistä osaksi
puutavaran mittauksen säädöspohjaa
tarpeellisena erityisesti sen vuoksi, että käyttötarkoituksen
mukainen raja ainespuun ja energiapuun välillä vaihtelee eri
markkinatilanteissa. Energiapuutavaralajien kohdalla on lisäksi
nähtävissä mittauksen teknistyminen ja
liittyminen osaksi varastojen hallinnan ja logistiikan ohjauksen
tietopohjaa. Valiokunta katsookin, että esityksen merkittävin
muutos nykyiseen lakiin verrattuna on ehdotus energiapuun sisällyttämisestä lain
soveltamisalaan. Vaikka edellä todetut energiapuun mittauksessa noudatetut
sopimuspohjaiset menettelyt ovat sinänsä osoittautuneet
toimiviksi, on energiapuun kytkeminen lain soveltamisalaan välttämätöntä metsänomistajien
ja työntekijöiden oikeudellisen aseman parantamiseksi
ja lakiin perustuvien yhtäläisten velvollisuuksien
ja oikeuksien luomiseksi kaikille toimijoille.
Valiokunta painottaa sitä, että lakiehdotus selkeyttää kaikkien
mittausosapuolten asemaa, sillä jatkossa kaikki mitattava
jalostamaton puutavara on lain piirissä. Edellä esitetystä on
jo käynyt ilmi, että voimassa olevan puutavaranmittauslain
mukaan ainespuu on lain säätelyn piirissä ja
energiapuu on lain soveltamisalan ulkopuolella sopimuksenvaraisen
menettelyn piirissä. Valiokunta tuo myös esiin,
että mikäli lakiehdotusta ei ulotettaisi kattamaan
energiapuun mittaamista, olisivat energiapuun mittauksessa käytettävät
mittauslaitteet mittauslaitelain (707/2011) piirissä.
Valiokunta katsookin, että mittauksen toimintaympäristön
yhtenäistämisellä on kaikkien mittausosapuolten
kannalta myönteinen ja markkinoiden toimintaedellytyksiä parantava
vaikutus.
Valiokunta toteaa, että vaikka nykyinen mittauslainsäädäntö ei
tee eroa mittausosapuolten asemalle tai toiminnan laajuudelle, on
nykyinen puutavaranmittauslaki kuitenkin pitkälti yksityisen
puukaupan tarpeista lähtevä. Varsinkin konsernien
sisäisessä, mutta usein myös yritysten välisessä puukaupassa
on katsottu sopimisen mahdollisuuden olevan myös mittauksen
osalta tärkeää ja kuuluvan vapaan kaupankäynnin
periaatteisiin. Lisäksi sopimisvapauden on katsottu vastaavan
puunhankinnan ja puukaupan tehokkuustarpeisiin ja muuttuviin mittaustarpeisiin. Esityksen
perusteluista käy ilmi, että mittauslainsäädännön
nykyisen tulkinnan mukaan yritykset voivat sopia muun kuin vahvistetun
mittausmenetelmän käytöstä,
jos kysymyksessä ei ole puutavaranmittauslain tarkoittama
mittaus, vaan muu mittaustoiminta. Tällöin myöskään toimijan
oikeusturvakeinot, mukaan lukien mittauserimielisyyksien ratkaiseminen
virallisella mittauksella, eivät ole käytettävissä.
Nykyistä sopimusvapauden määrittelyä ja
merkitystä ei ole aina pidetty täysin selvänä.
Valiokunta toteaa, että puunkorjuun menetelmät
kehittyvät jatkuvasti ja puun mittausmenetelmiä kehitetään
osana kustannustehokasta puuraaka-aineen toimitusketjun hallintaa.
Rationaalisten mittaustapojen mahdollistamiseksi lakiehdotus antaa
yrityksille laajamittaisen urakointimittaustoiminnan osalta edelleen
mahdollisuuden sopia tietyistä mittaukseen liittyvistä asioista
toimijoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Valiokunta
kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että lakiehdotuksessa yritysten välinen sopimisvapaus
supistuu ainespuun mittauksessa jonkin verran, kun aikaisemmin
tulkinnanvaraiset yritysten väliset puutavaran vaihdot
ja toimituskaupat on yksiselitteisesti otettu lain soveltamisen
piiriin. Nykyinen energiapuun mittauksessa noudatettu sopimusvapaus
korvautuu soveltamisalan laajetessa laissa määritellyllä rajoitetulla
sopimusvapaudella. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että yritysten väliseen luovutusmittaukseen
ja laajamittaiseen urakointitoimintaan säädettyä rajoitettua
sopimusvapautta arvioidaan jatkossa. Se ei saa johtaa sellaiseen
kehitykseen ja toimintamalleihin, jotka heikentävät
mittauksen luotettavuutta ja avoimuutta.
Erityiskysymyksiä
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että voimassa
olevasta puutavaranmittauslaista poiketen sahanpuru on jalosteena
rajattu esityksen lakiehdotuksessa jalostamatonta puutavaraa koskevan
lain soveltamisalan ulkopuolelle. Esityksen perustelujen mukaan
sahanpurun jättäminen lakiehdotuksessa lain soveltamisalan
ulkopuolelle on katsottu tarpeelliseksi sahanpurun jalostusluonteen,
sen käyttökohteiden moninaisuuden, ilmoitusvelvollisuutta
ja valvontaa edellyttävien tehdasmittauspaikkojen lukumäärän
rajoittamisen sekä puutavaranmittauksen toimialan selkeyttämisen
vuoksi.
Valiokunta toteaa, että nykyisin yli 20 irtokuutiometrin
kokoiset sahanpuruerät ovat puutavaranmittauslain (364/1991)
1 §:n 1 momentin mukaan lain piirissä. Vaikka
sahanpurun käyttö selluloosan valmistuksessa on
vähentynyt, on sahanpurun myynnillä kuitenkin
edelleen huomattava merkitys sahojen taloudessa. Valiokunta katsookin,
että lain mukaisesti mitattu sahanpuru ja viranomaisvalvonta
vähentävät epävarmuutta toimialalla.
Lain soveltamisalaa ei ole kuitenkaan tässä yhteydessä tarpeen
laajentaa nykyistä pienempiin sahanpurueriin. Siten valiokunta
tulee jäljempänä ehdottamaan sahanpurusta
jo nykyisin voimassa olevien säännösten
sisällyttämistä uuteen lakiin.
Valiokunta kiinnittää huomiota lakiehdotuksen
23 §:n 2 momentin säännökseen,
jonka mukaan mittausosapuolen on pyynnöstä annettava toiselle
mittausosapuolelle mittaustuloksen lisäksi tiedot, joiden
perusteella mittaustulos voidaan laskea. Siten lakiehdotuksen soveltamisala rajoittuu
määrän mittaamiseen. Laki ottaa sen 2 §:n
1 momentin mukaisesti kantaa laadun mittaamiseen vain, "jos laatua
käytetään arvoltaan eriarvoisten puutavaran
ositteiden jakoperusteena". Tämä soveltamisalan
rajaus on nykyisen lain mukainen. Lain piirissä on siten
ainoastaan tukin ja kuidun erottaminen toisistaan, mutta ei samanhintaisen
tukkilaadun sisäinen jako erilaisiksi pölkyiksi — mikä on
sopimusasia, johon laki ei puutu. Valiokunta kiinnittää lisäksi
huomiota siihen, että jos tavoitteena olisi puukauppaan
liittyvien sopimuksien toteutumisen turvaaminen, pitäisi
viranomaisvoimavarat mitoittaa kokonaan uudelle tasolle. Rungon
apteeraus tehdään ostajan määrittelemän
arvomatriisin mukaan ostajan ja hakkuun toteuttajan välisessä sopimussuhteessa.
Apteerauksen toteutumisen seurannasta tulee sopia osapuolten kesken.
Valiokunta toteaakin, että tiedot on luovutettava siinä laajuudessa,
että niiden perusteella voidaan todeta mittauksen tulleen
tehdyksi puukauppasopimuksen mukaisesti.
Valiokunta toteaa, että ehdotetun 46 §:n 1
momentin mukaan virallisen mittaajan päätökseen saisi
mittausosapuoli hakea muutosta valittamalla mittauslautakuntaan.
Hallintolain (434/2003) 7 a luvussa säädettyä oikaisuvaatimusmenettelyä ei
ole esityksessä katsottu perustelluksi menettelyksi kyseiseen
muutoksenhakuun puutavaran mittaukseen liittyvien asioiden erityisluonteen
vuoksi. Oikaisuvaatimusjärjestelmän on katsottu
yleensä soveltuvan asiaryhmiin, joissa ratkaistaan rutiininomaisesti
paljon samankaltaisia asioita, joissa päätöksen
perustelut ovat usein niukat ja niiden taustalla on usein vakiintunutta
oikeuskäytäntöä.
Mittauslautakunnan osalta valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on
myös tuotu esiin, että mittauslautakunnan käsittelyyn
tulevat asiat ovat erikoistapauksia, joissa erimielisyyksien kohteena
olevat asiakokonaisuudet ovat usein monimutkaisia, eikä tapauksia
usein voi verrata toisiinsa. Mittauslautakunnassa asiat selvitetään yksityiskohtaisesti
ja perusteellisesti. Päätöksiin sisältyy
laajat perustelut. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on
myös todettu, että puutavaran mittauslautakunnassa
käsitellään asioita harvoin, välttämättä ei
edes vuosittain, ja valitusaika mittauslautakuntaan on suhteellisen lyhyt,
14 päivää. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota
siihen, että verrattuna nykyiseen lakiin ehdotuksessa on
täsmennetty muun muassa sitä, että viralliset
mittaajat ja mittauslautakunta toimivat pääasiallisesti
hallinnon yleislakien mukaisesti. Valiokunta painottaa vielä sitä,
että mittauslautakuntamenettelyä puoltaa lisäksi
sen nopeus ja erityisosaamisen tarve käsiteltäviksi tulevien
asioiden luonteen vuoksi.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
4 §. Määritelmät.
Valiokunta toteaa, että nykyisin yli 20 irtokuutiometrin
kokoiset sahanpuruerät ovat puutavaranmittauslain (364/1991) 1 §:n
1 momentin mukaan lain piirissä. Edellä yleisperusteluissa
mainituilla perusteilla valiokunta ehdottaa saman sisältöisen
säännöksen ottamista pykälän
1 kohtaan.
8 §. Puutavaran mittauslautakunta.
Esityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriö asettaisi mittauslautakunnan
kolmivuotiskaudeksi puutavaramittauksen neuvottelukuntaa kuultuaan.
Valiokunta katsoo, että mittauslautakunta voi toimiesssaan
paremmin hyödyntää asiantuntijoiden työtä,
mikäli toimikausi on pidempi. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa
toimikauden pituudeksi neljää vuotta.
15 §. Mittausmenetelmien ja -laitteiden vaatimukset.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu,
että 2 momentin viimeisestä virkkeestä ei
selkeästi ilmene, mitä sanalla "jäljitettävissä"
tarkoitetaan. Termiä ei ole laissa määritelty,
eikä tarkoitus myöskään tule
esille lain perusteluista. Valiokunnalle toimitetun selvityksen
mukaan kohdassa on ollut tarkoitus ilmaista, että mittaustuloksen
on oltava jäljitettävä, jolloin on tarkoitettu
metrologista jäljitettävyyttä. Valiokunta
ehdottaakin virkkeen täsmentämistä.
17 §. Mittauksen luotettavuuden varmistaminen.
Pykälän 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä on
todettu, että omavalvontaan ja ulkopuoliseen valvontaan
kuuluvia mittaustuloksia on säilytettävä vähintään
vuoden ajan mittaustuloksen tiedoksisaamisesta. Valiokunnalle on
todettu, että omavalvonnassa ja ulkopuolisessa valvonnassa perusmittauksen
mittaustulos tarkastetaan tarkastuserien mittauksella. Näiden
tarkastusten tuloksia ei automaattisesti anneta tiedoksi kenellekään.
Edellisestä johtuen on tarpeen selventää kyseistä säännöstä siten,
että ei muodostu virheellistä tulkintaa siitä,
mitkä mittaustulokset säilytetään.
Valiokunta ehdottaakin sanan "mittaustuloksia" muuttamista muotoon
"mittaustuloksen tarkastusten tuloksia", ja virkkeen lopussa valiokunta
ehdottaa muutettavaksi sanat "mittaustuloksen tiedoksisaamisesta"
muotoon "tarkastuksen tekemisestä".
Esityksessä ehdotetusta 2 momentista käy ilmi,
että omavalvontaan ja ulkopuoliseen valvontaan kuuluvia
mittaustuloksia on säilytettävä vähintään
vuoden ajan. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on
todettu, että nykyisessä tehdasmittauksen valvonnassa
valvontakäynti on tehty noin kerran vuodessa kussakin tehdasmittauspaikassa.
Puutavaran mittauksesta annettavan lain voimaantullessa lisääntyvä tehdasmittauspaikkojen
määrä ja toisaalta ennallaan pysyvä viranomaistehtävien
henkilömäärä voi aiheuttaa valvontakäyntien
erilaisen jaksotuksen tulevaisuudessa. Erityisesti omavalvonnan
tarkastamisen mahdollistamiseksi pidemmältä ajanjaksolta
on katsottu välttämättömäksi,
että mittaustulokset säilytetään
vähintään kahden vuoden ajalta. Valiokunta
ehdottaa asiaa koskevan muutoksen tekemistä momentin ensimmäiseen
virkkeeseen.
25 §. Urakointimittauksen tuloksen tarkistaminen.
Esityksen mukaiseen 3 momenttiin sisältyy viittaus
pykälän 1 momenttiin. Valiokunnalle toimitetun
selvityksen mukaan momentissa on kuitenkin ollut tarkoitus viitata
sekä 1 että 2 momenttiin. Sen vuoksi valiokunta
ehdottaa 3 momenttiin sisällytettäväksi
myös viittauksen 2 momenttiin.
35 §. Valvontamittaus.
Esityksessä ehdotetun 2 momentin toisessa virkkeessä todetaan:
Jos tehdasmittaaja ei voi esittää valvontamittauksessa kaikkia
virallisen mittaajan pyytämiä asiakirjoja, pyydetyt
asiakirjat on toimitettava viipymättä valvontamittauksen
päättymisen jälkeen. Valiokunnalle toimitetussa
selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että kyseisen
säännöksen ehdotettu muotoilu aiheuttaa
epäselvyyksiä sen suhteen, mitä tarkoitetaan
termillä valvontamittaus ja mitä kokonaisuuksia
siihen kuuluu. Esityksen mukaisesta säännöksestä voi
aiheutua virheellinen päätelmä siitä,
että asiakirjat toimitettaisiin tavalla tai toisella valvontamittauksen muodostaman
kokonaisuuden jälkeen. Asiakirjojen läpikäynti
ja niiden arviointi on kuitenkin osa valvontamittausta, minkä jälkeen
valvontamittaus voidaan päättää.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa momentin
toisesta virkkeestä poistettavaksi sanat "valvontamittauksen
päättymisen jälkeen".
38 §. Valvontamittauksen pöytäkirjan
tiedoksianto ja arkistointi.
Valiokunta toteaa, että valvontamittaus tarkoittaa
lakiehdotuksen 4 §:n 7 kohdan mukaan virallisen mittaajan
omasta aloitteestaan tai tehdasmittaajan pyynnöstä suorittamaa
tehdasmittauksessa käytetyn mittauslaitteen, -menetelmän
tai menettelyn tarkastamista. Tämän tarkastamisen
yksi osa on pöytäkirjan laatiminen sen jälkeen,
kun virallinen mittaaja on tehnyt paikan päälle
valvontakäynnin. Tämän vuoksi nyt esillä olevan
pykälän 1 momenttiin sisältyvä sanonta
"seitsemän päivän kuluessa valvontamittauksesta"
voi aiheuttaa väärinkäsityksen, jonka
mukaan pöytäkirjan laatiminen ei olisikaan osa
valvontamittausta. Valiokunta katsookin, että on tarpeen
yksilöidä asia säätämällä valvontakäynti
rajaksi, josta lukien pöytäkirja on laadittava.
Jos asiakirjoja toimitetaan viralliselle mittaajalle valvontakäynnin
jälkeen, seitsemän päivän aika
alkaa kulua näiden täydentävien asiakirjojen
toimittamisesta. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan muutoksen tekemistä momenttiin.
61 §. Voimaantulo.
Valiokunta ehdottaa, että pykälään
otetaan uusi 2 momentti, joka mahdollistaa täytäntöönpanoon
ryhtymisen ennen lain voimaantuloa.
63 §. Voimaan jäävät säädökset.
Valiokunta toteaa, että asetusta, joka annettaisiin
lakiehdotuksen nojalla, on valmisteltu samanaikaisesti hallituksen
esityksen kanssa. Asiaa valmistellut työryhmä on
valiokunnan saaman selvityksen mukaan edistynyt valmisteluissaan
siten, että lakiehdotuksen 63 §:ssä mainittuun
laatuositemenetelmään liittyvää maa-
ja metsätalousministeriön määräystä ei
ole enää tarpeen pitää voimassa.
Valiokunta ehdottaakin asiaa koskevan maininnan poistamista pykälän
säännöksistä.
64 §. Siirtymäsäännökset.
Pykälän 2 momenttiin sisältyy energiapuun
toimitussopimuksille annettava siirtymäaika. Valiokunta
katsoo, että siirtymäsäännös
on tarpeen myös energiapuuta vastaanottaville laitoksille,
jotta mittaustoiminnot ehditään järjestää uuden
lain tehdasmittausta koskevien säädösten
mukaiselle tasolle. Valiokunta ehdottaakin 1 momenttiin tehtäväksi
lisäyksen, jonka mukaan siltä osin kuin on kyse lain
4 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista sellaisista puutavaralajeista,
joita käytetään energiatuotantoon, niiden
mittaamiseen sovelletaan tämän lain säännöksiä 1
päivästä tammikuuta 2014.
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksessa tarkoitetun
puutavaranmittauksen neuvottelukunnan tehtävänä on
antaa lausuntoja, kun annetaan maa- ja metsätalousministeriön
asetuksia (30, 35 ja 37 §) ja Metsäntutkimuslaitoksen
määräys (14 §).
Asetustasoiset säädökset ja määräys
tulisivat voimaan lakiehdotuksen kanssa samaan aikaan. Jotta lakiehdotuksen
mukaisesti voidaan tehdä edeltävät hallinnolliset
toimet ennen mainittujen säädösten ja
määräyksen antamista, valiokunta ehdottaa
siirtymäsäännöksiin lisättäväksi
asiaa koskevan uuden 5 momentin.