Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa metsäteollisuuden kotimaisen raakapuun käytön nousseen viime vuosina ennätykselliseen 55 miljoonan kuutiometrin ylittävään vuositasoon. Tämän lisäksi puuta tuodaan vuosittain ulkomailta noin 13 miljoonaa kuutiometriä. Metsäteollisuuden kapasiteetin kasvun myötä vuosittaiset hakkuut Suomessa ovat olleet viime vuosina puun saatavuuteen nähden aivan ylärajoilla.

Kansallinen metsäohjelma 2010:n tavoitteena on vuoteen 2010 mennessä kotimaisen teollisen puun käytön lisääminen 5—10 miljoonalla kuutiometrillä, puuteollisuuden viennin arvon kaksinkertaistaminen, energiapuun käytön lisääminen 5 miljoonalla kuutiometrillä sekä metsien hoitaminen puunkäytön lisäystä vastaavasti siten, että puuston kasvu ja tilavuus lisääntyvät edelleen.

Vielä 1990-luvulla vallinnut taimikon hoidon alhainen taso on voimakkaalla kampanjoinnilla saatu nousemaan lähemmäksi kansallisen metsäohjelman työmäärätavoitteita. Vuonna 2000 valtion tuella toteutetut nuoren metsän hoidon määrät nousivatkin tavoiteltuun 135 000 hehtaarin pinta-alaan, kokonaismäärän jäädessä noin 170 000 hehtaariin. Kansallisessa metsäohjelmassa tavoitteeksi yksityismetsien osalta on kuitenkin asetettu 200 000 hehtaaria vuodessa. Valiokunta katsookin, että puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtävien töiden rahoittamista koskevien säädösten tarkistaminen on välttämätöntä kansallisen metsäohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Metsätien tekeminen

Esityksessä ehdotetaan rahoituslain 6 §:n 1 momentin 7 kohtaa muutettavaksi siten, että perusparannukseksi katsottaisiin myös muiden kuin aikanaan metsänparannusvaroilla rahoitettujen, metsäteinä rakennettujen yksityisteiden perusparannus. Siten kyseisten teiden, joita käytetään metsätalouden tarpeisiin, perusparannukset olisivat rahoituslain määrittelyssä perusparannuksia eivätkä uuden metsätien rakentamista. Nyt perusparannukset on tältä osin katsottu uusien tieurien avaamiseksi, vaikka tosiasiallisesti on kyse jo olemassa olevien teiden teknisestä parantamisesta metsätalouden tämän ajan vaatimuksia vastaaviksi. Perusparannus olisi edelleen osa metsätien tekemisen työlajia, kuitenkin niin, ettei sitä rajoiteta yksityistielain mukaisen metsätiekäsitteen piiriin tai sidota aikaisempaan rahoitusmuotoon eli metsänparannusvarojen käyttöön. — Esityksen perusteluista ilmenevistä syistä valiokunta pitää ehdotettua muutosta perusteltuna.

Asian käsittelyn yhteydessä valiokunnassa on noussut esille kysymys siitä, mitä vaikutuksia ehdotetulla muutoksella ja kyseisen tuen saamisella on tien käyttöä koskevien rajoitusten määräämiseen. Yksityisistä teistä annettuun lakiin (358/1962) (yksityistielaki) sisältyy säännöksiä, joissa määritellään valtiolta tai kunnalta saadun avustuksen vaikutuksia tien käyttörajoitusten määräämiseen. Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin käynyt ilmi, että yksityistielaki on nyt kysymyksessä olevilta osin tulkinnanvarainen ja epäselvä. Yleisenä huomiona valiokunta toteaakin, että mahdolliset selventävät lainmuutokset edellyttävät erityiselvitystä, jossa velvollisuutta pitää tie avoimena ja toisaalta sulkemisoikeutta sekä näiden suhdetta erilaisiin avustuksiin tarkastellaan kokonaisuutena.

Työllisyystöiden rahoitus

Jo nyt rahoituslain 11 §:ssä säädetään työllisyystyönä toteutettavan nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuutöiden rahoituksesta. Työministeriössä on kuitenkin budjettiteknisistä syistä ja työllisyyslain soveltamiseen vedoten katsottu, ettei sitä kautta ole ollut tarkoituksenmukaista ohjata valtion tukea rahoituslaissa tarkoitettuihin työllisyystöihin. Esityksen perustelujen mukaisesti valiokunta pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että nuoren metsän hoitoa ja energiapuun korjuuta samoin kuin metsätalouden työllisyyttä edistetään myös työllisyystöiden kautta. Valiokunta katsookin, että esityksessä säännökseen ehdotettu muutos, joka mahdollistaa kyseisten työllisyystöiden käynnistämisen, on hyvin tarpeellinen.

Asian käsittelyn yhteydessä on asiantuntijataholta kiinnitetty huomiota siihen, että työllisyystyöt tulisi tehdä ennakolta laaditun suunnitelman pohjalta ja että valtion tuen osuus tulisi laskea todellisista työkustannuksista. Asetuksessa kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun asetuksen muuttamisesta (1415/1997) säädetään tältä osin (asetuksen 1 §), että työllisyystyönä tehtävää nuoren metsän hoitoa ja energiapuun korjuuta varten laaditaan suunnitelma silloin, kun se on toimenpiteen toteuttamisen vuoksi tarpeellista. Siten metsäkeskuksen viranomaispäällikölle on jätetty asiassa harkintavaltaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työllisyysehtoisten töiden rahoitus määräytyy puolestaan pääosin samojen periaatteiden mukaisesti kuin muidenkin töiden rahoitus ja on siten myös harkinnanvaraista. Muiden töiden osalta tätä harkintavaltaa töiden rahoituksen suhteen käytetään siten, että kun kyseessä on tilojen yhteisenä hankkeena, eli yhteishankkeena toteutettava metsätie tai kunnostusojitus, myönnetään valtion rahoitus todellisten, toteutuneiden kustannusten perusteella. Yhden tilan hankkeisiin, jotka voidaan tehdä myös maanomistajan omana työnä, valtion tukea myönnetään keskimääräisten kustannusten perusteella.

Keskimääräisten kustannusten käyttämistä valtion tuen perusteena on perusteltu muun ohella sillä, että yhden tilan hankkeissa se on hallinnollisesti tarkoituksenmukaista. Yhden tilan hankkeen kokonaiskustannukset ovat melko alhaiset, joten hankkeen todellisten kustannusten selvittäminen, ottaen huomioon tarkastuksen vaatima työmäärä, olisi epäsuhdassa hankekohtaiseen tuen määrään nähden. Esimerkiksi metsänuudistamisessa keskimääräiset kustannukset on määritelty eri työvaiheiden osalta erikseen tukivyöhykkeittäin. Metsäkeskus tarkastaa eri työvaiheiden toteutumisen ja niiden tarkoituksenmukaisuuden metsänuudistamisen onnistumisen kannalta. Jos valtion tuki maksettaisiin todellisten kustannusten perusteella, metsäkeskuksen tulisi tarkastaa eri työvaiheiden maksutositteet ja palkkalistat samoin kuin tietyllä otannalla myös ilmoitettujen kustannusten yhdenmukaisuus todellisuuden kanssa. Kun valtion tuki määräytyy keskimääräisten kustannusten perusteella, tuen saajalle voidaan ilmoittaa jo etukäteen valtion tuen rahamäärä hehtaaria kohti. Sekä metsänuudistamisessa että nuoren metsän hoidossa keskikustannukset on määritelty erikseen maanomistajan omalle työlle ja erikseen tilan ulkopuolisella työvoimalla teetetylle työlle.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on toisaalta esitetty harkittavaksi, että vaikka tuki tavanomaisissa töissä määräytyisikin edelleen keskimääräisten kustannusten perusteella, kustannuksiltaan kaikkein kalleimmilla yhden tilan hankkeilla valtion tukea voitaisiin myöntää todellisten kustannusten perusteella. Tuolloin olisi kuitenkin myös harkittava kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n muuttamista siten, että työstä, johon valtion tukea myönnetään todellisten kustannusten perusteella, laadittaisiin suunnitelma ennen töiden toteuttamista. Viranomaispäälliköllä tulee olla mahdollisuus varmistua jo etukäteen kustannuksista. Samalla voitaisiin myös ennakoida valtion tuen tarve.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tarpeellisena, että selvitetään edellytykset siirtyä valtion osuuden määrittämisessä myös yhden tilan hankkeiden osalta ainakin osittain todellisten kustannusten huomioon ottamiseen.

Juurikäävän torjunta

Esityksessä ehdotetaan rahoituslain 23 §:n 2 momentin säännöstä muutettavaksi siten, että juurikäävän torjunnassa voitaisiin valtion tukea myöntää ainekustannusten ohella myös torjunta-aineen levityksestä aiheutuviin kustannuksiin. Lainkohdassa annettaisiin myös maa- ja metsätalousministeriölle valtuus säätää juurikäävän levinneisyyden riskialueista sekä torjunta-aineen levitykseen myönnettävän tuen perusteista.

Kiinnittäen erityistä huomiota siihen, että juurikääpä aiheuttaa tällä hetkellä satojen miljoonien markkojen menetykset vuositasolla, valiokunta pitää muutosehdotusta tärkeänä.

Eräitä muita tarkistamistarpeita metsätalouden rahoitusta koskeviin säännöksiin

Valiokunta kiinnittää aluksi huomiota siihen, että se on jo edellä pitänyt tarpeellisena, että selvitetään edellytykset siirtyä valtion osuuden määrittämisessä myös yhden tilan hankkeiden osalta ainakin osittain todellisten kustannusten huomioon ottamiseen.

Valiokunta toteaa myös, että viime aikaisessa metsiin liittyvässä ympäristöpoliittisessa keskustelussa on korostunut kulotuksen merkitys useiden uhanalaisiksi luokiteltujen eliöiden elinehtojen turvaajana. Kulotusten määrät eivät kuitenkaan ole lisääntyneet rahoituslain mukaista valtion tukea saavien yksityisten metsänomistajien keskuudessa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan osasyynä asiaan ovat vaikuttaneet valtion tuen alhainen osuus keskimääräisiksi määritellyistä työkustannuksista ja todellisiin kustannuksiin verrattuna alhaiseksi määritetty kulotuksen keskimääräinen toteutuskustannus. Metsänuudistamiseen liittyen kulotetun alueen maanpinta joudutaan yleensä rikkomaan äestämällä tai laikuttamalla, jotta metsänuudistaminen onnistuu. Ottaen huomioon kulotuksesta aiheutuvien keskimääräisten kustannusten määrittämisen vaikeuden valiokunta katsoo, että tulee selvittää, voidaanko kulotus rahoittaa kokonaan valtion varoista siten, että metsäkeskukset päättävät varojen käyttämisestä samoin perustein kuin muidenkin metsäluonnonhoitohankkeiden osalta.

Lopuksi valiokunta toteaa, että parin viime vuoden aikana valtion talousarvioissa on varattu kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisten töiden toteuttamiseen määrärahat, joiden puitteissa on tullut toteuttaa kansallisessa metsäohjelmassa asetetut metsänhoitotöiden määrälliset tavoitteet. Vuosittaiset metsänhoito- ja perusparannustöiden kokonaistyömäärät ovat kuitenkin jääneet koko maan tasolla tarkasteltaessa tavoitteita pienemmiksi. Valiokunta painottaakin sitä, että puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtävien töiden rahoittamista koskevien säädösten nyt käsiteltävänä olevaa hallituksen esitystä laajempi tarkistaminen on välttämätöntä kansallisen metsäohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.