Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että esityksen tavoitteena on muun ohella toteuttaa tilatukiasetuksen ((EY) N:o 1782/2003) edellyttämä neuvontajärjestelmä toimivalla ja hallinnollisesti yksinkertaisella tavalla. Neuvontaa tulee ensisijaisesti antaa tilatukiasetuksessa tarkoitetuista täydentävistä ehdoista, joiden noudattaminen on EU-tukien saamisen ehtona. Koska täydentävien ehtojen noudattamisella on vaikutusta tukien myöntämiseen, annettavalla neuvonnalla on viljelijöille suuri merkitys.

Tilatukiasetuksen johdanto-osan kohdassa 8 Euroopan unionin neuvosto on todennut, että neuvontajärjestelmän olisi lisättävä viljelijöiden tietämystä materiaalivirroista ja maatilan toiminnoista, joita koskevat ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät vaatimukset. Samalla on myös todettu, ettei järjestelmän kuitenkaan mitenkään tule vaikuttaa viljelijöiden velvollisuuksiin ja vastuuseen noudattaa näitä vaatimuksia. Tilaneuvontajärjestelmän tarkoituksena ei siten ole lisätä viljelijöille asetettavia vaatimuksia, vaan ainoastaan auttaa viljelijöitä saamaan työssään tarvitsemaansa tietoa. Neuvontaan osallistuminen on viljelijöille täysin vapaaehtoista.

Esityksen perusteluista käy ilmi, että tilaneuvontajärjestelmän valmistelun yhteydessä on arvioitu neuvontaseteleiden käyttöön perustuvaa, neuvontaorganisaatioiden kilpailuttamiseen perustuvaa sekä nyt ehdotettavaa mallia, jossa kaikki hyväksytyt neuvontaorganisaatiot ja yksittäiset neuvojat voivat tarjota neuvontapalvelujaan. Nyt ehdotetussa mallissa viljelijälle maksetaan neuvontaa varten tukea, mikä on hallinnollisesti yksinkertaisempaa kuin neuvontasetelien käyttö. Tämän mallin katsottiin olevan muutoinkin yksinkertainen soveltaa niin viljelijöiden kuin hallinnonkin kannalta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että nykyistä neuvontajärjestelmää voidaan helposti kehittää niin, että se palvelee uuden tilaneuvontajärjestelmän tarpeita. Neuvonta antaa jo nyt muun muassa viljelysuunnitteluun, ravinnelaskentaan sekä ruokintasuosituksiin liittyviä palveluita ja ohjelmia. Viime vuosina palveluihin on lisätty tuotannon ympäristövaikutusten tarkastelua sekä eläinten hyvinvoinnin ja tuotanto-olojen mittauksia. Neuvonta perustuu pääosin tilakäynneillä annettaviin palveluihin.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on painotettu sitä, että tilaneuvonta on komission ottaman kannan mukaisesti toteutettava ensisijaisesti tilakäynnein. Hallinnon ei ole mahdollista tarjota riittävästi nyt tarkoitettua neuvontapalvelua. Viitaten lisäksi jo edellä esitettyyn valiokunta katsookin, että tilaneuvontajärjestelmän perustaminen nyt ehdotetulla tavalla siten, että tilaneuvontaa antaisivat neuvontajärjestöt ja yksittäiset neuvojat, on tarkoituksenmukaista. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että tilaneuvonta ei saa vähentää tai muuttaa viranomaisten hallintolain mukaista neuvontavelvollisuutta, eikä tilaneuvonta saa lisätä viljelijöiden vastuuta tai velvollisuutta noudattaa heitä koskevia säännöksiä. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä sitä, että neuvonta ei saa olla millään tavoin rinnastettavissa valvontaan, vaan sen avulla tulee vain lisätä neuvontaa haluavien viljelijöiden tietoisuutta täydentävistä ehdoista.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että jos viljelijä ei halua nyt ehdotettua tilaneuvontaa, hän voi edelleen, kuten nykyisinkin, saada neuvoja virkamiehiltä hallintolain (434/2003) 8 §:n mukaisesti. Tavoitteena tuleekin olla, että neuvonnan kautta viljelijä voi toiminnassaan varmistua tekevänsä asiat säännösten mukaisesti ja välttyy siten muun muassa tahattomien virheiden aiheuttamilta seuraamuksilta.

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan lain 7 §:ään lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa muun ohella ehdotetaan säädettäväksi tahoista, jotka valvovat tilatukiasetuksen liitteessä III tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten noudattamista. Näitä tahoja olisivat Elintarviketurvallisuusvirasto, työvoima- ja elinkeinokeskukset, kunnaneläinlääkärit, lääninhallitukset ja lääninhallitusten määräämät virkaeläinlääkärit. Tähän liittyen valiokunta toteaa, että se on mietinnössään hallituksen esityksestä Elintarviketurvallisuusviraston perustamisen edellyttämistä muutoksista eräisiin lakeihin (MmVM 2/2006 vp — HE 203/2005 vp) kiinnittänyt huomiota kunnaneläinlääkäreiden asemaan valvonnassa. Kunnaneläinlääkärit kokevat itsensä esteellisiksi valvoessaan omia asiakkaitaan. Kun voimassa olevan eläinlääkintähuoltolain (685/1990) 9 §:ssä säädetään kunnan eläinlääkärin virasta, valiokunta on pitänyt tarpeellisena, että kysymys kunnaneläinlääkäreiden esteellisyydestä tulee ottaa tarkasteltavaksi käynnissä olevan eläinlääkintähuollon kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Lakiin lisättäväksi ehdotetusta 7 §:n 2 momentista käy myös ilmi, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkentavia säännöksiä muun muassa valvonnasta ja valvonnassa noudatettavasta menettelystä. Lakisääteisten hoitovaatimusten noudattaminen on suorien tukien, ympäristötukien, luonnonhaittakorvauksen ja eläinten hyvinvointituen saamisen ehtona. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vuoden 2007 alusta täydentävät ehdot koskevat myös EU:n osarahoitteisia pinta-alatukia, jolloin täydentävien ehtojen valvonnan merkitys kasvaa nykyisestään. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että lakisääteisten hoitovaatimusten valvonta suoritetaan muun tilavalvonnan yhteydessä, jotta valvontakäyntien määrä tiloilla ei lisäänny.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.