Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että neuvoston maaseutuasetuksen (EY N:o 1698/2005) mukaan kunkin jäsenvaltion on tullut laatia maaseudun kehittämistä koskeva kansallinen strategia. Neuvoston maaseutuasetuksen mukaan maaseudun kehittämisohjelmissa pannaan täytäntöön kansallinen strategiasuunnitelma toimenpiteillä, jotka on ryhmitelty mainitun asetuksen IV osastossa määriteltyjen toimintalinjojen mukaan. Nämä neljä toimintalinjaa ovat maa- ja metsätalousalan kilpailukyvyn parantaminen, ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen, maaseutualueiden elämänlaatu ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistaminen, sekä Leader.

Luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetulla lailla (1440/2006), joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007, säädetään keskitetysti Euroopan yhteisön maaseutuasetuksen toimintalinjaan kaksi (ympäristön ja maaseudun tilan parantaminen) sisältyvistä asiakokonaisuuksista ja tuista. Toimintalinjaan kaksi sisältyviä tukia ovat Euroopan yhteisön maaseutuasetuksen 37 artiklassa tarkoitetut luonnonhaittakorvaukset vuoristoalueilla ja korvaukset muilla haitta-alueilla, 39 artiklassa tarkoitetut maatalouden ympäristötuet, 40 artiklassa tarkoitetut eläinten hyvinvointia edistävät tuet ja 41 artiklassa tarkoitetut ei-tuotannollisten investointien tuet.

Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentin osalta valiokunta toteaa, että ei-tuotannollisten investointien tukea perinnebiotooppien kunnostamiseen on käytännössä tähänkin saakka myönnetty vain vähintään 0,30 hehtaarin aloille. Nyt tämä käytännön periaate kirjataan myös lakiin. Tuen perusteena oleva pinta-ala voi koostua useammasta pienestä lohkosta, joiden pinta-ala yhteensä on vähintään vaaditut 0,30 hehtaaria. Investointituen kattamiin kustannuksiin voidaan sisällyttää alueella olevien rakenteiden (esim. puu- tai kiviaidat, ladot) kunnostamista, mutta se ei ole välttämätöntä, eikä näillä rakenteilla ole mitään minimikokovaatimusta.

Lain 9 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin sopimuksen purkamisen edellytyksistä. Ehdotuksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi purkaa sopimuksen, jos sopimuksen tehnyt viljelijä on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavan seikan tai antanut sellaisesta olennaisesti virheellisen tiedon taikka jos hän tai maatilan myöhempi omistaja, jolle sopimus on siirretty, olennaisesti rikkoo sopimusehtoja. Esityksen perusteluissa on kuvattu tilanteita, joissa sopimuksen purkaminen olisi perusteltua. Valiokunta pitää tärkeänä, että säännöstä sovelletaan vain niissä tilanteissa, joissa menettely on ollut kiistattomasti virheellistä ja sopimusta on tietoisesti rikottu. Viljelijän oikeusturvan kannalta valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että sopimuksen purkamista koskevaan päätökseen voi hakea muutosta lain 24 §:n säännösten mukaisesti. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalouden tukijärjestelmät ovat muodostuneet erittäin monimutkaisiksi. Siten on syntynyt suuri vaara tahattomista virheistä, joita tehdään myös maataloushallinnon toiminnassa. Valiokunta korostaa sitä, että tukijärjestelmiä ja niitä koskevia säännöksiä tulee selkeyttää ja byrokratiaa karsia.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä olevin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.