Yleisperustelut
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eläinsuojelulakia
siten, että lakiin lisättäisiin eläinten suojelusta
lopetuksen yhteydessä annetun neuvoston asetuksen (EY)
N:o 1099/2009, jäljempänä lopetusasetus,
edellyttämät säännökset.
Lopetusasetus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä,
josta poikkeuksen muodostavat 8 päivänä joulukuuta
2009 voimassa olleet sellaiset säännökset,
joiden tarkoituksena on varmistaa lopetusasetusta laajempi eläinten
suojelu lopetuksen yhteydessä. Lopetusasetusta on sovellettu
1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.
Lopetusasetuksen vaatimusten mukaisesti eläinsuojelulakiin
lisättäisiin säännökset
esimerkiksi asetuksessa tarkoitetuista toimivaltaisista viranomaisista
ja valvonnasta. Valvontaviranomaiset ja valvonnan järjestäminen
säilyisivät nykyisellään. Sääntely
saatettaisiin lisäksi perustuslain mukaiseksi siirtämällä eläinten
lopetusta ja teurastusta koskevia perussäännöksiä eläinsuojeluasetuksesta
eläinsuojelulakiin. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus
antaa eläinten lopetusta ja teurastusta koskevat tarkemmat
säännökset.
Rikoslakiin tehtäisiin tarvittavat teknisluonteiset
muutokset eläinten teurastusta ja lopetusta koskevien tekojen
rangaistavuuden säilyttämiseksi nykyisellään.
Hallinnollisia pakkokeinoja koskevaa sääntelyä muutettaisiin
siten, että valvontaviranomainen voisi antaa määräyksen
tai kiellon eläimen omistajan tai haltijan lisäksi myös
sille, joka on rikkonut eläinsuojelulakia.
Valiokunta toteaa, että neuvoston lopetusasetus edellyttää kelpoisuustodistusta
kaikilta eläinten lopetukseen ja teurastukseen osallistuvilta,
kun eläimiä teurastetaan myytäväksi.
Valiokunta pitää ongelmallisena sitä,
että neuvoston lopetusasetukseen sisältyy myös
sellaisia byrokraattisia vaatimuksia, joiden ei voida katsoa edistävän
lainkaan eläinsuojelun toteutumista. Valiokunta toteaa,
että vaatimukset lisäävät toiminnanharjoittajien
työtaakkaa ja aiheuttavat uusia kustannuksia kannattavuusvaikeuksissa olevalle
alalle.
Kelpoisuustodistus
Neuvoston lopetusasetuksen 21 artiklan mukaisesti kelpoisuustodistus
voidaan myöntää henkilölle,
jolla on riittävä koulutus tai siirtymäajan puitteissa
hankittu riittävä käytännön
kokemus ja joka kirjallisesti vakuuttaa, ettei hän ole
syyllistynyt kolmen viimeisen vuoden aikana EU:n tai kansallisen
eläinsuojelulainsäädännön
vakavaan rikkomiseen. Kelpoisuustodistus on henkilökohtainen
toisin kuin esimerkiksi eläinkuljettajalupa, joka on yritys-
tai paliskuntakohtainen. Siirtymäaikana 8.12.2015 asti
riittävän käytännön
kokemuksen omaava voi korvata koulutuksen pelkällä kokeella.
Valiokunta toteaa, että kelpoisuustodistusta ei myöskään
tarvitse uusia kuten eläinkuljettajalupaa, vaan se on pysyvästi voimassa.
Kelpoisuustodistuksen hinta määräytyy myöntävälle
viranomaiselle aiheutuvista todellisista kustannuksista valtion
maksuperustelain (150/1992) mukaisesti. Valiokunta pitää erittäin ongelmallisena
sitä, että kelpoisuustodistuksesta ylipäätään
peritään maksu. Valiokunta korostaa, että kelpoisuustodistuksen
hyväksymisprosessi tulee valmistella erittäin
yksinkertaiseksi, jotta siitä perittävät
kulut jäävät mahdollisimman alhaiselle
tasolle. Maatalous- ja erityisesti porotalous kärsii jatkuvasta
kustannusten noususta, joka heikentää kannattavuutta.
Valiokunta edellyttää, että lopetusasetuksen
mukaisia kelpoisuustodistuksia myönnettäessä toiminnanharjoittajille
aiheutuvat kustannukset minimoidaan (Valiokunnan lausumaehdotus).
Kelpoisuustodistusjärjestelmän käyttöönotosta
aiheutuu erityisiä ongelmia porotaloudelle. Valiokunta
pitää välttämättömänä,
että siirtymäkauden kirjallisen kokeen suorittamisesta
toiminnanharjoittajille aiheutuvat kustannukset kohtuullistetaan
alhaiselle tasolle mahdollistamalla kokeeseen osallistuminen laajalle
joukolle henkilöitä. Porojen osalta siirtymäkauden
kokeen suorittamisen tulisi olla mahdollista myös paliskunnissa,
jolloin kokeen suorittamisen kustannuksia voidaan edelleen pienentää.
Lisäksi valiokunta esittää jäljempänä yksityiskohtaisissa
perusteluissa eläinsuojelulakiin lisättäväksi säännöstä siten,
että kokeen suorittaminen olisi porotalouselinkeinolle
aiheutuvien kustannusten alentamiseksi mahdollista myös
poroerotusten aikana.
Saamelaisalueen koulutuskeskus tarjoaa koulutusta poronhoitajan
perustutkintoon ja porotalouden ammattitutkintoon. Valiokunta toteaa, että molempiin
tutkintoihin sisältyy osuus porojen teurastuksesta ja lopetuksesta.
Koulutuskeskus on valmis järjestämään
myös siirtymäkauden aikaisia kirjallisia kokeita.
Koulutuskeskuksella on toimipisteitä Ivalossa, Inarissa,
Enontekiöllä ja Kaamasessa. Perustutkintoihin
liittyvä koulutus on ilmaista, ammattitutkintoihin liittyvästä näyttötutkinnosta
voi oppilaitos periä maksun. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että mahdolliset näyttötutkintomaksut
ovat alhaiset.
Eläinsuojelurikkomus
Valiokunta toteaa, että eläinsuojelurikkomusta koskeva
säännös on sisältynyt eläinsuojelulakiin
(247/1996) alusta lähtien. Säännös
sai pääosin nykyistä vastaavan sisältönsä vuonna
1997 voimaan tulleen rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Tässä yhteydessä eläinsuojelurikkomusta
koskevat säännökset porrastettiin suhteessa
rikoslain säännöksiin siten, että rikoslain säännöksen
soveltuminen edellyttää eläimen julmaa
kohtelua tai eläimelle aiheutettua tarpeetonta kärsimystä,
kipua tai tuskaa, kun taas rikkomussäännöksen
soveltaminen ei tätä edellytä. Rikkomussäännös
on toissijainen suhteessa rikoslain säännöksiin.
EU:n lainsäädäntö edellyttää hallinnollisten rikkomusten
kriminalisointia. Lopetusasetuksen 23 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltioita
säätämään asetuksen
säännösten rikkomista koskevista seuraamuksista,
joiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Eläinsuojelulakiin
esitetään tehtäväksi lopetusasetuksesta
johtuvat tarvittavat muutokset.
Lakiehdotuksen mukaan pykälän kriminalisointisäännökseen
lähinnä lisättäisiin kohtia, jotka
koskevat eräiden lopetusasetuksessa säädettyjen
velvollisuuksien laiminlyöntiä. Uudet kohdat olisivat
riittävän tarkkarajaisia, sillä ne viittaisivat
suoraan niihin lopetusasetuksen artikloihin, joihin rangaistavan
teon kuvaus sisältyy. Valiokunta toteaa, että esitetyt
hallinnolliset velvoitteet tähtäävät
eläinsuojeluongelmien ennaltaehkäisyyn ja mahdollistavat
eläinsuojeluvalvonnan. Koska rikoslain nojalla tuomitaan vain
varsinainen eläinrääkkäys eli
teot, joilla tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
aiheutetaan kipua, tuskaa tai kärsimystä eläimille,
rikkomuspykälän säilyttäminen
laissa on välttämätöntä,
jotta ennalta ehkäisevien velvoitteiden rikkominen voisi
ylipäätään tulla rangaistavaksi.
Valtioneuvoston asetuksessa kansanterveyttä sekä eläinten
ja kasvien terveyttä, taudeista ilmoittamista, eläinten
hyvinvointia sekä eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien
täydentävien ehtojen valvonnasta (118/2010)
ja erityisesti sen 25 §:ssä (Laiminlyönnistä aiheutuvat
seuraamukset) on todettu, että jos asetuksessa tarkoitettuja
ehtoja ja vaatimuksia ei noudateta, esimerkiksi eläinten
hyvinvointitukea vähennetään siten kuin
siitä säädetään EU:n
tilatukiasetuksen 24 artiklassa ja EU:n soveltamisasetuksen 70 ja
71 artiklassa. Seuraamus ehtojen tai vaatimusten laiminlyönnistä on
soveltamisasetuksen 70 artiklan 8 kohdan ja 71 artiklan 1 kohdan
mukaisesti pääsääntöisesti
kolme prosenttia eläinten hyvinvointituen kokonaismäärästä.
Valtioneuvoston asetuksen 25 §:ssä viitataan laiminlyönneistä aiheutuvien
seuraamusten osalta sekä EU:n tilatukiasetukseen että EU:n
soveltamisasetukseen, jotka ovat EU:n jäsenvaltioissa suoraan
sovellettavaa oikeutta. Seuraamukset koskevat kaikkia niitä täydentäviä ehtoja,
joiden valvonnasta asetuksessa säädetään,
eikä valtioneuvoston asetuksessa ole mitään
viittausta eläinsuojelulain 54 §:ssä tarkoitettuun
eläinsuojelurikkomukseen. Kyseessä ovat siis tilanteet, joissa
tuenhakija ei täytä tuen saannille asetettuja
edellytyksiä, minkä johdosta tukea on EU-säännösten
mukaan alennettava. Valiokunta pitää edellä mainittuja
täydentäviä ehtoja koskevia EU:n nykysäännöksiä osin
kohtuuttomina toiminnanharjoittajan kannalta.
Valiokunta toteaa, että maa- ja metsätalousministeriö asetti
syyskuussa 2012 työryhmän ja ohjausryhmän
valmistelemaan eläinsuojelulain kokonaisuudistusta. Uudistuksen
yhteydessä on tarkoitus tarkastella eläinsuojelusäännöksiin liittyvää seuraamusjärjestelmää
kokonaisuutena ja
arvioida sitä, millainen järjestelmä olisi
jatkoa ajatellen tarkoituksenmukaisin. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että kokonaisuudistuksen yhteydessä eläinsuojelulain
seuraamusjärjestelmää selkeytetään
huomattavasti ja toiminnanharjoittajien oikeusasemaa parannetaan.
Nykyiset rikkomuksia koskevat säännökset
ovat muodostuneet muutosten myötä liian monimutkaisiksi
ja osin kohtuuttomiksi. Samassa yhteydessä tulee kriittisesti
tarkastella eläinsuojelulain valtuussäännösten
asianmukaisuutta.
Sanktioiden haitallinen kumuloituminen
Valiokunta toteaa, että seuraamusten haitallinen kasautuminen
(sanktiokumulaatio) on otettava huomioon rangaistuksen mittaamisvaiheessa
ottamalla rikoslain 6 luvun periaatteiden mukaan kohtuullistamisperusteena
huomioon tekijälle teosta aiheutuneet muut seuraamukset.
Sanktiokumulaatio sisältyy yleisiin rikoksen syyttämättä ja
tuomitsematta jättämistä koskeviin säännöksiin.
Syyttäjä voi jättää syytteen
nostamatta, jos rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana
ottaen huomioon rikoksesta tekijälle aiheutuvat muut seuraukset
eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu
vaadi syytettä.
Rikoksesta voidaan jättää rangaistus
tuomitsematta, jos tekijälle aiheutuu rikoksesta johtunut
tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus ja rangaistus
voisi johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Valiokunta korostaa,
että mainitut säännökset tulevat
sovellettaviksi, jos eläinsuojelurikokseen tai -rikkomukseen
syyllistyneelle määrättävän
maataloustukien takaisinperinnän katsottaisiin täyttävän
säännösten edellytykset.
Uskonnollisista syistä noudatettava teurastustapa
Lakiehdotuksen 33 b § vastaa nykyisin voimassa olevaa
säännöstä, jonka mukaan 33 §:stä poiketen
verenlasku voidaan aloittaa samanaikaisesti kuin eläin
tainnutetaan. Pykälässä tarkoitettu teurastus
on sallittua vain silloin, jos se tehdään teurastamossa
tarkastuseläinlääkärin läsnä ollessa.
Valiokunta toteaa tässäkin yhteydessä, että eläinsuojelulain
kokonaisuudistuksen valmistelu on käynnissä maa-
ja metsätalousministeriön johdolla. Valiokunta
katsoo, että uskonnollisista syistä noudatettavaan
teurastustapaan liittyviä säännöksiä tulee
tarkastella laajemmin kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Eläinten lopetukseen liittyvästä toiminnasta ilmoittaminen
Valiokunta toteaa, että 33 c §:n 1 momentissa tarkoitettu
ilmoitusvelvollisuus koskee eläinten lopetusta siinä tapauksessa,
kun eläimiä lopetetaan suuria määriä kerralla
säännöllisesti. Valiokunta esittää jäljempänä yksityiskohtaisissa
perusteluissa, että pykälän 1 momenttiin
lisättäisiin nimenomainen täsmennys,
jonka mukaan ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen
eläinten lopetusta.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
muutosehdotuksin.