MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 5/2014 vp

MmVM 5/2014 vp - VNS 1/2014 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 19 päivänä helmikuuta 2014 lähettänyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 (VNS 1/2014 vp).

Lausunnot

Eduskunnan päätöksen mukaisesti ympäristövaliokunta ja talousvaliokunta ovat antaneet asiasta lausuntonsa (YmVL 6/2014 vp ja TaVL 11/2014 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

osastopäällikkö Juha Ojala ja metsäneuvos Marja Kokkonen, maa- ja metsätalousministeriö

strateginen johtaja Sixten Sunabacka, työ- ja elinkeinoministeriö

neuvotteleva virkamies Maarit Loiskekoski, ympäristöministeriö

johtaja Ari Eini, Suomen metsäkeskus

kehitys- ja ympäristöpäällikkö Antti Otsamo, Metsähallitus

vanhempi tutkija Riitta Hänninen, Metsäntutkimuslaitos

metsänhoito ja bioenergia -yksikön johtaja, MH Olli Äijälä, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

tutkimusjohtaja Paula Horne, Pellervon taloustutkimus PTT

senior advisor Markku Karlsson, VTT Valtion teknillinen tutkimuslaitos

metsäasiantuntija Lea Jylhä ja metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

metsätieteiden osaston varajohtaja, professori Jouni Pykäläinen, Itä-Suomen yliopisto

varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola, Koneyrittäjien liitto ry

metsäasioiden päällikkö Jouni Väkevä, Metsäteollisuus ry

toimialapäällikkö (puuenergia) Tage Fredriksson, Bioenergia ry

toimitusjohtaja Kai Merivuori, Suomen Sahat ry

suojeluasiantuntija Paloma Hannonen, Suomen luonnonsuojeluliitto ry

pääsihteeri Liisa Rohweder, WWF Suomi

puheenjohtaja Håkan Nystrand, METO — Metsäalan asiantuntijat ry

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • saamelaiskäräjät
  • Paliskuntain yhdistys
  • Keitele Group
  • Metsänomistajien liitto Pohjois-Suomi
  • Puu- ja erityisalojen liitto ry.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että selonteon tavoitteena on luoda metsäpolitiikkaamme pitkän aikavälin linjaukset. Selonteko sisältää metsäalan vision eli tahtotilan, strategiset päämäärät sekä niitä toteuttavat keskeisimmät toimenpidekokonaisuudet. Tarkoituksena on, että pitkän tähtäimen linjaukset yhdessä eduskunnan niistä laatiman mietinnön kanssa ohjaavat Kansallinen metsästrategia 2025:n — tulevan kansallisen metsäohjelmamme (KMO) — laatimista vuoden 2014 aikana. Selonteossa metsäala ymmärretään laajasti kattaen metsätalouden ja perinteisen metsäteollisuuden lisäksi kaiken metsiin liittyvän toiminnan. Siten myös termiä metsäpolitiikka on käytetty sen laajassa merkityksessä. Valiokunta korostaa metsäpolitiikan luontevaa yhteyttä kansalliseen biotalousstrategiaan ja sen toimeenpanoon.

Metsäpoliittisessa selonteossa on esitetty kolme visioon pohjautuvaa päämäärää:

1) Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuville liiketotoiminnoille;

2) Metsäala ja sen rakenteet uudistuvat ja monipuolistuvat;

3) Metsät ovat aktiivisessa, kestävässä ja monipuolisessa käytössä.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että maamme metsävarojen aktiivista hoitoa ja käyttöä sekä alan kilpailukykyistä liiketoimintaympäristöä edistetään, jotta tulevaisuuden metsään perustuville elinkeinoille voidaan tarjota monipuoliset mahdollisuudet. Metsien kestävä hoito ja käyttö on kasvavan hyvinvoinnin lähde. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että selonteon aikajänne ulottuu vuoteen 2050, joten selonteon tarkoituksena on linjata metsäalan kehittämistä pitkällä aikavälillä. Siten myös toimenpidekokonaisuudet ovat luonteeltaan yleisessä muodossa, jolloin niiden tavoitteet eivät vanhene hetkessä.

Valiokunta pitää myönteisenä, että selonteossa on pyritty priorisoimaan metsäalan kehittämisen kannalta keskeisimpiä asiakokonaisuuksia huomioiden metsien monipuoliset hyvinvointivaikutukset, metsiin perustuvien elinkeinojen monipuolisuus sekä metsäalan tarve uudistua. Selonteossa arvioidaan myös hallitusohjelman mukaisesti nykyisen metsäpolitiikan vaikuttavuutta sekä metsäalan toimintaympäristön muutosta. Selontekoa ja sen toimenpidekokonaisuuksia on edellä todetun mukaisesti tarkoitus konkretisoida maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmisteltavassa Kansallisessa metsästrategiassa, jossa nykyistä Kansallista metsäohjelmaa on tarkoitus muuttaa strategisempaan muotoon.

Valiokunta toteaa, että Suomen maapinta-alasta metsiä on noin 75 prosenttia eli noin 23 miljoonaa hehtaaria, mikä on korkein osuus Euroopassa. Yksityiset metsänomistajat omistavat metsistämme valtaosan eli yli 60 prosenttia ja valtio noin 26 prosenttia. Maamme kansantaloudelle metsäteollisuuden tuotannon arvo oli vuonna 2013 noin 19 miljardia euroa. Se työllistää suoraan yhteensä 42 000 ihmistä ja epäsuorasti vielä enemmän. Näiden työpaikkojen merkitys aluetaloudessa on suuri. Tavaravientimme arvosta noin 20 prosenttia on metsäteollisuuden tuotteita. Puupolttoaineita käytettiin vuonna 2012 yhteensä 92 TWh, mikä oli 24 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta. Metsäteollisuus tuottaa Suomen uusiutuvasta energiasta kaksi kolmasosaa. Metsät ovat myös merkittävä henkisen hyvinvoinnin lähde. Metsissämme retkeillään, metsästetään ja marjastetaan ympäri vuoden, ja metsäluonto on myös luontomatkailun perusta. Suomen matkailusta valtaosa on luontomatkailua.

Selonteosta käy ilmi, että tällä hetkellä metsiemme puuvaranto on noin 2,3 miljardia kuutiometriä. Vuotuinen metsiemme runkopuun kasvu on noin 104 miljoonaa kuutiometriä, ja vuotuiset markkinahakkuut vaihtelevat 50—55 miljoonan kuutiometrin tasolla. Tämän lisäksi metsästä korjataan energiapuuta, jonka käyttö lämpö- ja voimalaitoksissa oli vuonna 2012 noin 8 miljoonaa kuutiometriä. Metsävaramme siis kasvavat koko ajan voimakkaasti ja metsävarojemme hyödyntämisastetta on mahdollista kasvattaa kestävästi. Valiokunta korostaa sitä, että ainespuun hakkuita voitaisiin kasvattaa 15—20 miljoonaa kuutiometriä vuositasolla ja jopa kolminkertaistaa metsähakkeen käyttö energiaksi.

Sen lisäksi, että suomalaiset metsät kasvavat nykyisin puuta enemmän kuin koskaan aikaisemmin itsenäisen Suomen aikana, ilmastonmuutoksen seurauksena suomalaisten metsien kasvu kiihtynee entisestään erityisesti pohjoisessa ja suometsissä. Tältä osin Suomi on esimerkki alueesta, joka voi hyötyä ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen voi kuitenkin tuoda mukanaan muutostarpeita myös metsien hoitoon. Ilmastonmuutos lisännee metsien tuhohyönteisten aiheuttamia haittoja ja muita metsätuhoja ja vaikuttaa metsien puulajisuhteisiin sekä eri metsälajien levinneisyyteen. Valiokunta korostaa sitä, että ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin on varauduttava.

Valiokunta toteaa, että metsävarojen hyödyntäminen perustuu kestäviin hakkuisiin, kustannustehokkaaseen metsänhoitoon, kannattavaan metsätalouteen sekä metsien käytön yleiseen hyväksyttävyyteen. On välttämätöntä, että metsiemme kasvukyvystä huolehditaan metsiemme tuottaman aineellisen lisäarvon varmistamiseksi jatkossakin.

Puun hyödyntämisen osalta valiokunta korostaa selonteon mukaisesti, että perinteiset metsäteollisuuden tuotteet ovat edelleen hyvin tärkeitä, mutta niiden rinnalle on noussut uusia puuhun perustuvia tuotteita, kuten biopolttoaineita, muita biokemikaaleja ja -materiaaleja sekä bioenergian kasvava tuotanto. Osana biotaloutta metsäalalla onkin mahdollisuuksia tuottaa nykyistä monipuolisempia tuotteita ja palveluja. Nähtävissä on jo metsäalan ja muiden toimialojen, kuten kemian- ja energiasektorin, rajapintojen häviäminen. Metsät ovat uusiutuva luonnonvara, ja puupohjaisilla tuotteilla voidaan korvata uusiutumattomia polttoaineita ja materiaaleja. Metsien hyödyntäminen on myös hyvin resurssitehokasta: lähes kaikki puun osat voidaan hyödyntää, puusta tehtyjä tuotteita voidaan kierrättää ja lopuksi käyttää energian tuotantoon.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen metsä- ja kitumaan pinta-alasta 13 prosenttia on suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia. Suojelualueiden lisäksi lukuun sisältyvät muun muassa metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Tiukasti suojeltuja metsiä on yhdeksän prosenttia, mikä on kansainvälisesti suuri osuus. Maassamme metsien monimuotoisuuden parantamiseen onkin panostettu paljon. Metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistettu viimeisten 35 vuoden aikana, vaikkakin suojelualueet jakautuvat epätasaisesti maan eri osiin; Etelä-Suomessa tiukasti suojeltujen metsien osuus on 2,3 prosenttia metsä- ja kitumaan pinta-alasta, kun Pohjois-Suomessa se on 15,8 prosenttia.

Selonteossa on todettu, että nykyisen KMO:n metsäluonnon monimuotoisuuden, ympäristöhyötyjen ja hyvinvointivaikutusten vahvistamiseen liittyvistä toimenpiteistä ainoastaan METSO-ohjelman hehtaaritavoitteiden saavuttaminen näyttää epätodennäköiseltä. Ympäristövaliokunnan lausunnossa on viitattu valtioneuvoston periaatepäätökseen Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012—2020, jossa todetaan lajien uhanalaisuuden neljännen arvioinnin viittaavan siihen, että suojelutoimilla on merkitystä ja että metsien suojelun ja kestävän hoidon ja käytön mukaiset toimet vaikuttavat jo myönteisesti. Ympäristövaliokunnan lausunnossa on todettu, että ilman jo aloitettujen toimien tehokasta jatkamista ja tarpeellisia lisätoimia uhanalaisten ja hävinneiden metsälajien määrä kuitenkin kasvanee edelleen lähitulevaisuudessa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että monipuolisella metsien hoidolla ja käytöllä tähdätään myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja metsien hiilitaseen hallintaan. Metsien kestävä hoito ja käyttö yhdessä puutuotteiden lisääntyvän käytön ja puun energiakäytön kanssa tarjoavatkin erinomaisen keinon ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Ekologinen kestävyys tukee hiilensidonnan ja ilmastonmuutoksen sopeutumisen ohella myös puuntuotantoa.

Biotalous

Valiokunta toteaa, että lisääntyvä väestömäärä sekä elintason nousu lisäävät merkittävästi energian, ruoan, veden ja yleisesti raaka-aineiden, kuten puun, kysyntää. Myös metsätuotteiden kulutus kasvaa näin ollen koko maailman tasolla. Niukkuuden lisääntyessä maapallolla erityisesti uusiutuvat luonnonvarat ja niiden kestävä hyödyntäminen on jatkossa merkittävä tekijä maamme kilpailukyvyn kannalta. Uusiutuvat luonnonvarat on vahvuus, jota on kyettävä hyödyntämään nykyistä paremmin myös uuden kestävän kasvun lähteinä.

Edellä todettu ilmastonmuutos, ilmaston lämpeneminen, aiheuttanee osalla maapalloa luonnon köyhtymistä ja johtaa sosiaalisiin ongelmiin, kun ruuan ja puhtaan veden hankinta vaikeutuu alueellisesti. Ilmastonmuutos on jo vaikuttanut ekosysteemeihin, ja sen vaikutukset tulevat ennusteiden mukaan todennäköisesti olemaan entistä voimakkaampia tulevaisuudessa. Sen vaikutusten arvioidaan olevan erilaisia eteläisissä ja pohjoisissa osissa maapalloa ja toisaalta Etelä- ja Pohjois-Euroopassa. Eteläinen pallonpuolisko kärsinee kuivuudesta ja kuumuudesta, joka voi johtaa muun muassa heikentyneeseen talouskehitykseen ja ilmastopakolaisuuteen. Pohjoisten alueiden taloudellinen ja strateginen arvo maapallolla saattaa kasvaa, jos Jäämeren alueen luonnonvaroja voidaan hyödyntää entistä paremmin.

Biotalouteen pohjautuvilla ratkaisuilla on keskeinen merkitys myös ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa. Biotalouden avulla pyritään löytämään uusia ratkaisumalleja, jotka vähentävät riippuvuutta fossiilisesta energiasta, ehkäisevät ekosysteemien köyhtymistä sekä edistävät talouskehitystä ja luovat uusia työpaikkoja. Biotalouteen siirtyminen on maailmassa jollakin aikataululla väistämätöntä. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että biotalous edistää Suomen huoltovarmuutta.

Tulevaisuuden biotaloudessa puusta tehdään edelleen paperia, kartonkia ja sahatavaraa, mutta yhä enemmän bioenergiaa, sellua, biopolttoaineita ja -kemikaaleja sekä uudenlaisia jalostetumpia tuotteita. Uudet mahdollisuudet ovat tuoteryhmissä ja palveluissa, jotka ovat luonteeltaan lähempänä monia muita toimialoja ja toimijoita, kuten kemianteollisuutta tai suunnittelu- ja rakennusyrityksiä. Lisäksi metsäalan monipuolistuminen vähentää alan riippuvuutta yhden toimialan suhdannetilanteesta ja hajauttaa myös mahdolliset pitemmän ajan rakenteelliset riskit. Toisaalta valiokunta toteaa, että nykyisten tuotteiden tuloksella rahoitetaan ainakin osittain tulevat innovaatiot, joten myös nykyisten tuotteiden kannattavuudesta on tärkeä huolehtia.

Selonteon mukaisesti valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kansainväliset ja EU-sopimukset velvoittavat uusiutuvan energian käytön lisäämiseen, mistä syystä puun käyttöä on tarpeen lisätä tavoitteellisesti energiapolitiikalla. Luomalla edellytykset investoinneille puun jalostukseen lisätään myös puun käyttöä uusiutuvan energian tuotantoon. Suomessa on hyvät mahdollisuudet uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaan resurssitehokkaaseen hajautettuun energiantuotantoon. On arvioitu, että vuonna 2050 energiantuotannon tulisi olla käytännössä päästötön eli hiilineutraali, jotta ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistutaan. Kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää lisäämällä energiatehokkuutta ja korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvalla energialla. Puutuotteiden hiilijalanjälki on alhainen, ja ne toimivat pitkäaikaisena hiilen varastona. On myös arvioitu, että vuonna 2050 Suomen primäärienergian käytöstä noin 50 prosenttia voisi olla uusiutuvaa, jolloin biomassan käyttö energiaksi lisääntyisi kaikkialla Suomessa. Toisaalta mainitun tason saavuttamista pidetään myös erittäin haastavana.

Vihreään kasvuun liittyy suuria työllisyysodotuksia. Tulevaisuudessa Suomeen syntynee uusia työpaikkoja uusien biomassapohjaisten tuotteiden valmistuksen ja kehittämisen pohjalta, esimerkkinä bioenergia ja liikenteen biopolttoaineet, puubiomassaan perustuvat kemikaalit ja uudet materiaalit. Vihreän teknologian työpaikkojen katsotaan perustuvan ensi sijassa vientimarkkinoiden varaan.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta toteaa, että runsaat metsävaramme, korkeatasoinen osaamisemme ja nykyinen teollinen perustamme mahdollistavat Suomen kehittymisen edelleen kestävän luonnonvarojen käytön ja biotalouden kärkimaana. Voimme kasvattaa hyvinvointiamme kestävällä tavalla lisäämällä metsävarojemme käyttöä ja hyödyntämällä metsiämme entistä monipuolisemmin. Suomen metsävarat ja metsiin perustuva elinkeinotoiminta ovatkin uuden biotalouden perusta. Puunkäytön lisääntyminen tulee olla tavoiteltavaa. Suomen tulee olla kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuville liiketoiminnoille.

Metsäpoliittinen päätöksenteko

Pitkän tähtäimen linjaukset sisältävällä metsäpoliittisella selonteolla ohjataan tulevia lyhyemmän tähtäimen metsästrategioita, jotka toimivat kansallisina metsäohjelminamme. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että myös muissa strategioissa ja ohjelmissa linjataan metsiä koskevia asioita. Suomessa kansalliset biotalous-, biodiversiteetti- sekä energia- ja ilmastostrategiat ovat nykyisen Kansallinen metsäohjelma 2015:n — tulevan metsästrategian — ohella keskeisiä Suomen metsäalaan vaikuttavia strategioita. Valiokunta pitää välttämättömänä, että strategioiden metsiä koskeville linjauksille asetetaan yhtenäiset tavoitteet metsävarojemme hyödyntämiseksi ja käyttämiseksi kestävästi kansantaloutemme hyväksi. Lisäksi toimintaympäristön kehittymistä tulee ennakoida ja seurata, jotta eri toimia voidaan painottaa joustavasti tilanteen mukaan.

Valiokunta toteaa tässäkin yhteydessä, että metsäpolitiikasta tulee päättää kansallisesti. Kansallisen politiikan ohella jatkossa metsien hoitoon ja käyttöön ja käytön hyväksyttävyyteen vaikuttaa kuitenkin yhä enemmän EU:n politiikka ja kansainvälinen politiikka, mikä on myös todettu selonteossa. Vaikka EU:lla ei ole yhteistä säädösperustaista metsäpolitiikkaa, EU:n ja kansainvälinen ympäristölainsäädäntö ja sen lisääntyvä määrä on keskeinen metsäalaan vaikuttava tekijä. Lisäksi metsäalaan vaikuttavat voimakkaasti EU:n maatalous-, maaseudun kehittämis-, energia- ja ilmastopolitiikka sekä kauppa-, talous- ja raha-, työllisyys-, teollisuus-, alue- ja kilpailupolitiikat. Ylikansallisissa yhteyksissä Suomen tulee ajaa uusiutuvien raaka-aineiden kestävän käytön ja metsien hyödyntämisen edistämisen saamista EU:n ja kansainvälisen politiikan päämääriksi.

Talousvaliokunnan lausunnossa on todettu, että puun energiakäytön suurimmaksi esteeksi saattavat muodostua erilaiset säädöshankkeet, joita valmistellaan sekä EU:ssa että kansainvälisellä tasolla. Vireillä on useita hankkeita (ILUC, LULUCF, kiinteän bioenergian kestävyyskriteerit ja mahdolliset muutokset nollapäästöolettamaan), jotka voivat merkittävästi rajoittaa metsien käyttömahdollisuuksia laajemminkin. Vaikka metsäpolitiikka on kansallisessa päätösvallassa, vaikuttavat nämä kansainväliset ja EU:n sisäiset toimet enenevässä määrin kansalliseen metsätalouteen.

Viitaten edellä esitettyyn valiokunta pitää välttämättömänä Suomen metsäalan kannalta, että tulevaisuudessa panostetaan vielä nykyistäkin voimakkaammin ja päämäärätietoisemmin aloitteellisuuteen, koordinaatioon, johdonmukaisuuteen ja laaja-alaiseen vaikuttamiseen EU:n ja kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan metsiä koskevien asioiden valmistelussa metsien monipuolisen käytön turvaamiseksi. Proaktiivinen vaikuttaminen puun ja metsien kilpailukyvyn sekä kestävän käytön varmistamiseksi on välttämätöntä jo EU-säännösten ja kansainvälisten prosessien valmisteluvaiheen alussa. EU:n metsäasioissa tulee edistää ennakoivasti biotaloutta sekä metsäalan yritystoimintaa metsiin liittyvien aloitteiden valmistelussa ja päätöksenteossa.

Valiokunta toteaa, että esimerkiksi EU:n ilmastopolitiikan tavoitteiden toteuttamisella on useimmiten alueen suhteellista kilpailukykyä heikentävä vaikutus, mikäli merkittäviä maita jättäytyy YK:n ilmastosopimuksen ulkopuolelle. Tuotannon siirtyminen lievemmän ympäristösäätelyn maihin ei paranna ympäristön tilaa globaalisti. Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että puun asemaa hiilineutraalina raaka-aineena biopolttoaineiden ja nesteiden tuotannossa ja samalla myös muiden lopputuotteiden tuotannossa on viime aikoina kyseenalaistettu. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että puun ominaisuudet hiilineutraalina raaka-aineena ovat hiilitaseessa samat riippumatta puun loppukäytöstä tai riippumatta siitä, minkä tuotteiden kautta puu on päätynyt energiakäyttöön. Tähän hiilineutraalisuuskysymykseen tulee kiinnittää huomiota lähiajan toimenpide-ehdotuksissa, jotka koskevat esimerkiksi EU:n lainsäädäntötyötä, siihen tarvittavaa valmistelua ja muuta kansainvälistä vaikuttamista.

Valiokunta toteaa, että kansallisesti on välttämätöntä luoda edellytykset kannattavalle metsätalouden harjoittamiselle ja metsänhoidon investoinneille. Politiikkaratkaisujen tulee tukea metsäalan yritysten kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia sekä tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista. Kilpailukyvyn varmistaminen tulee ymmärtää laajana eri politiikkasektorit läpäisevänä toimintana. Siten metsien monipuoliseen käyttöön perustuvaa yrittäjyyttä tulee tukea ja poistaa sen säädöspohjaisia esteitä. Myös verotusta on kehitettävä yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamisen edistämiseksi. Lisäksi metsätalouden tukijärjestelmää on kehitettävä siten, että rahoitus on metsäpolitiikan tavoitteiden kannalta vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Erittäin tärkeää on myös, että hallinnollisia rakenteita uudistetaan ja kevennetään tavoitteena uudistumiskykyinen, joustava, vaikuttava ja asiakaslähtöinen hallinto.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että edellä selostettu metsiin ja metsäalaan liittyvän politiikan monipuolistuminen vaikeuttaa sen ennustettavuutta. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että toimijoiden näkökulmasta politiikan ennustettavuus on välttämätöntä muun muassa innovaatioiden ja kalliiden pitkävaikutteisten tuotannollisten investointien edistämisessä.

Toimenpiteet metsäalan uudistamiseksi ja kehittämiseksi

Sen lisäksi, että metsäalan politiikan tulee olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa, sen tulee kannustaa metsiin perustuvien hyötyjen realisointiin eri tuotteissa ja monipuolisissa palveluissa. Metsäalan osaaminen, vahva metsäklusteri, puun ja kilpailukykyisen energian saatavuus, toimiva infrastruktuuri, osaavan työvoiman saatavuus ja korkea teknologia ovat alan keskeisiä kilpailukykytekijöitä. Kilpailukykyä tuo myös kestävä ja resurssitehokas toiminta. Näitä kilpailukykytekijöitä tulee edistää myös jatkossa. Samalla tulee huolehtia siitä, että metsäala ja sen rakenteet uudistuvat ja monipuolistuvat. Metsäalan kilpailukykyä edistämällä luodaan edellytyksiä uusille investoinneille ja kotimaisen puun käytön lisäämiselle. Toisaalta aktiivisen metsätalouden harjoittamisen ja raaka-ainepohjan ylläpidon edellytyksenä on, että raaka-aineelle on kysyntää.

Yritystukijärjestelmällä tulee aktivoida metsäalan yritysten kasvuhankkeita. Investointeja tarvitaan sekä nykyisen tuotannon kehittämiseen että kokonaan uusiin biotalouden tuotteisiin ja palveluihin. Valiokunta korostaa sitä, että puuta jalostavan yrityksen investointipäätöksiin vaikuttavat ratkaisevasti luottamus puuraaka-aineen saatavuuteen ja yleinen näkymä kustannuskilpailukyvyn ja toimintaympäristön kehittymisestä.

Taloudellinen kasvu ja alan kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttävät uusia investointeja ja liiketoimintamalleja sekä asiakaslähtöisiä uusia tuotteita ja palveluita osana metsä-, energia- ja kemianteollisuuden kehittämistä. Luonnontuotteiden ja riistan sekä porotalouden nyt vajaakäytöllä olevia mahdollisuuksia tulee myös hyödyntää entistä enemmän. Lisäksi on huomioitava, että liiketoimintamahdollisuudet ovat erilaisia eri alueilla, joten alueellisten vahvuuksien huomioon ottaminen on tarpeen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että metsäalan uudistamisen ja monipuolistamisen tueksi on tärkeää vahvistaa selonteon tavoitteita tukevaa monitieteistä tutkimusta. Biotalouden potentiaalin hyödyntämiseksi tarvitaan vielä runsaasti tutkimusta ja tuotekehitystä. Tulee varmistaa, että biotalouden osaamistarpeet ovat selvillä ja ne otetaan huomioon metsä- ja lähialojen tutkimuksen ja koulutuksen sisältöä ja rakenteita, osaamista ja vuorovaikutusta kehitettäessä. Myös tulosten viestinnässä tulee huolehtia siitä, että uutta tietoa hyödynnetään tehokkaasti.

Valiokunta toteaa, että yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tiiviillä yhteistyöllä tulee luoda uusia kilpailukykyisiä palveluja ja tuoteratkaisuja tavoitteena erityisesti vientimarkkinat. T&K (tutkimus ja kehitys) -rahoitusta tulee suunnata kokonaisvaltaisesti metsäbiotalouden liiketoiminnan ja tuotteiden ja palvelujen kaupallistamiseen sekä kokeiluhankkeisiin. Liiketoimintaosaamisen lisäksi tulee lisätä panostuksia koetoiminnan kehittämiseen. Suomeen tulee luoda Euroopankin tasolla riittävän kokoluokan pilotointi- ja demonstrointikeskittymiä.

Kehittämällä tutkimustoiminnan yhteistyötä eri toimialojen yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa parannetaan tutkimuksen kykyä edistää alan uudistumiskykyä. Yhteistyön on oltava nykyistä tiiviimpää ja lisäksi yhdistyä aktiiviseen kansalais- ja sidosryhmäkeskusteluun. Yritysten tulee osallistua aktiivisesti tutkimusohjelmien suunnitteluun, toteutukseen ja resursointiin, jotta tutkimus vastaa paremmin kaikkien toimijoiden tarpeisiin. Toimialarajapintoja sekä eri osaamisia yhdistävä kehitystyö on olennaista alan uudistumiselle. Tähän kuuluu myös tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien monipuolinen hyödyntäminen.

On arvioitu, että metsätalouden ammatillista peruskoulutusta tulee lisätä lähes viidenneksellä, vaikka metsäalan kokonaistyöpaikkamäärä olisi laskeva. Koulutustarve on seurausta alan suuresta poistumasta ja metsäpalveluiden kysynnän kasvusta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että erityisesti on varmistettava osaavien metsäkoneenkuljettajien ja puutavara-auton kuljettajien saatavuus tulevaisuudessa. Myös metsäalan ammattikorkeakoulutarpeen on arvioitu lisääntyvän. Tutkintojen sisältöjä tulee kehittää siten, että koulutus antaa lähtökohdat metsäalan tuotteiden ja palvelujen kehittämiselle uusien suuntausten mukaisesti. Samalla metsäalan koulutusta tulee markkinoida siten, että se houkuttelee nuoria alalle. Tämä varmistaa sen, että alalle saadaan soveltuvimmat nuoret.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että alan vahvin kilpailuvaltti, ihminen, voi hyvin, uudistuu ja on osaava kehityksen vaatimalla tavalla. Tämä voidaan varmistaa muun muassa huolehtimalla henkilöstön työhyvinvoinnista, osaamisen ajantasaisuudesta ja täyttämällä organisaatioiden ja toimijoiden yhteiskuntavelvoitteet. Metsiin perustuvan kasvun onkin oltava paitsi ekologisesti myös sosiaalisesti kestävää. Toiminnan hyväksyttävyys luo pohjan tuotteiden ja palveluiden kysynnälle. Metsäalan tulee kehittää toimintamallejaan siten, että toimintaketjujen kaikissa vaiheissa toimijat kantavat vastuun yhteiskuntavelvoitteistaan eivätkä tavoittele kilpailuetua lainvastaisin menettelyin. Tämä tulee turvata lainsäädännössä ja valvonnassa.

Metsäalan kilpailukykyä tulee parantaa myös puun ja metsien käyttöä edistävillä logistiikkaratkaisuilla. Hyvä tieverkosto on puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys. Kaikkien kuljetusväylien ja terminaalien palvelukykyä on parannettava puuraaka-aineen käytön ja muiden metsiin perustuvien elinkeinojen toiminnan tehostamiseksi. Myös tietoliikenneväylien tehokkuutta ja toimivuutta tulee kehittää. Tehokkaat ja toimivat tietoliikenneyhteydet ovat toiminnan perusedellytys, ja ne edistävät myös palveluiden kehittymistä. Suomen kaukaisuus markkinoista ja laaja pinta-ala suhteessa tuotantolaitosten määrään lisäävät kustannuksia moniin kilpaileviin maihin verrattuna. Hyvä infrastruktuuri tarvitaan sekä alkutuotannon että teollisuuden lopputuotteiden kuljetukseen.

Valiokunta katsoo, että maankäytön suunnittelua ja kaavoitusta on tarpeen kehittää niin, että se tukee metsien monipuolista käyttöä liiketoimintaan. Maankäytön suunnitteluun liittyvät viivästyneet lupaprosessit hidastavat investointeja ja lykkäävät siten uuden tuotannon syntymistä. Se myös luo epävarmuutta ja vähentää Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Kaavoitusta tulee kehittää kokonaishyöty lähtökohtana ja tarkastellen myös uusiutuvan energian lisäkäytön mahdollisuuksia. Kaavoituksen ei tule rajoittaa metsätalouden harjoittamista alueilla, joilla ei ole erityisiä tarpeita sovittaa yhteen metsien hoitoa ja käyttöä metsätalouden ja muiden elinkeinojen tai erityisten yhteiskunnallisten tarpeiden kanssa. Saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella metsätalouden suunnittelussa ja tavoitteiden asettelussa on otettava huomioon perinteiset elinkeinot.

Puun tuotannon ja saatavuuden turvaaminen

Valiokunta korostaa sitä, että vain terveet, runsaat ja luonnoltaan monimuotoiset metsät mahdollistavat niiden kasvavan ja monipuolisen käytön samoin kuin ekosysteemipalvelut. Sen vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että turvataan runsaat, terveet ja hyväkasvuiset metsävarat. Kun panostetaan entistä enemmän metsien kasvuun, monimuotoisuuteen, kestävyyteen ja ekosysteemipalveluihin, niin metsävarojamme käyttöä voidaan myös merkittävästi lisätä vaarantamatta metsistä saatavia aineettomia hyötyjä ja palveluita. Metsien kestävän hoidon ja käytön tulee olla hyväksyttävää ja sen tulee olla myös tavoiteltavaa. Edellä on todettu, että luottamus puuraaka-aineen saatavuuteen vaikuttaa ratkaisevasti puuta jalostavien yritysten investointipäätöksiin.

Valiokunta korostaa sitä, että metsän uudistamisvelvoite ja taimikoiden hoito muodostavat perustan metsien kestävyyden turvaamiselle ja ainespuun saannille tulevaisuudessa. Taimikoiden tila on kuitenkin viime vuosina heikentynyt seurantatulosten mukaan. Kun hyvin hoidettujen taimikoiden osuus on laskenut, tyydyttävien ja välttävien osuus on kasvanut. Sen sijaan vajaatuottoisten taimikoiden osuudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Valiokunta painottaa voimakkaasti sitä, että taimikoiden tilaa tulee parantaa. Tältä osin ja niin metsien uudistamisen kuin muidenkin metsänhoidollisten toimenpiteiden osalta valiokunta viittaa mietinnössään hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi metsälain ja rikoslain 48 a luvun 3 §:n muuttamisesta (MmVM 13/2013 vp — HE 75/2013 vp) esittämäänsä.

Metsänomistajia tulee kannustaa metsänomistajien monipuolisista tavoitteista lähtevään hyvään metsänhoitoon. Puuntuotannollisten tavoitteiden lisäksi monipuoliseen metsien hoitoon ja käyttöön kuuluu muista ekosysteemipalveluista huolehtiminen, kuten luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja riistanhoito. Metsänomistajat voivat myös lisätä ansaintamahdollisuuksiaan ekosysteemipalveluita tuotteistamalla. Kun metsässä liikkumisen volyymi kasvaa, myös hyvinvointivaikutukset ja liiketoimintamahdollisuudet kasvavat. Puutuoteteollisuuden käyttämät tukit (sahat maksavat kaksi kolmasosaa metsänomistajien kantorahatuloista) saadaan kypsään ikään ehtineistä metsistä, jotka ovat myös ekosysteemipalveluille suotuisia. Edellä esitetystä on käynyt ilmi, että monipuolisella metsien hoidolla ja käytöllä edistetään myös sopeutumista ilmastonmuutokseen ja hallitaan metsien hiilitasetta.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yksityismetsien merkitys puun tuotannossa on suuri, sillä noin 80 prosenttia teollisuuden käyttämästä kotimaisesta raakapuusta on peräisin yksityismetsistä. Siten yksityismetsänomistajien toiminta ja aktiivisuus puumarkkinoilla on teollisuuden puunhankinnan näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää, vaikka yksityismetsien rinnalla myös valtion metsillä on erittäin merkittävä rooli metsiin perustuvan hyvinvoinnin mahdollistajana. Metsähallituksen, jonka hakkuumäärä on yli 6 miljonaa kuutiometriä puuta vuodessa, asiakkaina on suuri määrä sahoja sekä sellu- ja paperitehtaita. Valiokunta korostaakin Metsähallituksen suurta merkitystä puuhuollolle erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Valiokunta toteaa, että yksityiset metsänomistajat ovat hoitaneet perinteisesti metsiään hyvin, vaikka keskimääräinen metsätilakoko onkin Suomessa esimerkiksi Ruotsia huomattavasti pienempi. Hankintahakkuut muodostavat noin viidenneksen yksityismaiden hakkuista, ja noin puolet metsänomistajista tekee omatoimisesti metsänhoitotöitä. Suomen metsien laaja omistuspohja on edistänyt metsien hoidon ja käytön hyväksyttävyyttä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että metsätalouden kannattavuuden parantamisen haasteet liittyvät kansallisen metsäohjelman seurannan mukaan kotimaisen ainespuun hakkuumäärien, yksityismetsätalouden liiketuloksen sekä metsätilojen keskikoon kasvattamiseen. Ainespuun hakkuumääriin on vaikuttanut puujalosteiden kysynnän väheneminen yleisen matalasuhdanteen ja tiettyjen paperilaatujen osalta rakenteellisten kulutustottumusten muutosten seurauksena. Yksityismetsätalouden liiketulos on riippuvainen toteutuneesta korjuumäärästä ja kantohinnoista. Metsänomistajien ikääntyminen ja tilojen pirstaloituminen vähentävät kiinnostusta aktiiviseen metsätalouteen, mikä heijastuu hakkuumäärissä. On arvioitu, että Etelä-Suomen yksityismetsistä noin kolmasosa on kokonaan taloudellisen käytön ulkopuolella. Tilanne on epätyydyttävä sekä teollisuuden raaka-ainehuollon että luonnonsuojelun kannalta, koska tilanne on suunnittelematon, ja kehitys näissä metsissä on vaikeasti ennustettavissa.

Valiokunta toteaa, että toimivat ja luotettavat puumarkkinat ovat edellytys metsiin perustuvan laajan mittakaavan teollisuuden kehittymiselle ja uusille investoinneille. Valiokunta korostaakin sitä, että puuraaka-aineen saatavuuden ja puumarkkinoiden toimivuuden varmistaminen ovat tärkeimpiä selonteossa mainittuja tavoitteita. Tavoitteisiin pääsemiseksi on jatkossa luotava paremmat edellytykset aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle ja parannettava metsänomistusrakennetta. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota puun tarjonnan lisäämiseen siten, että myös ne metsänomistajat, jotka eivät ole tähän mennesssä hyödyntäneet metsiään aktivoituvat. Suomessa ei saa olla yhtään "unohdettua" metsää. Tärkeää on kehittää tasapainoisia ja kilpailullisia puu- ja metsäpalvelujen markkinoita, joilla aktivoidaan metsänomistajia ja puumarkkinoita. Metsänomistusrakenteen muutos samoin kuin puu- ja metsäpalvelujen markkinoiden kehittäminen lisää entisestään tarvetta sähköisille palveluille.

Metsien nykyistä aktiivisemman käytön edistämiseksi tulee luoda paremmat edellytykset yritysmäisten metsäelinkeinojen harjoittamiselle ja sitä kautta metsätalouden kannattavuuden parantumiselle. Verotuksen tulee tukea eri omistusmuotojen kehittymistä yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden edistämiseksi. Yrittäjämäisen metsänomistuksen lisääntymisestä hyötyy niin puuta käyttävä teollisuus puun hankinnan helpottuessa kuin koko yhteiskunta lisääntyneiden verotulojen muodossa. Valiokunta korostaa sitä, että on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla sukupolvenvaihdoksen kynnystä saadaan madallettua ja kuolinpesien metsätaloudellista toimivuutta tehostettua. Muita toimenpiteitä metsänomistusrakenteen parantamiseksi ovat esimerkiksi metsätilakaupan toimivuuden parantaminen, yhteismetsälainsäädännön kehittäminen sekä osakeyhtiö- ja säätiömuotoisen metsien omistuksen kehittäminen. Yhteismetsä on osoittatunut hyväksi metsien omistusmuodoksi.

Puunjalostus

Valiokunta toteaa, että metsäteollisuus käy läpi rakennemuutosta, jossa erityisen haasteellista on paino- ja kirjoituspaperin kulutuksen väheneminen sen päämarkkinoilla Euroopassa. Painetun viestinnän käyttö supistuu ja sähköisen median käyttö kasvaa. Lisäarvon tuottaminen ja jalostusarvon nostaminen uusilla tuotteilla on siten suomalaiselle metsätaloudelle ja kansantaloudelle välttämätöntä.

Vaikka painopaperilaatujen kysynnässä on tapahtunut rakenteellista pienenemistä, tiettyjen perinteisten paperi- ja kartonkituotteiden näkymät ovat kuitenkin huomattavasti graafisia painopapereita kirkkaammat. Kuluttajapakkauskartongin kysynnän odotetaan kasvavan, sillä pakkaaminen lisääntyy maailmanlaajuisesti noin 3 prosentilla vuodessa. Kartongin kulutus on lisääntynyt sähköisen kaupan lisätessä tuotteiden pakkaamista. Toisaalta myös tuotteiden pakkaaminen siirtyy yhä useammin halvemman kustannusten maihin teollisen tuotannon mukana, mikä siirtää kartongin kysyntää esimerkiksi Euroopasta kehittyviin maihin. Älypakkauksien tarve kuitenkin kasvaa maailmanlaajuisesti, kun halutaan parantaa muun muassa ruuan säilymistä, ja älykkäät lääkepakkaukset ovat tarpeen vanhenevalle väestölle. Myös kotitalous-, hygienia- ja pehmopapereilla on kasvavat markkinat. On arvioitu, että tulevaisuudessa Suomessa toimivat yritykset investoivat muun muassa pakkauspapereiden ja kartongin sekä bioenergian tuottamiseen. Etenkin elintarvikepakkaustuotteiden kehitys näyttää Suomen kannalta suhteellisen hyvältä.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että puukuituun perustuvan sellun kysyntä kasvaa maailmalla kuidun tarpeen kasvaessa, ja siitä on arvioitu tulevan jopa pulaa vuoteen 2020 mennessä. Pitemmällä aikavälillä sellun kysyntä kasvaa nano- ja fibrillisellun lukuisissa käyttökohteissa. Teknologinen kehitys voi tuoda puunjalostukseen kokonaan uudenlaista tuotantoteknologiaa ja sitä kautta uusia käyttökohteita ja kilpailukykyä. Selluteollisuuden yhteydessä tuotettavat liikenteen biopolttoaineet tai nano- tai fibrillisellu korvaavat painopaperin tuotannosta poistuvaa kapasiteettia. Lisäksi esimerkiksi 3D-tulostuksella on arvioitu olevan valtavia kasvumahdollisuuksia, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää myös metsäalalla. Suomen metsäklusterin riippuvuuden perinteisistä paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotteista ennustetaankin vähenevän, kun alan uusien tuotteiden tuotanto kasvaa ja puutuoteteollisuuden merkitys lisääntyy vuoteen 2020 mennessä. Tulevaisuudessa sellun ja sellun tuotantoon liittyvien muiden tuotteiden monipuolistuva käyttö eriyttänee sen paperin tuotannosta.

Valiokunta tuo esille, että metsäteollisuudella ja kemianteollisuudella on laajoja rajapintoja keskenään jo nykyisin. Tulevaisuuden biotaloudessa puulle kehitetään uusia käyttömuotoja erityisesti kemian ja biokemian keinoin. Metsäteollisuuden toimialaraja tulee hälvenemään. Senkin vuoksi yritysten verkostoitumista tulee edistää. Lisäksi lääketeollisuuden kehittyminen mahdollistaa puun täysin uusia käyttökohteita, joiden jalostusarvot ovat merkittävästi nykyisiä puuperäisiä tuotteita suurempia. Tarve uusien lääkeaineiden kehittämiselle kasvaa koko ajan.

Valiokunta korostaa sitä, että puurakentamiseen liittyvien tuotteiden kulutuksen globaaleissa muutostekijöissä ei ole tunnistettavissa samanlaista rakenteellista vähenemistä kuin mitä sähköinen viestintä aiheuttaa graafisille painopapereille. Kotimaassa puun rakentamisen suurimmat kasvumahdollisuudet ovat muun muassa kerrostalo- ja julkisessa rakentamisessa sekä lähiökerrostalojen energiakorjauksissa, joihin liittyy myös viennin kasvumahdollisuuksia. Puutuoteteollisuuden markkinoita kasvattaa maailmalla asuinrakentamisen vuotuinen yli 4 prosentin kasvu vuosina 2015—2020. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, että tulevaisuudessa menestymiseen tälläkin osa-alueella tarvitaan uusia tuotteita, palveluita sekä jalostusarvon ja asiakaslähtöisyyden lisäämistä. Puurakentamisen esteet, kuten perusteettomat palomääräykset, tulee poistaa. Sahateollisuuden on mahdollista hyötyä myös kehittyvistä bioenergiamarkkinoista kysynnän kasvun nostaessa sen sivutuotteista saatavaa hintaa. Nykyiset uusiutuvan energian tukimuodot eivät kuitenkaan ole edistäneet sahateollisuuden kilpailukykyä.

Valiokunta toteaa, että uusiutuvan energian velvoitepaketin (2010) mukaan tavoitteena on kasvattaa metsähakkeen energiakäyttöä 13,5 miljoonaan kuutiometriin nykyisestä käytöstä (8,2 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2012). Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n säädöksiin perustuva uusiutuvan energian velvoitepaketti vuodelta 2010 edellyttää, että Suomi nostaa uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lisäystavoitteesta metsähakkeen osuus on yli puolet. Käsittelyssä on nyt komission ehdotus, jossa uusiutuvan energian osuus koko EU:n tasolla olisi 27 prosenttia (sitova tavoite). Maakohtaisia tavoitteita ei jatkettaisi vuoden 2020 jälkeen.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että maassamme lisätään kotimaisen puupohjaisen energian käyttöä. Sen vuoksi on tärkeää, että energiapolitiikalla huolehditaan puun kilpailukyvystä. Pitkäjänteisellä energiapolitiikalla tulee lisätä kotimaisen puun käyttöä energiatuotannossa ja biopolttoaineiden raaka-aineena, millä korvataan fossiilisia tuontipolttoaineita, parannetaan huoltovarmuutta ja vaihtotasetta sekä luodaan myönteisiä alutaloudellisia vaikutuksia. Tärkein metsähakkeen kasvava käyttökohde lähivuosina on lämmöntuotanto ja yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto. Tässäkin yhteydessä valiokunta korostaa puun asemaa hiilineutraalina raaka-aineena biopolttoaineiden ja -nesteiden tuotannossa samoin kuin muiden lopputuotteiden tuotannossa. Puun ominaisuudet hiilineutraalina raaka-aineena ovat hiilitaseessa samat riippumatta puun loppukäytöstä tai riippumatta siitä, minkä tuotteen kautta puu on päätynyt energiakäyttöön.

Lopuksi

Valiokunta toteaa, että runsaat metsävaramme mahdollistavat Suomen kehittymisen edelleen kestävän luonnonvarojen käytön ja biotalouden kärkimaana. Metsävaroillamme voimme kasvattaa hyvinvointiamme kestävällä tavalla. Valiokunta korostaa sitä, että metsäalan investointeihin vaikuttaa kuitenkin ratkaisevasti luottamus puuraaka-aineen saatavuuteen. Metsien kestävän hoidon ja käytön tuleekin sen vuoksi olla sekä hyväksyttävää että myös tavoiteltavaa. Metsien tuotosta on huolehdittava.

Metsäalan tuottaman hyvinvoinnin kasvattamiseksi politiikan suurena haasteena on edellytysten luominen uusille investoinneille ja puun käytön lisäämiselle sekä muunlaisen metsien tehokkaan hyödyntämisen mahdollistamiseksi. Metsäalan mahdollisuudet riippuvat viime kädessä siitä, miten metsäalan tuotannossa ja palveluiden kehittämisessä onnistutaan. Valiokunta korostaa sitä, että jatkossa on tarpeen toimia entistä vaikuttavammin innovatiivisen ja kilpailukykyisen toimintaympäristön luomiseksi metsiin perustuville liiketoiminnoille.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa,

että eduskunta hyväksyy selonteon johdosta seuraavan kannanoton, jossa edellytetään, että:

1. maamme luontaisia edellytyksiä ja metsäalan osaamista nykyistäkin tehokkaammin hyödyntämällä vahvistetaan maamme asemaa maailman johtavana metsämaana;

2. maamme metsät kattavalla kestävällä hoidolla ja hyödyntämisellä mahdollistetaan puun käytön lisääminen ja edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista ehkäisten ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia — metsien hoidon ja käytön tulee olla hyväksyttävää ja tavoiteltavaa;

3. metsien monipuoliseen käyttöön perustuvaa aktiivista yrittäjyyttä edistetään muun muassa helpottamalla sukupolvenvaihdosten toteuttamista sekä edistämällä yhteismetsien muodostumista, joilla samalla ehkäistään metsälöiden pirstoutumista;

4. metsäalan kilpailukykyä lisäämällä luodaan edellytykset alan uusille investoinneille ja puunkäytön lisäämiselle;

5. metsäalan uudistumisen ja monipuolistamisen tueksi vahvistetaan monitieteistä tutkimusta ja

6. panostetaan nykyistä voimakkaammin ja määrätietoisemmin aloitteellisuuteen, koordinaatioon, johdonmukaisuuteen ja laaja-alaiseen vaikuttamiseen EU:n ja kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan metsiä koskevien asioiden valmistelussa metsien monipuolisen käytön varmistamiseksi.

Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2014

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Jari Leppä /kesk
  • vpj. Lauri Heikkilä /ps
  • jäs. Heikki Autto /kok
  • Markku Eestilä /kok
  • Satu Haapanen /vihr
  • Lasse Hautala /kesk
  • Timo V. Korhonen /kesk
  • Jari Myllykoski /vas
  • Kari Rajamäki /sd
  • Janne Sankelo /kok
  • Katja Taimela /sd
  • Tytti Tuppurainen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Carl Selenius