MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN MIETINTÖ 7/2009 vp

MmVM 7/2009 vp - HE 81/2009 vp

Tarkistettu versio 2.1

Hallituksen esitys eläinlääkintähuoltolaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 15 päivänä kesäkuuta 2009 lähettänyt maa- ja metsätalousvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eläinlääkintähuoltolaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 81/2009 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

osastopäällikkö Matti Aho, maa- ja metsätalousministeriö

lainsäädäntöneuvos Liisa Vanhala ja lainsäädäntösihteeri Minna Laherto, oikeusministeriö

neuvotteleva virkamies Kirsti Vallinheimo, valtiovarainministeriö

ylitarkastaja Matti Karuvaara, sosiaali- ja terveysministeriö

läänineläinlääkäri Antti Nurmi, Etelä-Suomen lääninhallitus

pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

kunnaneläinlääkäri Susanne Saarinen, Kruunupyyn kunta

neuvottelupäällikkö Ulla-Riitta Parikka, Kunnallinen työmarkkinalaitos

erityisasiantuntija Tarja Hartikainen, Suomen Kuntaliitto

kotieläinasiamies, ELL Minnami Mikkola, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

kunnaneläinlääkäri Jarkko Oksanen, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

puheenjohtaja, eläinlääkäri Sanna Hellström, Suomen Eläinlääkäriliitto

toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö, Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto

eläinlääkäri Katja Hautala, Suomen Hippos ry

eläinlääkäri Juha Kallio, Suomen Kennelliitto ry

puheenjohtaja Päivi Pyykönen, Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto ry

rahastonhoitaja Leena Haikarainen, Ympäristö- ja terveysalan tekniset ry

puheenjohtaja Maritta Valtonen, Ympäristö- ja terveysalan tekniset ry

toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi, Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry

eläinlääkäri Teppo Heinola

emeritusprofessori Hannu Saloniemi

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • sisäasiainministeriö
  • työ- ja elinkeinoministeriö
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC
  • Elintarviketeollisuusliitto ry
  • Suomen Kalankasvattajaliitto ry
  • Paliskuntain yhdistys.

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi eläinlääkintähuoltolaki, joka korvaisi voimassa olevan eläinlääkintähuoltolain. Eläinlääkintähuollolla tarkoitetaan eläinlääkäripalveluja sekä alueellisella ja paikallisella tasolla suoritettavaa elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa. Eläinlääkintähuollon uudistaminen on osa elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen toimeenpanoa.

Ehdotuksen ensisijaisena tavoitteena on lisätä ennalta ehkäisevää toimintaa eläinlääkintähuollossa. Ennaltaehkäisyllä pyritään eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen vähentämällä eläinten sairauksien esiintyvyyttä ja sairauksista aiheutuvia ongelmia sekä vähentämällä eläinsuojeluun liittyviä muita ongelmia muun muassa tuotanto-olosuhteita optimoimalla. Painopiste eläinlääkintähuollossa siirretään jälkivalvonnasta eläinten terveydenhuoltoon. Esityksellä tavoitellaan terveydenhuoltosopimusten laajaa käyttöönottoa eläinlääkintähuollossa muun muassa tarkentamalla, että tuotantoeläinten terveydenhuolto on osa kunnan peruseläinlääkäripalvelua. Ennalta ehkäisevällä toimintatavalla pyritään myös suomalaisen maa- ja elintarviketalouden taloudellisen tuloksellisuuden ja elintarviketurvallisuuden parantamiseen.

Ehdotuksen tavoitteena on turvata kuntien eläinlääkintäpalveluiden saatavuus ja laatu sekä yksityisten eläinlääkintäpalveluiden toimintaedellytykset ja valvonta. Ehdotuksella myös pyritään varmistamaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta paikallisella tasolla. Eläinlääkintähuoltolaissa säädettäisiin kunnan velvollisuudesta järjestää peruseläinlääkäripalveluja ja kiireellistä eläinlääkärinapua, kuntien yhteistoiminnasta eläinlääkintähuollossa ja muussa ympäristöterveydenhuollossa sekä eläinlääkintähuoltoa koskevasta suunnitteluvelvollisuudesta. Lisäksi laissa säädettäisiin eläintauti- ja eläinsuojeluvalvontaan liittyvien tehtävien järjestämisestä, kunnaneläinlääkärin viran kelpoisuusvaatimuksista, eläinlääkäripalveluiden maksuista sekä yksityisen eläinlääkintähuollon valvonnasta ja tähän liittyvästä palvelun tarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta.

Eläinlääkintähuoltolaissa ehdotetaan säädettäväksi, että valtio maksaisi kunnille ne kustannukset, jotka aiheutuvat kunnaneläinlääkäreille säädettyjen eläintauti- ja eläinsuojeluvalvontaan liittyvien tehtävien hoitamisesta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi, että Euroopan unionin suorien maataloustukien edellytyksenä olevien täydentävien ehtojen valvontaan liittyvien tehtävien hoidosta elintarvikkeisiin, eläintaudeista ilmoittamiseen ja eläinten hyvinvointiin liittyen, Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevien säädösten edellyttämästä otantaan perustuvasta säännöllisestä valvonnasta sekä paikallisen eläinsuojeluviranomaisen pyynnöstä vaikeimpien eläinsuojelutehtävien hoidosta vastaisivat lääninhallitukset. Lisäksi ehdotetaan edelleen, että ohjauksesta, valvonnasta ja auditoinnista vastaisi keskushallintoviranomaisena Elintarviketurvallisuusvirasto. Samassa yhteydessä eläintautilakiin, eläinsuojelulakiin ja eläinten kuljetuksesta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi tästä uudistuksesta johtuvat muutokset. Esitys liittyy valtion vuoden 2009 toiseen lisätalousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut

Yleistä

Esityksen tavoitteena on toteuttaa hallitusohjelmaan sisällytetty eläinlääkintähuoltolain uudistaminen ja eläinlääkintäpalvelujen saatavuuden varmistaminen sekä viranomaisvalvonnan yhtenäinen toimivuus koko maassa. Eläinlääkintähuoltolain uudistuksessa määriteltäisiin myös uudelleen kuntien ja valtion vastuun rajat eläinlääkintähuollossa. Valiokunta katsoo, että eläinlääkintähuollon suunnitelmallisuutta lisäämällä voidaan ohjata resursseja nykyistä läpinäkyvämmin ja tätä kautta turvata erityisesti tuotantoeläinten korkeatasoinen eläinlääkintähuolto. Eläinlääkintähuoltolakia uudistamalla voidaan yleisesti lisätä eläinsairauksien ehkäisyä ja samalla vähentää eläinsuojelullisia ongelmia.

Valiokunta toteaa, että nykyiseen eläinlääkintähuoltolakiin liittyy selkeitä kehittämistarpeita, joita ovat esimerkiksi kunnaneläinlääkäreiden nykyinen kaksoisrooli eläinlääkintäpalveluiden antajana ja samalla valvontatehtävien hoitajana. Lisäksi esimerkiksi kunnaneläinlääkäreiden päivystysjärjestelmään sekä tuotantoeläinten eläinlääkäripalveluiden järjestämiseen liittyy tällä hetkellä useita käytännön ongelmia. Valiokunnan mielestä lakia uudistamalla voidaan parantaa eläinlääkintähuollon yleistä tilaa monilta osin.

Valiokunta katsoo, että ennalta ehkäisevällä toiminnalla on erittäin merkittävä rooli eläinten hyvinvoinnin edistämisessä ja eläintautien torjunnassa. Eläinlääkintähuollon painopistettä on selkeä tarve siirtää jälkivalvonnasta eläinten terveydenhuoltoon suunnitelmallisemman ennalta ehkäisevän toiminnan avulla. Terveydenhuoltotyössä on jo osin määritelty kansallisia tavoitteita, joita ovat muun muassa tarttuvien tautien ja tuotantosairauksien ennaltaehkäisy ja terveystilanteen seuranta, lääkkeiden käyttötarpeen vähentäminen, eläinten hyvinvoinnin edistäminen ja tuotannon kannattavuuden parantaminen. Valtakunnallisia terveydenhuolto-ohjelmia on kehitetty nautatiloille ja sikaloille, mutta myös siipikarja- ja lammastilojen osalta toiminta on käynnistymässä. Ennalta ehkäisevää toimintaa edistämällä voidaan myös parantaa suomalaisen maa- ja elintarviketalouden taloudellista tuloksellisuutta ja pitää elintarviketurvallisuuden taso korkealla.

Elintarviketurvallisuusvirasto vastaisi esityksen 5 §:n mukaan lain ohjaamisesta ja valvonnasta. Valiokunta pitää tärkeänä yhdenmukaisen ja selkeän ohjausjärjestelmän luomista. Kuntien yhteistoimintaa parantamalla voidaan mahdollistaa eläinlääkintähuollossa työtehtävien tarkoituksenmukaisempi hoitaminen ja edesauttaa eläinlääkäreiden erikoistumista. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että lainsäädäntöä kehitettäessä otetaan huomioon kuntien hyvin erilaiset olosuhteet ja tarjotaan mahdollisuudet joustaviin ratkaisuihin eläinlääkintähuollon korkeasta tasosta tinkimättä.

Hallituksen esityksessä todetaan, että se on tarkoitettu käsiteltäväksi vuoden 2009 II lisätalousarvion yhteydessä. Valiokunta toteaa, että laki liittyy myös ensi vuoden talousarvioesitykseen. Valiokunta ei pidä asianmukaisena tapaa, jolla merkittävä eläinlääkintähuoltolain kokonaisuudistus on annettu eduskunnalle ennen varsinaista budjettiesitystä. Yksittäinen budjettiin liittyvä hallituksen esitys on tuotu eduskunnan käsiteltäväksi sellaisella aikataululla, että laajan asiakokonaisuuden käsittelylle on jäänyt varsin vähän aikaa.

Eläinlääkintähuoltopalveluiden ja viranomaisvalvonnan eriyttäminen

Esityksessä ehdotetaan erotettaviksi eläinten omistajille tarkoitetut eläinlääkintäpalvelut ja niihin sisältyvät eläinten terveydenhuoltopalvelut viranomaisvalvonnasta nykyistä selkeämmin. Valiokunta toteaa, että kunnaneläinlääkäreillä on tällä hetkellä runsaasti erilaisia alkutuotannon valvontatehtäviä. Vaikka eläinten hyvinvointi on Suomessa yleisesti arvioituna korkealla tasolla, sisältyy omien asiakkaiden valvontaan huomattavia ongelmia sekä kunnaneläinlääkäreiden että maatalousyrittäjien kannalta. Kunnaneläinlääkärit ovat esimerkiksi kokeneet hankalaksi suorittaa suoraan maatalouden tukiin vaikuttavaa valvontaa erityisesti jääviysongelmien vuoksi.

Esityksen mukaan valtio korvaisi eläintauti- ja eläinsuojeluvalvonnan palkkaus- ja muut välittömät kustannukset kunnille nykyistä kattavammin. Valiokunta toteaa, että tämä mahdollistaa viranomaistoiminnan ja eläinten omistajille tarkoitettujen eläinlääkäripalvelujen aiempaa selkeämmän erottamisen toisistaan. Valtion aluehallinto vastaisi kokonaisuudessaan esimerkiksi Euroopan unionin suorien maataloustukien edellytyksenä olevien täydentävien ehtojen valvonnasta ja Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevien säännösten valvonnasta. Valiokunta toteaa, että esitetyt lisäresurssit valvontatehtäviin ja yhteistoiminta-alueiden muodostaminen mahdollistavat valvontaeläinlääkärin virkojen perustamisen, jolloin nämä tehtävät voidaan hoitaa kattavammin ja eläinlääkäreiden jääviysongelmat käytännön valvonnassa vältetään jatkossa. Valiokunta kuitenkin korostaa, että eläinlääkinnän resurssien yleiseen riittävyyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Eläinsuojeluvalvonta on myös tärkeä osa eläinlääkintähuoltoa. Esityksen mukaan eläinsuojeluvalvonnassa pyritään jatkossakin hyödyntämään kunnaneläinlääkärien paikallistuntemusta, mutta samalla siirretään esimerkiksi pakkotoimiin mahdollisesti johtavien eläinsuojelurikkomusten selvittely valtion aluehallinnon virkaeläinlääkärien tehtäväksi. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei eläinlääkärien yleistä toimivaltaa eläinsuojeluvalvonnassa kuitenkaan tarpeettomasti rajata, koska kunnaneläinlääkärit tuntevat hyvin oman toimialueensa ja heillä on vankka ammatillinen osaaminen eläinsuojelutehtävissä. Eläinsuojelukysymykset voivat myös liittyä eläimistä vastuussa olevien henkilöiden uupumiseen. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä muun muassa maatalousyrittäjien ja eläintenhoitajien tarvetta saada nopeasti apua kriisitapauksissa. Maatalousyrittäjien jaksamiseen tulee kiinnittää huomiota kehittämällä edelleen työterveyshuoltoa sekä kriisiapua.

Eläinlääkäripalveluiden järjestäminen

Lakiesityksen mukaan kunnat vastaisivat edelleen eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä alueellaan. Esityksen mukaan kunnan tulee järjestää hyötyeläimille arkipäivisin peruseläinlääkäripalvelut. Hyötyeläimellä tarkoitettaisiin esityksen 3 §:n mukaan kotieläintä, jota pidetään maatalouteen tai muuhun elinkeinotoimintaan kuuluvana taikka ihmiselle tarpeellista työsuoritusta varten. Valiokunta pitää asianmukaisena, että ennalta ehkäisevä terveydenhuolto sisällytetään mukaan kunnaneläinlääkärin tehtäviin, jos tuottajat pyytävät tätä palvelua. Kunnan velvollisuus järjestää palvelu rajataan kuitenkin vain valtakunnallisiin terveydenhuolto-ohjelmiin sisältyville eläimille. Valiokunta katsoo tämän edellytyksen kannustavan valtakunnallisten terveydenhuolto-ohjelmien laatimiseen ja luovan edellytykset ennalta ehkäisevän hoidon kehittämiselle.

Muille kotieläimille kuin hyötyeläimille peruseläinlääkäripalvelut olisi järjestettävä vain silloin, jos näitä palveluita ei ole muutoin yhteistoiminta-alueella saatavilla. Valiokunta pitää tärkeänä, että yksityisiin palveluihin voidaan tukeutua muiden kuin hyötyeläinten osalta silloin, kun niitä on asianmukaisesti saatavilla. Yksityinen palvelun tuottaja perisi asiakkailta sopimuksen mukaisesti tarjoamistaan lääkäripalveluista enintään maksun, joka on merkitty sopimukseen johtaneisiin asiakirjoihin. Kunnalla olisi myös edelleen mahdollisuus periä klinikkamaksu, jos palvelu tuotettaisiin itse. Lemmikkieläinten osalta maksujen kustannusvastaavuus on tarkoituksenmukainen lähtökohta.

Kiireellisten päivystyspalvelujen järjestäminen

Valiokunta toteaa, että kunnilla on esityksen mukaan velvollisuus organisoida kiireellinen eläinlääkäriapu päivystyspalveluna kaikille kotieläimille kuten nykyisinkin. Kuntien eläinlääkäripäivystyksen hoitamisesta sovitaan esityksen mukaan vähintään yhden seutu- tai maakunnan kokoisella päivystysalueella. Päivystysalue voidaan myös esityksen mukaan jakaa tarvittaessa useaan päivystyspiiriin, joissa kussakin voi olla useita yhtäaikaisia päivystäjiä järjestelmän joustavan toiminnan varmistamiseksi. Valiokunta korostaa, että päivystysalueita perustettaessa tulee ottaa huomioon erityisesti tuotantoeläinten eläinlääkintähuollon tarpeet.

Eriytetty pien- ja hyötyeläinpäivystys voi mahdollistaa paremman töiden jakamisen, edesauttaa ammatillista erikoistumista ja tarjota parempaa palvelua eläinten omistajille. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä lähtökohtana sitä, että kunnat voivat luopua eriytetyn päivystysjärjestelmän luomisesta, jos pienikokoisten kotieläinten tiheys päivystysalueella on alhainen. Eläinsuojelullisista syistä pitkien välimatkojen maassa on perusteltua, että kiireellisissä tapauksissa ensiapu eläimille saadaan mahdollisimman läheltä. Tämän vuoksi on tarpeen, että eläinlääkärit hallitsevat ensiaputaidot kaikkien eläinten osalta.

Eläinlääkintähuollon päivystys on yleisesti arvioituna tarkoituksenmukaista järjestää nykyistä suuremmilla alueilla, jotta eläinlääkäreiden päivystysten lukumäärää voidaan vähentää ja yksittäisen kunnaneläinlääkärin varsin raskas työtaakka saadaan kohtuulliseksi. Valiokunta katsoo, että kuntien yhteistoiminta-alueiden muodostaminen voi myös edesauttaa toimivan eläinlääkintähuollon järjestämistä. Valiokunta korostaa, että mahdollisesti pidentyvien matkojen takia on välttämätöntä säilyttää kunnan mahdollisuus osallistua edelleen erityisesti tuotantoeläinten eläinlääkäripalveluiden kustannuksiin, jotta voidaan taata palveluiden tasapuolinen saatavuus asuinpaikasta riippumatta.

Lakiesityksen 14 §:n mukaan peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkäriavun tulee olla palveluiden käyttäjien kannalta saatavilla kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen. Valiokunta pitää tärkeänä, että päivystysalueiden koon määrittelyssä otetaan aidosti huomioon päivystysmatkojen pysyminen kohtuullisina erityisesti haja-asutusalueilla, joilla välimatkat ovat muutoinkin pitkiä.

Valiokunta korostaa, että kunnallisten eläinlääkäripalveluiden saatavuus ja laadun korkea taso tulee turvata maan kaikissa osissa.

Hyötyeläinten terveydenhuolto

Valiokunta pitää ensiarvoisen tärkeänä, että erityisesti tuotantoeläinten, jotka muodostavat keskeisen osan hyötyelämistä, eläinlääkintähuolto voidaan jatkossa turvata nykyistä paremmin. Kunnallinen eläinlääkintähuolto on tuotantoeläinten eläinlääkäripalveluiden tasapuolisen saatavuuden ja maatalousyrittäjän taloudellisen kannattavuuden kannalta välttämätön maassa, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja yksityiset palvelut ovat keskittyneet lähinnä suuriin asutuskeskuksiin.

Esityksen avulla pyritään takaamaan kaikille hyötyeläinten omistajille eläinlääkäripalvelut koko maassa. Valiokunta toteaa, että nykyinen tilanne ei ole kaikkialla Suomessa tyydyttävä, vaan monissa erityisesti haja-asutusalueiden kunnissa on ollut vakavia ongelmia esimerkiksi tuotantoeläimiä koskevan päivystyksen asianmukaisessa järjestämisessä. Tuotantoelämiä hoitavien eläinlääkäreiden ja sijaisten saatavuudessa on myös ollut paikoin vaikeuksia.

Kunnaneläinlääkäreiden sidonnaisuus työhön on varsinkin haja-asutusalueella muodostunut suureksi ja päivystysvelvollisuudet ovat olleet kohtuuttoman raskaita. Seurauksena on ollut vaikeuksia saada uusia kunnaneläinlääkäreitä palvelukseen, ja samalla viranhaltijat ovat saattaneet vaihtua kunnissa varsin usein. Haja-asutusalueiden kunnissa on esiintynyt jopa suoranaista pulaa tuotantoeläinlääkäreistä, mikä on aiheuttanut erityisesti eläintilojen toiminnalle huomattavia ongelmia. Valiokunta katsoo, että kunnaneläinlääkäreiden työolosuhteiden kehittämiseen ei ole kaikissa kunnissa panostettu riittävästi. Tämä on johtanut osaltaan siihen, että virkaeläinlääkäreitä on siirtynyt yksityiselle sektorille. Valiokunta pitää tärkeänä, että jatkossa erityisesti maaseutuvaltaisissa kunnissa kunnaneläinlääkäreiden työskentelyolosuhteet ovat asianmukaiset.

Valiokunta toteaa, että asiantuntijakuulemisessa on tullut ilmi myös merkittäviä puutteita eläinlääkkeiden luovuttamista koskevissa nykyisissä säännöksissä. Eläinlääkintälainsäädäntö ei tällä hetkellä kykene vastaamaan esimerkiksi eläintilojen koon kasvamisen asettamiin vaatimuksiin sairastuneiden tuotantoeläinten hoidon järjestämisessä. Valiokunta korostaa, että päivystysalueiden laajentuessa entisestään tuotantoeläinten eläinlääkkeiden luovuttamista koskevia säännöksiä on joustavoitettava ja ajanmukaistettava vastaamaan terveydenhuollon kehitystä. Jatkossa esimerkiksi tilalla tavanomaisesti esiintyvissä tautitapauksissa tulisi tuotantoeläinten terveydenhuollon piiriin kuuluvalla tuottajalla olla mahdollisuus aloittaa uusien sairaustapausten lääkitseminen eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti välittömästi oireiden ilmaantuessa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että lääkeluovutusta koskevien säännösten uudistamistyöhön ryhdytään välittömästi.

Eläinlääkäreiden määrän riittävyys

Valiokunta toteaa, ettei esitys sisällä laskelmia tai kattavaa arviointia eläinlääkäreiden määrän riittävyydestä tulevaisuudessa. Eläinlääketieteen opiskelijoiden sisäänottomääriä on lisätty kaksi vuotta sitten 55:stä 70:een opiskelijaan vuodessa, mutta nykyinen opiskelijamäärä on silti osoittautumassa riittämättömäksi eläinlääkäreiden kasvaneeseen tarpeeseen verrattuna. Valiokunta edellyttääkin, että maamme eläinlääkinnän eläinlääkäritarve sekä mahdollinen tarve lisätä koulutettavien eläinlääkäreiden määrää arvioidaan pikaisesti. (Lausumaehdotus)

Valiokunta korostaa, että jatkossa tulee eriyttää eläinlääketieteen opiskelua, lisätä erikoistumismahdollisuuksia sekä mahdollistaa kiintiöittäminen siten, että tuotantoeläimiin erikoistuneita eläinlääkäreitä saadaan tulevaisuudessa koulutettua riittävästi. Samassa yhteydessä on myös tarkasteltava tarvetta perustaa nykyisen eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisäksi tuotantoeläimiin erikoistumismahdollisuuksia tarjoavaa koulutusta muualle Suomeen. Lisäksi on pikaisesti selvitettävä edellytykset asettaa velvoite eläinlääketieteiden kandidaateille ja vastavalmistuneille lisensiaateille suorittaa jatkossa kunnaneläinlääkäreiden ohjauksessa erillinen palvelujakso. Valiokunta katsoo, että käytäntö on selkeästi osoittanut palvelujakson käyttöönoton tarpeellisuuden.

Valiokunta pitää myös tärkeänä, että ulkomailla opiskelleiden Suomessa asuvien eläinlääkäreiden mahdollisuuksia päivittää tutkintonsa ja toimia eläinlääkäreinä Suomessa edistetään nopealla aikataululla. On tarpeen luoda toimivia järjestelmiä heidän koulutuksensa hyödyntämiseen.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Eläinlääkintähuoltolaki

2 luku. Viranomaiset
5 §. Elintarviketurvallisuusvirasto.

Ehdotetun pykälän mukaan elintarviketurvallisuusvirasto ohjaa, valvoo ja auditoi lain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Valiokunta toteaa, että säännöksen sanamuodon perusteella jää epäselväksi, minkälaisia tehtäviä auditoiminen käytännössä tarkoittaisi. Auditoiminen ei ole yleiskieltä, eikä se ole vakiintunut yleiseen käyttöön. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa käsite rinnastetaan lähinnä ohjaus- ja valvontatehtävien hoitamiseen. Valiokunta katsoo, että ohjaus ja valvonta pitävät sisällään kattavasti myös auditointiin liittyvät tehtävät. Valiokunta ehdottaakin sanan "auditointi" poistamista tarpeettomana.

6 §. Lääninhallitus.

Ehdotetun pykälän mukaan lääninhallitus valvoo tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten noudattamista sekä huolehtii auditoinnista läänin alueella. Valiokunta ehdottaa edellä 5 §:ssä mainituilla perusteilla, että sanat "huolehtii auditoinnista" poistetaan selvyyden vuoksi esityksestä.

7 §. Kunta.

Valiokunta ehdottaa 1 momenttia täydennettäväksi siten, että siinä viitataan 15.6.2009 voimaan tulleen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita koskevan lain (410/2009) yhteistoiminta-alueita koskevien säännösten soveltamiseen. Eläinlääkintähuolto on kansanterveyslaissa (66/1972) säädetty kuuluvaksi osaksi ympäristöterveydenhuoltoa.

8 §. Kuntien yhteistoiminta.

Valiokunta ehdottaa pykälän poistamista tarpeettomana viitaten edellä 7 §:n kohdalla sanottuun. Pykälän poistamisen vuoksi jäljempänä olevien pykälien 9—11 numerointi muuttuisi.

4 luku. Kunnan eläinlääkintähuolto
11 (12) §. Peruseläinlääkintäpalvelu.

Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että on tarkoituksenmukaista siirtää valtakunnallista terveydenhuolto-ohjelmaa koskevat asiat erilliseen pykälään. Valiokunta ehdottaakin pykälän muuttamista siten, että pykälän 3 momentti poistetaan ja säännökset sisällytetään uuteen 12 §:ään.

12 §. Valtakunnallinen eläinten terveydenhuolto-ohjelma. (Uusi)

Valiokunta ehdottaa lakiin lisättäväksi uusi 12 § valtakunnallisesta eläinten terveydenhuolto-ohjelmasta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan määriteltäväksi selkeyden vuoksi valtakunnallisen eläinten terveydenhuolto-ohjelman laatijatahot. Valiokunta toteaa, että käytännössä elintarvikealan toimijat ja näitä edustavat yhdistykset laativat ohjelmia nykyisinkin, mutta menettely on syytä kirjata myös lakiin.

Viitaten edellä 11 §:n kohdalla todettuun valiokunta ehdottaa 2 momenttiin siirrettäväksi eräin muutoksin esityksen mukaisen 12 §:n luettelon niistä edellytyksistä, joiden perusteella eläinten terveydenhuolto-ohjelmaa voitaisiin pitää valtakunnallisena terveydenhuolto-ohjelmana. Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perusteella, että valtakunnallista terveydenhuolto-ohjelmaa koskevan luettelon kohtaa 4) selkeytettäisiin siten, että siinä todettaisiin terveydenhuolto-ohjelmaan liittymisen edellyttävän hyötyeläimen omistajan tai haltijan ja eläinlääkärin välistä sopimusta. Valiokunta katsoo, että valtakunnallisen tuotantoeläinten terveydenhuollon puitteissa on tarpeen antaa julkisia eläinlääkäripalveluita peruseläinlääkäripalvelun tasoisina. Valiokunta ehdottaa myös luettelon kohtaa 5) selvennettäväksi siten, että siinä todettaisiin terveydenhuolto-ohjelman tarkoittavan myös ohjelmaa, jonka toteutumisen seuraamista varten on olemassa asianmukainen järjestelmä.

6 luku. Yksityisen eläinlääkintähuollon valvonta
29 §. Tarkastusoikeus.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralla ja valtion aluehallintoviranomaisella on esitetyn mukaisen pykälän 1 momentin mukaan oikeus tehdä valvontatehtävänsä suorittamiseksi tarkastuksia. Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan tässä tehtävässä olisi mahdollista käyttää apuna asiantuntijaa, mutta julkista hallintotehtävää ei voitaisi kokonaan siirtää yksityiselle taholle, vaan yksityiset asiantuntijat toimisivat ainoastaan viranomaisen edustajan apuna tarkastustehtävissä. Valiokunta katsoo, että asiantuntija-apu saattaa olla valvonta-asioissa tarpeen, jotta erityisissä tapauksissa saadaan hyödynnettyä tarkastuksen kannalta olennaista eläinlääketieteen asiantuntemusta. Asiantuntija-avun hyödyntämiseen liittyy kiinteästi myös kysymys asiantuntijan vastuusta. Valiokunta ehdottaakin, että asiantuntijan virkavastuun selkeyttämiseksi 3 momenttiin lisättäisiin erillinen asiantuntijan virkavastuuta koskeva säännös, joka koskisi sekä rikosoikeudellista virkavastuuta että vahingonkorvausvastuuta.

7 luku. Erinäiset säännökset
34 §. Virka-apu.

Valiokunta toteaa, että pykälässä ehdotetaan säädettäväksi valvontaviranomaisten oikeudesta saada poliisin virka-apua. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että poliisilain (493/1995) 40 §:n mukaan poliisin on annettava virka-apua muulle viranomaiselle laissa säädetyn valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi. Tällöin edellytyksenä on, että virka-apua pyytävää viranomaista estetään suorittamasta virkatehtäviään. Näin ollen poliisin velvollisuus antaa virka-apua perustuu suoraan poliisilakiin. Valiokunta ehdottaakin esityksen mukaisen 34 §:n korvaamista viittaussäännöksellä, jossa todetaan, että poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (493/1995) 40 §:ssä.

35 §. Muutoksenhaku.

Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran antamien hallinnollisten pakkokeinoja koskevien päätösten välittömästä täytäntöönpanosta. Ehdotetulla säännöksellä poikettaisiin päätösten täytäntöönpanossa noudatettavasta pääsäännöstä. Valiokunta ehdottaa selkeyden vuoksi säännöksessä mainittavaksi, että muutoksenhakuviranomaisella on hallintolainkäyttölain (586/1996) 32 §:n mukaisesti mahdollisuus antaa täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä.

37 §. Voimaantulo.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että monet kunnat ovat varautuneet uuden eläinlääkintähuoltolain voimaantuloon jo vuoden 2009 aikana ja ryhtyneet siten hallituksen esityksen mukaisiin ennakollisiin toimenpiteisiin kunnaneläinlääkäreiden työnjaon uudistamiseksi. Lääninhallituksissa ja tulevissa valtion aluehallintoviranomaisissa on tärkeää käynnistää tarvittavan henkilökunnan rekrytoinnit siten, että hallituksen esityksen mukainen täydentävien ehtojen valvonta ja säännölliset EU-eläinsuojelutarkastukset voidaan jatkossa suorittaa lainsäädännössä säädetyllä tavalla. Valiokunta ehdottaa edellä sanotun perusteella, että lain voimaantulopäiväksi määrättäisiin 1. päivä marraskuuta 2009.

38 §. Siirtymäsäännökset.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 1 momentin poistamista tarpeettomana, koska ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita koskeva laki on tullut edellä todetun mukaisesti voimaan 15.6.2009.

Valiokunta ehdottaa, että kunnalle maksettava 23 §:ssä tarkoitettu korvaus kytkettäisiin lain voimaantulopäivään, jolloin korvausta maksettaisiin 1 päivänä marraskuuta 2009 alkaen suoritetuista kunnaneläinlääkärin valvontatehtävistä. Valiokunta toteaa, että tätä ajankohtaa aikaisemmin suoritetuista valvontatehtävistä kunnaneläinlääkärillä on oikeus saada lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukainen palkkio ja korvaus.

2. Laki eläintautilain 15 §:n muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa lain voimaantulopäiväksi 1. päivä marraskuuta 2009, jotta laki tulisi voimaan yhdenmukaisesti eläinlääkintähuoltolain kanssa.

3. Laki eläinsuojelulain 59 §:n muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa lain voimaantulopäiväksi 1. päivää marraskuuta 2009, jotta laki tulisi voimaan yhdenmukaisesti eläinlääkintähuoltolain kanssa.

4. Laki eläinten kuljetuksesta annetun lain 47 §:n muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa lain voimaantulopäiväksi 1. päivää marraskuuta 2009, jotta laki tulisi voimaan yhdenmukaisesti eläinlääkintähuoltolain kanssa.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa,

että 1.—4. lakiehdotus hyväksytään muutettuina (Valiokunnan muutosehdotukset) ja

että hyväksytään yksi lausuma (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valiokunnan muutosehdotukset

1.

Eläinlääkintähuoltolaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1—3 §

(Kuten HE)

2 luku

Viranomaiset

4 §

(Kuten HE)

5 §

Elintarviketurvallisuusvirasto

Elintarviketurvallisuusvirasto ohjaa ja valvoo (poist.) keskushallinnon viranomaisena tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista.

6 §

Lääninhallitus

Lääninhallitus valvoo tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista (poist.) läänin alueella. Lääninhallitus huolehtii Euroopan unionin suorien maataloustukien ehtojen elintarvikkeisiin, eläintautien ilmoittamiseen ja eläinten hyvinvointiin liittyvän sekä Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevien säädösten edellyttämän otantaan perustuvan säännöllisen valvonnan järjestämisestä. Lääninhallitus osallistuu eläinsuojelulain mukaiseen valvontaan oma-aloitteisesti tai paikallisen eläinsuojeluviranomaisen pyydettyä tehtävien siirtämistä lääninhallitukselle.

7 §

Kunta

Kunta järjestää alueellaan peruseläinlääkäripalvelut ja kiireellisen eläinlääkärinavun sekä elintarvikkeiden turvallisuuden valvonnan ja kunnaneläinlääkärille säädettyjen tehtävien hoidon siten kuin tässä laissa säädetään. Kunnassa näistä tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Mitä tässä laissa säädetään kunnasta, koskee myös kuntayhtymää ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) tarkoitettua yhteistoiminta-aluetta.

(2 mom. kuten HE)

8 §

(Poist.)

3 luku

Eläinlääkintähuollon suunnittelu

8—10 (9—11) §

(Kuten HE)

4 luku

Kunnan eläinlääkintähuolto

11 (12) §

Peruseläinlääkintäpalvelu

(1—2 mom. kuten HE)

(3 mom. poist.)

12 § (Uusi)

Valtakunnallinen eläinten terveydenhuolto-ohjelma

Valtakunnallisen eläinten terveydenhuolto-ohjelman voivat laatia elintarvikelain (23/2006) tarkoittamat elintarvikealan toimijat sekä näitä edustavat yhdistykset.

Valtakunnallisella eläinten terveydenhuolto-ohjelmalla tarkoitetaan tässä laissa ohjelmaa:

1) joka koskee elintarviketuotantoa varten pidettävien hyötyeläinten terveydenhuoltoa;

2) johon liittyminen on hyötyeläimen omistajalle tai haltijalle vapaaehtoista;

3) jossa tarkoitettujen hyötyeläinten omistajilla tai haltijoilla on mahdollisuus hankkia ohjelman mukaiset palvelut samansisältöisinä;

4) johon liittyminen edellyttää hyötyeläimen omistajan tai haltijan ja eläinlääkärin välistä sopimusta peruseläinlääkäripalveluun kuuluvista säännöllisistä eläinlääkärin käynneistä ja toimenpiteistä eläintenpitoyksikön kaikkien hyötyeläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi, eläintenpitoyksikön taloudellisen tuloksen parantamiseksi sekä hyötyeläimistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun edistämiseksi; sekä

5) jonka toteutumisen seuraamista varten on olemassa asianmukainen järjestelmä.

13—18 §

(Kuten HE)

5 luku

Maksut ja korvaukset

19—25 §

(Kuten HE)

6 luku

Yksityisen eläinlääkintähuollon valvonta

26—28 §

(Kuten HE)

29 §

Tarkastusoikeus

(1 ja 2 mom. kuten HE)

Viranomaisen apuna tarkastuksessa voidaan käyttää asiantuntijoita. Asiantuntijoiden on oltava tunnetusti taitavia ja kokeneita henkilöitä, jotka edustavat tarkastuksen kannalta merkityksellistä tieteellistä, käytännön eläinlääkinnän tai muuta asiantuntemusta. Asiantuntijaan sovelletaan rikollisoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Asiantuntijoilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada vastaanottotoiminnan tarkastamista varten tarpeelliset tiedot käyttöönsä. Asiantuntijat ovat velvollisia pitämään salassa saamansa salassa pidettäviksi säädetyt tiedot.

30—33 §

(Kuten HE)

7 luku

Erinäiset säännökset

34 §

Virka-apu

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua 29 §:ssä tarkoitettujen tarkastusten suorittamisessa säädetään poliisilain (493/1995) 40 §:ssä.

35 §

Muutoksenhaku

(1 mom. kuten HE)

Muutoksenhausta Elintarviketurvallisuusviraston päätökseen säädetään hallintolainkäyttölaissa (586/1996). Elintarviketurvallisuusviraston 30 ja 31 §:n nojalla tekemiä päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

36 §

(Kuten HE)

37 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.

(2—5 mom. kuten HE)

38 §

Siirtymäsäännökset

(1—3 mom. kuten HE)

Kunnalle maksetaan 23 §:ssä tarkoitettu korvaus 1 päivänä marraskuuta 2009 alkaen suoritetuista kunnaneläinlääkärin valvontatehtävistä. Tätä ennen suoritetuista valvontatehtävistä kunnaneläinlääkärillä on oikeus saada tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukainen palkkio ja korvaus.

_______________

2.

Laki

eläintautilain 15 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 15 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 424/1994, seuraavasti:

15 §

(Kuten HE)

_______________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.

_______________

3.

Laki

eläinsuojelulain 59 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 4 päivänä huhtikuuta 1996 annetun eläinsuojelulain (247/1996) 59 §, sellaisena kuin se on osaksi laissa 300/2006, seuraavasti:

59 §

(Kuten HE)

_______________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.

_______________

4.

Laki

eläinten kuljetuksesta annetun lain 47 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan eläinten kuljetuksesta 29 päivänä joulukuuta 2006 annetun lain (1429/2006) 47 § seuraavasti:

47 §

(Kuten HE)

_______________

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2009.

_______________

Valiokunnan lausumaehdotus

Eduskunta edellyttää, että maamme eläinlääkinnän eläinlääkäritarve sekä mahdollinen tarve lisätä koulutettavien eläinlääkäreiden määrää arvioidaan pikaisesti.

Helsingissä 29 päivänä syyskuuta 2009

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Jari Leppä /kesk
  • vpj. Pertti Hemmilä /kok
  • jäs. Lasse Hautala /kesk
  • Hannu Hoskonen /kesk
  • Anne Kalmari /kesk
  • Johanna Karimäki /vihr
  • Lauri Kähkönen /sd
  • Esa Lahtela /sd
  • Pentti Oinonen /ps
  • Klaus Pentti /kesk
  • Petri Pihlajaniemi /kok
  • Erkki Pulliainen /vihr
  • Kari Rajamäki /sd
  • Arto Satonen /kok
  • Katja Taimela /sd
  • Pekka Vilkuna /kesk

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Jaakko Autio