Yleisperustelut
Yleistä
Koe-eläintoiminnalla tarkoitetaan voimassa olevan eläinsuojelulain
(247/1996) 31 §:n mukaan eläinten pitoa
eläinkokeita varten sekä erilaisten kokeiden,
testien, tutkimusten ja selvitysten suorittamista koe-eläimillä tai
koe-eläimiä hyväksi käyttäen.
Koe-eläintoiminnasta säädetään
nykyisin eläinsuojelulain 31 §:n mukaan asetuksella.
Hallituksen esityksestä käy ilmi, että voimassa
oleva koe-eläintoimintaa koskeva lainsäädäntö vastaa
sisällöltään edelleen varsin
hyvin koe-eläintoiminnalle kansainvälisestikin
asetettavia vaatimuksia. Asetuksen säädöstasoa
toiminnasta säätämiseen ei voida kuitenkaan
kaikilta osin pitää asianmukaisena. Laintasoista
sääntelyä edellyttävät
muun muassa laitokselle ja sen henkilöstölle asetettavat
vaatimukset, toiminnan luvanvaraisuus ja valvontaviranomaisten oikeus puuttua
harjoitettavaan toimintaan. Eräät nykyisessä koe-eläintoiminnasta
annetussa asetuksessa käytetyt käsitteet ovat
myös osoittautuneet vaikeasti tulkittaviksi. Epäselvyyttä on
ollut muun muassa siitä, minkälainen toiminta
kuuluu koe-eläintoiminnan piiriin tai mitä toimenpiteitä luetaan
eläinkokeeksi. Valiokunta korostaa myös sitä,
että koe-eläintoimintaa on muutoinkin pidettävä sellaisena
toimintana, jonka keskeisistä periaatteista on asianmukaista
säätää lailla.
Nyt voimassa olevien säännösten mukaan koe-eläintoiminnan
harjoittaja asettaa omalla kustannuksellaan koe-eläinlaitokseen
koe-eläintoimikunnan koesuunnitelmien käsittelyä varten.
Esityksessä todetun mukaisesti valiokunta katsoo, että laitoksen
itsensä ylläpitämää,
käytännössä sen omasta koe-eläintoimintaa
harjoittavasta henkilökunnasta koostuvaa toimikuntaa ei
voida pitää laitoksesta riippumattomana toimielimenä,
minkä vuoksi koesuunnitelmien käsittelyn läpinäkyvyys,
puolueettomuus ja eettinen luotettavuus eivät täyty
parhaalla mahdollisella tavalla. Valiokunta kiinnittää myös
huomiota siihen, että käytännön
ongelmaksi on koettu koesuunnitelmien epäyhtenäinen
käsittely eri koe-eläintoimikunnissa ja lääninhallitusten
väliset erot samantyyppisten koesuunnitelmien käsittelyssä.
Euroopan yhteisössä koe-eläintoimintaa
sääntelee neuvoston direktiivi kokeisiin ja muihin tieteellisiin
tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua
koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten
määräysten lähentämisestä (86/609/ETY),
jäljempänä direktiivi. Euroopan yhteisö ja
myös Suomi on sopimusosapuolena eurooppalaisessa yleissopimuksessa (SopS
85/1990) kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin
käytettävien selkärankaisten eläinten
suojelemiseksi (ETS 123). Ehdotetussa laissa otettaisiin huomioon
jo mainittu direktiivi ja yleissopimus. Direktiivin ja yleissopimuksen keskeisinä
tavoitteina
on varmistaa, että niin sanotut 3R-periaatteet (Replacement,
Refinement, Reduction) tulisivat huomioiduiksi eläinkokeissa.
Kokeisiin tai muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien
eläinten lukumäärä tulee vähentää mahdollisimman
pieneksi (Reduction-periaate). Eläimiä tulee hoitaa
asianmukaisesti, eikä niille saa aiheuttaa tarpeettomasti
kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa,
ja jos kivun, tuskan, kärsimyksen tai pysyvän
haitan aiheuttaminen on välttämätöntä,
tulee varmistaa sen rajoittaminen mahdollisimman pieneksi (Refinement-periaate).
Eläinkoetta ei saa suorittaa, jos tavoitellun tuloksen
saavuttamiseksi on mahdollista soveltaa jotakin toista tieteellisesti
luotettavaa menetelmää (Replacement-periaate).
Esityksestä käy edellä todetun mukaisesti
ilmi, että jo voimassa oleva koe-eläintoimintaa koskeva
säännöstö täyttää sisällöltään
varsin hyvin direktiivin ja yleissopimuksen koe-eläintoiminnalle
asettamat vaatimukset. Lainsäädännöstä puuttuu
kuitenkin joitakin direktiivin ja yleissopimuksen sisältämiä uhanalaisia
lajeja ja luonnosta pyydystettyjä eläimiä koskevia
säännöksiä samoin kuin eräitä vaatimuksia
eläinten luetteloinnista ja tavoitekasvatettavista koe-eläimistä.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta toteaa, että esitys
ei sisällä voimassa olevaan lainsäädäntöön
verrattuna suuria asiallisia muutoksia koe-eläintoiminnan
järjestämiseen. Valiokunta pitää kuitenkin
tärkeinä esityksen tavoitteita selkeyttää koe-eläintoimintaa
koskeva lainsäädäntö, saattaa
se perustuslain vaatimusten mukaiseksi ja täsmentää eräitä toiminnan
harjoittamista koskevia käsitteitä sekä täydentää säännöksiä niiltä osin,
joissa on ilmennyt yleisiä puutteita tai puutteita direktiivin
ja yleissopimuksen määräysten toimeenpanossa.
Merkittävintä uudistuksessa on, että eläinkokeita
koskevien lupien keskitettyä käsittelyä varten
perustettaisiin eläinkoelautakunta, joka toimisi Etelä-Suomen lääninhallituksen
yhteydessä. Eläinsuojelulakiin esityksessä ehdotetaan
tehtäviksi vain koe-eläintoiminnasta annettavan
lain edellyttämät, lähinnä teknisluonteiset
tarkistukset.
Eläinkoelautakunta
Esityksessä ehdotetaan, että eläinkoelautakunnan
asettaisi valtioneuvosto maa- ja metsätalousministeriön
esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan. Lautakunta toimisi
Etelä-Suomen lääninhallituksen yhteydessä.
Tarkoituksena on, että lautakunta sijoitettaisiin lääninhallituksen Hämeenlinnan
toimipisteen yhteyteen. Lautakuntaan kuuluisi puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja
sekä 16 muuta jäsentä ja heidän
henkilökohtaiset varajäsenensä. Lautakunnan
puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla tulisi olla oikeustieteen
kandidaatin tutkinto. Lautakunnan jäsenten ja varajäsenten
tulisi olla tunnetusti taitavia ja kokeneita henkilöitä,
jotka tuntevat eläinten käyttöä eläinkokeissa
ja eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä. Lautakuntaan
kuuluisi tieteellistä tutkimusta, koe-eläinten
hoitoa ja eläimille suoritettavia toimenpiteitä,
eläinlääketiedettä ja käytännön
eläinsuojelutyötä tai eettistä asiantuntemusta
omaavia jäseniä. Ehdotetulla kokoonpanolla varmistettaisiin
erilaisten eläinkokeiden tekemiseen liittyvien näkemysten ja
asiantuntemuksen saaminen lupa-asioiden käsittelyyn.
Eläinkoelautakunta toimisi jaostoihin jakautuneena.
Tarkoituksena on, että lautakunnalle kuuluvat asiat käsiteltäisiin
ensivaiheessa sen jaostoissa, joissa olisivat edustettuina
tasapuolisesti lautakuntaan kuuluvat eri tahot. Eläinkoelupahakemusten
suhteellisen suuri määrä aiheuttaa sen,
että lautakunnan täydessä kokoonpanossa
olisi mahdollista käsitellä vain asiat, joista
jaostossa ei päästäisi yksimielisyyteen
tai joissa jaosto tekisi kielteisen päätöksen.
Jaostoissa olisi edustettuna asiantuntijanäkemys tieteellisen
tutkimuksen, eläinten hoidon ja eläimille suoritettavien
toimenpiteiden ja eläinlääketieteen alueelta.
Eettisen tai eettisluontoisen näkökulman on tarkoitus
toteutua joko etiikan tai eläinsuojelun asiantuntijajäsenyyden kautta.
Jos jaosto ei antaisi lupaa eläinkokeen suorittamiseen
tai se ei olisi yksimielinen luvan myöntämisestä,
asian ratkaiseminen siirtyisi edellä todetun mukaisesti
lautakunnalle.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että asiantuntemus lautakunnassa ja jaostoissa muodostuu
kattavaksi. Asiantuntijakuulemisessa on erityisesti noussut esiin
tutkimuksen, käytännön eläinsuojelutyön
ja etiikan asiantuntemuksen turvaaminen.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu,
että Euroopan komissio asetti vuonna 2003 teknisen asiantuntijatyöryhmän
pohtimaan koe-eläintoimintaa koskevan direktiivin tulossa olevan
uudistamisen yhteydessä esiin nousevia kysymyksiä.
Työryhmä totesi loppuraportissaan, että eettiseen
arviointiprosessiin osallistuvilla tulisi olla yleinen tietämys
eettiseen arviointiin liittyvissä eettisissä,
eläinsuojelullisissa ja tieteellisissä asioissa.
Arviointia suorittavien kelpoisuuteen tulisi kuulua tietoa,
taitoja, motivaatiota, luotettavuutta sekä asenne, joita kaikkia
tarvitaan 3R-periaatteiden soveltamisessa (Replacement, Refinement,
Reduction) ja heidän tulisi toimiessaan ottaa huomioon
kaikki hyöty-haitta-arvioinnissa tärkeät
tekijät. Työryhmä totesi myös,
että olisi epärealistista odottaa yksittäisillä jäsenillä olevan
niin syvää tai laajaa tuntemusta kaikista niistä tutkimuksen alueista,
joita heidän tulisi käsitellä, että se
edistäisi muodollista tieteellistä vertaisarviointia.
Edellä esitetyn perusteella esityksessä onkin lähdetty
siitä, että lautakunnan päätöksenteossa tarvittava
asiantuntemus syntyy lautakunnan kokonaisuuden kautta, ei yksittäisen
jäsenen asiantuntemuksesta. Tällä perusteella
eläinkokeiden eettistä asiantuntemusta voisivat
edustaa sekä eetikko että eläinsuojelutyön
edustaja. Samalla on korostettu sitä, että asiantuntijanäkemys eläinkokeen
eettisestä hyväksyttävyydestä ei kuitenkaan
voi perustua yksinomaan asiantuntijatietoon eikä myöskään
yksinomaan käsitykseen siitä, miten asioiden pitäisi
olla, vaan se syntyisi kunkin jäsenen henkilökohtaisesti
suorittaman tiedon ja arvojen vertailusta. Esimerkiksi tupakointia
ja alkoholin käyttöä koskevien sairauksien
selvittämisessä mahdollisesti tarvittavasta koe-eläinten
käytöstä voisi esiintyä hyvinkin
erilaisia näkemyksiä eri jäsenten kesken.
Asiantuntijakuulemisessa on sekä tutkijoiden että eläinsuojelujärjestöjen
taholta kannettu huolta siitä, että periaatteellisesti
tärkeät linjaratkaisut tulee eläinkoelautakunnassa
tehdä aina mahdollisimman laajassa kokoonpanossa. Valiokunta
toteaa, että ehdotetun eläinkoelupahakemusten
käsittelyjärjestyksen tavoitteena on asioiden
ratkaiseminen ilman tarpeetonta viivettä. Tämän
vuoksi lautakunnalle kuuluvat asiat käsiteltäisiin
ensivaiheessa sen jaostoissa. Esityksen perustelujen mukaisesti
valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että merkittäviä periaatteellisia linjauksia
sisältävät hakemukset tulee ratkaista
koko maassa yhtenäisen linjan mukaisesti eläinkoelautakunnan
suuressa kokoonpanossa.
Tarkemmat määräykset eläinkoelautakunnan sisäisestä työnjaosta,
asioiden käsittelemisestä sekä toimikunnan
muusta järjestämisestä annettaisiin lakiehdotuksen
25 §:n 5 momentin mukaan työjärjestyksessä,
jonka maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa.
Korostaen sitä, että periaatteellisesti merkittäviä linjauksia
koskevat asiat tulee edellä todetun mukaisesti käsitellä lautakunnan
suuressa kokoonpanossa, valiokunta edellyttää,
että työjärjestykseen sisällytetään määräykset,
jotka varmistavat sen, että niin eläinkoelupahakemuksen
käsittelyä valmisteltaessa kuin eläinkoelupahakemuksen
varsinaisessa käsittelyssä tarkasteluun otetaan
kysymys siitä, edellyttääkö hakemuksen
ratkaiseminen uusia periaatteellisia linjauksia (Valiokunnan lausumaehdotus
1). Tämä on käytännössä toteutettavissa
siten, että eläinkoelautakunnan esittelijät
arvioisivat hakemusta koskevassa muistiossaan, edellyttääkö hakemuksen
ratkaiseminen periaatteellisia linjauksia. Kun hakemusta käsiteltäisiin
eläinkoelautakunnan jaostossa, tulisi kysymys hakemuksen
käsittelyn mahdollisesti edellyttämistä periaatteellisista
linjauksista tarkasteluun muistion perusteella. Jollei yksimielisyyttä asiasta
saavutettaisi, hakemuksen käsittely tapahtuisi edellä selostettujen
hakemusten käsittelyä koskevien yleisten periaatteiden
mukaisesti aina eläinkoelautakunnassa.
Valiokunta edellyttää, että valiokunnalle
toimitetaan eläinkoelautakunnan ensimmäisen toimintavuoden
jälkeen selvitys, josta käy ilmi, miten hakemuksia
koskevat ratkaisut ovat määrällisesti
jakaantuneet eläinkoelautakunnan ja sen jaostojen kesken (Valiokunnan
lausumaehdotus 2).
Erityiskysymyksiä
Eläinkokeille vaihtoehtoiset menetelmät.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että koe-eläinten
kokonaiskäyttömäärä on
maassamme lähes täysin sidoksissa biologisen perustutkimuksen
ja kansanterveydellisen kehitystutkimuksen (pääsuuntina
muun muassa alkoholi- ja päihdetutkimus sekä diabeteksen
ja periytyvien kansallisten erityissairauksiemme tutkiminen)
sekä lääketieteellisen perus- ja menetelmätutkimuksen
(suomalaisina erityisalueina syövän leviämisen,
elinsiirtojen sekä sydän- ja verisuonisairauksien
tutkiminen) tutkimuksen määrään.
Kysymystä koe-eläinten käyttömäärien
ehdottomasta vähentämisestä tuleekin
sen vuoksi tarkastella tietoisena sen vaikutuksista eri biotutkimuksen
ja -kehitystyön aloille. Keskeistä koe-eläinten
käytön vähentämisessä onkin
tukea nykyistä paljon voimakkaammin eläinkokeita korvaavien
menetelmien aktiivista kehittämistä. Myös
koe-eläintoimintaa koskevan direktiivin 23 artikla asettaa
jäsenvaltioille velvoitteen pyrkiä edistämään
tutkimusta ja ryhtyä muihin sellaisiin toimiin, joita
ne pitävät asianmukaisina, sellaisten vaihtoehtoisten
menetelmien kehittämiseksi ja hyväksymiseksi,
joilla voitaisiin saada tasoltaan yhtä hyvää tietoa
kuin eläinkokeilla saatava tieto, mutta siten, että käytetään
vähemmän eläimiä tai kivuttomampia
menetelmiä. Erilaiset korvaavat ja täydentävät
tutkimusmenetelmät ovatkin jo korvanneet eläinten
käytön useissa tutkimusmenetelmissä.
Ympäristövaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta
pitää erittäin tärkeänä,
että eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä kehittävää tutkimusta
edistetään entistä voimakkaammin ja että alan
tutkimustoiminta pyritään keskittämään
yhdelle tutkimuskeskukselle.
Esityksen 1. lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin mukaan
eläinkokeen saisi suorittaa vain, jos tavoitellun tuloksen
saavuttamiseksi ei olisi käytännössä mahdollista
käyttää muuta tieteellisesti luotettavaa
menetelmää, joka ei edellytä eläimen
käyttöä. Koe-eläintoimintaa
koskevan direktiivin 7 artiklassa todetaan: "Koetta ei saa suorittaa,
jos tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi on mahdollista soveltaa
jotakin toista tieteellisesti luotettavaa menetelmää,
joka ei edellytä eläimen käyttöä."
Toisaalta eurooppalaisen yleissopimuksen (ETS 123) johtolauseessa
todetaan, että jäsenvaltiot pyrkivät
eläinten käytön korvaamiseen muulla menetelmällä aina
kun se on käytännössä mahdollista.
Valiokunta katsookin, että sanan "käytännössä"
käyttäminen antaa eläinkoelautakunnalle
mahdollisuuden arvioida eläinkoeluvan ehtoja kokemuksensa
perusteella kattavammin kuin jos lakitekstissä käytettäisiin sanaa
"teknisesti". Teknisesti ja teoreettisesti tutkimusongelmaan voi
olla mahdollista saada vastaus ilman eläinkoetta, mutta
käytännössä tämän
mahdollisuuden käyttäminen voi kuitenkin olla
mahdotonta.
Voimakasta kipua tuottavat kokeet ja vähäiset toimenpiteet.
Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin
koe-eläimen uudelleen käyttämisestä.
Valiokunta korostaa sitä, että pykälän
2 momenttia tulee tulkita pykälän sanamuodon
mukaisesti siten, että eläintä saa käyttää vain
kerran sellaisessa eläinkokeessa, josta sille aiheutuu
voimakasta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Eläintä saa
käyttää uudelleen vain sellaisessa eläinkokeessa, joka
sisältää vain vähäisiä toimenpiteitä tai
jossa eläin on yleisanestesiassa koko uuden kokeen ajan
eläimen lopettamiseen saakka. Momenttia tulee tulkita yksityiskohtaisten
perustelujen mukaisesti supistavasti siten, että tyyppiesimerkki säännöksen
soveltamisalasta on koe, jossa lehmälle on leikkauksella
asennettu pysyvä yhteys suoliston alueelle (fisteli) ja
vähäisenä toimenpiteenä suoritetaan
leikkauksen jälkeen näytteiden ottoa fistelin
kautta.
Kädellisten käyttö koe-eläiminä.
Lakiehdotuksen 9 §:n 1 momentista ilmenee, että eläinkoe
on suoritettava kokeen tarkoituksen saavuttaminen huomioon ottaen
sellaisella eläinlajilla, jonka keskushermoston kehitystaso
on mahdollisimman alhainen. Pykälän perusteluissa
todetaan, että erityistä huomiota tulee kiinnittää apinoiden
koe-eläiminä käytön välttämiseen.
Suomessa ei ole käytetty kädellisiä koe-eläimiä vuoden
2001 jälkeen. Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että myös jatkossa pidättäydytään
kädellisten käyttämisestä koe-eläiminä.
Eläinkoeluvan käsittelymaksu
Esityksen mukaan eläinkoeluvan käsittelymaksu
tulisi olemaan keskimäärin noin 400 euroa. Maksun
tarkoituksena olisi kattaa Etelä-Suomen lääninhallitukselle
lupahakemuksen käsittelystä aiheutuvat kustannukset.
Yhden hakemuksen käsittelyn omakustannusarvo lääninhallitukselle
olisi arvion mukaan keskimäärin noin 400 euroa,
joka muodostaa keskimäärin noin 80 prosenttia
yhden eläinkoeluvan käsittelyn kokonaiskustannuksista.
Maa- ja metsätalousministeriön määrärahalla
tultaisiin kattamaan eläinkoelautakunnan palkkioista ja
matkakustannuksista aiheutuvat menot. Näiden laskelmien
lähtökohtana on ollut kokoonpanoltaan esityksen
mukainen koe-eläinlautakunta. Viitaten jo edellä esittämäänsä valiokunta
pitää tärkeänä, että eläinkoelupamenettelyn
kustannukset ja käsittelymaksut pysyvät kohtuullisina.
Valvonta.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan koe-eläintoiminnan
säännösten noudattamisessa viime vuosina
esille tulleet epäkohdat ovat liittyneeet yliopistojen
rahoituskriisiin ja lisääntyneeseen kansainväliseen
tutkijavaihtoon. Viitaten lisäksi ympäristövaliokunnan
lausunnossa esitettyihin näkökohtiin valiokunta
kiinnittääkin erityistä huomiota siihen,
että koe-eläintoiminnan valvontaan tulee panostaa
nykyistä enemmän.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien
lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitettävin
muutosehdotuksin.
Koska valiokunta ehdottaa lakiehdotusten hyväksymistä hallituksen
esityksen pohjalta valiokunta ehdottaa lakialoitteen hylkäämistä.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki koe-eläintoiminnasta
13 §. Koe-eläimen lopettaminen.
Ehdotetun 2 momentin mukaan eläinlääkärin
tai muun pätevän henkilön on päätettävä eläimen
lopettamisesta. Päätöksenteon lähtökohtana
on todennäköisyys siitä, tuleeko koe-eläin
kärsimään jatkuvaa kipua tai tuskaa.
Valiokunta pitää tarpeellisena sen varmistamista,
että koe-eläimen lopettamisesta päättävällä henkilöllä on
lopetuksen suorittamistekniikkaa ja lopetuksen suorittamista koskevan
taidon ohella pätevyys koe-eläimen terveydentilan
tai muun kunnon arvioimiseen. Valiokunta ehdottaakin säännöksen
tarkentamista siten, että henkilöllä tulee
olla riittävät tiedot kyseisen eläimen
terveydentilan ja hyvinvoinnin sekä sen kokeman kivun,
tuskan ja kärsimyksen arvioimiseksi. Eläimen saisi
lopettaa henkilö, jolla on riittävät
tiedot lopetuksen suorittamistekniikasta ja riittävä taito
lopetuksen suorittamiseksi.
20 §. Eläinkoelupa.
Valiokunta ehdottaa pykälään tehtäväksi
teknisen korjauksen pykälän momenttijaon muuttamiseksi.
25 §. Asioiden valmistelu ja käsittely lautakunnassa.
Valiokunta toteaa, että selkeyden vuoksi 3 momenttiin
sisältyvät määräajat
on perusteltua määritellä päivinä eikä työpäivinä.
Tämä muutos lyhentäisi kuitenkin hakemuksen
käsittelyyn käytettävissä olevaa
aikaa jopa yhdellä kolmasosalla. Riittävän
käsittelyajan takaaminen hakemusten valmistelulle päätösesitystä varten
on olennaista hakijoiden oikeusturvan kannalta ja lautakunnan toiminnan
järjestämiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla.
Valiokunta katsookin, että kun säännöksen
määräajat määritellään
päivinä työpäivien sijaan, tulee
päivien lukumäärä tarkistaa
samalla 45:een, mikä ei käytännössä muuttaisi
päätöksen antamiseen velvoittavaa aikaa
esityksessä ehdotetusta 30 työpäivästä.
37 §. Koe-eläintoiminnasta annetun lain rikkominen.
Valiokunta ehdottaa pykälän 6—9 kohdissa
ilmaisun "laiminlyö" korvaamista sanalla "rikkoo", joka
ilmaisisi paremmin sen lähtökohdan, että velvollisuuksien
osittainenkin laiminlyönti riittäisi rangaistavuuteen.
41 §. Muutoksenhaku.
Valiokunta ehdottaa 1 momenttiin selkeyden vuoksi lisättäväksi
maininnan siitä, että 30 §:ssä tarkoitettua
maksua koskevaan muutoksenhakuun sovelletaan, mitä valtion
maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.
45 §. Eläinkokeen tai koesarjan suorittamista koskevaa
lupaa koskevat siirtymäsäännökset.
Pykälän 2 momentti sisältäisi
siirtymäsäännökset, joissa eläinkoeluvan
tai lupahakemuksen käsittelyjärjestys lain voimaan
tullessa riippuisi toisaalta asian vireille tulosta ja toisaalta
kokeen kestosta tai sunnitellusta alkamisajankohdasta. Valiokunnalle
toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että ehdotetussa
muodossaan siirtymäsäännös saattaisi
viivästyttää asioiden käsittelyä.
Sen vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä muutettavaksi
siten, että kaikki lain voimaan tullessa vireillä olevat
eläinkokeen tai koesarjan suorittamista koskevat hyväksymis-
tai lupahakemukset siirretään eläinkoelautakunnan käsiteltäviksi.