Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että rehulaki (86/2008) koskee rehuja ja niiden käsittelyä, rehualan toimijoita sekä valvontaa kaikissa rehujen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa alkutuotannosta markkinoille saattamisen ja käyttöön. Lainsäädännön tarkoituksena on varmistaa, että markkinoilla on vain asetetut vaatimukset täyttäviä rehuja, jotka ovat aitoja, hyvälaatuisia ja turvallisia sekä tarkoitukseensa sopivia.

Valiokunta kiinnittää esityksen perustelujen mukaisesti huomiota siihen, että rehuja koskeva lainsäädäntö on harmonisoitu yhteisössä hyvin pitkälti. Kansallisesti on mahdollista vielä säätää muun muassa rehujen energia- ja valkuaisarvoista, hyväksymättömien rehun lisäaineiden käytöstä tutkimuslaitosten eläinkokeissa sekä vahinkojen korvaamisesta. Myös kasviperäisten rehujen mikrobiologisista kriteereistä voidaan säätää kansallisesti, sillä komissio ei toistaiseksi ole säätänyt asiasta tarkemmin. Esityksen perusteluista käy myös ilmi, että elinkeino päivittää parhaillaan hyvän rehuhygieniakäytännön ohjetta salmonellaan liittyen komission toimeksiannosta. Tämä indikoi sitä, ettei komissiolla myöskään ole aikomuksena säätää asiasta.

Valiokunta toteaa, että komissio on antanut lainsäädäntöehdotuksen rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004, (jäljempänä valvonta-asetus) muutoksesta toukokuussa 2013 ja ehdotusta lääkkeitä sisältävien rehujen valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevista vaatimuksista yhteisössä annetun neuvoston direktiivin (90/167/ETY) muutoksesta odotetaan esityksen perustelujen mukaan vuoden 2014 keväällä.

Esityksessä lakia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan Euroopan unionin sisämarkkinakauppasäädöksiä poistamalla ilmoitusvelvollisuutta ja viranomaisen näytteenottoa säädellyt rehujen sisämarkkinakauppaa koskeva säännös sekä lisäämällä säännös ulkomaalaisten laboratorioiden nimittämisestä. Lain soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan soveltuvin osin myös sellaiset tuotantoeläinten ruokintakokeissa lisäaineina käytettävät aineet, joita ei ole hyväksytty EU:ssa. Laissa säädettäisiin myös laboratorioista, joissa rehualan toimijoiden lainsäädännön edellyttämät salmonellaomavalvontanäytteet on tutkittava. Lakiehdotuksen mukaan valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla annettaisiin alemmanasteisia säännöksiä.

Valiokunta kiinnittää esityksen perustelujen mukaisesti huomiota siihen, että velvoitteesta tutkia lainsäädännön edellyttämät salmonellaomavalvontanäytteet akkreditoidussa tai arvioidussa laboratoriossa koituu rehualan toimijoille merkittäviä kustannuksia. Tämä koskee tilanteita, joissa kyseiset näytteet määritetään tällä hetkellä sellaisessa kansallisessa muussa kuin akkreditoidussa laboratoriossa, jolle jatkossa haettaisiin akkreditointia tai arviointia. Velvoite määrittää salmonellaomavalvontanäytteet akkreditoidussa tai arvioidussa laboratoriossa koskee noin 1 100 rehualan toimijaa eli rehuaineiden ja rehuseosten valmistajaa, sisämarkkinakauppatoimijaa sekä irtorehuja kuljettavaa kuljetusliikettä ja varastointilaitosta. Velvoitteesta määrittää lainsäädännön edellyttämät salmonellaomavalvontanäytteet akkreditoidussa tai arvioidussa laboratoriossa ei aiheudu uusia kustannuksia sellaiselle toimijalle, joka määrittää näytteet jo tällä hetkellä akkreditoidussa laboratoriossa. Rehulain mukaisen yksittäisen salmonellaomavalvontanäytteen määrittäminen akkreditoidussa laboratoriossa maksaa nykyisin keskimäärin 31 euroa (sisältäen alv-osuuden).

Valiokunta toteaa, että rehukustannusten nousu yleensäkin on herättänyt yhä enemmän keskustelua raaka-ainehintojen heilahdellessa ja kun rehujen kustannusvaikutuksia korostetaan yhä enemmän kotieläintuotannon kannattavuusarvioinneissa. Myös rehunvalmistajan riski ja vakuutuksien kalleus vaikuttavat koko kotieläin- ja elintarviketuotannon kustannuksiin. Hintakilpailu on kovaa, ja esimerkiksi erilaisten salmonellan torjuntakustannusten siirtäminen ketjussa eteenpäin ei ole helppoa. Lisäksi tuontituotteiden tarjonta on lisääntynyt aiempaan tilanteeseen verrattuna ja nyt myös rehujen internet-kauppa on mahdollista. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että riski rehun kautta saadulle salmonellainfektiolle kotieläintilalla on lisääntynyt maatalouden rakenteen ja toimintatapojen muuttuessa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tuontiin kohdistuvalla valvonnalla huolehditaan siitä, että markkinoilla on vain asetetut vaatimukset täyttäviä rehuja, jotka ovat aitoja, hyvälaatuisia ja turvallisia sekä tarkoitukseensa sopivia. Samalla valiokunta korostaa, että rehujen käyttöön liittyvän riskin minimoiminen ja elintarviketurvallisuuden tason säilyttäminen tulee olla koko ketjun yhteinen intressi.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että toisin kuin muissa EU-maissa — Ruotsia ja osittain Tanskaa lukuun ottamatta — Suomessa on tavoitteena torjua kaikkien salmonellaserotyyppien esiintymistä rehuissa, tuotantoeläimissä ja eläinperäisissä elintarvikkeissa. Ruotsissa, jossa on ainoana maana EU:ssa Suomen kaltainen salmonellastrategia, on valtio osallistunut saneerauskustannuksiin. Valiokunta katsoo, että tulee selvittää, miten salmonellariskin minimoiminen ja elintarviketurvallisuuden taso voidaan säilyttää maassamme ottaen huomioon muun ohella kilpailutilanne, maatalouskaupan toimintatapojen muuttuminen ja rehujen tuonnin lisääntyminen.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja seuraavin muutosehdotuksin.