Yleisperustelut

Eduskunta liitti vastaukseensa (EV 118/1999 vp) hallituksen esitykseen laiksi eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta (HE 30/1999 vp) lausuman, jossa eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin eläinlääkintään liittyviä vahingonkorvauskysymyksiä selvittävän asiantuntijalautakunnan asettamiseksi. Nyt esityksessä ehdotetaankin säädettäväksi laki eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnasta. Lautakunta olisi puolueeton asiantuntijaelin, jonka tehtävänä olisi pyynnöstä antaa lausuntoja siitä, onko eläinlääkärin menettelyssä ollut mahdollisesti kyse hoitovirheestä. Yksittäiset eläinten omistajat ja eläinlääkärit sekä eläinlääkäreiden työnantajat, lähinnä kunnat, voisivat pyytää riitatilanteissa lautakunnalta lausuntoa siitä, onko eläintä hoidettaessa tai muun hoitoon liittyvän toimen yhteydessä tapahtunut eläinlääketieteellisesti arvioituna hoitovirhe. Lautakunnan lausunto ei olisi sitova, vaan asianosaiset voisivat halutessaan viedä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mahdollisuus lautakunnan lausunnon saamiseen kuitenkin edistäisi sovintoratkaisuun pääsyä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että lautakunta voisi lausunnossaan ottaa kantaa siihen, onko mahdollinen hoitovirhe ollut sellainen, että se perustaisi vahingonkorvausvastuun, jonka muodostumisen periaatteista säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Vastuuseen vaikuttavat muun muassa tuottamuksen aste ja vahingon kärsijän mahdollinen oma myötävaikuttaminen vahinkoon. Valiokunta kiinnittää kuitenkin hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti huomiota siihen, että lausunnossa ei otettaisi kantaa aiheutuneen vahingon taloudelliseen suuruuteen. Viime kädessä vahingonkorvausvelvollisuus ja vahingonkorvauksen määrä ratkaistaisiin riita-asiana tuomioistuimessa.

Se, milloin kysymyksessä on hoitovirhe, ratkeaisi kyseistä tapausta koskevien olosuhteiden perusteella. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että tähän vaikuttaisivat eläimen ominaisuudet (esim. ikä, yleiskunto, aiemmat sairaudet ja lääkitys), eläimen omistajan toimenpiteet (esim. missä vaiheessa eläinlääkäri kutsuttiin paikalle, omistajan mahdolliset omat hoitotoimenpiteet), eläinlääkärin toimintamahdollisuudet (esim. olosuhteet, joissa hoito oli annettava, tarvittavat toimintavälineet, edellyttikö hoito erikoiseläinlääkäritason asiantuntemusta) sekä mahdollisesti myös eläinlääkintäsektoria koskeva lainsäädäntö (esim. lääkesäädökset). Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on myös todettu, että hoitovirheen tarkka määrittely lakitekstissä ei ole mahdollista sen vuoksi, että asiaa on aina tarkasteltava ne olosuhteet huomioon ottaen, joissa hoitovirheeksi epäilty vahinko tapahtui. Tapauskohtaisen määrittelyn vaarana olisi, että se ei kattaisikaan kaikkia esiin tulevia tapauksia. Siten lautakunta arvioisi eläinlääketieteellisen, käytännön eläinlääkinnän ja oikeudellisen asiantuntemuksensa perusteella, onko sen käsiteltäväksi saatetussa yksityistapauksessa tapahtunut hoitovirhe, kun otetaan huomioon kyseistä tapausta koskevat olosuhteet ja siihen soveltuva lainsäädäntö. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi seikkoja, jotka ovat hoitovirheen määrittelyn kannalta merkityksellisiä.

Valiokunnassa suoritetun asiantuntijakuulemisen yhteydessä on noussut esille kysymys kuluttajavalituslautakunnan ja eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan välisestä suhteesta. Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan perustaminen ei aiheuttaisi muutosta siihen, että jokainen kuluttaja voisi niin halutessaan saattaa asiansa kuluttajavalituslautakunnan käsittelyyn. Eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan perustaminen ei myöskään kaventaisi miltään osin kuluttajavalituslautakunnan toimivaltaa. Hallituksen esityksen perusteluista käy kuitenkin ilmi, että kuluttajavalituslautakunnan osalta on ratkaisevaa, että se käsittelee nimenomaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä suhteita ja sille eivät sovellu asiat, jotka menevät tämän kuluttajanäkökohdan yli.

Edellä esitetystä käy ilmi, että ehdotetun eläinlääkintävahinkojen arviolautakunnan tehtävänä olisi osaltaan helpottaa eläinlääkintävahingoista aiheutuvien kiistojen sopimista antamalla asiantuntijalausunto siitä, onko tapauksessa eläinlääketieteellisesti arvioiden tapahtunut hoitovirhe. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lautakunnan toimialaa ei ole ollut tarkoitus laajentaa lemmikkieläinkauppaan tai muuhunkaan ehdotetun lain 1 §:n ulkopuolelle jäävään toimintaan. Asiantuntijakuulemisen perusteella valiokunta ei myöskään pidä tarkoituksenmukaisena, että koirilla ja muilla kotieläimillä harjoitettavaan seura- ja harrastustoimintaan liittyvät kaupalliset ongelmat käsiteltäisiin lautakunnassa. Valiokunta katsoo kuitenkin, että kyseisiin ongelmiin liittyvät periaatteelliset kysymykset tulee selvittää, esimerkiksi asianomaisen ministeriön asettamassa työryhmässä. Valiokunta edellyttääkin, että näiltä osin selvitystyö saadaan mahdollisimman pian tehdyksi (Valiokunnan lausumaehdotus).

Esityksen perusteluista käy ilmi, että valtion tai kunnan palveluksessa olevien eläinlääkäreiden osalta lautakunta ottaisi sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa kantaa siihen, onko eläimen kanssa menetelty eläinlääketieteellisesti arvioiden asianmukaisesti. Todetusta virheestä mahdollisesti johtuvien virkamiesoikeudellisten tai valvontaan liittyvien kysymysten käsittely ei kuuluisi lautakunnalle, vaan niissä noudatettaisiin asianomaisia valtion tai kunnan virkamiehiä koskevaa yleistä lainsäädäntöä. Niiden virkaeläinlääkäreiden toimintaa, jotka toimivat valvonta-, tarkastus- ja muissa virkatehtävissään rikos- ja virkamiesoikeudellisen vastuun alaisena, koskee hallintomenettelylaki (598/1982), jossa on yleiset säännökset muun muassa asiakkaan neuvonnasta, päätösten perustelemisesta ja muutoksenhakuosoituksista. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on katsottu, että lautakunnan toimialan laajentaminen koskemaan virkaeläinlääkärien menettelyä viranomaistehtävissään ei olisi virkamiesten virkatoiminnan valvontaa koskevat yleiset säännökset huomioon ottaen tarkoituksenmukaista.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.