Yleisperustelut
Eduskunta liitti vastaukseensa (EV 118/1999 vp) hallituksen
esitykseen laiksi eläinlääkärin
ammatin harjoittamisesta (HE 30/1999 vp) lausuman,
jossa eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy välittömästi
toimenpiteisiin eläinlääkintään
liittyviä vahingonkorvauskysymyksiä selvittävän
asiantuntijalautakunnan asettamiseksi. Nyt esityksessä ehdotetaankin
säädettäväksi laki eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnasta. Lautakunta olisi puolueeton asiantuntijaelin,
jonka tehtävänä olisi pyynnöstä antaa lausuntoja
siitä, onko eläinlääkärin
menettelyssä ollut mahdollisesti kyse hoitovirheestä.
Yksittäiset eläinten omistajat ja eläinlääkärit
sekä eläinlääkäreiden
työnantajat, lähinnä kunnat, voisivat
pyytää riitatilanteissa lautakunnalta lausuntoa
siitä, onko eläintä hoidettaessa tai
muun hoitoon liittyvän toimen yhteydessä tapahtunut eläinlääketieteellisesti
arvioituna hoitovirhe. Lautakunnan lausunto ei olisi sitova, vaan
asianosaiset voisivat halutessaan viedä asian tuomioistuimen
ratkaistavaksi. Mahdollisuus lautakunnan lausunnon saamiseen kuitenkin
edistäisi sovintoratkaisuun pääsyä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että lautakunta
voisi lausunnossaan ottaa kantaa siihen, onko mahdollinen hoitovirhe
ollut sellainen, että se perustaisi vahingonkorvausvastuun, jonka
muodostumisen periaatteista säädetään vahingonkorvauslaissa
(412/1974). Vastuuseen vaikuttavat muun muassa tuottamuksen
aste ja vahingon kärsijän mahdollinen oma myötävaikuttaminen
vahinkoon. Valiokunta kiinnittää kuitenkin hallituksen
esityksen perustelujen mukaisesti huomiota siihen, että lausunnossa
ei otettaisi kantaa aiheutuneen vahingon taloudelliseen suuruuteen.
Viime kädessä vahingonkorvausvelvollisuus
ja vahingonkorvauksen määrä ratkaistaisiin
riita-asiana tuomioistuimessa.
Se, milloin kysymyksessä on hoitovirhe, ratkeaisi kyseistä tapausta
koskevien olosuhteiden perusteella. Asiantuntijakuulemisessa on
tuotu esiin, että tähän vaikuttaisivat
eläimen ominaisuudet (esim. ikä, yleiskunto, aiemmat
sairaudet ja lääkitys), eläimen omistajan
toimenpiteet (esim. missä vaiheessa eläinlääkäri
kutsuttiin paikalle, omistajan mahdolliset omat hoitotoimenpiteet),
eläinlääkärin toimintamahdollisuudet
(esim. olosuhteet, joissa hoito oli annettava, tarvittavat toimintavälineet,
edellyttikö hoito erikoiseläinlääkäritason
asiantuntemusta) sekä mahdollisesti myös eläinlääkintäsektoria
koskeva lainsäädäntö (esim.
lääkesäädökset). Valiokunnalle
toimitetussa selvityksessä on myös todettu, että hoitovirheen
tarkka määrittely lakitekstissä ei
ole mahdollista sen vuoksi, että asiaa on aina tarkasteltava
ne olosuhteet huomioon ottaen, joissa hoitovirheeksi epäilty
vahinko tapahtui. Tapauskohtaisen määrittelyn vaarana
olisi, että se ei kattaisikaan kaikkia esiin tulevia tapauksia.
Siten lautakunta arvioisi eläinlääketieteellisen,
käytännön eläinlääkinnän ja
oikeudellisen asiantuntemuksensa perusteella, onko sen käsiteltäväksi
saatetussa yksityistapauksessa tapahtunut hoitovirhe, kun otetaan huomioon
kyseistä tapausta koskevat olosuhteet ja siihen soveltuva
lainsäädäntö. Hallituksen esityksen
yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi seikkoja, jotka
ovat hoitovirheen määrittelyn kannalta merkityksellisiä.
Valiokunnassa suoritetun asiantuntijakuulemisen yhteydessä on
noussut esille kysymys kuluttajavalituslautakunnan ja eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnan välisestä suhteesta. Eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnan perustaminen ei aiheuttaisi muutosta siihen, että jokainen
kuluttaja voisi niin halutessaan saattaa asiansa kuluttajavalituslautakunnan
käsittelyyn. Eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnan perustaminen ei myöskään
kaventaisi miltään osin kuluttajavalituslautakunnan
toimivaltaa. Hallituksen esityksen perusteluista käy kuitenkin
ilmi, että kuluttajavalituslautakunnan osalta on ratkaisevaa,
että se käsittelee nimenomaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan
välisiä suhteita ja sille eivät sovellu
asiat, jotka menevät tämän kuluttajanäkökohdan
yli.
Edellä esitetystä käy ilmi, että ehdotetun eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnan tehtävänä olisi osaltaan
helpottaa eläinlääkintävahingoista
aiheutuvien kiistojen sopimista antamalla asiantuntijalausunto siitä,
onko tapauksessa eläinlääketieteellisesti
arvioiden tapahtunut hoitovirhe. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan lautakunnan toimialaa ei ole ollut tarkoitus laajentaa lemmikkieläinkauppaan
tai muuhunkaan ehdotetun lain 1 §:n ulkopuolelle jäävään toimintaan.
Asiantuntijakuulemisen perusteella valiokunta ei myöskään
pidä tarkoituksenmukaisena, että koirilla ja muilla
kotieläimillä harjoitettavaan seura- ja harrastustoimintaan
liittyvät kaupalliset ongelmat käsiteltäisiin
lautakunnassa. Valiokunta katsoo kuitenkin, että kyseisiin ongelmiin
liittyvät periaatteelliset kysymykset tulee selvittää,
esimerkiksi asianomaisen ministeriön asettamassa työryhmässä.
Valiokunta edellyttääkin, että näiltä osin
selvitystyö saadaan mahdollisimman pian tehdyksi (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Esityksen perusteluista käy ilmi, että valtion tai
kunnan palveluksessa olevien eläinlääkäreiden
osalta lautakunta ottaisi sen käsiteltäväksi saatetussa
asiassa kantaa siihen, onko eläimen kanssa menetelty eläinlääketieteellisesti
arvioiden asianmukaisesti. Todetusta virheestä mahdollisesti
johtuvien virkamiesoikeudellisten tai valvontaan liittyvien kysymysten
käsittely ei kuuluisi lautakunnalle, vaan niissä noudatettaisiin
asianomaisia valtion tai kunnan virkamiehiä koskevaa yleistä lainsäädäntöä.
Niiden virkaeläinlääkäreiden
toimintaa, jotka toimivat valvonta-, tarkastus- ja muissa virkatehtävissään
rikos- ja virkamiesoikeudellisen vastuun alaisena, koskee hallintomenettelylaki
(598/1982), jossa on yleiset säännökset
muun muassa asiakkaan neuvonnasta, päätösten
perustelemisesta ja muutoksenhakuosoituksista. Valiokunnalle toimitetussa
selvityksessä on katsottu, että lautakunnan toimialan
laajentaminen koskemaan virkaeläinlääkärien
menettelyä viranomaistehtävissään
ei olisi virkamiesten virkatoiminnan valvontaa koskevat yleiset
säännökset huomioon ottaen tarkoituksenmukaista.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin ja jäljempänä esitettävin
muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
3 §.
Kuten edellä on todettu kuluttajavalituslautakunta
ja eläinlääkintävahinkojen arviolautakunta
olisivat erillisiä eikä eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnan perustaminen kaventaisi mitenkään
kuluttajavalituslautakunnan toimivaltaa.
Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain (42/1987)
mukaan kuluttajavalituslautakunnalla on oikeus kuulla asiantuntijoita,
hankkia lausuntoja ja selvityksiä sekä järjestää katselmuksia. Lausunnoista
kuluttajavalituslautakunta voi maksaa korvauksen lausunnonantajalle.
Valituksen tehneelle kuluttajalle kuluttajavalituslautakunnan antama
ratkaisusuositus on tällöinkin maksuton.
Kuluttajavalituslautakunnalla olevan lausunnonsaantioikeuden
selventämiseksi valiokunta ehdottaa 2 momenttiin otettavaksi
nimenomaisen maininnan siitä, että kuluttajavalituslautakunnan
käsiteltävänä olevassa asiassa
lausunto voidaan antaa myös kuluttajavalituslautakunnalle
sen pyynnöstä.
4 §.
Esityksessä ehdotetun säännöksen
mukaan eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnalla olisi oikeus saada eläinlääkäriltä maksutta
käsiteltävänään olevan
asian selvittämiseksi tarvittavia eläintä koskevia
tietoja. Säännöksessä ei ole erikseen
mainintaa siitä, että tietojensaantioikeus
rikkoo eläinlääkäreiden asiakassuhteita koskevan
salassapitovelvollisuuden, josta säädetään
eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa
laissa. Säännöksen tarkoituksena on kuitenkin,
että eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunta voisi saada muilta eläinlääkäreiltä käsiteltävänä olevan
tapauksen kannalta merkityksellisiä tietoja salassapitovelvollisuuden
estämättä. Valiokunta ehdottaakin pykälän
sanamuotoa muutettavaksi niin, että eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnalla olisi oikeus saada eläinlääkäriltä maksutta
käsiteltävänään olevan asian
selvittämiseksi tarvittavia eläintä koskevia
tietoja sen estämättä, mitä eläinlääkärinammatin
harjoittamisesta annetussa laissa (29/2000) eläinlääkärin
salassapitovelvollisuudesta säädetään.
7 §.
Edellä 3 §:ään ehdotetun
muutoksen vuoksi myös lakiehdotuksen 7 §:ää ehdotetaan
tarkistettavaksi. Esityksessä ehdotetun pykälän
mukaan eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnan lausunnoista peritään käsittelymaksu
asian vireille panneelta asianosaiselta. Valiokunta ehdottaa pykälästä poistettavaksi
sanan "asianosaiselta". Tällöin maksuvelvollisuus
olisi asian vireille panneella taholla. Myös kuluttajavalituslautakunnalle
annettavista lausunnoista perittäisiin kuluttajavalituslautakunnalta
maksu, mikä kuluttajavalituslautakuntaa koskevien säännösten
perusteella on mahdollista. Tämä olisi tarpeen
sen lakiehdotuksessa olevan lähtökohdan vuoksi,
että eläinlääkintävahinkojen
arviolautakunnan lausunnot olisivat maksullisia.