Yleisperustelut
Valiokunta toteaa, että nykyinen laki satovahinkojen
korvaamisesta (1214/2000), jäljempänä satovahinkolaki,
tuli voimaan vuonna 2003. Satovahinkolain nojalla korvausta voidaan
maksaa hallan, raesateen, kaatosateen, rajuilman, poikkeuksellisten
tulvien tai muun vastaavan viljelijästä riippumattoman
poikkeuksellisen suuren luonnonolojen vaihtelun aiheuttamasta vahingosta
kasvavalle tai korjuuvaiheessa olevalle sadolle. Korvausta voidaan
maksaa myös poikkeuksellisten talvehtimisolosuhteiden talvehtivalle
kasville aiheuttamista vahingoista sekä poikkeuksellisen
tulvan tai poikkeuksellisen runsaiden sateiden aiheuttaman märkyyden vuoksi
kylvämättä jäämisestä aiheutuneista
vahingoista. Nyt käsiteltävänä olevan
esityksen tarkoituksena on muuttaa satovahinkolakia siten, että viljelmäkohtainen
satovahinkokorvaus olisi sellainen epäsuotuisien sääolojen
aiheuttamista menetyksistä maksettava korvaus, jonka maksaminen
ei enää edellyttäisi valtiontuki-ilmoitusta
komissiolle ennen korvausten maksamista. Lisäksi muutamia
lain säännöksiä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi
muiden maatalouden tukimuotoja koskevien säännösten
kanssa.
Satovahinkokorvaus voitaisiin esityksen mukaan jatkossa maksaa
komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006, jäljempänä ryhmäpoikkeusasetus,
11 artiklassa tarkoitettuna tukena ilman erillistä valtiontukikäsittelyä komissiossa.
Valiokunta toteaa, että muutoksella voidaan nopeuttaa korvausten
maksamista viljelijöille. Satovahinkokorvausten käsittely
on viime vuosina kestänyt kauan ja käytännössä viljelijät
ovat saaneet korvaukset vasta vahinkojen tapahtumista seuraavan
vuoden maalis-huhtikuussa. Valiokunta korostaa, että on
erittäin tärkeää nopeuttaa korvausten
maksatusta, nyt satovahinkokorvaukset ovat viipyneet liian pitkään.
Valiokunta painottaakin sitä, että satovahinkokorvaukset
tulee maksaa jatkossa mahdollisimman nopeasti heti vahinkoja seuraavan
vuoden alussa.
Satovahinkokorvauksia voidaan maksaa yleiskorvauksina, jos vahingot
ovat tapahtuneet laajalla, maantieteellisesti selvästi
rajattavalla alueella. Yleiskorvauksen maksaminen on kuitenkin varsin
harvinaista, viimeksi yleiskorvauksia on maksettu vuonna
1998 nurmen ja rukiin viljelyalan perusteella. Valiokunta toteaa, että yleiskorvaukset
jäisivät jatkossakin valtiontukia koskevan ilmoitusvelvollisuuden
ja valtiontukikäsittelyn piiriin, koska ne eivät
täytä ryhmäpoikkeusasetuksessa edellytettyjä vaatimuksia.
Satovahinkolain 2 §:ää ehdotetaan
muutettavaksi siten, että satovahinkokorvausta voitaisiin maksaa
siinä tapauksessa, jos sato ei kelpaisi mihinkään
kaupalliseen käyttötarkoitukseen. Hallituksen
esityksen perustelujen mukaan esimerkiksi korvauskelpoiselta kasvulohkolta
korjattu elintarvikkeeksi tai rehuksi kelpaamaton sato voitaisiin
hävittää omalla tilalla polttamalla, mikä ei
ole voimassa olevan lain mukaan mahdollista. Lisäksi valiokunnalle
toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että yhteisöoikeudelliset
säädökset rajaavat käyttöä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että termin
"kaupallinen" määritteleminen ja rajaaminen saattavat käytännössä aiheuttaa
tulkinnanvaraisuutta. Valiokunta katsookin, että kyseisen
termin tarkempi määrittely tulee tehdä asetustasolla,
jotta tulkintaongelmilta vältytään satovahinkokorvauksia
arvioitaessa.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ei
ole ehdotettu satovahinkolain 4 §:n 3 momentin muuttamista.
Satovahinkolain 4 §:n mukaan korvausta ei voida maksaa,
ellei valtioneuvoston asetuksella toisin säädetä,
sellaisessa kasvulohkossa aiheutuneesta vahingosta, josta viljelijällä on
valtion kanssa tehty sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä,
siltä ajanjaksolta, jolta tuottajalle maksetaan Euroopan
yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamaa siirtymävaiheen
tukea tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen vuoksi.Tämä
juontaa
alkunsa ajalta, jolloin luomutuotannossa siirtymäsopimuksessa
maksettiin korkeampaa siirtymätukea sopimuksen kolmena
ensimmäisenä vuotena. Käytäntö on
poistunut. Edellä mainittuun lainkohtaan sisältyy valtuus
säätää valtioneuvoston asetuksella
korvauksen maksamisesta momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Valiokunta
katsoo, että kyseiset siirtymävaiheen tukien maksamista
koskevat muutostarpeet tulee selvittää ja tarvittaessa
ratkaista valtioneuvoston asetusta muuttamalla.
Kasvilajien yksikköhintaa sekä normisatoa koskevat
säännökset ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan
ryhmäpoikkeusasetuksen vastaavia säännöksiä.
Valiokunta toteaa, että esitettävät muutokset
yksikköhintoihin ja normisatoihin eivät merkittävästi
tule muuttamaan nykyistä käytäntöä.
Valiokunta kuitenkin edellyttää, että maa-
ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike
ja Maaseutuvirasto kiinnittävät alkuvaiheessa
erityistä huomiota tilastojen saatavuuteen ja siihen, että hintoja
koskeva aineisto on saatavissa mahdollisimman nopeasti, ettei satovahinkokorvausten
maksatus viivästy tilastojen keruun takia. Valiokunta pitää lisäksi
tärkeänä, että jatkossa myös
luomutuotannon osalta kerätään erikseen
kattavat ja luotettavat satotasoja sekä markkinahintoja
koskevat tilastot.
Valiokunta toteaa, että satovahinkolain 13 §:n 1
momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että korvauksen
alentamis- ja epäämisperusteena voisi olla vahinkoon
tahallisesti tai huolimattomuudesta myötävaikuttamisen
lisäksi se, että viljelyä on harjoitettu
paikalla, joka on kunnoltaan tai sijainniltaan kyseiselle viljelykasville sopimaton.
Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 13 §:n
kohdalla, että korvauksen alentamisen perusteena voisi
olla esimerkiksi pellon puutteellinen kuivatus tai erityisen hallanarkojen
kasvien viljely lohkoilla, joilla hallaa esiintyy toistuvasti. Kunnoltaan
tai sijainniltaan sopimattoman kasvupaikan ominaisuudet vaihtelevat
viljelykasveittain, joten arvio tulisi tehdä kunkin kasvulohkon
ominaisuuksien ja viljelykasvin asettamien vaatimusten perusteella.
Valiokunta katsoo, että lakia sovellettaessa on tärkeää erottaa,
milloin on kyseessä todellinen sadonmenetystilanne ja milloin
on kyse huolimattomuudesta tai tahallisuudesta. Viime vuosien lämpimien
talvien johdosta erilaisia talvivaurioita on esiintynyt aiempaa
enemmän esimerkiksi puutarhakasvien viljelyssä.
Valiokunta korostaa, että pelkkä vahinkojen esiintymisen kasvu
ei voi olla syy korvausten alentamiselle tai epäämiselle.
Valiokunta pitääkin tärkeänä,
että lakia sovellettaessa kiinnitetään
erityistä huomiota siihen, että korvausten epääminen
tai alentaminen kohdistuu erityisesti niihin tapauksiin, joissa
korvausta haetaan samalle kasvulohkolle useana peräkkäisenä vuotena
ilman, että viljelykasvia tai viljelytekniikkaa pyrittäisiin
lohkolla muuttamaan ja sato varmistamaan näillä toimenpiteilla.
Valiokunta toteaa, että sateisuuden mahdollisesti lisääntyessä lähitulevaisuudessa
joudutaan entistä useammin arvioimaan, mitkä ovat
riittävät ojitustoimenpiteet kullakin yksittäisellä viljelylohkolla
ja mikä on tavanomaiseksi katsottava sademäärä.
Sen vuoksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että ojitustoimenpiteiden riittävyyttä arvioidaan
korvauksia koskevan arvioinnin yhteydessä objektiivisesti.
Jos satovahinkokorvausta haetaan toistuvasti useana vuonna peräkkäin,
on tällöin arvioitava pellon kuivatuksen yleistä riittävyyttä ja
tarpeellisia ojitustoimenpiteitä. Valiokunta korostaa,
että korvausta ei tule evätä tai
alentaa tilanteissa, joissa vahinkojen syynä ovat muutaman
peräkkäisen vuoden poikkeukselliset sääolosuhteet.
Valiokunta katsoo, että viljelijöiltä ei
tule edellyttää poikkeuksellisen hyviä kasvupaikkoja
tai kohtuuttoman kalliita ja vaikeasti toteutettavia investointeja
viljelyolosuhteiden parantamiseksi.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
8 §.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pykälän
5 momentin tuen hakemista koskevassa sääntelyssä on
harkinnanvaraisuutta, eivätkä kriteerit tuen hakemiselle
ole riittävän selkeät. Voimassa olevan
lainsäädännön ja edelleen ehdotuksen
mukaan voimaan jäävän säädöstekstin mukaan
hakemuksen voi tehdä sadonkorjuun yhteydessä,
jos vahinko on vasta tuolloin todettavissa. Satovahinkohakemus on
kuitenkin tehtävä hyvissä ajoin ennen
satovahingon kärsineen kasvulohkon sadonkorjuun päättymistä.
Valiokunta toteaa, että sadonkorjuun jälkeen tehtävien
hakemusten perusteella ei myönnetä korvausta.
Säännöksen tarkentaminen siten, että siinä säädettäisiin
joitain tarkkoja aikarajoja tai päivämääriä,
ei ole kuitenkaan käytännössä mahdollista
muiden kuin talvehtimisvahinkojen osalta. Tämä johtuu
siitä, että erilaisilla kasvilajeilla satovahingot
ovat havaittavissa hyvin eri aikoina.
Valiokunnan näkemyksen mukaan kyseistä säännöstä satovahinkohakemuksen
tekemisestä hyvissä ajoin tulee tarkentaa. Sen
vuoksi valiokunta ehdottaa 8 §:n 5 momenttia muutettavaksi lisäämällä momenttiin
maininta siitä, että hakemus on kuitenkin tehtävä niin
hyvissä ajoin ennen satovahinkoa kärsineen kasvulohkon
sadonkorjuun päättymistä, että satovahingon
arviointi voidaan suorittaa. Tällöin voidaan varmistaa
se, että hakijalla on mahdollisuus saada korvausta niistäkin
satovahingoista, jotka havaitaan vasta sadonkorjuun yhteydessä.
Samalla satovahinkojen arvioinnin tekeminen pystytään
kuitenkin myös turvaamaan.
9 §.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetusta
pykälästä ei käy riittävän
selkeästi ilmi tukia koskeva yleinen ylikorvauskielto. Hallituksen
esityksen perusteluissa todetaan, että Suomen satovahinkokorvausjärjestelmässä ryhmäpoikkeusasetuksen
mukaisten tukien enimmäismäärä voisi
teoriassa ylittyä vain siinä tapauksessa, että satovahinkokorvauksia
maksettaisiin myös lain tarkoittamina yleiskorvauksina.
Ehdotuksen mukaan ryhmäpoikkeuksen tuen kasautumiskieltoja
(19 artiklan 2 ja 3 kohta) sovellettaisiin vain yleiskorvauksen
yhteydessä. Valiokunta toteaa, että ryhmäpoikkeusasetuksen
19 artiklan 3 kohdassa viitataan kuitenkin myös vähämerkityksellistä tukea
koskevaan asetukseen (EY) n:o 1860/2004, joka myös on
otettava huomioon kiellettynä tukien kasaantumisena. Valiokunnan
käsityksen mukaan tukia koskeva ylikorvauskielto tulisi
säätää yleisempänä,
jotta ryhmäpoikkeusasetuksen edellytysten täyttymisestä ei
syntyisi epäselvyyttä. Valiokunta katsoo, että 9 §:stä tulee
poistaa viittaus edellä mainittuihin ryhmäpoikkeusasetuksen 19
artiklan 2 ja 3 kohtaan ja lakiin lisätä uusi
9 a §. Tällöin epäselvyys ryhmäpoikkeusasetuksen edellytysten
täyttymisestä poistuisi.
9 a § (uusi).
Viitaten edellä 9 §:n kohdalla esitettyyn
valiokunta ehdottaa lakiin lisättäväksi säännökset
viittauksista ryhmäpoikkeusasetukseen. Pykälässä säädettäisiin
korvausten enimmäismäärästä viitaten
ryhmäpoikkeusasetuksen 19 artiklan 2 ja 3 kohtaan. Näin
tukien kasaantumiskielto olisi yleinen ja koskisi sekä viljelmäkohtaisia
satovahinkokorvauksia että yleiskorvauksia.