Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että nykyinen laki satovahinkojen korvaamisesta (1214/2000), jäljempänä satovahinkolaki, tuli voimaan vuonna 2003. Satovahinkolain nojalla korvausta voidaan maksaa hallan, raesateen, kaatosateen, rajuilman, poikkeuksellisten tulvien tai muun vastaavan viljelijästä riippumattoman poikkeuksellisen suuren luonnonolojen vaihtelun aiheuttamasta vahingosta kasvavalle tai korjuuvaiheessa olevalle sadolle. Korvausta voidaan maksaa myös poikkeuksellisten talvehtimisolosuhteiden talvehtivalle kasville aiheuttamista vahingoista sekä poikkeuksellisen tulvan tai poikkeuksellisen runsaiden sateiden aiheuttaman märkyyden vuoksi kylvämättä jäämisestä aiheutuneista vahingoista. Nyt käsiteltävänä olevan esityksen tarkoituksena on muuttaa satovahinkolakia siten, että viljelmäkohtainen satovahinkokorvaus olisi sellainen epäsuotuisien sääolojen aiheuttamista menetyksistä maksettava korvaus, jonka maksaminen ei enää edellyttäisi valtiontuki-ilmoitusta komissiolle ennen korvausten maksamista. Lisäksi muutamia lain säännöksiä ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi muiden maatalouden tukimuotoja koskevien säännösten kanssa.

Satovahinkokorvaus voitaisiin esityksen mukaan jatkossa maksaa komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006, jäljempänä ryhmäpoikkeusasetus, 11 artiklassa tarkoitettuna tukena ilman erillistä valtiontukikäsittelyä komissiossa. Valiokunta toteaa, että muutoksella voidaan nopeuttaa korvausten maksamista viljelijöille. Satovahinkokorvausten käsittely on viime vuosina kestänyt kauan ja käytännössä viljelijät ovat saaneet korvaukset vasta vahinkojen tapahtumista seuraavan vuoden maalis-huhtikuussa. Valiokunta korostaa, että on erittäin tärkeää nopeuttaa korvausten maksatusta, nyt satovahinkokorvaukset ovat viipyneet liian pitkään. Valiokunta painottaakin sitä, että satovahinkokorvaukset tulee maksaa jatkossa mahdollisimman nopeasti heti vahinkoja seuraavan vuoden alussa.

Satovahinkokorvauksia voidaan maksaa yleiskorvauksina, jos vahingot ovat tapahtuneet laajalla, maantieteellisesti selvästi rajattavalla alueella. Yleiskorvauksen maksaminen on kuitenkin varsin harvinaista, viimeksi yleiskorvauksia on maksettu vuonna 1998 nurmen ja rukiin viljelyalan perusteella. Valiokunta toteaa, että yleiskorvaukset jäisivät jatkossakin valtiontukia koskevan ilmoitusvelvollisuuden ja valtiontukikäsittelyn piiriin, koska ne eivät täytä ryhmäpoikkeusasetuksessa edellytettyjä vaatimuksia.

Satovahinkolain 2 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että satovahinkokorvausta voitaisiin maksaa siinä tapauksessa, jos sato ei kelpaisi mihinkään kaupalliseen käyttötarkoitukseen. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan esimerkiksi korvauskelpoiselta kasvulohkolta korjattu elintarvikkeeksi tai rehuksi kelpaamaton sato voitaisiin hävittää omalla tilalla polttamalla, mikä ei ole voimassa olevan lain mukaan mahdollista. Lisäksi valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että yhteisöoikeudelliset säädökset rajaavat käyttöä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että termin "kaupallinen" määritteleminen ja rajaaminen saattavat käytännössä aiheuttaa tulkinnanvaraisuutta. Valiokunta katsookin, että kyseisen termin tarkempi määrittely tulee tehdä asetustasolla, jotta tulkintaongelmilta vältytään satovahinkokorvauksia arvioitaessa.

Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ei ole ehdotettu satovahinkolain 4 §:n 3 momentin muuttamista. Satovahinkolain 4 §:n mukaan korvausta ei voida maksaa, ellei valtioneuvoston asetuksella toisin säädetä, sellaisessa kasvulohkossa aiheutuneesta vahingosta, josta viljelijällä on valtion kanssa tehty sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä, siltä ajanjaksolta, jolta tuottajalle maksetaan Euroopan yhteisön kokonaan tai osittain rahoittamaa siirtymävaiheen tukea tavanomaisesta tuotannosta luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen vuoksi.Tämä juontaa alkunsa ajalta, jolloin luomutuotannossa siirtymäsopimuksessa maksettiin korkeampaa siirtymätukea sopimuksen kolmena ensimmäisenä vuotena. Käytäntö on poistunut. Edellä mainittuun lainkohtaan sisältyy valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella korvauksen maksamisesta momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Valiokunta katsoo, että kyseiset siirtymävaiheen tukien maksamista koskevat muutostarpeet tulee selvittää ja tarvittaessa ratkaista valtioneuvoston asetusta muuttamalla.

Kasvilajien yksikköhintaa sekä normisatoa koskevat säännökset ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ryhmäpoikkeusasetuksen vastaavia säännöksiä. Valiokunta toteaa, että esitettävät muutokset yksikköhintoihin ja normisatoihin eivät merkittävästi tule muuttamaan nykyistä käytäntöä. Valiokunta kuitenkin edellyttää, että maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike ja Maaseutuvirasto kiinnittävät alkuvaiheessa erityistä huomiota tilastojen saatavuuteen ja siihen, että hintoja koskeva aineisto on saatavissa mahdollisimman nopeasti, ettei satovahinkokorvausten maksatus viivästy tilastojen keruun takia. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että jatkossa myös luomutuotannon osalta kerätään erikseen kattavat ja luotettavat satotasoja sekä markkinahintoja koskevat tilastot.

Valiokunta toteaa, että satovahinkolain 13 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että korvauksen alentamis- ja epäämisperusteena voisi olla vahinkoon tahallisesti tai huolimattomuudesta myötävaikuttamisen lisäksi se, että viljelyä on harjoitettu paikalla, joka on kunnoltaan tai sijainniltaan kyseiselle viljelykasville sopimaton. Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 13 §:n kohdalla, että korvauksen alentamisen perusteena voisi olla esimerkiksi pellon puutteellinen kuivatus tai erityisen hallanarkojen kasvien viljely lohkoilla, joilla hallaa esiintyy toistuvasti. Kunnoltaan tai sijainniltaan sopimattoman kasvupaikan ominaisuudet vaihtelevat viljelykasveittain, joten arvio tulisi tehdä kunkin kasvulohkon ominaisuuksien ja viljelykasvin asettamien vaatimusten perusteella. Valiokunta katsoo, että lakia sovellettaessa on tärkeää erottaa, milloin on kyseessä todellinen sadonmenetystilanne ja milloin on kyse huolimattomuudesta tai tahallisuudesta. Viime vuosien lämpimien talvien johdosta erilaisia talvivaurioita on esiintynyt aiempaa enemmän esimerkiksi puutarhakasvien viljelyssä. Valiokunta korostaa, että pelkkä vahinkojen esiintymisen kasvu ei voi olla syy korvausten alentamiselle tai epäämiselle. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että lakia sovellettaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että korvausten epääminen tai alentaminen kohdistuu erityisesti niihin tapauksiin, joissa korvausta haetaan samalle kasvulohkolle useana peräkkäisenä vuotena ilman, että viljelykasvia tai viljelytekniikkaa pyrittäisiin lohkolla muuttamaan ja sato varmistamaan näillä toimenpiteilla.

Valiokunta toteaa, että sateisuuden mahdollisesti lisääntyessä lähitulevaisuudessa joudutaan entistä useammin arvioimaan, mitkä ovat riittävät ojitustoimenpiteet kullakin yksittäisellä viljelylohkolla ja mikä on tavanomaiseksi katsottava sademäärä. Sen vuoksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ojitustoimenpiteiden riittävyyttä arvioidaan korvauksia koskevan arvioinnin yhteydessä objektiivisesti. Jos satovahinkokorvausta haetaan toistuvasti useana vuonna peräkkäin, on tällöin arvioitava pellon kuivatuksen yleistä riittävyyttä ja tarpeellisia ojitustoimenpiteitä. Valiokunta korostaa, että korvausta ei tule evätä tai alentaa tilanteissa, joissa vahinkojen syynä ovat muutaman peräkkäisen vuoden poikkeukselliset sääolosuhteet. Valiokunta katsoo, että viljelijöiltä ei tule edellyttää poikkeuksellisen hyviä kasvupaikkoja tai kohtuuttoman kalliita ja vaikeasti toteutettavia investointeja viljelyolosuhteiden parantamiseksi.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.