Perustelut
Valituksen vaikutus päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen
Direktiiviehdotus.
Kielteisestä turvapaikkaratkaisusta tehdyllä valituksella
tulee direktiiviehdotuksen 33 artiklan mukaan olla täytäntöönpanoa
lykkäävä vaikutus. Artiklan 2 kohta koskee
poikkeuksia tähän periaatteeseen. Näissä poikkeustilanteissa
turvapaikanhakijalla on 3 kohdan mukaan kuitenkin mahdollista
hakea täytäntöönpanon keskeytystä.
Keskeytyshakemuksen ollessa ratkaisematta karkotusta ei saa panna
täytäntöön, paitsi milloin kysymyksessä on
palauttaminen direktiivin 21 ja 22 artiklan mukaisesti hakijalle
turvalliseen kolmanteen maahan. — Sisäasiainministeriön
kannan mukaan tällainen täytäntöönpanon
rajoitus tulisi poistaa direktiivistä, jotta maasta poistaminen on
eräissä tapauksissa ulkomaalaislakia vastaavasti
pantavissa täytäntöön ilman
valitusasteen ratkaisua.
Ulkomaalaislaki.
Ulkomaalaislain 62 §:n 2 momentin perusteella eräät
ulkomaalaisviraston tekemät käännyttämispäätökset
ovat pantavissa välittömästi täytäntöön.
Tämä koskee sekä Dublinin yleissopimuksen
ja pohjoismaisen passisopimuksen soveltamistapauksia että uudistettuja turvapaikka-
tai oleskelulupahakemuksia. Sellaiset käännyttämispäätökset,
jotka koskevat turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta
tulevia ulkomaalaisia taikka ilmeisen perusteettomia turvapaikkahakemuksia,
voidaan panna täytäntöön aikaisintaan
8 päivän kuluttua siitä, kun päätös
on annettu hakijalle tiedoksi. Näissä kaikissa
tapauksissa valitusviranomainen voi määrätä täytäntöönpanon
keskeytettäväksi. Nämä ulkomaalaislain
säännökset muotoutuivat osaksi perustuslakivaliokunnan
hallituksen esittämästä lakiehdotuksesta
tekemien huomautusten vuoksi (PeVL 16/2000 vp).
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sen jälkeen, kun
perustuslakivaliokunta ulkomaalaislain muutosehdotuksen käsittelyn
yhteydessä arvioi käännyttämispäätösten
välitöntä täytäntöönpanokelpoisuutta,
tehnyt tärkeitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen
13 artiklan merkitystä maastapoistamistilanteissa koskevia
ratkaisuja. Tämän sopimusmääräyksen
mukaan jokaisella, jonka kyseisessä sopimuksessa tunnustettuja oikeuksia
ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään
tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin
tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat
tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Sopimusmääräys
on liitännäinen ihmisoikeussopimuksen muihin aineellisiin
oikeuksiin nähden: tehokkaan oikeussuojakeinon tulee olla käytettävissä,
jos yksilö esittää perustellun väitteen
sopimuksen turvaaman oikeutensa loukkaamisesta.
Turvapaikanhakijoiden kannalta tällaisia liitännäisiä oikeuksia
voivat olla ihmisoikeussopimuksen 3 artikla kidutuksen kiellosta
ja 4. lisäpöytäkirjan 4 artikla joukkokarkotuksen
kiellosta. Kidutuskielto kattaa tilanteet, joissa henkilö joutuu
käännyttämisen johdosta kidutuksen tai epäinhimillisen
kohtelun alaiseksi, ja joukkokarkotuskiellon piiriin kuuluvat myös
tilanteet, joissa käännyttämispäätökset
kohdistuvat turvapaikanhakijaryhmään ilman, että päätökset
tehdään yksilöllisen harkinnan perusteella.
Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tehokasta oikeussuojakeinoa
koskevasta 13 artiklasta aiheutuu ensinnäkin
vaatimus siitä, että väite todella olemassa
olevasta kidutuskiellon vastaisen kohtelun uhasta on tutkittava
puolueettomasti ja tarkasti, ja myös vaatimus mahdollisuudesta
täytäntöönpanon lykkäykseen
(Jabari v. Turkki 11.7.2000, kohta 50). Ihmisoikeustuomioistuimen
mukaan (Conka v. Belgia 5.2.2002, kohta 79) 13 artiklasta aiheutuu
lisäksi sellainen vaatimus, että oikeussuojakeinon
avulla tulee kyetä estämään
täytäntöönpano, joka olisi vastoin
sopimusta ja jonka vaikutukset olisivat mahdollisesti peruuttamattomia.
Siksi 13 artiklan vastaista on panna päätös
täytäntöön ennen kuin kansalliset
viranomaiset ovat selvittäneet, onko täytäntöönpano
sopusoinnussa ihmisoikeussopimuksen kanssa.
Päätelmät.
Näistä ratkaisuista on pääteltävissä, että käännyttämispäätöksen
välitön täytäntöönpano
voi johtaa ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan vastaiseen menettelyyn.
Tämä on seurauksena, jos päätös
pannaan täytäntöön kansallisten viranomaisten
varmistumatta niille esitetystä perustellusta väitteestä huolimatta
siitä, että päätöksen
täytäntöönpano ei ole ristiriidassa
ihmisoikeussopimuksen kidutus- tai joukkokarkotuskiellon kanssa.
Valiokunnan käsityksen mukaan ei kuitenkaan ole perusteita
katsoa, että ulkomaalaislain 62 §:n säännökset
käännyttämispäätöksen
välittömästä täytäntöönpanosta
olisivat sellaisinaan, yleisellä tasolla ristiriidassa
Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. On tosin mahdollista päätyä tilanteisiin,
joissa ihmisoikeussopimuksen 13 artiklasta johtuvat vaatimukset
eivät täyty, jos ulkomaalaislain kyseisiä säännöksiä sovellettaisiin
mekaanisesti ja samalla sivuutettaisiin perustuslain 9 §:n
4 momentin säännökset. On selvää,
että muodollisesti varmemmat takeet, tosin tehokkuuden
kustannuksella, noiden vaatimusten toteutumisesta tarjoaisi järjestelmä,
jossa muutoksenhaulla kaikissa tapauksissa on lähtökohtaisesti
täytäntöönpanon lykkäävä vaikutus.
Direktiiviehdotuksen 33 artiklan 3 kohdan mukaan mahdollisuus
poistaa henkilö maasta täytäntöönpanokieltohakemuksen
estämättä koskee yleisesti 21 ja 22 artiklan
soveltamistilanteita, joissa jotakin maata, joka ei ole yhteisön
jäsenvaltio, pidetään hakijan kannalta
turvallisena kolmantena maana. Näissäkin tapauksissa
voidaan periaatteessa esittää perusteltu väite
joukkokarkotuskiellon loukkauksesta sekä myös
ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkauksesta, jos henkilö on
mahdollista palauttaa turvallisesta kolmannesta maasta edelleen
sellaiseen maahan, jossa häntä uhkaa ihmisoikeusloukkaus.
Kyseisen yleiseltä tarkoitukseltaan täytäntöönpanoa
rajoittavan virkkeen poistaminen, mitä sisäasiainministeriö on
kannattanut, ei voi vaikuttaa Suomen tai muun jäsenvaltion
ihmisoikeusvelvoitteisiin. Siksi valiokunta huomauttaa siitä mahdollisuudesta,
että direktiiviehdotuksessa voitaisiin kiinnittää huomiota
ihmisoikeussopimuksesta aiheutuviin vaatimuksiin esimerkiksi
seuraavanlaisella lisäyksellä 3 kohdan jälkimmäiseen
virkkeeseen: "...kolmas maa, eikä hakija ole esittänyt
perusteltua väitettä siitä, että maasta
poistaminen johtaisi hänen ihmisoikeuksiensa loukkaamiseen."
Direktiiviehdotuksen 41 artikla
Aikaisempaan lausuntoonsa viitaten (PeVL 14/2001
vp, s. 3/I) valiokunta katsoo, että Suomen
tulee pyrkiä saamaan artiklan sanamuotoon sellainen muutos,
että syrjintäkielto kattaa ehdotuksessa mainittujen
perusteiden lisäksi myös muut henkilöön
liittyvät syyt.