Perustelut
Elinkeinovapaus
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
ampumaratalaki, jossa ampumaradan perustaminen ja ylläpitäminen
säädetään luvanvaraiseksi ja
vähäisen ampumaradan perustaminen ja ylläpitäminen
ilmoituksenvaraiseksi. Ampumarataa tai vähäistä ampumarataa
voidaan ylläpitää myös kaupallisessa
tarkoituksessa. Sen vuoksi ehdotettu sääntely
on merkityksellistä perustuslain 18 §:n 1 momentissa
turvatun elinkeinovapauden kannalta. Samalta kannalta on arvioitava
myös ampuma-aselain asealan elinkeinolupaa koskevia säännösehdotuksia.
Teholtaan varsinaisia ampuma-aseita vastaavien ilma-aseiden kauppa,
kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuva hallussapito, valmistaminen,
korjaaminen, muuntaminen ja säilyttäminen ehdotetaan
luvanvaraistettavaksi.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta
perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta
katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraisuuden olevan mahdollista
poikkeuksellisesti. Luvanvaraisuudesta on säädettävä lailla,
jonka on täytettävä perusoikeutta rajoittavalta
lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Laissa säädettävien
elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja
tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden
ja edellytysten tulee ilmetä laista. Sääntelyn
sisällön osalta valiokunta on pitänyt
tärkeänä, että säännökset
luvan edellytyksistä ja pysyvyydestä antavat riittävän
ennustettavuuden viranomaistoiminnasta. Tältä kannalta merkitystä on
muun muassa sillä, missä määrin viranomaisen
toimivaltuudet määräytyvät sidotun
harkinnan tai tarkoituksenmukaisuusharkinnan mukaisesti. Lisäksi
viranomaisen toimivallan liittää toimilupaan ehtoja
tulee perustua riittävän täsmällisiin
lain säännöksiin (ks. esim. PeVL
32/2010 vp, s. 7/II).
Ampumaradan perustamisen ja ylläpitämisen luvanvaraisuudelle
sekä vähäisen ampumaradan perustamisen
ja ylläpitämisen ilmoituksenvaraisuudelle on perustuslakivaliokunnan
mielestä perusoikeusjärjestelmän kannalta
hyväksyttävät ja painavat etenkin henkilökohtaiseen
turvallisuuteen ja terveyden suojaamiseen liittyvät syyt. Lakiehdotus
sisältää toiminnan luonteen kannalta
perustellut ja riittävän täsmälliset
säännökset ampumarataluvan myöntämisen
edellytyksistä. Viranomaisen lupaharkinta on 5 §:n
säännöksin sidottua. Sääntely
ei muodostu perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden kannalta ongelmalliseksi.
Ehdotettu sääntely tehokkaisiin ilma-aseisiin liittyvän
elinkeinotoiminnan luvanvaraistamisesta vastaa perustuslakivaliokunnan
myötävaikutuksella säädettyä varsinaisia
ampuma-aseita koskevaa asealan sääntelyä.
Valiokunta katsoo, että samat syyt, jotka perustelevat
tätä sääntelyä, koskevat
myös tehokkaisiin ilma-aseisiin liittyvää elinkeinotoimintaa.
Ehdotetusta sääntelystä ei ole näiltäkään
osin aiemman lausunnon valossa huomautettavaa (ks. PeVL
35/1997 vp).
Perustuslakivaliokunta on elinkeinotoiminnan sääntelyn
yhteydessä vakiintuneesti pitänyt luvan peruuttamista
yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempänä kuin
haetun luvan epäämistä. Sen vuoksi valiokunta
on katsonut sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta
välttämättömäksi sitoa luvan
peruuttamismahdollisuus vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai
laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle
mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät
ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen
(ks. esim. PeVL 31/2006 vp,
s. 2, PeVL 8/2006 vp,
s. 3/II, PeVL 48/2005 vp, s. 2/I).
Ampumaratalakiehdotuksen 7 §:n sääntely vastaa
pääosin perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa
käytännössä asetettuja vaatimuksia.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan nojalla ampumaratalupa
on peruutettava, jos luvanhaltija ei enää täytä laissa
säädettyjä edellytyksiä eikä hän
ole asetetussa määräajassa korjannut
niissä olevaa puutetta. Momentin 2 kohdan mukaan lupa voidaan
kuitenkin peruuttaa ilman, että luvanhaltijalle varataan
ennen luvan peruuttamista mahdollisuus korjata toimintansa puutteet,
jos hän on "tahallaan menetellyt olennaisesti
virheellisesti ylläpitäessään
ampumarataa". Ampumaradan ylläpitämisessä on
valiokunnan mielestä kysymys erityislaatuisesta elinkeinotoiminnasta, jossa
turvallisuussyiden vuoksi luvanhaltijalta edellytetään
erityistä huolellisuutta ja lupaehtojen tarkkaa noudattamista.
Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta on myös
merkityksellistä, että Poliisihallitus voi 7 §:n
3 momentin nojalla luvan peruuttamisen sijasta antaa luvanhaltijalle varoituksen,
jos luvan peruuttaminen olisi kohtuutonta. Valiokunta katsoo, että tällaisen
elinkeinotoiminnan yhteydessä ehdotettu sääntely
ei muodostu ongelmalliseksi elinkeinovapauden kannalta.
Ampumaradan järjestyssääntö
Ampumaradalla tulee olla ampumaratalakiehdotuksen 9 §:n
1 momentin mukaan järjestyssääntö,
jossa on määräykset rata-alueella ja
sen välittömässä läheisyydessä oleskelevien
turvallisuuden varmistamisesta, radan käyttöön
liittyvistä rajoituksista sekä määräyksiä ja
rajoituksia koskevasta tiedottamisesta rata-alueella.
Lakiehdotuksen järjestyssääntöä koskevat säännökset
täyttävät perustuslakivaliokunnan käytännössä tällaiselle
sääntelylle asetetut vaatimukset eikä niistä siten
ole huomautettavaa, varsinkin kun järjestyssäännön
soveltaminen rajoittuu ampumaradalle ja koskee siellä tapahtuvaa toimintaa
(ks. PeVL 31/2013 vp, s. 4, PeVL 70/2002
vp, s. 5 ja PeVL 28/2004 vp,
s. 5—6).
Ampuma-aseiden säilyttäminen
Ampuma-asetta on säilytettävä ampuma-aselakiesityksen
106 §:n mukaan lukitussa paikassa tai lukittuna. Jos säilytettävänä on
enemmän kuin viisi ampuma-asetta, ne on säilytettävä murtoturvallisessa
turvakaapissa tai poliisin erikseen hyväksymässä säilytystilassa.
Ehdotettu sääntely laajentaa nyt erityisen vaarallisia
ampuma-aseita koskevan säilytysvaatimuksen soveltamisalaa
siten, että esityksen perusteluiden mukaan noin 60 000
luvanhaltijan on hankittava turvakaappi tai hyväksytettävä aseiden
säilytystila poliisilla (s. 59).
Ehdotuksella on vaikutuksia perustuslain 15 §:n
1 momentissa turvattuun omaisuuden suojaan. Valiokunta
on aikaisemmin ampuma-aselain säätämisen
yhteydessä todennut, että ampuma-aseita koskevan
sääntelyn taustalla vaikuttavat sellaiset tärkeät
ja vahvat yhteiskunnalliset intressit, jotka huomioon ottaen omaisuuden
perustuslain suoja ei aseta yleisiä esteitä esimerkiksi
luvanvaraistamiselle (PeVL 35/1997 vp,
s. 2, PeVL 15/1996 vp, s. 1/I
). Ehdotetulle sääntelylle on epäilemättä perustuslain
7 §:n 1 momenttiin kiinnittyviä hyväksyttäviä ja
painavia perusteita, eikä se muodostu myöskään oikeasuhtaisuuden
kannalta ongelmalliseksi. Sääntely on myös
riittävän täsmällistä ja
tarkkarajaista.
Lääkärin ilmoitusvelvollisuus
Lääkärillä on ampuma-aselakiehdotuksen 114 §:n
1 momentin nojalla velvollisuus salassapitosäännösten
estämättä ilmoittaa poliisille henkilöstä,
joka on todettu oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa itselleen tai
toiselle vaaralliseksi. Lääkäri on velvollinen
ilmoittamaan myös henkilöstä, joka on
otettu tahdosta riippumattomaan hoitoon mielenterveyslain nojalla
ja jonka lääkäri arvioi olevan sopimaton
pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen
osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia aseita. Ilmoitus sisältää pykälän
3 momentin mukaan sopimattomuutta koskevan kannanoton perusteluineen.
Ehdotetut säännökset ovat merkityksellisiä perustuslain
10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän
ja henkilötietojen suojan kannalta. Valiokunta on aikaisemmin
ampuma-aselain käsittelyn yhteydessä arvioinut
poliisin oikeutta saada ampuma-aseen hankkimisluvan hakijan terveystietoja
sekä lääkärin oikeutta tehdä ilmoitus
poliisille henkilöstä, joka saattaa olla sopimaton
ampuma-aseen hallussapitoon (PeVL 18/2010 vp,
s. 4—6). Ehdotetulle sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän
kannalta erityisen painavia, viime kädessä perustuslain
7 §:n 1 momentissa turvattuihin oikeuteen elämään
ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen palautuvia perusteita.
Sääntelyn tavoitteena on estää,
että henkilö, joka on vaaraksi itselleen tai muille,
ei saa haltuunsa ampuma-asetta. Ehdotettu sääntely, joka
rajaa ja täsmentää nykyistä ilmoitusvelvollisuutta
koskevaa sääntelyä, ei muodostu ongelmalliseksi
perustuslain kannalta.