Perustelut

Perustuslakivaliokunta on pyytänyt valtiovarainministeriöltä nyt käsillä olevaa selvitystä, koska on selvää, että Euroopan rahoitusvakausvälineelle (ERVV) annettavien takausten laajentamisesta päätettäessä eduskunnassa vallitsi erilaisia käsityksiä ratkaisun taloudellisesta merkityksestä. Tämän aiheuttivat hallituksen esityksen epäselvät ilmaisut.

Esityksen pääasiallisessa sisällössä mainitaan, että Suomen osuus takauksista nousee noin 7,9 miljardista eurosta noin 13,974 miljardiin euroon. Eri virkkeessä todetaan takausten määräytymistavan muuttuvan kokonaistakauksesta taattavan velan pääoman nimellisarvolle annettavaksi takaukseksi. Hallituksen esityksen sivulta 10 käy ilmi sama takausmäärän korotus. Tämän ohella mainitaan, että lisäksi takaus muutetaan kokonaistakauksesta velan nimellisarvolle annettavaksi takaukseksi, "mikä on Suomessa tavanomaisesti noudatettava tapa antaa valtiontakauksia".

Esityksen valiokuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunta katsoi (PeVL 5/2011 vp, s. 4/I) saamiensa selvitysten pohjalta, että "kaikissa tapauksissa Suomen valtion vastuun yläraja — mukaan lukien ylitakausten kattaminen — on määritelty laissa". Epäselvyys johtui siitä, että hallituksen esityksestä ei käynyt selkeästi ilmi ero takaussitoumuksen ja takausvastuun välillä. Sovittu euromäärä ilmaisee Suomen takaussitoumuksen, joka on määritelty taattavan velan nimellisarvona. Tällöin mahdollista takausvastuuta kasvattavat vielä korot, kulut ja ylitakaus.

Edellä esitetystä ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että hallituksen esitys on laadittu tavalla, josta on voinut saada virheellisen kuvan Suomen valtion vastuiden laajuudesta. Siksi valiokunnan mielestä oikeustilaa on tarpeen selventää siinä yhteydessä, kun ERVV:n takausmenettelyä mahdollisesti kehitetään tai uudella hallituksen esityksellä.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää tässä yhteydessä myös yleisesti huomiota perustuslain 82 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan valtiontakaus voidaan antaa eduskunnan suostumuksen nojalla. Säännöksen perusteluista (ks. HE 1/1998 vp, s. 135/II) käy ilmi, että tämä suostumus voi olla erillinen päätös tai sisältyä lakiin. Perusteluissa mainitaan lisäksi nimenomaisesti, että suostumuksesta tulee ilmetä valtiontakausten enimmäismäärä. Vaikka tämä maininta onkin vain perusteluissa, se ilmaisee lainsäätäjän selkeän tahdon. Siksi valtion taloudellisia vastuita koskevan sääntelyn tulee olla mahdollisimman täsmällistä ja yksiselitteistä.

Perustuslakivaliokunta antaa arvoa valtiovarainministeriön selvityksessään esittämille, valtion taloudenhoidon rationaalisuuteen liittyville näkökohdille. Siksi valiokunta pitää mahdollisena, että enimmäismäärän esittämisvaatimus voidaan pääomaan liittyvien erien, kuten korkojen, osalta täyttää myös kuvaamalla säännöksessä sanallisesti riittävän selvästi, mitä tällaiset liitännäiserät ovat, sekä arvioimalla esityksen perusteluissa niiden todennäköinen suuruus.