Perustelut
Keskeyttämismääräys
Ehdotus.
Tuomioistuin voi 2. lakiehdotuksen 60 c §:n
perusteella antaa määräyksen, jonka mukaan
tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston
saattaminen yleisön saataviin on keskeytettävä.
Lakiehdotuksen 60 c §:n 1 ja 2 momentti sisältyvät
asiallisesti sellaisinaan voimassaolevaan tekijänoikeuslakiin.
Pykälän nykyinen sisältö muotoutui
eduskuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunnan
lausunnon (PeVL 7/2005 vp) antamisen
jälkeen. Pykälän uuden 3 momentin tarkoituksena
on panna täytäntöön teollis-
ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun
direktiivin 9 artiklan 4 kohta. Vastaavat säännökset
keskeyttämismääräyksestä sisältyvät
3. lakiehdotuksen 48 a §:ään, 4. lakiehdotuksen
37 b §:ään, 5. lakiehdotuksen 18 a §:ään,
6. lakiehdotuksen 29 a §:ään, 7. lakiehdotuksen
57 b §:ään, 8. lakiehdotuksen 35 a §:ään
ja 9. lakiehdotuksen 36 a §:ään.
Tuomioistuimen keskeyttämismääräys
kieltokanteen ollessa vireillä.
Tuomioistuin voi 2. lakiehdotuksen 60 c §:n 1 momentin
nojalla määrätä kannetta käsitellessään
välittäjän keskeyttämään
tekijänoikeutta loukkaavaksi väitetyn aineiston
saattamisen yleisön saataviin.
Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 12 §:n
1 momentissa turvatun sananvapauden kannalta. Tähän
perusoikeuteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa
tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Julkistamisella
säännöksessä tarkoitetaan kaikenlaista
viestien julkaisemista, levittämistä ja välittämistä (HE
309/1993 vp, s. 57/I). Sääntelyä on
arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta.
Keskeyttämismääräyksen avulla
pyritään estämään tekijänoikeutta
loukkaavan aineiston pitäminen yleisön saatavissa.
Tekijänoikeus luetaan perustuslain 15 §:ssä turvattua
omaisuuden suojaa nauttiviin varallisuusarvoisiin immateriaalioikeuksiin
(HE 309/1993 vp, s. 62/II, PeVL 7/2005
vp, s. 2/I). Tämän vuoksi on
selvää, että ehdotetulle sääntelylle
on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät
ja painavat perusteet.
Perustuslakivaliokunta on oikeasuhtaisuuden näkökulmasta
pitänyt tärkeänä, että tekijänoikeutta
suojaavassa lainsäädännössä tulevat
tasapainoisella tavalla huomioon otetuiksi kaikki sääntelyn
kannalta merkitykselliset perusoikeudet. Sääntely
ei saa esimerkiksi johtaa sen enempää tekijänoikeuden
haltijoiden kuin teosten käyttäjienkään
oikeuksien kohtuuttomaan rajoittamiseen (PeVL
7/2005 vp, s. 2/II). Tekijänoikeuden
ja sananvapauden välinen tasapaino tulee ottaa asianmukaisesti
huomioon myös nyt käsiteltävänä olevaa
lainsäädäntöä tulkittaessa ja
sovellettaessa.
Merkityksellistä edellä esitetyn kannalta
on, että tuomioistuin voi antaa keskeyttämismääräyksen
ainoastaan, jos sitä ei voida pitää kohtuuttomana
ottaen huomioon aineistoa yleisön saataviin saattavan henkilön,
välittäjän ja tekijän oikeudet.
Kohtuullisuusarvioinnin yhteydessä tulee valiokunnan mielestä kiinnittää huomiota
myös kantajan vaatimuksensa tueksi esittämien
perusteiden asianmukaisuuteen. Keskeyttämismääräyksen
antamisen perusteena ei esimerkiksi voi olla vain kantajan yksipuolinen
ja subjektiivinen käsitys asiasta (ks. PeVL 60/2001 vp,
s. 2/II). Lisäksi valiokunta painottaa valtiosääntöoikeudellisesta
oikeasuhtaisuusvaatimuksesta johtuvan, ettei keskeyttämismääräyksellä saa
puuttua aineiston saattamiseen yleisön saataviin enempää kuin
on tekijänoikeuden suojaamisen kannalta välttämätöntä.
Näin ymmärrettynä ja sovellettuna sääntely
ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.
Tuomioistuimen keskeyttämismääräys
ennen kanteen nostamista.
Tuomioistuin voi 2. lakiehdotuksen 60 c §:n 2 momentin
nojalla antaa väliaikaisen keskeyttämismääräyksen
jo silloin, kun lain 60 b §:ssä tarkoitettua kieltokannetta
ei ole vielä nostettu. Pykälän 1 momentissa
mainittujen edellytysten lisäksi tulee tällöin
olla ilmeistä, että tekijän oikeuksien
toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Ennen määräyksen
antamista tuomioistuimen on varattava sekä välittäjälle
että väitetylle loukkaajalle tilaisuus tulla kuulluksi.
Keskeyttämismääräys raukeaa, jollei
kieltokannetta nosteta kuukauden kuluessa määräyksen
antamisesta. Tällaista sääntelyä voidaan
pitää oikeusturva- ja suhteellisuusvaatimuksen
kannalta asianmukaisena etenkin, kun otetaan huomioon, mitä valiokunta
on edellä pykälän 1 momentista esittänyt.
Tuomioistuimen keskeyttämismääräys
ilman kuulemismenettelyä.
Tuomioistuin voi 2. lakiehdotuksen uuden 60 c §:n
3 momentin mukaan antaa pyynnöstä väliaikaisen
keskeyttämismääräyksen myös
väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys
sitä välttämättä vaatii.
Välittäjälle on esityksen perustelujen
mukaan sen sijaan aina varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen
määräyksen antamista.
Oikeus tulla kuulluksi kuuluu perustuslain 21 §:n
2 momentin turvaamiin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
takeisiin. Perustuslakivaliokunta on pitänyt sinänsä mahdollisena
vastaavanlaista sääntelyä määräyksen
antamisesta vastapuolta kuulematta, jos tätä ei
ole voitu kuulla niin nopeasti kuin asian kiireellisyys välttämättä vaatii.
Kuulematta jättäminen on valiokunnan kannan mukaan
voinut tulla kysymykseen paitsi siitä syystä,
että kuulemista ei käytännössä ole mahdollista
toimittaa pikaisesti eikä kuulemista voida odottaa kauemmin
asiaan liittyvän erityisen kiireellisyysintressin takia,
myös sen perusteella, että vastapuoli ei ole ensinkään
tiedossa tai kuulemista varten saavutettavissa. Valiokunta on kuitenkin
edellyttänyt, että sääntelyssä säilytetään
perustuslain mukainen pääsääntö vastapuolen
kuulemisesta (PeVL 60/2001 vp, s. 3/II).
Ehdotetun sääntelyn lähtökohtana
on lain 60 c §:n 2 momentin mukainen
vastapuolen kuuleminen ennen keskeyttämismääräyksen
antamista. Pykälän 3 momentin mukainen menettely koskee
vain poikkeuksellisia tilanteita, joissa asian kiireellisyys välttämättä vaatii
määräyksen antamista väitettyä loukkaajaa
kuulematta. Lakiehdotus on tältä osin perustuslain
21 §:n 2 momentin kannalta ongelmaton etenkin,
kun väitetylle loukkaajalle on määräyksen
antamisen jälkeen viipymättä varattava
tilaisuus tulla kuulluksi.
Väitettyä loukkaajaa kuulematta annettu väliaikainen
keskeyttämismääräys on voimassa, kunnes
toisin määrätään. Esityksen
perustelujen perusteella säännöksen tarkoituksena
näyttäisi kuitenkin olevan, että keskeyttämismääräys
olisi peruutettava, jos tuomioistuin tulee väitettyä loukkaajaa
kuultuaan siihen tulokseen, ettei keskeyttämismääräykselle
olekaan perusteita, tai jos väitettyä loukkaajaa
ei tavoiteta kohtuullisessa ajassa. Valiokunta pitää tärkeänä säännöksen
muotoilemista vastaamaan paremmin esityksen tätä tarkoitusta.
Sääntelyn johdonmukaisuuden ja asianosaisten
oikeusturvan kannalta on ongelmallista, että ilman kuulemista
annettu keskeyttämismääräys ei
näyttäisi raukeavan — toisin kuin pykälän 2 momentin
mukainen, tiukempiin menettelyllisiin edellytyksiin sidottu keskeyttämismääräys —
vaikka
kannetta ei nostettaisikaan kuukauden kuluessa määräyksen
antamisesta. Pykälän 3 momenttia on tämän
vuoksi tärkeää täydentää 2
momenttiin sisältyvän kaltaisella viittauksella keskeyttämismääräyksen
raukeamiseen, jos kannetta ei nosteta määräajassa.
Tämä määräaika ei valiokunnan
mielestä voi olla ainakaan pidempi kuin 2 momentissa mainittu
yksi kuukausi.
Edellä mainitut huomautukset koskevat myös 3.
lakiehdotuksen 48 a §:n 3 momenttia, 4. lakiehdotuksen
37 b §:n 3 momenttia, 5. lakiehdotuksen 18 a §:n
3 momenttia, 6. lakiehdotuksen 29 a §:n 3 momenttia, 7.
lakiehdotuksen 57 b §:n 3 momenttia, 8. lakiehdotuksen
35 a §:n 3 momenttia ja 9. lakiehdotuksen 36 a §:n
3 momenttia.
Tuomion julkistaminen vastaajan kustannuksella
Tuomioistuin voi 2. lakiehdotuksen 59 a §:n perusteella
antaa tekijänoikeutta koskevassa riita-asiassa kantajan
vaatimuksesta tälle luvan julkistaa vastaajan kustannuksella
tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen
tekijänoikeutta. Sääntelyllä pannaan
täytäntöön teollis- ja tekijänoikeuksista
annetun direktiivin 15 artikla. Vastaavat säännökset
tuomion julkistamisesta sisältyvät 3. lakiehdotuksen
41 a §:ään, 4. lakiehdotuksen 40 a §:ään,
5. lakiehdotuksen 23 a §:ään, 6. lakiehdotuksen
33 a §:ään, 7. lakiehdotuksen 60 a §:ään,
8. lakiehdotuksen 36 a §:ään ja 9. lakiehdotuksen
38 a §:ään.
Ehdotetun sääntelyn olennaisena sisältönä on mahdollistaa
tuomion julkistaminen vastaajan kustannuksella. Lupa rajoittuu tuomiota
koskeviin tietoihin, joiden levittämistä ei ole
muussa laissa rajoitettu. Luvan myöntäminen tai
sen myöntämättä jättäminen
ei näin ollen vaikuta esimerkiksi annettavan tuomion julkisuuteen. Luvan
myöntämisestä aiheutuu vastaajalle kustannuksia,
joiden enimmäismäärä kuitenkin määritellään
tuomioistuimessa kohtuullisuusharkintaa noudattaen. Perustuslakivaliokunta
ei pidä ehdotettua sääntelyä perustuslain
kannalta ongelmallisena.
Säännösten sanamuodosta voi saada
sellaisen kuvan, että tietojen julkistaminen tuomiosta
olisi luvanvaraista. Asianmukaisempaa on säätää esimerkiksi
tuomioistuimen toimivallasta päättää,
että kantaja voi vastaajan kustannuksella julkistaa tietoa
kyseisestä tuomiosta.
Tiedonsaanti riita-asian oikeudenkäynnissä
Tuomioistuin voi 1. lakiehdotuksen 7 a §:n nojalla
kantajan vaatimuksesta määrätä vastaajan antamaan
tarpeelliset tiedot oikeutta loukkaavien tavaroiden tai
palvelujen alkuperästä ja jakeluverkosta. Sääntelyllä pannaan
täytäntöön teollis-
ja tekijänoikeuksista annetun direktiivin 8 artikla.
Ehdotusta on arvioitava perustuslain 21 §:ssä turvatun
oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. Merkityksellistä on,
että säännös sisältää riita-asian
toiseen osapuoleen kohdistuvan erityisen tiedonantovelvollisuuden,
joka on laajempi kuin riita-asiain oikeudenkäynnissä yleensä.
Vastaajaan kohdistuvia erityisiä tiedonantovelvoitteita
voidaan kuitenkin pitää oikeasuhtaisina,
koska velvoite ei saa aiheuttaa vastaajalle tiedonsaannin merkitykseen
verrattuna kohtuutonta haittaa ja koska velvoitteen asettamisen
edellytyksenä on, että vastaajan on todettu loukanneen
teollis- tai tekijänoikeutta kaupallisessa laajuudessa.
Sääntelyn valtiosääntöoikeudellisen
arvioinnin kannalta on lisäksi keskeistä, että määräyksen
saaneen vastaajan velvollisuudesta tai oikeudesta kieltäytyä kertomasta
seikkaa on voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren
17 luvun 24 §:ssä säädetään
todistajasta. Näin ollen ehdotus ei ole ongelmallinen perustuslain
21 §:ssä turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sen
vaatimuksen kannalta, jonka mukaan jokaisella on oikeus olla todistamatta
itseään vastaan (HE 309/1993
vp, s. 74/II, ks. myös kansalaisoikeuksia
ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen
14 artiklan 3 kappaleen g kohta).