Perustelut
Hallinnolliset seuraamukset
Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun
lain muuttamista koskevassa lakiehdotuksessa (1. lakiehdotus) ehdotetaan
täydennettäväksi lain seuraamuksia koskevaa
4 lukua uusilla seuraamusmaksua (16 §:n
3 momentti) ja rikemaksua (20 a §) koskevilla
säännöksillä. Seuraamusmaksu
tai rikemaksu voidaan säännösten nojalla
määrätä sille, joka rikkoo tai
jättää noudattamatta EU:n REMIT-asetuksessa
olevia ja säännöksissä lueteltuja
kieltoja tai velvoitteita. Ehdotetut säännökset
täyttävät perustuslaista tällaiselle
sääntelylle johtuvat muun muassa maksuvelvollisuuden
ja maksun suuruuden perusteiden täsmällisyyteen
ja selkeyteen sekä sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät
vaatimukset (ks. esim. PeVL 17/2012 vp,
s. 5—6 ja siinä mainitut lausunnot).
Seuraamusmaksua ei voida 1. lakiehdotuksen 16 §:n 5
momentin perusteella määrätä sille,
jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa,
syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa
rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio.
Vastaava sääntely rikemaksun osalta sisältyy
lakiehdotuksen 20 a §:n 4 momenttiin.
Sääntely on pääosin asianmukaista
kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista ja perustuslaista
johtuvan ns. ne bis in idem -kiellon kannalta (ks. PeVL 17/2003 vp, s. 2—4
ja PeVL 9/2012 vp, s. 3—4)Sääntely
perustuu tässäkin tapauksessa rikosoikeudellisen
seuraamusjärjestelmän ensisijaisuuteen suhteessa rangaistusluonteiseen
hallinnolliseen seuraamusjärjestelmään
(ks. PeVL 9/2012 vp, s. 3—4). Valiokunta
huomauttaa, ettei kaksoisrangaistavuuden kiellosta välttämättä johdu
tällaista etusijajärjestystä. .
Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että lakiehdotuksella poistetaan
voimassa olevan lain 16 §:n 4 momentin toisessa virkkeessä oleva
säännös, jonka mukaan maksua ei voida
määrätä myöskään
sille, jolle samasta teosta tai laiminlyönnistä on määrätty
kilpailulaissa tarkoitettu seuraamusmaksu. Kaksoisrangaistavuuden
kiellon on katsottava kattavan myös samaa tekoa koskevat rangaistusluonteiset
hallinnolliset seuraamukset, joten muutettavan lain 16 §:äänkin
on syytä lisätä viittaus kilpailulaissa
tarkoitettuun seuraamusmaksuun. Säännös
on asianmukaista muotoilla siten, että se kattaa tilanteet,
joissa on annettu asiaratkaisu seuraamusmaksun määräämistä koskevassa
asiassa.
Tiedonsaanti- ja tarkastusvaltuudet
Energiaviraston asianomaisella virkamiehellä on 1.
lakiehdotuksen 30 §:n 2 momentin perusteella oikeus laissa
tarkoitetun valvontatehtävän toteuttamiseksi toimittaa
tarkastus valvottavaa toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan hallinnassa
olevissa tiloissa. Tarkastusta ei saa kuitenkaan suorittaa pysyväisluonteiseen
asumiseen käytetyssä tilassa. Sääntely
on näin ollen ongelmatonta perustuslain 10 §:ssä turvatun
kotirauhan suojan kannalta. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin
käytännössään kiinnittänyt
huomiota siihen, että yrityksiin kohdistuvien valvontatyyppisten
tarkastusten sääntelyssä on syytä selkeyden
vuoksi viitata hallintolain tarkastuksia koskeviin 39 §:n
yleissäännöksiin (ks. PeVL 3/2014
vp, s. 4/II ja siinä mainitut lausunnot).
Tämän vuoksi lakiehdotukseen on tässäkin tapauksessa
syytä lisätä viittaus hallintolain 39 §:ään
(ks. kaivoslain 153 §:n 1 momentti ja valmistusverotuslain
96 §:n 1 momentti). Jos esimerkiksi tarkastusten
luonteesta johtuu tarve toimia joltakin osin hallintolain säännöksistä poikkeavasti,
on tästä säädettävä perustuslain vaatimukset
täyttävällä tavalla erikseen.
Tarkastusta toimittavalla virkamiehellä on lakiehdotuksen
30 §:n 2 momentin perusteella myös oikeus tutkia
elinkeinonharjoittajan asiakirjat ja data, joilla voi olla merkitystä laissa
tarkoitettujen valvontatehtävien hoitamisessa. Toimivaltuus
perustuu REMIT-asetuksen jäsenvaltiota velvoittavaan säännökseen,
ja sitä voidaan sinänsä pitää tämänkaltaisessa
yhteydessä tavanomaisena (vrt. esim. Finanssivalvonnasta
annetun lain 24 §). Kuten esityksen perusteluissa todetaan
(HE s. 59/I), Energiavirastolla ei säännöksen
perusteella ole oikeutta saada käyttöönsä sellaisia
yksityisiä viestejä, jotka kuuluvat perustuslain
10 §:ssä säädetyn luottamuksellisen viestin
salaisuuden suojan piiriin.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen,
ettei lakiehdotukseen tai voimassa olevaan lakiin sisälly
vastaavaa oikeudenkäyntiasiamiehiä ja oikeudenkäyntiavustajia
sekä asianajajia koskevaa poikkeusta
tietojensaanti- ja tarkastusoikeudesta kuin esimerkiksi Finanssivalvonnasta
annetun lain 25 §:ään. Valiokunta on
pitänyt tällaista tiedonsaantirajoitusta perustuslain
21 §:n 2 momenttiin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan
kiinnittyvän oikeuden neuvotella luottamuksellisesti
oikeusavustajansa kanssa kannalta merkityksellisenä (PeVL
28/2008 vp, s. 3). Asianajosalaisuuden suoja
perusoikeusliityntäisenä oikeutena on tunnustettu
myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (ks.
esim. unionin tuomioistuimen suuren jaoston tuomio asiassa C-550/07
P, Akzo Nobel Chemicals Ltd ja Akcros Chemicals Ltd vastaan Euroopan
komissio, 14.9.2010). Lakiehdotuksessa tarkoitettu tarkastusoikeus
voi kohdistua ainoastaan elinkeinonharjoittajan tiloihin. Sen sijaan
lakiehdotuksen 30 §:n 1 momentissa säädetty
velvollisuus antaa tietoja ja asiakirjoja voi kohdistua kehen tahansa
REMIT-asetuksen 13 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun
henkilöön tai päämieheen. Tämän perusteella
näyttäisi jäävän jossain
määrin epäselväksi, voisiko
tietojenantovelvollisuus kohdistua myös asianajajaan tai
muuhun oikeudelliseen avustajaan. Jos tällainen mahdollisuus
ei REMIT-asetuksen mainitun alakohdan perusteella ole poissuljettua,
on sääntelyä syytä täydentää Finanssivalvonnasta
annetun lain 25 §:ää vastaavalla poikkeussäännöksellä.