Perustelut
Yleistä
Perusoikeusuudistuksessa luovuttiin eräitä poikkeuksia
lukuun ottamatta perusoikeuksien kytkennästä Suomen
kansalaisuuteen. Säännökset on pääsääntöisesti
laadittu jokaisen oikeuksiksi. Poikkeuksia on vain vaalioikeuksissa
ja oikeudessa tulla Suomeen ja oleskella maassa (HE 309/1993
vp, s. 22/II).
Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään
perustuslain 9 §:n 4 momentin nojalla lailla.
Säännöksen lähtökohtana
on perusoikeusuudistuksen esitöiden (HE 309/1993
vp, s. 52/I) mukaan kansainvälisen oikeuden
voimassa oleva pääsääntö,
jonka mukaan ulkomaalaisilla ei ole yleisesti oikeutta asettua toiseen
maahan. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten perusteella
ulkomaalaiselle on kuitenkin turvattava menettelyllinen suoja ratkaistaessa
hänen oikeutensa tulla Suomeen tai jatkaa oleskeluaan täällä.
Lailla säätämisen vaatimuksesta puolestaan
voidaan johtaa paitsi syrjinnän ja mielivallan kielto ulkomaalaisten
kohtelussa myös vaatimus maahan pääsyä ja
maassa oleskelua koskevien perusteiden ja päätöksentekomenettelyjen
sääntelemisestä siten, että hakijoiden
oikeusturva taataan.
Oikeuslääketieteellinen iän selvittäminen
Ehdotus.
Oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen tai perheenkokoajan iän
selvittämiseksi voidaan lakiehdotuksen 6 a §:n
1 momentin mukaan tehdä oikeuslääketieteellinen
tutkimus, jos se on tarpeen hänen iästään
antamiensa tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi. Pykälässä on
lisäksi säännöksiä tutkimuksen
tekemisen edellytyksenä olevasta suostumuksesta, tutkimuksesta kieltäytymisen
seurauksista samoin kuin viranomaisen velvollisuudesta antaa tietoja
iän selvittämisen merkityksestä, tutkimusmenetelmistä sekä tutkimuksen
tai siitä kieltäytymisen seurauksista.
Lakiehdotuksen 6 b § puolestaan sisältää säännöksiä oikeuslääketieteellisen
tutkimuksen tekemisestä.
Arvioinnin lähtökohdat.
Sääntely on merkityksellistä perustuslain
7 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyn henkilökohtaisen
koskemattomuuden suojan kannalta. Ehdotuksessa puututaan lisäksi
perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattuun yksityiselämän
suojaan. Yksityiselämän suojasta on määräyksiä myös
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 7 artiklassa.
Alaikäisiin ainakin lähtökohtaisesti
kohdistuvan sääntelyn arvioinnissa on lisäksi
otettava huomioon perustuslain 6 §:n 3 momentti, jonka mukaan
lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä ja
heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin
asioihin kehitystään vastaavasti. Merkitystä on
myös julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3
momentissa säädetyllä velvollisuudella tukea
perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia
turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Ehdotetulla sääntelyllä on
lisäksi liityntä YK:n lapsen oikeuksien
yleissopimukseen. Sääntelyn arvioinnin
kannalta merkityksellisiä määräyksiä on
ainakin yleissopimuksen 2 artiklassa (lasten keskinäisen
syrjinnän kielto), 3 artiklassa (lapsen edun ensisijaisuus),
8 artiklassa (lapsen oikeus henkilöllisyyteensä),
10 artiklassa (perheenyhdistämistä koskevat hakemukset
käsiteltävä myönteisesti, humaanisti
ja kiireellisesti), 12 artiklassa (lapsen näkemysten huomioonottaminen),
16 artiklassa (kielto puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti lapsen
yksityisyyteen), 20 artiklassa (vailla perheen turvaa olevan lapsen oikeus valtion
antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen) ja 22 artiklassa (turvapaikkaa
hakevan ja pakolaislapsen suojelu).
Ehdotuksen arviointi.
Esityksen perustelujen (s. 23) mukaan poliisi on teettänyt
oikeuslääketieteellisiä ikätutkimuksia
osana turvapaikanhakijan henkilöllisyyden selvittämistä,
vaikka iänmäärityksestä ei ole
säädetty laissa. Apulaisoikeusasiamies
on kiinnittänyt huomiota asiaan ja katsonut, että asiasta
tulisi säätää lailla (apulaisoikeusasiamiehen
lausunto 5.5.2009, Dnro 1209/5/09). Jos ikätutkimuksia
halutaan järjestää, tämä onkin
välttämätöntä sen vuoksi, että henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen ei perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan
saa puuttua ilman laissa säädettyä perustetta.
Ehdotettu sääntely täyttää tämän
edellytyksen. Sääntely on tarpeen myös
oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen oikeusturvan kannalta.
Sääntelyn tavoitteena on vähentää turvapaikka-
ja oleskelulupamenettelyyn liittyviä väärinkäytöksiä ja
maahantulosäännösten kiertämistä. Lisäksi
tarkoituksena on turvata se, että alaikäisille
tarkoitetuissa vastaanottoyksiköissä ei majoiteta
täysi-ikäisiä hakijoita. Tällaiset
väärinkäytösten estämiseen
ja alaikäisten sijoittamisen osalta viime kädessä lapsen
etuun palautuvat perusteet ovat valiokunnan mielestä hyväksyttäviä syitä iän
selvittämiselle oikeuslääketieteellisin
keinoin.
Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta olennaista
on, että tutkimuksia iän selvittämiseksi tehtäisiin
vain silloin, kun se on sääntelyn tarkoituksen
kannalta välttämätöntä.
Esityksen perustelujen (s. 26/I) mukaan tutkimuksiin tulisi ryhtyä vain,
jos on perusteita epäillä, että ilmoitettu
ja todellinen ikä poikkeavat ratkaisevasti toisistaan.
Perusteluissa (s. 33/II) todetaan myös,
että lähtökohtana pidetään
hakijan ilmoittamaa ikää, jollei hakijan iästä ole
luotettavaa näyttöä tai jollei muutoin
ole aivan ilmeistä, että hakijan todellinen ikä ei
voi olla sama kuin hänen ilmoittamansa ikä.
Perustuslakivaliokunta pitää tällaisia
edellytyksiä suhteellisuusvaatimuksen kannalta ongelmattomina.
Tähän nähden lakiehdotuksen 6 a §:n
1 momentin muotoilu, jonka mukaan tutkimus voidaan tehdä,
jos se on tarpeen hänen iästään
antamiensa tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi, on kuitenkin
liian väljä. Säännös on
välttämätöntä muotoilla
siten, että siitä käy ilmi, että tutkimus
voidaan tehdä vain, jos on olemassa ilmeisiä perusteita
epäillä annettujen tietojen luotettavuutta. Tämä on
edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Käytössä olevat oikeuslääketieteelliset
iänmääritysmenetelmät ovat vain
suuntaa-antavia, ja niihin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä.
Selvityksen tuloksena saadun ikäarvion osalta useissa Euroopan
maissa käytetään tämän vuoksi
biologista vaihteluväliä, joka esityksen perustelujen
mukaan vaihtelee yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Esimerkiksi
Ruotsissa ilman huoltajaa oleville alaikäisille turvapaikanhakijoille
ei käytännössä enää tehdä lääketieteellisiä ikätutkimuksia
niiden tieteellisen todistusvoimaisuuden riittämättömyyden
vuoksi. Valiokunta pitää iän selvittämiseen
liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi tärkeänä,
että epäselvissä tapauksissa asia ratkaistaan
hakijan eduksi. Tämä periaate käy ainakin
välillisesti ilmi ulkomaalaislain 5 §:stä ja
98 §:n 3 momentista. Tästä huolimatta
on valiokunnan mielestä tärkeää täydentää myös
lakiehdotuksen 6 a §:n sääntelyä nimenomaisella
maininnalla asiasta.
Oikeuslääketieteellinen tutkimus iän
selvittämiseksi voidaan ehdotuksen perusteella tehdä vain
viranomaisen aloitteesta. Perustuslakivaliokunta pitää oikeusturvan
takaamisen ja lapsen edun huomioon ottamisen kannalta tärkeänä, että lakiehdotukseen
lisätään säännös
myös siitä, että ikä voidaan
perustellusta syystä selvittää oikeuslääketieteellisin
keinoin myös hakijan tai tämän huoltajan
taikka laillisen edustajan pyynnöstä, jolloin
myös tutkimuksesta aiheutuneet kustannukset suoritettaisiin
valtion varoista.
Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella
annettavasta lausunnosta tai tutkimuksesta kieltäytymisen
perusteiden arvioinnista ei ole erillistä valitusoikeutta.
Asianosaiselle on kuitenkin hallintolain 34 §:n perusteella
varattava turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen
tekevässä viranomaisessa tilaisuus antaa
selityksensä tällaisista seikoista, jotka saattavat
vaikuttaa asian ratkaisuun. Nämä seikat
tulevat arvioitaviksi myös tuomioistuimessa, jos viranomaisen tekemästä turvapaikka-
tai oleskelulupapäätöksestä valitetaan
hallinto-oikeuteen. Valiokunta pitää näitä oikeusturvajärjestelyjä oleskelulupapäätöksen
tekemisen kannalta riittävinä, mutta korostaa
samalla perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan
merkitystä lausunnon tekemistä ja vaikutuksia
sekä kieltäytymisen perusteita viranomaisessa
ja tuomioistuimessa arvioitaessa.
Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä selvittää,
voiko iänmäärityksen tuloksella tai esimerkiksi
sen pohjalta mahdollisesti tehdyllä syntymäaikaa
koskevalla rekisterimerkinnällä olla hakijan kannalta
merkitystä hänen muidenkin kuin oleskelulupaan
liittyvien oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa kannalta. Tällaisessa
tapauksessa on tärkeää lainsäädännöllisesti
varmistaa, että henkilöllä on mahdollisuus
valittaa ikäänsä koskevan merkinnän
oikeellisuudesta ja sen vaikutuksista riippumatta siitä,
hakeeko hän muutosta oleskelulupapäätökseen.
Suostumuksen merkitys.
Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen tekemisen
edellytyksenä on lakiehdotuksen 6 a §:n 2 momentin
mukaan se, että tutkittava on antanut tietoon ja vapaaseen tahtoon
perustuvan kirjallisen suostumuksensa siihen. Lisäksi edellytetään
huoltajan tai muun laillisen edustajan kirjallista suostumusta.
Pykälän 3 momentin perusteella tutkimuksesta kieltäytymisestä seuraa,
että asianomaista kohdellaan täysi-ikäisenä,
jollei kieltäytymiselle ole hyväksyttävää syytä.
Lisäksi säännöksessä todetaan,
ettei tutkimuksesta kieltäytyminen voi yksinään
olla peruste sille, että kansainvälistä suojelua
koskeva hakemus hylätään.
Perustuslakivaliokunta on katsonut (ks. PeVL 27/1998
vp, s. 2, PeVL 19/2000 vp,
s. 3/II, PeVL 31/2005 vp, s.
3) perusoikeusrajoituksen kohteeksi joutuvan henkilön suostumuksella
voivan sinänsä olla merkitystä valtiosääntöoikeudellisessa
arvioinnissa ja pitänyt tässä suhteessa oleellisena
sitä, mitä voidaan pitää oikeudellisesti
relevanttina suostumuksena tietyssä tilanteessa. Valiokunta
on toisaalta pitänyt selvänä, että perusoikeussuoja
ei voi oikeudellisena kysymyksenä menettää aina
merkitystään pelkästään
siksi, että laissa säädetään
jonkin toimenpiteen vaativan kohdehenkilön suostumuksen.
Perusoikeussuojaa ei voida millaisessa asiassa tahansa jättää riippumaan
asianomaisen suostumuksesta. Valiokunta on edellyttänyt
perusoikeussuojaan suostumuksenvaraisesti puuttuvalta
lailta muun muassa tarkkuutta ja täsmällisyyttä,
säännöksiä suostumuksen antamisen
ja peruuttamisen tavasta, suostumuksen aitouden ja vapaaseen tahtoon
perustuvuuden varmistamista sekä sääntelyn
välttämättömyyttä.
Ehdotettu asianomaisen ja tämän edustajan suostumuksen
varaan perustuva sääntely vaikuttaa keinotekoiselta,
koska tutkimuksesta kieltäytymisestä seuraa, että asianomaista
kohdellaan täysi-ikäisenä. Tällöin
on kyseenalaista, voidaanko suostumusta tosiasiallisesti lainkaan
pitää aitona ja vapaaseen tahtoon perustuvana. Käytännössä kieltäytymistapauksissa
pääsäännöksi muodostuu
hakijan pitäminen täysi-ikäisenä.
Toisaalta tutkimuksesta kieltäytyminen ei johda edellä mainittuun
oletukseen, jos kieltäytymiselle on hyväksyttävä syy.
Hyväksyttävänä syynä voitaisiin
esityksen perustelujen mukaan pitää esimerkiksi
henkilön fyysiseen tai psyykkiseen terveyteen liittyviä seikkoja
tai hänen aiempia traumatisoivia kokemuksiaan,
joiden vuoksi hän voi perustellusti tuntea pelkoa tutkimusta
kohtaan. Lisäksi olennaista on, että tutkimuksesta
kieltäytyminen ei yksinään voi olla peruste
hakemuksen hylkäämiselle. Näiden täysi-ikäisyysolettamaan
poikkeusta merkitsevien säännösten vuoksi
sääntely ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että säännöksiä sovelletaan
perusoikeusmyönteisesti ja ottaen huomioon kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista
— etenkin lapsen
oikeuksien yleissopimuksesta — seuraavat velvoitteet. Siten
esimerkiksi uskottava kieltäytyminen ionisoivalle säteilylle
altistavasta tutkimusmenetelmästä ei saisi automaattisesti johtaa
täysi-ikäisyysolettamaan etenkin, jos henkilö on
suostuvainen tutkimuksiin, joissa sovelletaan muita menetelmiä.
Valiokunta korostaa, että ehdotetun sääntelyn
valtiosääntöoikeudellinen hyväksyttävyys
ei niinkään perustu suostumuksen edellyttämiseen,
vaan ensisijaisesti muihin edellä mainittuihin seikkoihin.
Suostumuksen edellyttäminen voi kuitenkin valiokunnan mielestä käytännössä turvata
hakijan oikeudet paremmin kuin esimerkiksi sellainen sääntely,
jossa hakijan tulisi vastaavin vaikutuksin aktiivisesti kieltäytyä selvityksen
tekemisestä. Valiokunta ei siten pidä tällaista
suostumuksen antamisen varaan näennäisesti rakentuvaa
sääntelyä perustuslain kannalta ongelmallisena.Tästä arviosta
sinänsä erillisenä seikkana valiokunta
kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että säännöksillä pannaan
täytäntöön turvapaikkamenettelydirektiivin
17 artiklan 5 kohdan varsin täsmälliset asiaa
koskevat määräykset.
Asetuksenantovaltuudet.
Lakiehdotuksen 6 b § sisältää riittävän
täsmälliset ja tutkittavan oikeusturvan
kannalta asianmukaiset säännökset oikeuslääketieteellisen
tutkimuksen tekemiseen liittyvistä menettelyistä.
Tähän nähden pykälän
3 momentin sisältämä valtuutus antaa
valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä tutkimuksen
tekemisestä ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.
Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että asetuksenantovaltuus
voi tällöin koskea vain pykälän
1 ja 2 momentissa säädettyjä tutkimuksen
tekemiseen liittyviä seikkoja. Valtuuden nojalla ei siten
voida antaa säännöksiä esimerkiksi
itse tutkimusmenetelmistä, joista laissa ei ole lainkaan
säädetty. Tämän vuoksi asetuksenantovaltuutta
on aiheellista täsmentää siten, että siinä viitataan
pykälän 1 ja 2 momenttiin.
Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotukseen olisi
kuitenkin syytä lisätä ainakin yleiset
säännökset myös tutkimuksen
toimittamistavoista. Tämä johtuu erityisesti siitä,
että tutkimusmenetelmänä on tarkoitus
käyttää röntgenkuvausta. Säteilyn
lääketieteellisestä käytöstä on
täsmälliset säännökset
säteilylain 10 luvussa. Säteilyn muusta kuin lääketieteellisestä käytöstä on
myös syytä säätää lain
tasolla, jolloin toimenpiteen suorittamisen ja muiden säteilyn käyttöön
liittyvien turvatoimien osalta on mahdollista viitata säteilylakiin.
Perheenyhdistäminen
Oleskelulupa perhesiteen perusteella voidaan lakiehdotuksen
36 §:n 3 momentin mukaan jättää myöntämättä,
jos on perusteltua aihetta epäillä perheenkokoajan
saaneen oleskelulupansa maahantuloa tai maassa oleskelua koskevia
säännöksiä kiertämällä antamalla
vääriä tietoja henkilöllisyydestään
tai perhesuhteistaan.
Ehdotetulle sääntelylle on valiokunnan mielestä sinänsä perustuslain
10 §:n 1 momentissa turvattuun yksityiselämän
suojan piiriin kuuluvan perhe-elämän suojan (HE
309/1993 vp, s. 53/I) rajoittamisen
kannalta hyväksyttäviä väärinkäytösten
ehkäisemiseen liittyviä perusteita. Sääntelyn
lähtökohta ei näyttäisi olevan ongelmallinen
myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen
8 artiklan sisältämän perhe-elämän
suojan tai lapsen oikeuksien yleissopimuksen määräysten
kannalta.
Sääntelyn täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden sekä oikeasuhtaisuusvaatimuksen näkökulmasta
säännöksen sanamuoto näyttäisi
jättävän viranomaiselle varsin paljon
harkintavaltaa. Valiokunnan mielestä on kuitenkin selvää,
ettei mikä tahansa väärän tiedon
antaminen säännöksessä mainituista
seikoista voi johtaa perheenyhdistämisen estymiseen. Esityksen
perusteluissa (s. 37—38) olevissa esimerkeissä säännöksen katsotaan
soveltuvan vain sellaisiin tapauksiin, joissa perheenkokoaja on
olennaisella tavalla valehdellut perhesidetiedoistaan saadakseen oleskeluluvan.
Hallintovaliokunnan on syytä tarkistaa säännöksen
sanamuotoa siten, että siitä käy selvemmin
ilmi tämä tarkoitus.
Lisäksi valiokunta huomauttaa, että luvasta päätettäessä on — kuten
esityksen perusteluissa (s. 38) todetaan — otettava huomioon
ulkomaalaisen kokonaistilanne ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisesti
samoin kuin erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta
ja sitä koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä sekä lapsen
oikeuksien yleissopimuksesta seuraavat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet.
Oleskeluluvan myöntäminen alaikäiselle
perhesiteen perusteella
Oleskeluluvan myöntäminen perhesiteen perusteella
alaikäiselle edellyttää lakiehdotuksen 38 §:n
mukaan sitä, että lapsi on alaikäinen
sinä päivänä, jolloin lapsen
oleskelulupahakemus ratkaistaan. Nykyisin edellytyksenä on,
että lapsi on alaikäinen sinä päivänä,
jolloin lapsen oleskelulupahakemus on tullut vireille.
Ehdotetun sääntelyn ongelmana on, että henkilön
oikeutta koskevan päätöksen sisältö voi olennaisesti
riippua hakijaan liittymättömistä ja ainakin
jossain määrin sattumanvaraisista seikoista, kuten
asian käsittelyn tehokkuudesta tai asian selvittämiseen
tarvittavien lausuntojen taikka muiden asiakirjojen saamisajankohdasta. Alaikäistä
lasta
koskevat asiat on ulkomaalaislain 6 §:n 3 momentin mukaan
tosin käsiteltävä kiireellisesti. Lain
69 a § velvoittaa lisäksi viranomaisen käsittelemään
perheenyhdistämistä koskevat hakemukset yhdeksän
kuukauden kuluessa, mutta tästä vaatimuksesta
joudutaan pykälän mahdollistamalla tavalla käytännössä usein
poikkeamaan. Nämä käsittelyn viivytyksettömyyttä korostavat
säännökset eivät valiokunnan
mielestä ole ehdotetun sääntelyn yhteydessä riittäviä täyttämään
vaatimusta maassa oleskelua koskevien päätöksentekomenettelyjen sääntelemisestä siten,
että hakijoiden oikeusturva taataan. Sääntelyn
voisi pahimmillaan katsoa mahdollistavan jopa mielivallan kiellon
vastaisen menettelyn. Valiokunta pitää välttämättömänä täydentää lakiehdotuksen
38 §:ää siten, että oleskelulupaa
ei voida kuitenkaan tämän pykälän
perusteella evätä, jos hakemuksen käsittely on
merkittävästi viivästynyt hakijasta riippumattomasta
syystä ja hakija on myötävaikuttanut asiansa
selvittämiseen mahdollisuuksiensa mukaan. Tämä on
edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle
tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Viranomaisen on lisäksi päätöksenteossaan otettava
huomioon erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
perheenyhdistämistä koskeva oikeuskäytäntö,
jotta sääntely ei yksittäistapauksissa
johda Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan kannalta ongelmallisiin
lopputuloksiin (vrt. PeVL 52/2002 vp,
s. 3/II, PeVL 4/2004 vp, s.
3). Kielteisen oleskelulupapäätöksen
perustuessa ehdotetun säännöksen mukaisesti
siihen, että henkilö on asian käsittelyn
aikana täyttänyt 18 vuotta, on valiokunnan mielestä myös
korostettua tarvetta arvioida, voidaanko henkilölle kuitenkin
myöntää oleskelulupa esimerkiksi ulkomaalaislain
45 §:n 4 kohdassa mainitun muun erityisen syyn perusteella
(vrt. PeVL 52/2002 vp, s. 3/II).
Kasvattilapsen määrittely
Ulkomaalaislain 37 §:n säännöksiä perheenjäseneksi
katsottavista henkilöistä ehdotetaan täydennettäväksi
uudella 3 momentilla niistä edellytyksistä, joilla
pykälän 1 momentissa tarkoitettuun lapseen rinnastetaan
myös kasvattilapsi. Tarkoituksena on kirjata vakiintunut
soveltamiskäytäntö lakiin.
Ehdotusta voidaan kokonaisuutena ottaen pitää lapsen
etua koskevien perustuslain säännösten
ja kansainvälisten sopimusten kannalta perusteltuna. Ongelmallista
lapsen edun huomioon ottamisen näkökulmasta
on kuitenkin rinnastamisen ehdottomana edellytyksenä oleva vaatimus
luotettavan selvityksen saamisesta siitä, että lapsen
aikaisemmat huoltajat ovat todistettavasti kuolleet tai kadoksissa.
Luotettavan selvityksen saaminen voi esimerkiksi valtion sekasortoisen
tilanteen vuoksi olla vaikeaa tai mahdotonta. Lisäksi lapsen
suhde aikaisempaan huoltajaan tai aikaisempiin huoltajiin voi olla niin
etäinen, ettei hänen kohtuudella voida katsoa
olevan näiden perheenjäsen tai olettaa saavan
näiltä tarvitsemaansa suojaa, vaikka huoltajat
olisivatkin elossa. Näiden seikkojen vuoksi mainittu edellytys
on syytä poistaa säännöksestä tai
ainakin väljentää säännöksen
sanamuotoa siten, että edellytyksestä voidaan
perustellusta syystä poiketa.
Asianosaisen kuuleminen
Oleskeluluvan hakijalle ja perheenkokoajalle on voimassa olevan
ulkomaalaislain 62 §:n 2 momentin nojalla varattava tilaisuus
tulla kuulluiksi ennen perhesiteen perusteella haetun oleskelulupahakemuksen
ratkaisemista. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi
maininta siitä, että asianosaisia ei tarvitse
kuulla, jos hakemus hylätään heti perusteettomana.
Ehdotettu säännös vastaa hallintolain
34 §:n 2 momentin 1 kohtaa.
Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä,
että ehdotettua säännöstä tulkitaan
perustuslain 21 §:n 2 momentin sisältämän
kuulemisvelvoitteen vuoksi supistavasti. Viittaus hakemuksen perusteettomuuteen
voi siten viitata lähinnä vain siihen, ettei laissa
ole lainkaan perustetta oleskeluluvan myöntämiselle
kyseisessä tilanteessa.
Työnteko-oikeuden rajoittaminen
Lakiehdotuksen 81 §:ää ehdotetaan
muutettavaksi siten, että työnteko-oikeus sellaisten
kansainvälistä suojelua hakeneiden henkilöiden osalta,
jotka eivät pysty esittämään
voimassa olevaa matkustusasiakirjaa, alkaa vasta kun henkilö on
oleskellut maassa kuusi kuukautta. Nykyisin oikeus alkaa kolmen
kuukauden oleskelun jälkeen. Tämä aikaraja
säilyy henkilöillä, joilla on vaadittava
matkustusasiakirja.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kyvyttömyys
esittää rajanylitykseen oikeuttava asiakirja voi
liittyä esimerkiksi lähtömaassa vallinneiden
olojen sekavuuteen tai virallisia matkustusasiakirjoja antavan viranomaisjärjestelmän
puuttumiseen. Matkustusasiakirjojen puuttuminen voi johtua myös
siitä, että henkilö ei ole lähtömaassaan
voinut itseään tai läheisiään
vaarantamatta hakea matkustusasiakirjaa esimerkiksi etniseen alkuperään,
uskontoon tai muihin vastaaviin seikkoihin perustuvan vainon pelon vuoksi.
Tällaisissa tilanteissa henkilön eri asemaan asettamiselle
työnteko-oikeuden saamisen suhteen ei ainakaan aina ole
esitettävissä perustuslain 6 §:n 2 momentin
kannalta hyväksyttäviä syitä.
Tämän vuoksi lakiehdotuksen 81 §:n 2 momenttia
on syytä täydentää siten, että kansainvälistä suojelua
hakeneella on oikeus tehdä ansiotyötä ilman
oleskelulupaa hänen oleskeltuaan maassa kolme kuukautta
myös silloin, kun hänellä ei ole vaadittua
matkustusasiakirjaa, jos sellaisen asiakirjan esittämistä ei
voida häneltä kohtuudella vaatia lähtömaassa
vallinneiden olosuhteiden tai muiden niihin rinnastettavien seikkojen
vuoksi ja jos hakijan henkilöllisyys voidaan muutoin selvittää riittävällä varmuudella.