Perustelut
Ravintolatupakointi
Tupakointitila.
Tupakointi ravintolassa tai muussa ravitsemisliikkeessä voidaan
lakiehdotuksen 13 b §:n mukaan sallia ainoastaan tupakointiin
hyväksytyssä erillisessä tilassa. Tällöin on
huolehdittava, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan
ravintolan muihin osiin. Tupakointitilassa ei saa tarjoilla tai
nauttia ruokaa tai juomaa.
Ehdotuksella pyritään ehkäisemään
ravitsemisliikkeiden työntekijöiden ja asiakkaiden
altistumista tupakansavulle. Sääntely toteuttaa
julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädettyä tehtävää edistää väestön
terveyttä. Sääntelyn tarkoituksen näkökulmasta
ovat huomionarvoisia myös perustuslain 7 §:n 1
momentissa turvattu oikeus elämään sekä 18 §:n
1 momentissa ja 20 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle
asetetut velvollisuudet huolehtia työvoiman suojelusta
ja turvata oikeus terveelliseen ympäristöön.
Perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan
ja 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta
lakiehdotus voi merkitä rajoituksia. Sääntely
on merkityksellistä myös yksilön useisiin
perusoikeuksiin kiinnittyvän itsemääräämisoikeuden
(PeVL 17/2006 vp, s. 2—3)
kannalta (ks. myös Eduskunnan oikeusasiamiehen
kertomus vuodelta 2004, s. 264—267).
Sääntelyn arvioinnissa on tällaisessa
yhteydessä kiinnitettävä huomiota perusoikeuksien yleisiin
rajoitusedellytyksiin kuuluvaan suhteellisuusvaatimukseen. Rajoituksen
tulee siten olla välttämätön
hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi,
eikä se saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua
ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin
painavuus suhteessa rajoitettaviin perusoikeuksiin. Rajoituksen
taustalla on tässä tapauksessa terveyteen liittyvien
perusoikeuksien edistäminen. Tämä tarkoitus
perustuu epäilyksittä merkittävään
yhteiskunnalliseen intressiin (PeVL 24/1998 vp, s. 2).
Erillisen ja eristetyn tupakointitilan tarkoituksena on estää tupakansavun
kulkeutuminen ravitsemisliikkeen savuttomiksi varatuille alueille.
Ravintolatupakoinnin salliminen vain tällaisessa tilassa
on perustuslakivaliokunnan mielestä perusoikeusjärjestelmään
palautuvan terveydensuojelun edistämisen näkökulmasta oikeasuhtaista,
koska voimassaolevan lain edellyttämät tekniset
ratkaisut eivät ole riittävästi estäneet
työntekijöiden ja ravintolan asiakkaiden altistumista
tupakansavulle. Myös ruoan ja juoman tarjoilun kieltäminen
tupakointitilassa on työntekijöiden suojelun kannalta
perusteltua. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota
siihen, että ruoan ja juoman nauttimisen kieltäminen
tupakointitilassa etääntyy perusoikeusjärjestelmään
kiinnittyvästä suojelutavoitteesta ja puuttuu
asiakkaan itsemääräämisoikeuteen. Kielto
koskee tupakointitilaa siitä riippumatta, miten tila on
työntekijöiden suojelun näkökulmasta
järjestetty. Valiokunnan mielestä sosiaali- ja
terveysvaliokunnan on asian jatkokäsittelyssä arvioitava,
miten sääntelyn tavoite tältä osin
voidaan saavuttaa ehdotettua kieltoa lievemmin keinoin.
Siirtymäjärjestely.
Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen
3 momentin mukaan lain edellyttämät rakenteelliset
ja ilmanvaihtoon liittyvät muutokset voidaan poikkeuksellisesti
toteuttaa kahden vuoden kuluessa lain voimaan tulosta, jos elinkeinonharjoittaja
on ennen lain voimaantuloa toteuttanut ravitsemisliikkeessä voimassa olevassa
laissa edellytetyt tupakansavun estämiseksi savuttomille
alueille tarpeelliset toimenpiteet. Mainittu kahden vuoden siirtymäaika
soveltuu vain niihin ravitsemisliikkeisiin, joiden osalta nykyisen
tupakkalain säännösten noudattaminen
on erikseen tarkastettu ennen ehdotetun lain voimaantuloa.
Siirtymäajan tarkoituksena on ottaa huomioon
voimassaolevan tupakkalain johdosta tehtyjen investointien kuoletusaika.
Tällainen kohtuullisena pidettävä kahden
vuoden siirtymäaika pehmentää muutoksen
kustannusvaikutuksia niiden ravitsemisliikkeiden osalta, jotka ovat tehneet
laissa edellytetyt toimenpiteet. Siirtymäajalle on tupakkalainsäädännön
historia ja elinkeinonharjoittaja-omistajan omaisuudensuoja huomioon
ottaen sellaiset perusteet, ettei ehdotus valiokunnan mielestä muodostu
valtiosääntöoikeudellisesti ongelmalliseksi.
Asetuksenantovaltuudet
Tupakointitilan mitoituksesta sekä sen rakenteellisista
ja toimivuutta koskevista vaatimuksista voidaan lakiehdotuksen 13
d §:n 3 momentin mukaan antaa tarkempia säännöksiä sosiaali- ja
terveysministeriön asetuksella. Valtuuden käyttöä rajaa
13 b §:n säännös tupakointitilan järjestämiseen
kohdistuvista vaatimuksista. Sen mukaan on huolehdittava siitä,
ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan tupakointitilasta
sille alueelle, jolla tupakointi on kielletty.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin säännökset rajoittavat
suoraan valtuussäännösten tulkintaa samoin
kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten
sisältöä (PeVL 29/2004
vp, s. 4/I, PeVL 25/2005 vp,
s. 4/II, PeVL 37/2005 vp, s. 5/II).
Asetuksenantaja ei esimerkiksi voi antaa säännöksiä elinkeinovapauden
tai sen rajoittamisen kannalta olennaisista taikka muista vastaavista
lain alaan kuuluvista seikoista (PeVL 7/2005 vp,
s. 10/I). Tästä näkökulmasta
valtuutus ei ole valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmallinen siltä osin kuin kysymys on ministeriön
mahdollisuudesta antaa tarkempia säännöksiä tupakointitilan
rakenteellisista ja toimivuutta koskevista rakennusteknisistä vaatimuksista
(ks. PeVL 38/1998 vp, s. 8/II).
Sen sijaan ministeriö ei voi — toisin kuin esityksen
perusteluissa on todettu — ehdotetun valtuuden nojalla
antaa säännöksiä tupakointitilan
enimmäis- tai vähimmäismitoista taikka
tilan pinta-alan tai tilavuuden suhteesta ravitsemisliikkeen tai
sen anniskelualueen kokoon tai asiakaspaikkojen määrään. Jos
tupakointitilan mitoituksesta on tarkoitus antaa muitakin kuin rakennusteknisiä säännöksiä,
tulee
mitoituksen tällaisista perusteista lisätä säännös
lakiin, jolloin ehdotetun valtuutuksen nojalla on mahdollista antaa
näistäkin asioista tarkempia säännöksiä asetuksellaLakiehdotuksen
13 d §:n 1 momentti on mahdollista muotoilla esimerkiksi
seuraavasti: "Tupakointitila on mitoitettava kohtuullisen kokoiseksi
suhteessa ravitsemisliikkeen tai sen anniskelualueen kokoon taikka asiakaspaikkojen
määrään. Tupakointitilan rakentamisesta,
kunnossapidosta ja korjaus- ja muutostyöstä on
muutoin voimassa, mitä maankäyttö- ja
rakennuslaissa (132/1999) ja sen nojalla säädetään.".
Valiokunnan mielestä valtuus asetuksen antamiseen on näiltä osin
syytä osoittaa valtioneuvostolle.