Perustelut
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Geneven asiakirja.
Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin
mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset
velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä tai
ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka
vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.
Teollismallien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan
Haagin sopimukseen liittyvä Geneven asiakirja (jäljempänä Geneven
asiakirja) sisältää useita määräyksiä,
joiden kuulumisesta lainsäädännön
alaan on esityksen perusteluissa tehty selkoa perustuslakivaliokunnan
vakiintuneen käytännön (ks. esim. PeVL
45/2000 vp, s. 2/I, PeVL
12/2000 vp, s. 2/I ja PeVL
11/2000 vp, s. 2) pohjalta ja joiden vuoksi asiakirja
edellyttää eduskunnan hyväksymistä.
Hallituksen esityksen perusteluja täydentäen perustuslakivaliokunta
esittää lainsäädännön alaan
kuuluvista määräyksistä vielä seuraavan.
Geneven asiakirjan 2 artiklan mukaan asiakirjan määräykset
eivät vaikuta sopimuspuolen lainsäädännössä mahdollisesti
annetun laajemman suojan soveltamiseen. Tällainen määräys kansainvälisen
sopimuksen suhteesta kansalliseen oikeusjärjestykseen kuuluu
lainsäädännön alaan.
Hakemuksen puutteiden korjaamisesta on määräykset
asiakirjan 8 artiklassa. Artiklan 2 kappaleen
mukaan puutteen korjaamatta jättämisen seurauksena
on, että kansainvälinen hakemus katsotaan jätetyksi
sillensä. Tällaisesta oikeusvaikutuksesta
on säädettävä lain tasolla, joten
määräys kuuluu lainsäädännön
alaan.
Määräykset kansainvälisen
hakemuksen saapumispäivän määrittämisestä erilaisissa
tapauksissa ovat asiakirjan 9 artiklassa. Tällaiset yksilön
oikeuksiin vaikuttavat määräykset kuuluvat
lainsäädännön alaan.
Geneven asiakirjan 16 artiklassa määrätään, mitä kansainvälisiä rekisteröintejä koskevia
muutoksia
ja muita tietoja sopimusta hallinnoiva kansainvälinen toimisto
merkitsee kansainväliseen rekisteriin. Artiklan 2 kappaleen
nojalla tietyillä siinä luetelluilla merkinnöillä on
sama vaikutus kuin sellaisilla merkinnöillä, jotka
on tehty kunkin kyseisen sopimuspuolen viraston rekisteriin, jollei
sopimuspuoli anna pääjohtajalle kappaleessa tarkemmin
yksilöityä selitystä oikeusvaikutusten
alkamisesta myöhemmin. Suomella ei ole tarkoitus antaa
tällaista selitystä, joten kansainvälisen
rekisteröinnin oikeusvaikutukset Suomessa määräytyvät
pääsäännön mukaan.
Tällainen yksilön oikeusasemaan vaikuttava sopimusmääräys
kuuluu lainsäädännön alaan.
Valiokunta ei sen sijaan katso sopimuksen vaativan eduskunnan
hyväksymistä sen budjettivaltaa sitovan vaikutuksen
vuoksi, koska järjestön tulo- ja menoarvio rahoitetaan
Geneven asiakirjan 23 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälisistä rekisteröinneistä
kerättävillä maksuilla sekä eräillä muilla
maksuilla ja toimintaan liittyvillä tuloilla.
Vain jos käyttöpääomarahastossa
ei ole riittävästi varoja, kukin jäsenvaltio
joutuu suorittamaan sinne kertamaksun. Kyse on siis poikkeuksellisesta
tilanteesta järjestön toiminnan rahoituksen vakauttamiseksi
(vrt. PeVL 45/2000 vp, s. 2).
Kyseessä on niin sanottu sekasopimus. Geneven asiakirja
käsittelee valtaosin rekisteröintimenettelyä,
eivätkä sen määräykset
hallituksen esityksen perustelujen mukaan yleisesti ottaen
vaikuta mallioikeuden aineelliseen sisältöön.
Geneven asiakirjan määräykset kuuluvat näin
ollen pääsääntöisesti
Suomen toimivaltaan. Hallituksen esitykseen sisältyvä hyväksymisponsi
on muotoiltu niin, että eduskunta hyväksyy Geneven
asiakirjan "siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan".
Tämä vastaa vakiintunutta eduskunnan hyväksymispäätöksen
kirjoittamistapaa silloin, kun osa sopimusvelvoitteiden kattamista
kysymyksistä kuuluu Euroopan unionin toimivaltaan (ks.
esim. PeVL 20/2009 vp, s. 3/I).
Geneven asiakirjan mukaisesti annettavat selitykset.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Suomi
antaisi viisi Geneven asiakirjassa erikseen sallittua selitystä.
Näistä eduskunnan hyväksymistä edellyttää ensinnäkin
7 artiklan 2 kappaleen nojalla annettava selitys, jonka
mukaan artiklassa tarkoitettu vakiomääräinen nimeämismaksu
korvataan yksilöllisesti määräytyvällä nimeämismaksulla.
Täytäntöönpanomääräysten
18 säännön 1 kappaleen b kohdan mukaisesti
Suomi puolestaan antaisi selityksen, jonka mukaan se korvaa kansainvälisen
rekisteröinnin vaikutuksia koskevan kuuden kuukauden määräajan
12 kuukauden määräajalla.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään
lähtenyt siitä, että eduskunta antaa
nimenomaisella päätöksellään
suostumuksen sellaisten varaumien, selitysten ja julistusten antamiseen,
jotka vaikuttavat Suomen kansainvälisten velvoitteiden
sisältöön tai laajuuteen itse sopimuksiin
verrattuna (ks. esim. PeVM 2/2008 vp,
s. 3/II, PeVL 16/2005 vp, s.
2 ja PeVL 15/2004 vp, s. 2/I).
Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus, jonka
mukaan eduskunta hyväksyisi edellä selostetut
kaksi selitystä, vastaa valiokunnan käytäntöä.
Täytäntöönpanomääräykset.
Geneven asiakirjan 24 artiklan 1 kappaleen mukaan asiakirjaan liittyvillä täytäntöönpanomääräyksillä
säännellään
kyseisen asiakirjan täytäntöönpanon
yksityiskohtia. Kaikki täytäntöönpanomääräykset
eivät kuitenkaan ole luonteeltaan vain teknisiä yksityiskohtia
säänteleviä, vaan muutamat säännöt voidaan
katsoa sellaisiksi, jotka Suomessa vallitsevan käsityksen
mukaan kuuluvat lainsäädännön
alaan ja edellyttävät siten eduskunnan hyväksymistä.
Tämä on todettu myös hallituksen esityksen
yleisperusteluissa (s. 25 ja s. 31).
Hallituksen esityksen puutteena on, että täytäntöönpanomääräyksiä ei
selosteta esityksen perusteluissa edes tiivistetysti. Eduskunnan suostumuksen
tarpeellisuutta koskevassa jaksossa ei esitetä arviota
siitä, mitkä täytäntöönpanomääräysten
säännöt hallituksen näkemyksen
mukaan kuuluvat lainsäädännön
alaan. Täytäntöönpanomääräyksille
ei myöskään ponsiosassa erikseen pyydetä eduskunnan
hyväksymistä, vaikka Geneven asiakirjan täytäntöönpanomääräysten
asemaa koskevassa artiklassa ei ilmaista niiden esim. olevan asiakirjan
erottamaton osa. Myönteistä on tosin se, että voimassa olevat
täytäntöönpanomääräykset
on liitetty hallituksen esitykseen.
Valiokunta on arvioinut täytäntöönpanomääräyksiä niiden
sanamuodon pohjalta, ja sen näkemyksen mukaan lainsäädännön
alaan kuuluvat ainakin seuraavat täytäntöönpanomääräysten
säännöt:
-
Määräykset asiamiehen
käyttämisestä ja hänen suorittamiensa
toimien vaikutuksista (3 sääntö).
-
Määräys, jonka mukaan sopimuspuoli
ei voi kieltää kansainvälisen rekisteröinnin
vaikutuksia sillä perusteella, että teollismallin
kuvien muotoon liittyviä vaatimuksia ei ole täytetty (9 säännön
4 kappale).
-
Kansainvälisen rekisteröinnin peruuttaminen
yksilöllisen nimeämismaksun osan suorittamatta
jättämisen seurauksena (12 säännön 3 kappaleen
d kohta).
-
Kansainvälisen hakemuksen puutteiden korjaamista
koskevat määräykset (14 sääntö).
-
Kansainvälisen toimiston velvollisuus merkitä kansainväliseen
rekisteriin vaatimukset täyttävä hakemus
(15 sääntö).
-
Kansainvälisen hakemuksen julkaisemisen lykkäämistä koskevat
määräykset (16 sääntö).
-
Kansainvälisen rekisteröinnin julkaiseminen
(17 sääntö)
-
Määräykset kansainvälisen
rekisteröinnin vaikutuksia koskevasta kieltäytymisestä ja mitätöimisestä (3
luku).
Edellä esitetyistä syistä eduskunnan
suostumus on tarpeen Geneven asiakirjaan, sen perusteella annettaviin
kahteen selitykseen samoin kuin Geneven asiakirjaan liittyviin täytäntöönpanomääräyksiin.
Käsittelyjärjestys
Yleistä.
Kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään
perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan äänten
enemmistöllä, paitsi milloin velvoite koskee perustuslakia
tai valtakunnan alueen muuttamista, jolloin sen hyväksymiseen vaaditaan
kahden kolmasosan äänten enemmistö. Kansainvälisen
velvoitteen voimaansaattava lakiehdotus puolestaan käsitellään
perustuslain 95 §:n 2 momentin perusteella tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Jos lakiehdotus kuitenkin koskee perustuslakia, lakiehdotus on sitä lepäämään
jättämättä hyväksyttävä kahden
kolmasosan äänten enemmistöllä.
Täysivaltaisuus.
Geneven asiakirjaa tarkistetaan asiakirjan 25 artiklan mukaan
sopimuspuolten konferenssissa. Asiakirjan 21 artiklaa (yleiskokousta
koskevat määräykset), 22 artiklaa (Kansainvälistä toimistoa
koskevat määräykset), 23 artiklaa (määräykset
varainhoidosta) ja 26 artiklaa (tiettyjen artikloiden muuttaminen yleiskokouksessa)
voidaan muuttaa joko tarkistuskonferenssissa tai yleiskokouksessa.
Ehdotuksia 21—23 artiklan muuttamiseksi yleiskokouksessa
voi tehdä sopimuspuoli tai pääjohtaja.
Geneven asiakirjan 21 artiklan 4 kappaleen a kohdan
mukaan yleiskokous pyrkii tekemään päätöksensä yksimielisesti.
Jos yksimielistä päätöstä ei
kuitenkaan saada aikaan, käsiteltävänä olevasta
asiasta päätetään äänestämällä.
Tällöin päätöksen hyväksyminen
yleiskokouksessa edellyttää 2/3:n enemmistöä annetuista äänistä. Tämä ei
kuitenkaan 26 artiklan 2 kohdan mukaan koske 21—23 artiklaa,
joiden muutokset hyväksytään 3/4:n ääntenenemmistöllä lukuun ottamatta
21 artiklaa (yleiskokouksen tehtävät ja äänestyssäännöt)
sekä 26 artiklan 2 kohtaa itseään
(määräys em. 3/4:n enemmistöstä),
joiden muuttamiseen vaaditaan 4/5:n enemmistö.
Muutokset 21—23 artiklaan tulevat voimaan kuukauden
kuluttua siitä, kun pääjohtaja on vastaanottanut
kyseessä olevien sopimuspuolten valtiosäännön
mukaisten menettelytapojen mukaisesti annetut kirjalliset hyväksymisilmoitukset
3/4:lta niistä sopimuspuolista, jotka olivat yleiskokouksen
jäseniä muutoksen hyväksymisen ajankohtana
ja joilla oli oikeus äänestää muutoksesta.
Poikkeuksena tästä on, että 21 artiklan
3 (yleiskokouksen päätösvaltaisuus) tai 4 kohtaan
(päätöksenteko yleiskokouksessa) taikka
nyt kyseessä olevaan 26 artiklan b alakohtaan tehty muutos
ei tule voimaan, jos jokin sopimuspuoli kuuden kuukauden kuluessa
sen hyväksymisestä ilmoittaa pääjohtajalle,
että se ei hyväksy muutosta.
Suomi osallistuu perustuslain 1 §:n 3 momentin mukaan
kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja
ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Mainitulla perustuslain säännöksellä on
ollut vaikutusta etenkin perustuslain täysivaltaisuussääntelyn tulkintaan.
Lähtökohtana on ollut, että sellaiset kansainväliset
velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa
ja jotka vain vähäisessä määrin
vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät
sellaisenaan ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta
koskevien säännösten kanssa (HE
1/1998 vp, s. 73/II; ks. myös PeVL
22/2009 vp, s. 3/II, PeVL 51/2001
vp, s. 2/II ja PeVL 38/2001
vp, s. 5/I).
Geneven asiakirjaa voidaan edellä esitetyin tavoin
muuttaa paitsi tavanomaisessa kansainvälisen sopimuksen
tekemismenettelyssä myös erikseen lueteltujen
artikloiden osalta yleiskokouksessa yksinkertaistetuissa
menettelyissä. Perustuslakivaliokunta on tämän
kaltaisia sopimusjärjestelyjä viime vuosina arvioidessaan
lähtenyt siitä, että sopimukseen perustuvalle
toimielimelle voidaan antaa toimivaltaa mukauttaa sopimusta mutta
ei muuttaa sitä. Sallittujen mukautusten tulee olla asialliselta
merkitykseltään sellaisia, että ne eivät
vaikuta itse sopimuksen luonteeseen eivätkä toisaalta
koske asioita, jotka perustuslain mukaan edellyttävät
eduskunnan myötävaikutusta (ks. esim. PeVL
13/2008 vp, s. 8/II ja PeVL
36/2006 vp, s. 9/II).
Viime aikoina on tullut yhä yleisemmäksi antaa
valtiosopimuksen muuttamistoimivaltaa sopimuksella perustetulle
järjestön toimielimelle.
Perustuslakivaliokunta on puolestaan luopunut ns. ristiriitateoriasta
ja laajentanut arviotaan siitä, millaiset sopimusmääräykset
kuuluvat lainsäädännön alaan.
Kun myös tulkinta täysivaltaisuuteen puuttuvista
sopimusmääräyksistä on perustuslain
1 §:n 3 momentilla nykyaikaistettu, vaikuttaa
valiokunnan mielestä siltä, että sopimuksentekotoimivallan
siirtoa koskeva tulkintalinja on jäänyt jossain
määrin jäykäksi ja muodolliseksi.
Siksi tällaisten toimivaltajärjestelyjen vaikutusta
täysivaltaisuuteen on valiokunnan mielestä valtiosäännön
johdonmukaisuuden vuoksi arvioitava uudelleen antamalla enemmän
painoa siirrettävän toimivallan aineelliselle
merkitykselle eikä niinkään pelkästään sille
seikalle, kuuluuko jokin määräys lainsäädännön
alaan (vrt. PeVL 51/2001 vp, s. 3/I).
Tällaisiin tulkintaperusteisiin nojautuen voidaan sanoa,
että vaikka Geneven asiakirjan 21, 23 ja 26 artikla kuuluvatkin
sinänsä lainsäädännön
alaan, niiden käsittelemät seikat ovat lähinnä järjestön
sisäisen toiminnan organisointia. Ne eivät koske
aineellisia kysymyksiä, vaan niitä voidaan luonnehtia
järjestön sisäiseen autonomiaan luontevasti
kuuluviksi. Näin ymmärrettyinä niiden
merkitys Suomen täysivaltaisuuden kannalta on vähäinen
eikä niiden tarkistamistoimivallan antaminen yleiskokoukselle
edellytä supistetun perustuslain säätämisjärjestyksen käyttämistä.
Täytäntöönpanomääräysten
muuttamisesta päättää Geneven
asiakirjan 21 artiklan 2 kohdan iv alakohdan mukaan yleiskokous.
Täytäntöönpanomääräyksissä voidaan
täsmentää, että niistä joitakin
voidaan muuttaa ainoastaan yksimielisesti tai ainoastaan 4/5:n
enemmistöllä. Määräysten
33 säännössä onkin mainittu
kaksi sääntöä, joita voidaan
muuttaa ainoastaan Geneven asiakirjaan liittyneiden sopimuspuolten
yksimielisellä päätöksellä.
Lisäksi on lueteltu neljä sääntöä,
joiden muuttaminen edellyttää 4/5:n enemmistöä.
Täytäntöönpanomääräyksillä säännellään asiakirjan
24 artiklan 1 kohdan mukaan Geneven asiakirjan täytäntöönpanon
yksityiskohtia. Täytäntöönpanomääräysten
alisteisuutta Geneven asiakirjaan nähden osoittaa puolestaan
se, että 24 artiklan 3 kohdan mukaan täytäntöönpanomääräykset
väistyvät, jos niiden ja asiakirjan määräysten
välillä on ristiriita.
Täytäntöönpanomääräykset
sisältävät edellä esitetyin
tavoin joitakin lainsäädännön
alaan kuuluvia sääntöjä, jotka
ovat luonteeltaan aineellisia. Ne koskevat kuitenkin lähinnä eräitä kansainvälisen
rekisteröinnin yksityiskohtia eivätkä luonteeltaan
valiokunnan mielestä kuulu sopimuskokonaisuuden ydinalueeseen.
On myös huomattava, että nyt kyseessä oleva
sopimusjärjestely kokonaisuudessaan koskee suppeaa erityisalaa
ja että sillä hallituksen esityksen arvion (s.
7) mukaan on merkitystä lähinnä isoille
kansainvälisille yrityksille. Yksityisille ihmisille sekä asiakirjan
määräyksillä että täytäntöönpanomääräyksillä voidaan
arvioida olevan lähinnä välillistä merkitystä.
Nämä seikat huomioon ottaen täytäntöönpanomääräysten
muuttamistoimivallan antaminen yleiskokoukselle ei ole ongelmallista
täysivaltaisuuden kannalta. Myös täytäntöönpanomääräykset
voidaan siten hyväksyä äänten
enemmistöllä.
Hallituksen esityksen mukaan täytäntöönpanomääräyksiä ei
ole tapana saattaa kansallisesti voimaan. Kun täytäntöönpanomääräysten muutoksia
ei tulevaisuudessa enää saateta eduskunnan käsiteltäviksi,
on ne valiokunnan mielestä kuitenkin nyt saatettava kansallisesti
voimaan ja yhdessä Geneven asiakirjan kanssa julkaistava
Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa Suomen
säädöskokoelmasta annetun lain 8 §:n mukaisesti.
Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että maininta
täytäntöönpanomääräysten
voimaansaattamisesta on lisättävä Geneven
asiakirjan voimaansaattamislakiin. Tämä lisäys
on otettava huomioon myös lain nimikkeessä. Jatkossa täytäntöönpanomääräysten
muutokset voidaan valiokunnan mielestä saattaa yleisön
tietoon julkaisemalla säädöskokoelman
sopimussarjassa Suomen säädöskokoelmasta
annetun lain 9 §:n 2 momentin mukainen ilmoitus.
Myös edellä mainitut kaksi Geneven asiakirjan
nojalla annettavaa selitystä voidaan hyväksyä äänten
enemmistöllä, koska niitä voidaan pitää lähinnä teknisinä keinoina
hyödyntää Geneven asiakirjassa ja täytäntöönpanomääräyksissä sopimuspuolelle
eräissä tapauksissa jätettyä valintaoikeutta
sitoumuksensa sisällön suhteen.
Valiokunta kiinnittää vielä talousvaliokunnan
huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan omaksuma
tulkinta edellyttää voimaansaattamislain johtolauseen
muuttamista.
Laki mallioikeuslain muuttamisesta
Asiakirjajulkisuus.
Toiseen lakiehdotukseen sisältyvän mallioikeuslain
19 §:n 1 momentin mukaan rekisteröintihakemusasiakirjat
ovat julkisia, jollei niitä hakijan tekemän julkiseksitulon lykkäämistä koskevan
pyynnön vuoksi ole pidettävä salaisina.
Jos lykkäämistä on pyydetty, tulevat
hakemusasiakirjat julkisiksi pyydetyn määräajan
päätyttyä, kuitenkin viimeistään
kuuden kuukauden kuluttua rekisteröinnin hakemispäivästä tai
siitä päivästä, josta etuoikeutta
on pyydetty.
Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen
hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei
niiden julkisuutta ole välttämättömien
syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Lakiehdotuksen mukaan
rekisteröintihakemuksen tekijä voisi pyytää,
että asiakirjat pidetään salassa. Perustuslakivaliokunnan
myötävaikutuksella säädetyn
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999)
24 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla salassa pidettäviä ovat
tietyin edellytyksin asiakirjat, jotka sisältävät
tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta. Edelleen
21 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat mm. asiakirjat,
jotka koskevat teknologista tai muuta kehittämistyötä.
Mallin rekisteröintiasiakirjan salassapidolle on siis laissa
säädetty välttämätön
syy (ks. PeVL 43/1998 vp, s. 3/II).
Julkisuusrajoituksen oikeasuhtaisuuden kannalta on tärkeää,
että salassapidolle on asetettu laissa takaraja, jonka
jälkeen asiakirjat tulevat julkisiksi. Jos viranomainen
on salassapidon määräajan kuluessa kuitenkin
päättänyt jättää hakemuksen
sillensä tai sen hylätä, asiakirjat tulevat
julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija
pyytää hakemuksen uudelleen käsiteltäväksi
tai hakee muutosta. Tällöinkin voidaan viranomaisen
ratkaisusta huolimatta katsoa kyseessä olevan yhä edellä mainittujen intressien
suojaaminen (esimerkiksi mallin edelleen kehittelemiseksi) ja näin
ollen välttämätön syy salassapitoon.
Säännös ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Asetuksenantovaltuus.
Mallioikeuslain muuttamisesta annetun lakiehdotuksen 48 §:n
1 momentin mukaan tarkemmat säännökset
muun muassa etuoikeudesta ja mallirekisteristä annetaan
valtioneuvoston asetuksella.
Säännökset etuoikeudesta ovat nykyisin
mallioikeusasetuksen (252/1971) 9—11 §:ssä.
Etuoikeudessa on selvästi kysymys sellaisesta yksilön
oikeudesta, josta perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan
tulee säätää lailla. Siksi maininta
etuoikeudesta on poistettava valtuussäännöksestä,
jotta laki voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Mallirekisteriä koskeva sääntely
sisältyy nykyisin mallioikeusasetuksen 20—28 §:ään.
Koska kyseessä on henkilörekisteri, siitä tulee
perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan säätää lailla.
Tavallisen lain säätämisjärjestyksen
käyttäminen edellyttää, että myös
mallirekisteriä koskeva maininta poistetaan valtuussäännöksestä.