Perustelut
Virkasääntö
Kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin virkoihin ottamisesta sekä viranhaltijoiden
asemasta ja velvollisuuksista määrätään
lakiehdotuksen 6 luvun 15 §:n nojalla kirkolliskokouksen
hyväksymässä virkasäännössä,
jollei erikseen ole muuta säädetty, määrätty
tai sovittu. Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 80 §:n
kannalta.
Perustuslain 80 §:n 1 momentti sisältää säännöksen
lain alasta. Sen mukaan lailla on säädettävä muun
ohella yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.
Perustuslain esitöissä säännöksen
todetaan kattavan myös virkamiesten oikeusaseman
perusteet (HE 1/1998 vp, s. 131/II).
Tältä pohjalta valiokunta on kunnan virkasäännön
asemaa arvioidessaan pitänyt selkeänä lähtökohtana,
että myös kunnallisten viranhaltijoiden oikeusaseman
perusteista pitää säätää kattavasti
lailla, ja huomauttanut virkasäännöllä voivan
tässä suhteessa olla vain lakia täydentävä rooli
(PeVL 3/2000 vp, s. 3/I).
Ehdotetun säännöksen sanamuodon perusteella
virkasäännöllä näyttäisi
olevan verraten laajasti mahdollista antaa määräyksiä viranhaltijoiden
oikeusasemasta ja velvollisuuksista. Kirkkolain 6 luvun A-osan yleiset
säännökset viranhaltijoista ja työntekijöistä kuitenkin
rajaavat tätä toimivaltaa, minkä lisäksi
perustuslain 80 §:n säännökset
rajoittavat suoraan kirkkolain valtuussäännösten
tulkintaa samoin kuin niiden nojalla virkasäännössä annettavien
määräysten sisältöä (PeVL
17/2003 vp, s. 3/II). Kun vielä otetaan
huomioon, että perustuslain 11 §:ssä turvattuun
uskonnolliseen yhdistymisvapauteen sisältyy uskonnollisen
yhdyskunnan tietynasteinen sisäinen autonomia,
kuten oikeus määrätä uskonnollisten
johtajien, pappien ja opettajien valinnasta (PeVL 57/2001
vp, s. 2/I), ei sääntely valiokunnan
mielestä vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Muutoksenhakurajoitukset
Lakiehdotuksen 24 luvun 14 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi
oikaisuvaatimus- ja muutoksenhakuoikeuden rajoittamisesta. Sääntely
on merkityksellistä perustuslain 21 §:n 1 momentin
sen säännöksen kannalta, jonka mukaan
jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva
päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen ratkaistavaksi.
Sääntelyä arvioitaessa on valiokunnan
mielestä otettava huomioon perustuslain 11 §:n
uskonnonvapaussäännöksiin pohjautuva
evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen autonomia. Erityisesti
uskon tunnustukseen samoin kuin uskonnon harjoittamiseen ja opetukseen
tai kirkon muuhun hengelliseen toimintaan liittyvissä asioissa
ei lähtökohtaisesti ole kysymys yksilön sellaisista
oikeuksista tai velvollisuuksista, joita koskevat päätökset
tulisi perustuslain 21 §:n takia voida saattaa tuomioistuimen
tutkittaviksi.
Kirkolliskokous ja piispainkokous eivät nykyisten säännösten
nojalla päätä asioista, jotka edellä esitetyn
perusteella koskisivat yksilön oikeutta tai velvollisuutta.
Muutoksenhakukiellot (1 kohta) ovat siksi merkityksettömiä perustuslain
21 §:n kannalta. Niiden voidaan katsoa tässä sääntely-yhteydessä selkeyttävän
oikeustilaa. Piispa ja tuomiokapituli päättävät
pappisvirkaan hyväksymisestä uskonnollisin kriteerein,
ja piispan yksin tekemät päätökset
kuuluvat esityksen perustelujen mukaan lähinnä piispallisen
kaitsennan alaan. Näihin päätöksiin kohdistuvat
muutoksenhakukiellot (2 kohta) eivät ole
perustuslain 21 §:n kannalta ongelmallisia. Pykälän
1 momentin 4 kohdassa mainituissa valituskielloissa on
kysymys sellaisista kirkon uskonnollisia työntekijöitä koskevista
ja uskonnollisen yhdyskunnan autonomian piiriin kuuluvista muista
asioista, jotka eivät välittömästi
koske kenenkään subjektiivista oikeutta. Pykälän
oikaisuvaatimus- ja muutoksenhakukiellot eivät
muiltakaan osilta ole ongelmallisia perustuslain kannalta.
Hautaustoimi
Lakiehdotuksen 17 luvun säännökset
hautaustoimesta eivät anna aihetta valtiosääntöoikeudellisiin
huomautuksiin.
