Perustelut
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi
vuonna 1997 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien
ja ihmisarvon suojaamisesta biologian ja lääketieteen
alalla samoin kuin yleissopimukseen sittemmin tehdyt lisäpöytäkirjat
ihmisten toisintamisen kieltämisestä sekä ihmisalkuperää olevien
elinten ja kudosten siirroista.
Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin
mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset
velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat
muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat
perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.
Yleissopimukseen sisältyy useita perustavanlaatuisia
määräyksiä, joilla pyritään
turvaamaan ihmisoikeusnäkökohtien huomioon ottaminen biolääketieteessä.
Sopimuksen sisällön kannalta kuvaava on sen 2
artikla, jonka mukaan ihmisen etu ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin
pelkkä yhteiskunnan tai tieteen hyöty. Sopimus
sisältää lukuisia lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä, joilla
useilla on kytkentöjä esimerkiksi ihmisarvon turvaamiseen
ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojelemiseen. Lainsäädännön alaan
kuuluvista sopimusmääräyksistä on
hallituksen esityksen perusteluissa tehty kattavasti selkoa.
Lisäpöytäkirjat ihmisten toisintamisen
kieltämisestä sekä ihmisalkuperää olevien
elinten ja kudosten siirroista täydentävät
omilla alueillaan yleissopimuksen velvoitteita. Myös ne
sisältävät monia lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä,
joita niin ikään on esityksen perusteluissa selostettu
yksityiskohtaisesti.
Hyväksymispäätöksen ala
Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 artiklan
4 kappaleen a alakohdan mukaan neuvosto voi toteuttaa toimenpiteitä,
joilla asetetaan ihmisestä peräisin oleville elimille
ja aineille sekä verelle ja verituotteille korkeat laatu-
ja turvallisuusvaatimukset. Tällaisen yhteisölle
kuuluvan toimivallan vuoksi hallituksen esityksen perusteluissa
on katsottu, että yleissopimus ja elin- ja kudossiirtoja
koskeva lisäpöytäkirja ovat jaetun toimivallan
sopimuksia.
Hallituksen esitykseen sisältyvä hyväksymisponsi
on muotoiltu niin, että eduskunta hyväksyy yleissopimuksen
ja pöytäkirjat "niiltä osin kuin ne kuuluvat
Suomen toimivaltaan". Tämä vastaa vakiintunutta
eduskunnan hyväksymispäätöksen
kirjoittamistapaa silloin, kun osa sopimusvelvoitteiden kattamista
kysymyksistä kuuluu Euroopan yhteisön toimivaltaan
(ks. esim. PeVL 14/2005 vp, s. 2/II).
Perustuslakivaliokunta huomauttaa kuitenkin, että edellä mainittu
ponsimuotoilu kattaa nyt myös toisen, ihmisten toisintamisen
kieltävän lisäpöytäkirjan,
joka ilmeisesti ei kuitenkaan ole jaetun toimivallan sopimus. Siksi
sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan
mielestä aiheellista tarkistaa ponnen sanamuotoa niin,
että siitä ilmenee eduskunnan hyväksyvän
toisintamisen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan
kokonaisuudessaan.
Suhde perustuslakiin
Suomen toimivaltaan kuuluvat yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen
määräykset eivät koske perustuslakia
perustuslain 94 §:n mielessä. Niiden hyväksymisestä päätetään
siten äänten enemmistöllä.
Voimaansaattamislakiehdotus
Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta
käsitellään perustuslain 95 §:n
2 momentin mukaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen
muuttamista, eduskunnan on hyväksyttävä ehdotus
sitä lepäämään jättämättä päätöksellä,
jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa
annetuista äänistä.
Hallituksen esitykseen sisältyvä 1. lakiehdotus
sisältää tavanomaisen blankettilain,
jolla yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen
lainsäädännön alaan kuuluvat
määräykset saatetaan voimaan. Koska yleissopimuksen
tai lisäpöytäkirjojen määräykset
eivät ole ongelmallisia perustuslain kannalta eikä lakiehdotuksesta
ole muutoinkaan huomautettavaa perustuslain näkökulmasta,
voidaan 1. lakiehdotus käsitellä tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Lakiehdotus rikoslain muuttamisesta
Hallituksen esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen
mukaan rikoslain 11 luvun 11 §:n ja 47 luvun
3 §:n syrjintärikosten tunnusmerkistöjä muutetaan
lisäämällä molempiin syrjintäperusteeksi
perimä ja vammaisuus. Lain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi
tasavallan presidentin asetuksella.
Lakiehdotuksessa ei kuitenkaan ole kysymys kansainvälisen
velvoitteen voimaansaattamisesta vaan kansallisen lainsäädännön
muuttamisesta vastaamaan uusia sopimusvelvoitteita. Tällöin
lain voimaantulosta voitaisiin periaatteessa säätää valtioneuvoston
asetuksella (vrt. PeVL 16/2004 vp, s.
8/I). Lain voimaantuloajankohdan jättäminen
asetuksella säädettäväksi edellyttää perustuslain
79 §:n 3 momentin mukaan kuitenkin erityistä syytä.
Tällaista syytä hallituksen esityksestä ei
ilmene. Siksi perustuslakivaliokunta katsoo, että lain
voimaantulosäännös on muutettava tavalliseen
muotoon, jossa voimaantulopäivä jää vahvistamisvaiheessa
täydennettäväksi. Vastaavasti asetuksenantovaltuus
tulee poistaa.