Perustelut

Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vuonna 1997 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamisesta biologian ja lääketieteen alalla samoin kuin yleissopimukseen sittemmin tehdyt lisäpöytäkirjat ihmisten toisintamisen kieltämisestä sekä ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista.

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Yleissopimukseen sisältyy useita perustavanlaatuisia määräyksiä, joilla pyritään turvaamaan ihmisoikeusnäkökohtien huomioon ottaminen biolääketieteessä. Sopimuksen sisällön kannalta kuvaava on sen 2 artikla, jonka mukaan ihmisen etu ja hyvinvointi ovat tärkeämpiä kuin pelkkä yhteiskunnan tai tieteen hyöty. Sopimus sisältää lukuisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joilla useilla on kytkentöjä esimerkiksi ihmisarvon turvaamiseen ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojelemiseen. Lainsäädännön alaan kuuluvista sopimusmääräyksistä on hallituksen esityksen perusteluissa tehty kattavasti selkoa.

Lisäpöytäkirjat ihmisten toisintamisen kieltämisestä sekä ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista täydentävät omilla alueillaan yleissopimuksen velvoitteita. Myös ne sisältävät monia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joita niin ikään on esityksen perusteluissa selostettu yksityiskohtaisesti.

Hyväksymispäätöksen ala

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kappaleen a alakohdan mukaan neuvosto voi toteuttaa toimenpiteitä, joilla asetetaan ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille sekä verelle ja verituotteille korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Tällaisen yhteisölle kuuluvan toimivallan vuoksi hallituksen esityksen perusteluissa on katsottu, että yleissopimus ja elin- ja kudossiirtoja koskeva lisäpöytäkirja ovat jaetun toimivallan sopimuksia.

Hallituksen esitykseen sisältyvä hyväksymisponsi on muotoiltu niin, että eduskunta hyväksyy yleissopimuksen ja pöytäkirjat "niiltä osin kuin ne kuuluvat Suomen toimivaltaan". Tämä vastaa vakiintunutta eduskunnan hyväksymispäätöksen kirjoittamistapaa silloin, kun osa sopimusvelvoitteiden kattamista kysymyksistä kuuluu Euroopan yhteisön toimivaltaan (ks. esim. PeVL 14/2005 vp, s. 2/II).

Perustuslakivaliokunta huomauttaa kuitenkin, että edellä mainittu ponsimuotoilu kattaa nyt myös toisen, ihmisten toisintamisen kieltävän lisäpöytäkirjan, joka ilmeisesti ei kuitenkaan ole jaetun toimivallan sopimus. Siksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mielestä aiheellista tarkistaa ponnen sanamuotoa niin, että siitä ilmenee eduskunnan hyväksyvän toisintamisen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan kokonaisuudessaan.

Suhde perustuslakiin

Suomen toimivaltaan kuuluvat yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen määräykset eivät koske perustuslakia perustuslain 94 §:n mielessä. Niiden hyväksymisestä päätetään siten äänten enemmistöllä.

Voimaansaattamislakiehdotus

Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on hyväksyttävä ehdotus sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Hallituksen esitykseen sisältyvä 1. lakiehdotus sisältää tavanomaisen blankettilain, jolla yleissopimuksen ja lisäpöytäkirjojen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan. Koska yleissopimuksen tai lisäpöytäkirjojen määräykset eivät ole ongelmallisia perustuslain kannalta eikä lakiehdotuksesta ole muutoinkaan huomautettavaa perustuslain näkökulmasta, voidaan 1. lakiehdotus käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lakiehdotus rikoslain muuttamisesta

Hallituksen esitykseen sisältyvän 2. lakiehdotuksen mukaan rikoslain 11 luvun 11 §:n ja 47 luvun 3 §:n syrjintärikosten tunnusmerkistöjä muutetaan lisäämällä molempiin syrjintäperusteeksi perimä ja vammaisuus. Lain voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi tasavallan presidentin asetuksella.

Lakiehdotuksessa ei kuitenkaan ole kysymys kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta vaan kansallisen lainsäädännön muuttamisesta vastaamaan uusia sopimusvelvoitteita. Tällöin lain voimaantulosta voitaisiin periaatteessa säätää valtioneuvoston asetuksella (vrt. PeVL 16/2004 vp, s. 8/I). Lain voimaantuloajankohdan jättäminen asetuksella säädettäväksi edellyttää perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan kuitenkin erityistä syytä. Tällaista syytä hallituksen esityksestä ei ilmene. Siksi perustuslakivaliokunta katsoo, että lain voimaantulosäännös on muutettava tavalliseen muotoon, jossa voimaantulopäivä jää vahvistamisvaiheessa täydennettäväksi. Vastaavasti asetuksenantovaltuus tulee poistaa.