Perustelut
Yleistä
Lakiehdotuksen tavoitteena on mahdollistaa porotalouden ja luontaiselinkeinojen
tukemisen jatkaminen myös uudella EY:n maaseuturahastokaudella
ja ottaa huomioon yhteisön uusista maatalousalan valtiontukea
koskevista säännöksistä vuosina
2008—2010 aiheutuvat tarpeet. Ehdotetut muutokset
ovat lähinnä teknisluontoisia, ja tukijärjestelmien
toimeenpano noudattelee pitkälti samoja periaatteita kuin
vastaavat maatalouden rakennetukijärjestelmät,
joista perustuslakivaliokunta on äskettäin antanut
lausuntonsa (PeVL 16/2007 vp).
Tuen saajan ikäraja
Tuensaajan yläikärajaa ehdotetaan 5 §:n
3 momentissa alennettavaksi 65 vuodesta 63 vuoteen vastaamaan eduskunnassa
samaan aikaan käsiteltävänä olevaa
maatalouden rakennetukilakiehdotuksen 8 §:n 1 momentin
sääntelyä. Esityksen perustelujen mukaan
uusi enimmäisikä oli sama kuin työeläkejärjestelmän
vanhuuseläkeraja. Siten elinkeinotukea ei enää myönnettäisi
henkilölle, jolla on oikeus saada työeläkelainsäädännön
mukaista vanhuuseläkettä.
Sääntelyä on arvioitava perustuslain
yhdenvertaisuutta koskevan 6 §:n valossa. Sen mukaan ketään
ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eriarvoiseen asemaan iän tai muun henkilöön
liittyvän syyn perusteella. Valiokunnan käytännössä on
kuitenkin vakiintuneesti katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta
voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän
harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
vaatimaan sääntelyyn (PeVL 18/2006
vp, s. 2/II, PeVL 1/2006 vp,
s. 2/I, PeVL 8/2003 vp, s.
3/I, PeVL 65/2002 vp, s. 4/I).
Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan lakiehdotus
noudattaa periaatteita, joilla sovitetaan yhteen eri tuki- ja eläkejärjestelmiä. Perustuslakivaliokunnan
mielestä kysymys ei ole ikään perustuvasta
mielivaltaisesta kohtelusta, vaan ehdotetulle menettelylle on perustuslain
6 §:n 2 momentin näkökulmasta hyväksyttävä syy.
Voimaantulo
Lakiehdotuksen on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella
tarkemmin määrättävänä ajankohtana.
Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee käydä ilmi,
milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa
voidaan säätää, että voimaantuloajankohdasta
säädetään asetuksella. Esityksen
perustelujen mukaan voimaantulosta säädettäisiin
sen jälkeen, kun ehdotettuun lakiin sisältyvästä valtiontuesta
on asianmukaisesti ilmoitettu ja tukijärjestelmien yhdenmukaisuus
yhteisön lainsäädännön
kanssa varmistettu. Perustuslakivaliokunnan käytännössä erityisenä syynä on
pidetty lain voimaantulon sidonnaisuutta Euroopan unionin lainsäädännön voimaantuloon
(PeVL 46/2006 vp, s. 4/I, PeVL 41/2006
vp, s. 4/I, PeVL 39/2006 vp,
s. 3/II, PeVL 18/2006 vp, s.
5, PeVL 7/2005 vp, s. 11/II, PeVL
14/2004 vp, s. 5). Sääntelylle
on valiokunnan mielestä olemassa perustuslain 79 §:n
3 momentin mukainen erityinen syy.
Muuta
Esityksen säätämisjärjestysperusteluihin
ei sisälly lakiehdotuksen arviointia perustuslain 17 §:n
3 momentin valossa, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana
on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa
kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaiskulttuuriin
kuuluu keskeisenä juuri poronhoito (PeVL 29/2004
vp, s. 2, HE 309/1993 vp, s.
65/II), jonka edellytyksiä ehdotus laiksi porotalouden
ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muuttamisesta juuri koskee.
Menettelyä perustellaan sillä, että perustuslaista
johtuvia muutoksia lakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin on
tarpeen tarkastella kokonaisuutena ja tällöin koko
lakia uusia rakenteeltaan. Tässä vaiheessa on
ainoastaan tarkoitus uusia porotalouden ja luontaiselinkeinojen
rahoituslain mukaiset tukijärjestelmät rakenteeltaan
samanlaisiksi kuin ehdotuksessa uudeksi laiksi maatalouden rakennetuista.
Kokonaisuudistus on tarkoitus toteuttaa vasta sen jälkeen,
kun tukijärjestelmien jatkuvuus on vuodelle 2008 saatu
varmistettua.
Perustuslakivaliokunnan mielestä menettelylle on tässä yhteydessä hyväksyttävät
perusteet. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä,
että valtioneuvoston piirissä ryhdytään
kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen
erityisasema otetaan asianmukaisesti huomioon (PeVM 17/1994
vp, s. 1—2) unohtamatta muun paikallisen väestön
oikeuksia (PeVL 8/1993 vp, s. 1/II),
ja että saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa
varmistetaan alusta lähtien.