Perustelut

Yleistä

Lakiehdotuksen tavoitteena on mahdollistaa porotalouden ja luontaiselinkeinojen tukemisen jatkaminen myös uudella EY:n maaseuturahastokaudella ja ottaa huomioon yhteisön uusista maatalousalan valtiontukea koskevista säännöksistä vuosina 2008—2010 aiheutuvat tarpeet. Ehdotetut muutokset ovat lähinnä teknisluontoisia, ja tukijärjestelmien toimeenpano noudattelee pitkälti samoja periaatteita kuin vastaavat maatalouden rakennetukijärjestelmät, joista perustuslakivaliokunta on äskettäin antanut lausuntonsa (PeVL 16/2007 vp).

Tuen saajan ikäraja

Tuensaajan yläikärajaa ehdotetaan 5 §:n 3 momentissa alennettavaksi 65 vuodesta 63 vuoteen vastaamaan eduskunnassa samaan aikaan käsiteltävänä olevaa maatalouden rakennetukilakiehdotuksen 8 §:n 1 momentin sääntelyä. Esityksen perustelujen mukaan uusi enimmäisikä oli sama kuin työeläkejärjestelmän vanhuuseläkeraja. Siten elinkeinotukea ei enää myönnettäisi henkilölle, jolla on oikeus saada työeläkelainsäädännön mukaista vanhuuseläkettä.

Sääntelyä on arvioitava perustuslain yhdenvertaisuutta koskevan 6 §:n valossa. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Valiokunnan käytännössä on kuitenkin vakiintuneesti katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (PeVL 18/2006 vp, s. 2/II, PeVL 1/2006 vp, s. 2/I, PeVL 8/2003 vp, s. 3/I, PeVL 65/2002 vp, s. 4/I).

Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan lakiehdotus noudattaa periaatteita, joilla sovitetaan yhteen eri tuki- ja eläkejärjestelmiä. Perustuslakivaliokunnan mielestä kysymys ei ole ikään perustuvasta mielivaltaisesta kohtelusta, vaan ehdotetulle menettelylle on perustuslain 6 §:n 2 momentin näkökulmasta hyväksyttävä syy.

Voimaantulo

Lakiehdotuksen on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määrättävänä ajankohtana. Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa voidaan säätää, että voimaantuloajankohdasta säädetään asetuksella. Esityksen perustelujen mukaan voimaantulosta säädettäisiin sen jälkeen, kun ehdotettuun lakiin sisältyvästä valtiontuesta on asianmukaisesti ilmoitettu ja tukijärjestelmien yhdenmukaisuus yhteisön lainsäädännön kanssa varmistettu. Perustuslakivaliokunnan käytännössä erityisenä syynä on pidetty lain voimaantulon sidonnaisuutta Euroopan unionin lainsäädännön voimaantuloon (PeVL 46/2006 vp, s. 4/I, PeVL 41/2006 vp, s. 4/I, PeVL 39/2006 vp, s. 3/II, PeVL 18/2006 vp, s. 5, PeVL 7/2005 vp, s. 11/II, PeVL 14/2004 vp, s. 5). Sääntelylle on valiokunnan mielestä olemassa perustuslain 79 §:n 3 momentin mukainen erityinen syy.

Muuta

Esityksen säätämisjärjestysperusteluihin ei sisälly lakiehdotuksen arviointia perustuslain 17 §:n 3 momentin valossa, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaiskulttuuriin kuuluu keskeisenä juuri poronhoito (PeVL 29/2004 vp, s. 2, HE 309/1993 vp, s. 65/II), jonka edellytyksiä ehdotus laiksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muuttamisesta juuri koskee. Menettelyä perustellaan sillä, että perustuslaista johtuvia muutoksia lakiin ja sen nojalla annettuihin säännöksiin on tarpeen tarkastella kokonaisuutena ja tällöin koko lakia uusia rakenteeltaan. Tässä vaiheessa on ainoastaan tarkoitus uusia porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaiset tukijärjestelmät rakenteeltaan samanlaisiksi kuin ehdotuksessa uudeksi laiksi maatalouden rakennetuista. Kokonaisuudistus on tarkoitus toteuttaa vasta sen jälkeen, kun tukijärjestelmien jatkuvuus on vuodelle 2008 saatu varmistettua.

Perustuslakivaliokunnan mielestä menettelylle on tässä yhteydessä hyväksyttävät perusteet. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan asianmukaisesti huomioon (PeVM 17/1994 vp, s. 1—2) unohtamatta muun paikallisen väestön oikeuksia (PeVL 8/1993 vp, s. 1/II), ja että saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa varmistetaan alusta lähtien.