Perustelut
Perustuslakivaliokunta katsoo, että Euroopan vakausmekanismissa
(EVM) "määräenemmistöpäätöksenteko
vaikuttaa valiokunnan käsityksen mukaan kansalliseen suvereniteettiin
ja eduskunnan budjettivaltaan siinä määrin,
että kaavaillussa muodossa sopimuksen hyväksyminen
ja voimaansaattaminen koskettaisi perustuslakia".
Perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossaan (PeVL 1/2011 vp)
todennut, että silloinen sopimusluonnos ei näyttänyt
sisältävän määräyksiä,
jotka koskisivat perustuslakia. Jo tuolloiseen luonnokseen sisältyi
määräyksiä määräenemmistöpäätöksenteosta
ja päätöksenteosta yksinkertaisella määräenemmistöllä EVM:ssä.
Esitetyssä hätätilamenettelyssä rahoitusavun myöntäminen
tai toteutus voisi tapahtua määräenemmistöllä.
Tällöin määräenemmistöpäätöksellä voitaisiin
myös tehdä päätöksiä välineiden valinnan
ja rahoitusehtojen vahvistamisesta, rahoitusavun hinnoittelupolitiikasta
ja rahoitusapuvälineiden luettelosta määräenemmistöllä. On
vaikea nähdä, miten nämä päätökset
loukkaisivat Suomen kansallista suvereniteettia ja eduskunnan budjettivaltaa.
Eduskunnan budjettivallan kannalta on ratkaisevan tärkeää,
että EVM-sopimuksessa on selvästi määritelty
kunkin maan ja myös Suomen rahoitusavun eli peruspääoman
yläraja, jota ei voida missään tilanteessa
millään päätöksenteolla
ilman Suomen eduskunnan suostumusta ylittää. Kun
eduskunta on käyttänyt budjettivaltaa hyväksymällä sitoumuksen
rahoitusmekanismin tiettyyn pääomamäärään
(700 mrd. euroa), on se asianmukaisesti käyttänyt
budjettivaltaansa ja hyväksynyt sopimuksen suvereenina
valtiona.
Lisäksi on perusteltua edellyttää EVM-sopimukselta,
että määräenemmistöpäätösten
käyttöala on riittävän täsmällisesti
ja tarkkarajaisesti määritelty sekä rajattu
vain hyvin poikkeuksellisiin tilanteisiin. Perustuslailliselta kannalta
katsottuna on myös tärkeää säilyttää yksimielisyysvaatimus
selvänä rahoituksellisesti keskeisien ratkaisujen
päätöksenteon pääsääntönä.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF perustuu samanlaiselle
rakenteelle kuin EVM. Tähän asti IMF:n oman itsenäisen
päätöksenteon rahoitusvakauden turvaamista
koskevissa asioissa ei ole katsottu loukkaavaan Suomen kansallista
suvereniteettia eikä eduskunnan budjettivaltaa.