PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 23/2004 vp

PeVL 23/2004 vp - VNS 2/2004 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta

Ulkoasiainvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 31 päivänä maaliskuuta 2004 lähettäessään valtioneuvoston selonteon Suomen ihmisoikeuspolitiikasta (VNS 2/2004 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi ulkoasiainvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto ulkoasiainvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

yksikön päällikkö Johanna Suurpää, ulkoasiainministeriö

erityisasiantuntija Anna-Elina Pohjolainen, oikeusministeriö

hallitussihteeri Carita Heinänen, sosiaali- ja terveysministeriö

erikoissuunnittelija Eeva Vattulainen, työministeriö

eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio

kansliapäällikkö Nils Wirtanen, Oikeuskanslerinvirasto

vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen

asianajaja Markku Fredman, Suomen Asianajajaliitto

pääsihteeri Sarita Friman, romaniasiain neuvottelukunta

pääsihteeri Kristiina Kouros, Ihmisoikeusliitto ry

pääsihteeri Sari Loijas, valtakunnallinen vammaisneuvosto

hallinto-oikeustuomari Juha Rautiainen, Suomen Lakimiesliitto ry

professori Raija Huhtanen

oikeustieteen lisensiaatti Maija Sakslin

johtaja, professori Martin Scheinin, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti

professori Kaarlo Tuori

hallintotieteiden tohtori Jukka Viljanen

Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut

  • professori Pentti Arajärvi.

VALTIONEUVOSTON SELONTEKO

Valtioneuvoston selonteossa tarkastellaan Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa ja sen viimeaikaista kehitystä. Erityisesti arvioidaan, miten Suomen kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa on vastattu ulkoasiainministerin vuonna 2000 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle antaman ihmisoikeuspoliittisen selvityksen johdosta asetettuihin tavoitteisiin. Selonteossa linjataan hallituksen tavoitteita ja toimenpiteitä, joiden avulla on tarkoitus jatkossa toteuttaa aloitteellista ihmisoikeuspolitiikkaa.

Selonteon mukaan Suomen ihmisoikeuspolitiikassa keskeisinä periaatteina ovat ihmisoikeuksien universaalisuus, jakamattomuus, syrjimättömyys sekä avoimuus. Suomen kansainvälinen ihmisoikeuspolitiikka ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa liittyvät kiinteästi yhteen. Selonteossa tarkastellaankin kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan rinnalla ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.

Selonteon aluksi esitellään Suomen ihmisoikeuspolitiikan yleiset lähtökohdat ja periaatteet. Erillisenä jaksona tarkastellaan Suomen toimintaa Euroopan unionissa. Koska Euroopan unioni on Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen kanava, toimintaa siinä käsitellään toistuvana teemana läpi selonteon. Jaksossa ihmisoikeuksien edistämisestä kansainvälisissä järjestöissä kuvataan viimeaikaista kehitystä ja asetetaan Suomen tavoitteet ihmisoikeuksien edistämiseksi kansainvälisten järjestöjen toiminnassa. Globaalikysymyksiä tarkastellaan erikseen maailmanlaajuisina haasteina eri näkökulmista. Tällaisina haasteina pidetään esimerkiksi siviilikriisinhallintaa, terrorismia sekä pakolaisuutta. Pakolaiskysymysten osalta arvioidaan myös kotimaista tilannetta. Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueita ja eräitä tärkeitä temaattisia kysymyksiä selostetaan selonteon viimeisessä jaksossa. Tarkasteltavina ovat muun muassa naisten ja lasten oikeuksien toteutuminen, vammaisten henkilöiden oikeudet sekä rasismi ja syrjintä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleisarvio

Valtioneuvoston selonteko Suomen ihmisoikeuspolitiikasta on laatuaan ensimmäinen. Se kattaa koko hallituskauden ja ulottuu toteutettujen toimenpiteiden ja nykytilan tarkastelusta tavoitteiden asettamiseen. Selonteko on monipuolinen selvitys hallituksen toimista ja päämääristä kansainvälisessä ihmisoikeuskeskustelussa. Kokonaiskuvan muodostamiseksi on tärkeää, että asiakirja sisältää selvityksen myös kotimaan perus- ja ihmisoikeustilanteesta. Selonteko tarjoaa eduskunnalle mahdollisuuden vaikuttaa Suomen linjauksiin ihmisoikeusasioissa ja arvioida perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista kotimaassa.

Selontekoon sisältyy varsin erimittaisia asioita, mikä osittain heikentää selonteon luettavuutta ja kokonaisuuden hahmottamista. Tarkastelu ulottuu kansainvälisoikeudellisten instrumenttien kuvaamisesta ja niiden toimeenpanon valvonnasta Suomessa tapahtuvaan käytännön ihmisoikeustyöhön. Esimerkiksi viides luku globalisaatioon liittyvistä kysymyksistä muodostaa paikoin epäselvän ja vaikeasti jäsentyvän kokonaisuuden. Jakso on toisaalta osoitus ihmisoikeustyön monimuotoisuudesta ja siitä, että työtä tehdään monilla tasoilla.

Ulkoasiainvaliokunta on aiemmin toivonut, että eduskunta saisi vaalikausittain annettavan selonteon lisäksi erillisraportteja ajankohtaisista ihmisoikeuskysymyksistä (UaVL 3/2001 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta yhtyy tähän käsitykseen, mutta katsoo, että tällaiset erillisraportit on tarkoituksenmukaista antaa ministeriöiden selvityksinä asianomaisille valiokunnille.

Määräaikaisraportointi

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimille säännöllisesti annettavat määräaikaisraportit sopimusmääräysten täytäntöönpanosta ovat tärkeä osa ihmisoikeussopimusjärjestelmää. Hallituksen tavoitteena on kaikkien Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten määräysten tehokas kansallinen täytäntöönpano. Vuoropuhelua ihmisoikeussopimusten valvontaelinten kanssa edistetään edelleen. Hallitus pyrkii myös kehittämään määräaikaisraportoinnin avoimuutta sekä kansalaisten mahdollisuuksia osallistua siihen. Määräaikaisraportoinnin ongelmana on selonteon mukaan se, että valvontaelinten suositukset päätyvät julkisen keskustelun jälkeen helposti lepotilaan ja aiheet nostetaan esille vasta laadittaessa uutta määräaikaisraporttia.

Keskeisenä haasteena voidaan pitää raportoinnin perusteella annettujen suositusten käsittelyä koko hallitusta sitouttavasti. Suosituksia ja niiden toimeenpanoa on seurattava jatkuvasti, aktiivisesti ja kattavasti. Suosituksista ja niiden toimeenpanosta tulisi valiokunnan mielestä tehdä eduskunnalle selkoa vuosittain annettavassa hallituksen toimenpidekertomuksessa. Tämä tarjoaisi eduskunnalle ja sen valiokunnille mahdollisuuden osallistua suositusten toimeenpanon seurantaan.

Määräaikaisraporteissa on tarpeen tehdä asiaan kulloinkin kuuluvilta osiltaan selkoa myös perustuslakivaliokunnan käytännöstä. Valiokunnalle olisi syytä varata mahdollisuus osallistua raportointitilaisuuksiin.

Suomen perus- ja ihmisoikeustilanteen kuvaus

Selonteon kotimaata käsittelevään osuuteen on valittu tärkeitä teemoja, kuten naisten, lasten, vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeudet sekä ihmiskauppa ja syrjintä samoin kuin taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Aiheiden valinta perustuu ihmisoikeussopimusten valvontaelinten Suomelle antamiin suosituksiin.

Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä sitä, että selonteossa on käsitelty perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista kotimaassa. Eräät ajankohtaiset kysymykset ovat kuitenkin jääneet liian vähälle huomiolle. Selonteko ei sisällä katsauksia esimerkiksi vapautensa menettäneiden oikeuksista, yksityisyyden suojasta, sananvapaudesta tai uskonnonvapaudesta taikka laman aikana ylivelkaantuneiden asemasta. Mielenterveyspotilaiden oikeuksien toteutuminen on niin ikään jäänyt vaille huomiota samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvontatehtävässään esille nostamat kysymykset esimerkiksi sosiaaliturvan toteutumisesta ja sosiaalipalveluiden saatavuudesta. Oikeusasiamies on kiinnittänyt perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta huomiota myös perheväkivaltaan, asunnottomuuteen, lasten ongelmiin samoin kuin vähemmistöihin kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen ja syrjintään sekä asioiden käsittelyaikojen pituuteen (K 10/2003 vp, s. 11—13 ja 48—49). Valiokunta muistuttaa hyvän hallinnon vaatimusten ja oikeusvaltioperiaatteen tärkeästä merkityksestä ulkomaalaisten aseman arvioinnissa sekä kansainvälisistä velvoitteista nousevasta päätöksenteon yksilöllisestä luonteesta (PeVL 4/2004 vp).

Kattavamman kuvan saamiseksi selonteko on valiokunnan mielestä perusteltua jakaa vastaisuudessa kahteen osaan siten, että yhdessä tehdään ulkoasiainministeriön johdolla selkoa Suomen kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikasta ja toisessa selvitetään oikeusministeriön tai valtioneuvoston kanslian johdolla perus- ja ihmisoikeustilannetta kotimaassa. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa tulee arvioida käsiteltävänä olevaa selontekoa laajemmin ottamalla lähtökohdaksi kansainvälisten valvontaelinten suositusten lisäksi muutakin aineistoa, kuten tuomioistuinten ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuja samoin kuin perustuslakivaliokunnan käytäntöä. Tällöin hallitus voi tehdä yksityiskohtaisemmin selkoa toimistaan ja suunnitelmistaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi Suomessa.

Selonteossa selvitetään yleisellä tasolla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevia tuomioita. Kotimaisen perus- ja ihmisoikeustilanteen arvioinnin kannalta on vastaisuudessa tärkeää tehdä yksityiskohtaisemmin selkoa ainakin niistä ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista, joissa Suomen on todettu rikkoneen ihmisoikeussopimuksen velvoitteita. Tuomioiden täytäntöönpanon seuranta on järjestettävä, ja selonteon on vastaisuudessa syytä sisältää selvitys tuomioiden täytäntöönpanosta.

Lausunto

Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää ulkoasiainvaliokunnalle,

että ulkoasiainvaliokunta ottaa huomioon, mitä edellä on esitetty.

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2004

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Kimmo Sasi /kok
  • vpj. Arja Alho /sd
  • jäs. Leena Harkimo /kok
  • Hannu Hoskonen /kesk
  • Roger Jansson /r
  • Irina Krohn /vihr
  • Annika Lapintie /vas
  • Reino Ojala /sd
  • Klaus Pentti /kesk
  • Markku Rossi /kesk
  • Simo Rundgren /kesk
  • Seppo Särkiniemi /kesk
  • Ilkka Taipale /sd
  • vjäs. Toimi Kankaanniemi /kd
  • Veijo Puhjo /vas

Valiokunnan sihteereinä ovat toimineet

valiokuntaneuvos  Marja Wallin

valiokuntaneuvos  Sami Manninen