Perustelut
Yleistä
Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen
tasavallan presidentin kansliaa koskevan lainsäädännön
kokonaisuudistukseksi. Näistä päälakiehdotuksella
eli 1. lakiehdotuksella on kosketuskohtia perustuslain 6 §:ssä turvattuun
yhdenvertaisuuteen, 7 §:ssä taattuun henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen, 10 §:n mukaiseen yksityiselämän
suojaan sekä 13 §:ssä turvattuun yhdistymisvapauteen.
Ehdotusta voidaan pitää ongelmallisempana perustuslain
21 §:n mukaisen oikeusturvan kannalta, koska
1. lakiehdotus sisältää useita muutoksenhakukieltoja.
1. lakiehdotuksen suhde perustuslain 21 §:ään
Ensimmäisen lakiehdotuksen 65 §:n 1 momentin
mukaan päätökseen, jolla tasavallan presidentti
on ratkaissut nimittämäänsä virkamiestä koskevan
asian, ei saa hakea muutosta valittamalla. Lakiehdotuksen 4 §:n
perusteella presidentti päättää muun
muassa nimittämänsä virkamiehen irtisanomisesta,
siirtämisestä, varoituksen antamisesta, virantoimituksesta
pidättämisestä, virantoimituksesta pidättämisen
voimassa pitämisestä ja virkasuhteen purkamisesta.
Kaikki nämä päätökset
ovat luonteeltaan sellaisia, joissa on kysymys sisällöllisesti
yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista päätöksistä perustuslain
21 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä.
Yksilöllä on näissä tapauksissa
aito oikeusturvaintressi, ja perustuslain 21 §:n
1 momentin mukaisena lähtökohtana tulisi olla oikeus saattaa
tällainen päätös tuomioistuimen tai
muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Perustuslakivaliokunta on hyväksynyt vähäisiä rajoituksia
oikeuteen saada yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva
päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen,
että jo perusoikeusuudistusta valmisteltaessa katsottiin
voitavan säätää vähäisiä poikkeuksia
näistä oikeusturvatakeista (ks. HE 309/1993 vp,
s. 74/II). Ottaen huomioon sen, että nyt kyseessä olevat
henkilöt ovat erityislaatuisissa asiantuntijatehtävissä ja
että heidän virkasuhteensa rakentuu olennaisesti
keskinäiseen luottamukseen heidän toimeksiantajansa
kanssa samoin kuin toimeksiantajan valtiollisen aseman, valiokunta
ei pidä tällaista valituskieltoa tässä yhteydessä valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmallisena.
Asiakirjajulkisuus
Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen
hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei
niiden julkisuutta ole välttämättömien
syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Tasavallan presidentin
ja kanslian asiakirjojen julkisuus määräytyy
1. lakiehdotuksen 83 §:n mukaan julkisuuslain perusteella.
Ehdotus ei ole tältä kannalta ongelmallinen. Tasavallan
presidentin tekemään presidentin asiakirjan julkisuutta
koskevaan päätökseen ei kuitenkaan saa
hakea muutosta valittamalla. Käytännössä presidentintoimen
hoitamiseen liittyvien asiakirjojen julkisuudesta päätettäisiin
yleensä muissa viranomaisissa, kuten ulkoasiainministeriössä,
puolustusministeriössä tai pääesikunnassa,
taikka päätöksen tekisi presidentin kansliassa
kansliapäällikkö. Presidentin päätökset asiakirjojen
julkisuudesta rajautuisivat siten melko vähäisiksi.
Valiokunta katsookin, ettei tällainen vähäinen
poikkeus muutoksenhakuoikeudesta — ottaen myös
huomioon tasavallan presidentin valtiollisen aseman ja presidentintoimen
hoitamisen asettamat vaatimukset — ole perustuslain 21 §:n
kannalta ongelmallinen.