Perustelut

Yleistä

Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen tasavallan presidentin kansliaa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistukseksi. Näistä päälakiehdotuksella eli 1. lakiehdotuksella on kosketuskohtia perustuslain 6 §:ssä turvattuun yhdenvertaisuuteen, 7 §:ssä taattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, 10 §:n mukaiseen yksityiselämän suojaan sekä 13 §:ssä turvattuun yhdistymisvapauteen. Ehdotusta voidaan pitää ongelmallisempana perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvan kannalta, koska 1. lakiehdotus sisältää useita muutoksenhakukieltoja.

1. lakiehdotuksen suhde perustuslain 21 §:ään

Ensimmäisen lakiehdotuksen 65 §:n 1 momentin mukaan päätökseen, jolla tasavallan presidentti on ratkaissut nimittämäänsä virkamiestä koskevan asian, ei saa hakea muutosta valittamalla. Lakiehdotuksen 4 §:n perusteella presidentti päättää muun muassa nimittämänsä virkamiehen irtisanomisesta, siirtämisestä, varoituksen antamisesta, virantoimituksesta pidättämisestä, virantoimituksesta pidättämisen voimassa pitämisestä ja virkasuhteen purkamisesta. Kaikki nämä päätökset ovat luonteeltaan sellaisia, joissa on kysymys sisällöllisesti yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskevista päätöksistä perustuslain 21 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä. Yksilöllä on näissä tapauksissa aito oikeusturvaintressi, ja perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaisena lähtökohtana tulisi olla oikeus saattaa tällainen päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Perustuslakivaliokunta on hyväksynyt vähäisiä rajoituksia oikeuteen saada yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että jo perusoikeusuudistusta valmisteltaessa katsottiin voitavan säätää vähäisiä poikkeuksia näistä oikeusturvatakeista (ks. HE 309/1993 vp, s. 74/II). Ottaen huomioon sen, että nyt kyseessä olevat henkilöt ovat erityislaatuisissa asiantuntijatehtävissä ja että heidän virkasuhteensa rakentuu olennaisesti keskinäiseen luottamukseen heidän toimeksiantajansa kanssa samoin kuin toimeksiantajan valtiollisen aseman, valiokunta ei pidä tällaista valituskieltoa tässä yhteydessä valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisena.

Asiakirjajulkisuus

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Tasavallan presidentin ja kanslian asiakirjojen julkisuus määräytyy 1. lakiehdotuksen 83 §:n mukaan julkisuuslain perusteella. Ehdotus ei ole tältä kannalta ongelmallinen. Tasavallan presidentin tekemään presidentin asiakirjan julkisuutta koskevaan päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla. Käytännössä presidentintoimen hoitamiseen liittyvien asiakirjojen julkisuudesta päätettäisiin yleensä muissa viranomaisissa, kuten ulkoasiainministeriössä, puolustusministeriössä tai pääesikunnassa, taikka päätöksen tekisi presidentin kansliassa kansliapäällikkö. Presidentin päätökset asiakirjojen julkisuudesta rajautuisivat siten melko vähäisiksi. Valiokunta katsookin, ettei tällainen vähäinen poikkeus muutoksenhakuoikeudesta — ottaen myös huomioon tasavallan presidentin valtiollisen aseman ja presidentintoimen hoitamisen asettamat vaatimukset — ole perustuslain 21 §:n kannalta ongelmallinen.