Perustelut
Yleistä
Esityksen tavoitteena on muuttamalla rekisterihallintolakia,
kotikuntalakia, nimilakia, isyyslakia ja perintökaarta
mahdollistaa maistraattien erikoistuminen, työn tasaaminen
maistraattien kesken sekä päällekkäisen
työn vähentäminen. Näin voidaan
koota yhteen tai useampaan maistraattiin tietyt tehtävät,
jotka soveltuvat erikoistumistehtäviksi ja joiden kokonaismäärä ei ole
kovin suuri, sekä tasata työtehtävien
määrää maistraattien kesken.
Näillä keinoin pyritään lisäämään
tehokkuutta, parantamaan osaamista ja yhtenäistämään
ratkaisukäytäntöjä.
Muutosehdotukset merkitsisivät luopumista maistraattien
alueellisesta toimivallasta tiettyjen tehtävien osalta,
jotka koskevat kotikuntalain 9 §:n 4 momentin mukaista
muutto- ja maastamuuttoilmoitusmerkinnän tekemistä väestötietojärjestelmään,
nimilain 14 §:n 1 momentin mukaista sukunimen muuttamista
koskevan asian käsittelyä, isyyslain 20 §:n
2 momentin mukaista isyyden tunnustamisen hyväksymistä koskevaa
päätöstä ja perintökaaren
9 a §:n mukaista perukirjan osakasluettelon vahvistamista
koskevaa asiaa. Lakiehdotusten mukaan asiakkaan hakemuksen vastaanottanut
maistraatti siirtäisi asian siihen maistraattiin, johon
kyseisten asioiden käsittely on keskitetty, sen mukaan
kuin sisäasiainministeriön asetuksella tarkemmin
säädetään. Ahvenanmaalla maistraatille
kuuluvat tehtävät siirrettäisiin kuitenkin
ehdotetun rekisterihallintolain 3 §:n 2 momentin nojalla
lääninhallituksen hoidettaviksi, jollei erikseen
toisin säädetä.
Perustuslakivaliokunnan mielestä kysymys on varsin
rutiininomaisten asioiden käsittelystä ja sääntelyllä voidaan
järkeistää maistraattien henkilöresurssien
käyttöä sekä nopeuttaa käsittelyä erikoistumisen
kautta, minkä johdosta valiokunta pitää lakiesityksen
tavoitteita sinänsä hyväksyttävinä (ks.
myös PeVL 47/2004 vp, s. 2).
Esitystä on kuitenkin tarkasteltava vielä perustuslain
21 §:n mukaisen oikeusturvan ja hyvän hallinnon
vaatimusten näkökulmasta sekä perustuslain
80 §:n mukaisten asetuksenantovaltuuksien kannalta.
Toimivaltainen viranomainen
Tehtävien siirtämisen osalta on arvioitava,
voidaanko sitä maistraattia, jolle asian käsittely
on siirretty, pitää perustuslain 21 §:n
1 momentin mukaisena toimivaltaisena viranomaisena. Mainitun säännöksen
perusteella jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi
asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan
toimivaltaisessa viranomaisessa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä tehtävien
siirtoa viranomaiselta toiselle on pidetty perustuslain 21 §:n kannalta
merkityksellisenä (PeVL 14/2003 vp, s. 3/I, PeVL
52/2001 vp, s. 5/I).
Ehdotettu sääntely poistaisi maistraattien alueellisen
toimivaltajaon tietyissä tehtävissä, jolloin
maistraatit muodostaisivat näiden tehtävien osalta
yhden viranomaisen, jolla on palvelupisteitä eri tahoilla.
Tällaisissa toimivaltajärjestelyissä ei
ole kysymys eri viranomaisten välisistä toimivallan
siirroista, vaan tehtävien järjestelyistä saman
viranomaisen sisällä. Kaikki maistraatit soveltavat
samoja lakeja ja noudattavat samoja yleishallintolakeja, joten perustuslain
20 §:n 1 momentin mukaisen oikeusturvan kannalta ei ole
merkitystä sillä, missä maistraatissa
hakemusasia käsitellään. Määrättyjen asioiden
käsittely tietyissä maistraateissa merkinnee myös
asioiden käsittelyn nopeutumista. Perustuslakivaliokunta
katsoo, että maistraattia, jolle asia on siirretty, on
pidettävä perustuslain 20 §:n 1 momentin
perusteella lain mukaan toimivaltaisena viranomaisena, joka myös
asianmukaisesti voi käsitellä sille siirretyn
asian.
Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisten hyvän
hallinnon vaatimusten kannalta on asianmukaista, että maistraatin
asiakkaalle annetaan kuitenkin tieto siitä, mikä maistraatti
hänen asiansa käsittelee. Tämän
voidaan katsoa olevan perustuslain esitöiden mukaan osa
hallinnon palveluperiaatetta ja sisältyvän hyvän
hallinnon takeisiin (HE 309/1993 vp,
s. 74/I). Sen vuoksi perustuslakivaliokunta pitää aiheellisena,
että 2.—5. lakiehdotusten edellä mainittuihin
pykäliin liitetään maininta, että kun
asian käsittely siirretään hakemuksen
vastaanottavasta maistraatista toiseen, tulee siirrosta ilmoittaa
hakijalle.
Asetuksenantovaltuudet
Lakiehdotuksissa mainitut siirrettävät tehtävät liittyvät
yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Sen vuoksi sääntelyä on
arvioitava perustuslain 80 §:n 1 momentin kannalta. Kotikuntalain
9 §:n 4 momentissa, nimilain 14 §:n 1 momentissa, isyyslain
20 §:n 2 momentissa ja perintökaaren 9 a §:n
2 momentissa valtuutetaan sisäasiainministeriön
asetuksella tarpeen mukaan antamaan tarkempia säännöksiä asioiden
keskittämisestä yhdelle tai useammalle maistraatille.
Perustuslakivaliokunnan käytännössä on
suhtauduttu pidättyvästi rajoituksettomaan toimivaltasuhteiden
siirtoon (PeVL 52/2001 vp, s. 5) ja
pidetty välttämättömänä,
että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti
(PeVL 21/2001 vp, s. 4/I) tai
muuten täsmällisesti (PeVL 47/2001
vp, s. 3/II) tai että ainakin viranomaisten
toimivaltasuhteiden lähtökohdat (PeVL
45/2001 vp, s. 5/I, ks. myös
OKa:n lausunto 18.3.2003, Dnro 4/20/03, s. 2)
sekä toimivaltasuhteiden siirtämisen edellytykset
ilmenevät riittävän selvästi
laista (PeVL 17/2004 vp, s. 2/I, PeVL
7/2001 vp, s. 4/II).
Valiokunnan mielestä toiselle maistraatille siirrettävistä tehtävistä on
säädetty lakiehdotuksissa riittävän
täsmällisesti eikä kysymys ole rajoittamattomasta
tehtävien siirtämisestä toiselle viranomaiselle.
Tältä osin sääntely täyttää asetuksenantovallan
edellytykset. Kuitenkin 2. lakiehdotuksen 9 §:n 4 momentin
nojalla maistraateille on annettu tietty harkintavalta siirron suhteen.
Vaikka tarkoituksena näyttää olevan,
että hakemuksen vastaanottava maistraatti voi itsekin ratkaista
asian, pitää perustuslakivaliokunta perustuslain
80 §:n 1 momentin mukaisen yksilön oikeuksien
ja velvollisuuksien perusteiden lakisidonnaisuuden ja perustuslain
2 §:n 3 momentin mukaisen hallinnon lainalaisuuden kannalta
asianmukaisena täsmentää sääntelyä.
Se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi 3. lakiehdotuksen 14 §:n
1 momentin mallin mukaisesti, jota on epäilemättä pidettävä ehdotuksista
selkeimpänä ja yksiselitteisimpänä.
Ylipäänsä valiokunnan mielestä olisi
perusteltua käyttää tehtävien
siirron osalta kaikissa 2.—5. lakiehdotuksissa yhdenmukaista
sääntelyä. Valiokunta tähdentää myös,
että sääntelyssä tulee varmistaa
ruotsinkielisten hakemusten ohjautuminen maistraatteihin, joissa
asian ruotsinkielinen käsittely voidaan turvata.