Perustelut

Hedelmöityshoidon rajaaminen miehen ja naisen muodostamiin parisuhteisiin

Lakivaliokunta ehdottaa, että hedelmöityshoitoja saisi antaa vain terveydellisin perustein naiselle ja miehelle, jotka elävät keskenään parisuhteessa. Näin ollen hedelmöityshoitoja eivät olisi oikeutettuja saamaan sellaiset naiset, jotka eivät elä miehen kanssa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Perustuslakivaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan katsonut, että rekisteröidyssä parisuhteessa eläville naisille sekä muille kuin parisuhteessa eläville naisille voidaan antaa hedelmöityshoitoja, joskin tiukemmin edellytyksin kuin avioliitossa tai avoliitossa oleville naisille. Niiden mukaan perustuslain 6 §:n mukaisesta yhdenvertaisuusperiaatteesta ei voinut johtua tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn. Keskeistä oli, voitiinko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Valiokunta totesi, että lakiehdotuksissa asetetaan henkilöt eri asemaan sosiaalisen statuksensa tai siviilisäätynsä ja osaksi myös sukupuolisen suuntautumisensa kannalta. Kun otettiin huomioon hedelmöityshoidon lääketieteellinen tarkoitus auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä, ei lakiehdotuksia voitu pitää näiltä osin perustuslainvastaisina. Valiokunta katsoi, että ehdotetut erot liittyivät kiinteästi yhteiskunnan arvovalintoihin ja valiokunnan pitkäaikaiseen käytäntöönkin verrattuna mahtuivat lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen sisälle. Perustuslaki ja erityisesti sen 6 §:n yhdenvertaisuussäännös eivät asettaneet estettä ehdotetun mukaiselle sääntelylle (PeVL 59/2002 vp, s. 2—3, PeVL 16/2006 vp, s. 2).

Valiokunta on aiemminkin käsitellyt avioliiton ja avoliitonomaisen suhteen eritysasemaa lakiehdotuksen yhteydessä, joka koski virallistettua parisuhdetta (HE 200/2001 vp). Tuolloin se muun muassa totesi käsiteltävänä olevassa tapauksessa ottaneensa huomioon, että kysymyksessä on kokonaan uudenlaisen lainsäädännön aikaan saaminen alalla, joka on kansainvälisestikin katsottuna muutosvaiheessa. Avioliittolainsäädäntöä ja sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen naisten ja miesten parisuhteessa erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua. Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua ja perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä (PeVL 15/2001 vp, s. 3/I).

Lakivaliokunnan ehdotus menee edellisiä ehdotuksia pitemmälle naisten erilaisessa kohtelussa. Perustuslakivaliokunta pitää sääntelyä perustuslain 6 §:n kannalta lähtökohtaisesti ongelmallisena. Ottaen kuitenkin erityisesti huomioon tarkoituksen auttaa lapsettomuudesta vastoin tahtoaan kärsiviä henkilöitä ehdotettu sääntely arvovalintoineen mahtuu lainsäätäjälle kuuluvan harkintavallan piiriin eikä ole ristiriidassa perustuslain 6 §:n kanssa. Valiokunnan mielestä hallituksen alkuperäinen ehdotus vastaa lakivaliokunnan ehdotusta paremmin perustuslain 6 §:n mukaisten yhdenvertaisuussäännösten tavoitteita.

Siirtymäsäännöksen täydentäminen

Hallituksen esitykseen laiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta (HE 3/2006 vp) liittyvän 38 §:n 1 momentin mukaan sukusoluja ja alkioita, jotka on luovutettu ennen tämän lain voimaantuloa hedelmöityshoitoa varten, saadaan käyttää hedelmöityshoidossa vain, jos luovuttaja on suostunut siihen, että hänen henkilöllisyydestään voidaan antaa tieto syntyvälle lapselle 23 §:n mukaisesti. Lakivaliokunnan 38 §:n 1 momentin 2 kohtaan lisättäväksi ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan sukusoluja ja alkioita, jotka on luovutettu ennen tämän lain voimaantuloa hedelmöityshoitoa varten, saadaan käyttää hedelmöityshoidossa kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa, että hoitoa saavalle aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle syntyisi biologinen täyssisarus.

Ehdotus merkitsee käytännössä sitä, että näin syntyneellä lapsella ei ole oikeutta saada tietää 18 vuotta täytettyään sukusolujen tai alkioiden luovuttajan henkilöllisyyttä. Perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut, että oikeus henkilökohtaiseen identiteettiin liittyy perustuslain 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojan piiriin, ja pitänyt henkilön tiedonsaantioikeutta omasta alkuperästään välttämättömänä (PeVL 59/2002 vp, s. 3/II, PeVL 16/2006 vp, s. 3/II).

Anonyymisti luovutettuja sukusoluja ja alkioita voidaan ehdotuksen perusteella käyttää hedelmöityshoidossa vielä kolmen vuoden ajan käsiteltävänä olevan lain voimaantulosta. Henkilön oikeus tietää sukusolun tai alkion luovuttaja ei tällöin toteutuisi perustuslakivaliokunnan aiemman kannan mukaisesti. Valiokunnan mielestä on kuitenkin perusteltua tukea mahdollisuutta hankkia biologinen täyssisarus hedelmöityshoidon avulla syntyneelle lapselle. Tältä kannalta on varsin ongelmallista, jos täyssisarusten tiedonsaantioikeus muodostuisi lainsäädännön kehittämisen seurauksena erilaiseksi. Ehdotetulla tavalla rajatulle siirtymäjärjestelylle on tällaisessa erityisessä tilanteessa valiokunnan mielestä painavat perusteet. Sääntely täyttää myös perusoikeusrajoituksen tarkkarajaisuuteen ja oikeasuhtaisuuteen kohdistuvat vaatimukset. Lakivaliokunnan ehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Ehdotetut lait ovat esityksen perustelujen mukaan tarkoitetut tulemaan voimaan noin kuuden kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. Lakivaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mielestä aiheellista harkita mahdollisuutta myöhentää suunniteltua voimaantuloajankohtaa siten, että jo aloitetut hedelmöityshoidot voidaan saattaa päätökseen ennen nyt käsiteltävänä olevan lainsäädännön voimaantuloa. Tarvittaessa lakivaliokunnan on syytä ottaa asiasta maininta mietintöönsä.