Perustelut
Rikoslain muuttamista koskevan lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen
mukaan ennen lain voimaantuloa tehtyihin rikoksiin sovelletaan lain
6 §:n säännösten sijasta lain
voimaan tullessa voimassa olleita rikoslain 8 luvun 5 §:n
säännöksiä rangaistuksen tuomitsemisen
estävistä eli ns. absoluuttisista vanhentumisajoista.
Tämä merkitsee, että ennen lain voimaantuloa
tehtyihin rikoksiin ei sovelleta rikoslain voimaanpanoasetuksen
3 §:n 2 momentissa säädettyä lievemmän
lain periaatetta eikä tällaisesta rikoksesta epäilty
siten voi lukea hyväkseen säädettävän
lain 6 §:n mukaisia lyhyempiä vanhentumisaikoja.
Perustuslain 8 §:ssä säädetään
rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta. Sen mukaan rikoksesta
ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on
laissa säädetty. Säännös
ei sen esitöiden (HE 309/1993 vp,
s. 50/II) mukaan estä lievemmän lain
periaatteen soveltamista. Toisaalta se ei periaatteen soveltamiseen
myöskään velvoita. Esitöissä lievemmän
lain periaatteeseen todetaan liittyvän yksityiskohtaista sääntelyä edellyttäviä erityistilanteita,
joiden vuoksi sitä koskevaa säännöstä ei
ole muilta kuin rikoksen tekohetkeä ankaramman rangaistuksen
kiellon osalta sisällytetty perustuslakiin.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan 1 kappale
sisältää niin ikään
kiellon tuomita rikoksen tekohetkellä sovellettavissa ollutta
rangaistusta ankarampaa rangaistusta. Sopimusmääräyksestä ei
kuitenkaan ole johdettu lievemmän lain periaatetta. Sopimuksen
soveltamiskäytännössä on katsottu — kuten
esityksen säätämisjärjestysperusteluissa
(s. 31/II) todetaan — että rikosta koskevan
vanhentumisajan jatkaminenkaan ei sellaisenaan merkitse 7 artiklan
loukkausta.Ks. Pellonpää, Matti: Euroopan
ihmisoikeussopimus, Helsinki 2000, s. 379.
Euroopan ihmisoikeussopimuksesta poiketen kansalaisoikeuksia
ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälisen yleissopimus
(KP-sopimus) sisältää nimenomaisen määräyksen
lievemmän lain periaatteesta. Määräys
sisältyy sopimuksen 15 artiklan 1 kappaleeseen ja kuuluu seuraavasti:
"Jos rikoksenteon jälkeen lailla säädetään
sovellettavaksi lievempi rangaistus, rikoksentekijän tulee
päästä tästä osalliseksi."
Sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan siinä tarkoitettu
lievemmän lain periaate koskee rikoksesta tuomittavaa rangaistusta,
mutta ei sellaisia, lähinnä menettelyllisiksi
luonnehdittavia seikkoja, joita säännellään
rikoksen vanhentumisajoista annettavilla säännöksillä.
KP-sopimuksen kansainvälisestä tulkintakäytännöstäkään
ei saa tukea tulkinnalle, jonka mukaan 15 artiklan määräys
lievemmän lain periaatteesta estäisi ehdotetun
kaltaisen vanhentumisaikojen sääntelyn.
Lain voimaantulosäännöksessä ei
ehdoteta säädettäväksi rikoksen
tekohetkeä ankarammista rangaistuksista, vaan rikoksen
tekohetkellä voimassa olevista rikoksen vanhentumisajoista. Edellä esitetyn
perusteella voimaantulosäännös ei ole
ongelmallinen perustuslain 8 §:n eikä Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan tai KP-sopimuksen 15 artiklan
kannalta.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ennen
lain voimaantuloa tehty rikos saattaa ehdotetun sääntelyn
johdosta joissakin tapauksissa vanhentua merkittävästikin
myöhemmin kuin lain voimaantulon jälkeen tehty
vastaava rikos. Valiokunta esittää yhdenvertaisuusnäkökohtiin viitaten
harkittavaksi lakiehdotuksen muuttamista niin, että ennen
lain voimaantuloa tehdyn rikoksen absoluuttinen vanhentumisaika
päättyy joko aikaisemman lain mukaisesti tai ehdotetun
lain voimaantulosta lasketun uuden lain mukaisen vanhentumisajan
mukaisesti siitä riippuen, kumpi on lyhyempi.
Lakiehdotuksen 4 §:ssä tarkoitettu
mahdollisuus jatkaa laissa säänneltävää syyteoikeuden vanhentumisaikaa
yhdellä vuodella ei vaikuta ehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Valiokunta pitää selvänä, että vanhentumisaikaa
voidaan säännöksen nojalla jatkaa vain
kutakin tekoa koskevan vanhentumisajan kuluessa.
Laissa säädetyt vanhentumisajat eivät
lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin mukaan
estä tuomitsemasta rangaistusta rikoksesta, josta säädetty
ankarin rangaistus on elinkautinen vankeusrangaistus. Valiokunta
kiinnittää huomiota kansainvälisen rikostuomioistuimen
perussäännön 29 artiklan määräykseen
siitä, että mikään tuomioistuimen
toimivallan piirissä oleva rikos ei vanhennu. Perussäännön
piiriin kuuluu myös sellaisia tekoja, joista Suomessa ei
ole rangaistukseksi säädetty elinkautista vankeusrangaistusta
ja jotka siten ovat rikoslain yleisten vanhentumisaikojen piirissä.
Valiokunnan mielestä olisi aiheellista vielä harkita
sääntelyn täydentämistä siten,
että vakavimmista kansainvälisistä rikoksista
voidaan Suomessa tuomita rangaistus vanhentumisaikojen estämättä,
vaikka teosta ei rikoslain mukaan voisikaan seurata elinkautista vankeusrangaistusta.