Perustelut
Liikkumisvapaus
Passin myöntämisen esteet ja passin peruuttaminen.
Perustuslain 9 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on
oikeus lähteä maasta. Tähän
oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia
oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon
varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen
turvaamiseksi. Nämä rajoitusperusteet on perusoikeusuudistuksen
esitöiden mukaan (HE 309/1993 vp,
s. 51/II) tarkoitettu sillä tavoin tyhjentäviksi,
ettei maasta poistumisen estämisestä muulla perusteella voida
säätää tavallisella lailla.
Koska passi on maasta poistumisen pääsääntöinen
edellytys, ovat passin antamis- ja peruuttamisedellytykset olennaisia
perustuslain 9 §:n 2 momentissa taatun maastapoistumisoikeuden
toteutumiselle (PeVL 33/1997 vp).
Passi voidaan 1. lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 2
kohdan perusteella evätä henkilöltä, joka
on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen eikä ole
rangaistusta suorittanut. 28 vuotta täyttäneeltä asevelvolliselta
voidaan momentin 3 kohdan perusteella evätä passi,
jollei hän osoita, ettei maanpuolustusvelvollisuus ole esteenä passin
antamiselle. Passia ei 15 §:n 2 momentin mukaan
lainkaan anneta henkilölle, joka on määrätty
pakkokeinolaissa tarkoitettuun matkustuskieltoon tai konkurssilaissa
tarkoitettuun maastapoistumiskieltoon. Nämä passin epäämisperusteet
ovat perustuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja rajoituksia
oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon
varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen
turvaamiseksi. Epäämisperusteet ovat perusteltuja
myös rajoitusten välttämättömyysvaatimuksen
näkökulmasta. Ne eivät siten muodostu
perustuslain kannalta ongelmallisiksi.
Passilakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 1 kohdan
perusteella passi voidaan evätä henkilöltä,
jonka on syytä epäillä syyllistyneen
rikokseen, josta saattaa seurata vähintään
vuoden vankeusrangaistus ja rikoksen esitutkinta on kesken tai joka
on epäiltynä etsintäkuulutettu taikka syytteessä tällaisesta
rikoksesta taikka tällaisen rikoksen syyteharkinta on kesken.
Sääntelyn valtiosääntöoikeudellisessa
arvioinnissa on merkityksellistä, voidaanko passin näitä epäämisperusteita
pitää välttämättöminä oikeudenkäynnin varmistamiseksi.
Voimassa olevan passilain käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta
katsoi, että passin epääminen tulisi
kytkeä riittävän selkeästi alkavan
oikeudenkäynnin todennäköisyyteen ja
läheisyyteen säätämällä esimerkiksi,
että kysymyksessä on henkilö, jonka todennäköisin
syin epäillään syyllistyneen rikokseen
(PeVL 33/1997 vp). Tämän
mukaisesti passi voidaan voimassa olevan lain nojalla evätä henkilöltä, jonka
voidaan todennäköisin syin epäillä syyllistyneen
rikokseen. Epäilyn todennäköisyyteen liittyvän
maininnan pois jättämistä lakiehdotuksen
15 §:n 1 momentin 1 kohdasta ei ole esityksessä perusteltu.
Maininta on valiokunnan mielestä asianmukaista lisätä säännökseen,
vaikka siinä nykyisestä poiketen edellytetään
rikosepäilyn ohella kesken olevaa esitutkintaa.
Passi on 1. lakiehdotuksen 21 §:n 1 momentin 7 kohdan
mukaan aina peruutettava siinä tapauksessa, että Väestörekisterikeskus
on erityisestä syystä peruuttanut 5 §:n
3 momentissa tarkoitetun varmenteen. Kysymys on tällöin
passin haltijasta riippumattomasta syystä. Perusteluista käy
ilmi, että passinhaltijalla on oikeus saada maksutta uusi
passi näin peruutetun passin jäljellä olevaksi
voimassaoloajaksi. Passi voidaan lisäksi 21 §:n
2 momentin 1—4 kohdan nojalla peruuttaa eräissä tapauksissa
harkinnanvaraisesti. Näistä ainakin 1 kohdan ja
mahdollisesti 2 ja 4 kohdan sisältämät
passin peruuttamisen syyt saattavat valiokunnan käsityksen
mukaan joissakin tilanteissa olla passinhaltijasta riippumattomia.
Pykälän perusteluissa ei ole käsitelty oikeutta
uuden passin saamiseen näissä tapauksissa.
Lakiehdotuksen 31 §:ssä on kuitenkin nimenomainen
maininta siitä, että passin haltija vastaa huolimattomasta
säilyttämisestä aiheutuvista seuraamuksista.
Pykälän perustelujen mukaan passinhaltija joutuu
maksamaan huolimattoman säilyttämisen takia turmeltuneen
ja tämän vuoksi peruutetun passin tilalle annettavasta
passista maksupäätöksen mukaisen maksun.
Jos passin turmeltuminen kiistattomasti johtuu valmistusvirheestä on
passinhaltijalla oikeus saada uusi passi turmeltuneen passin voimassaoloajaksi maksutta.
Henkilöllä, jonka passi on peruutettu sen vuoksi,
että hänen on todennäköisin
syin epäilty kuolleen luonnononnettomuuden tai muun katastrofin
yhteydessä taikka rikoksen johdosta, on lakiehdotuksen
23 §:n perusteella oikeus epäilyn osoittauduttua
vääräksi saada maksutta uusi passi peruutetun
passin jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi. Valiokunnan
mielestä on asianmukaista lisätä 21 §:ään
vastaavanlainen säännös henkilön
oikeudesta saada maksutta uusi passi niissä tapauksissa,
joissa passi on peruutettu passinhaltijasta riippumattomista syistä.
Suomen kansalaisen maahansaapumisoikeus.
Suomen kansalaista ei perustuslain 9 §:n 3 momentin
mukaan saa estää saapumasta maahan. Maahansaapumisoikeus
on perustuslaissa muotoiltu ehdottomaksi oikeudeksi. Samansisältöinen
säännös on 1. lakiehdotuksen 1 §:n
2 momentissa.
Suomen kansalainen osoittaa lakiehdotuksen 2 §:n 1
momentin mukaan oikeutensa saapua maahan passilla, jollei käsiteltävänä olevasta laista,
Euroopan yhteisön lainsäädännöstä taikka
Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta
muuta johdu. Säännöstä on mahdollista
tulkita siten, että passi olisi yleensä Suomen
kansalaisen ainoa tapa osoittaa oikeutensa saapua maahan. Maahan
pyrkivän henkilön Suomen kansalaisuudesta tulee
passin puuttuessa perustelujen mukaan kuitenkin varmistua muilla
keinoin, kuten rekisterikyselyillä ja henkilön
puhuttamisella tai muilla vastaavilla keinoilla. Tällaisesta
Suomen kansalaisen maahansaapumisoikeuden kannalta merkityksellisestä seikasta
on valiokunnan mielestä tärkeää lisätä 2 §:ään
nimenomainen säännös.
Passista perittävä maksu.
Passista peritään 1. lakiehdotuksen
34 §:n mukaan valtion maksuperustelaissa säädettyjen
perusteiden mukainen maksu. Valtion maksuperustelain 6 §:n
1 momentin pääsäännön
mukaan julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän
maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle
aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo).
Passista perittävän suoritemaksun suuruudeksi
on arvioitu 60 euroa. Tämä merkitsisi vuositasolla
12 euron kustannusta.
Passista perittävän maksun suuruus on, kuten hallituksen
esityksestä ilmenee, sinänsä perustuslain
9 §:ssä turvatun liikkumisvapauden kannalta merkityksellinen
seikka. Esityksen perusteluissa mainittua suuruusluokkaa olevaa
kustannusta ei kuitenkaan voida pitää tosiasiallisena
esteenä liikkumisvapauden toteutumiselle.
Henkilötietojen suoja
Passin biometriseen tunnisteeseen talletettavien tietojen
suojaaminen oikeudettomalta käytöltä on
tärkeää perustuslain 10 §:n
1 momentissa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen
suojan kannalta. Esityksen perustelujen valossa näyttää siltä,
että erilaisiin teknisiin keinoihin passin biometrisessä tunnisteessa
olevien tietojen suojaamiseksi on passiuudistusta valmisteltaessa
varauduttu asianmukaisesti. Tietoturvan sisältö jää kuitenkin
1. lakiehdotuksen 30 §:n 2 momentissa ja 2. lakiehdotuksen
10 a §:ssä epämääräiseksi.
Sama koskee näissä säännöksissä mainittuja
viranomaisen velvoitteita huolehtia ja vastata tietoturvasta. Lakiehdotuksia
on perustuslakivaliokunnan mielestä aiheellista täydentää ehdotettua
tarkemmilla säännöksillä tietoturvan
sisällöstä ja viranomaisen velvoitteista.
