Perustelut
Yleistä
Esityksen tarkoituksena on korvata nykyinen sotilaskurinpitolaki
ja poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa
annettu laki yhdellä lailla, joka sisältää säännökset
puolustusvoimien suorittamasta rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta
ja selvittämisestä sekä sotilaskurinpitomenettelystä ja
siinä määrättävistä kurinpitorangaistuksista.
Uudistuksella pyritään ajanmukaistamaan ja selkeyttämään
sotilaskurinpitoa ja puolustusvoimien rikosten selvittämistä koskevaa
lainsäädäntöä sekä saattamaan
se vastaamaan perustuslaista johtuvia vaatimuksia. Keskeisenä tavoitteena
on myös parantaa sotilaskurinpitomenettelyn kohteena olevan
henkilön oikeusturvaa.
Sotilaskurinpitomenettelyn piiriin kuuluvista henkilöistä säädetään
1. lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentissa
olevalla viittaussäännöksellä.
Perustuslain 127 §:n 1 momentissa säädetty
maanpuolustusvelvollisuus muodostaa sinänsä hyväksyttävän
perusteen rajoittaa asevelvollisten perusoikeuksia (PeVL
9/2007 vp, s. 2/II). Asevelvollisten
ja muiden sotilashenkilöiden perusoikeuksiin
kohdistuvia rajoituksia on kuitenkin pääsäännön
mukaan arvioitava perusoikeuksien yleisten ja tarvittaessa kunkin
perusoikeuden erityisten rajoitusedellytysten kannalta (HE 309/1993
vp, s. 24—25). Rajoitusten hyväksyttävyyden
lisäksi on kiinnitettävä huomiota niiden
tarkkarajaisuuteen ja oikeasuhtaisuuteen sekä oikeusturvaan
(ks. esim. PeVL 9/2007 vp).
Esityksen perusteluiden mukaan kurinpitomenettelyä voidaan
käyttää selvissä ja vähäisissä asioissa.
Kurinpitorangaistus saadaan määrätä kurinpitomenettelyssä vain,
jos rikoksesta epäilty on tunnustanut teon tai jos hänen
syyllisyyttään voidaan muuten pitää selvänä (1.
lakiehdotuksen 46 §:n 1 mom.). Sen sijaan kurinpitomenettelyssä käsiteltävän
rikoksen vähäisyys ei ilmene suoraan laista. Lakiehdotuksen
mukaan kurinpitomenettelyssä voidaan tutkia sotilaskurinpitomenettelyn
alaisen henkilön tekemä sotilasoikeudenkäyntilain
2 §:ssä tarkoitettu rikos. Rikoslain 45 luvun
sotilasrikosten lisäksi tällaisia rikoksia ovat
useat muut rikoslaissa rangaistavaksi säädetyt
rikokset. Osa näistä rikoksista, esimerkiksi henkeen
ja terveyteen kohdistuvat rikokset, eivät ole luonteeltaan
vähäisiä. Lain soveltamisalaan kuuluu
siten rikoksia, joita ei ole esityksen perusteluidenkaan mukaan
tarkoitus käsitellä kurinpitomenettelyssä (s.
40/I). Ehdotettu sääntely jättää kurinpitomenettelyn
ja sotilasoikeudenkäynnin välisen suhteen varsin epäselväksi,
ja sääntelyä olisi asianmukaisinta täsmentää määrittelemällä tarkoin
kurinpitomenettelyn alaan tosiasiallisesti kuuluvat rikokset.
Kiinniottaminen ja pidättäminen
Sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta
tavattu tai todennäköisin syin epäilty saadaan
1. lakiehdotuksen 15 §:n nojalla ottaa kiinni ja pidättää,
jos kurin, järjestyksen tai turvallisuuden säilyttäminen
taikka palauttaminen sitä vaatii. Kiinniottaminen merkitsee
puuttumista perustuslain 7 §:ssä turvattuun henkilökohtaiseen
vapauteen, mutta se ei muodosta vapaudenriistoa (PeVL 9/2009
vp, s. 3/I). Sääntelylle on
sotilaskurin ja turvallisuuden ylläpitämiseen
liittyvät hyväksyttävät perusteet,
ja sen henkilöllinen (1 §:n 2 mom.) ja alueellinen
soveltamisala (24 §) on suppea ja kiinniottamiseen oikeutetuista
säädetään täsmällisesti
(16 §). Säännös ei
tältä osin ole valtiosääntöoikeudellisesti
ongelmallinen.
Pidättämisessä on sen sijaan kysymys
perustuslain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetusta vapaudenmenetyksestä.
Ehdotettu säännös menee olennaisesti
pidemmälle kuin nykyisen pakkokeinolain (450/1987)
ja vuoden 2014 alussa voimaan tulevan pakkokeinolain (806/2011)
pidättämistä koskevat säännökset,
jotka ovat sovellettavissa myös kurinpitomenettelyssä.
Pykäläehdotuksessa pidättämiselle
ei aseteta rikoksen vakavuutta koskevia edellytyksiä, ja
pykälän sanamuodon mukaan pidättäminen
on mahdollista kaikkien sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ssä tarkoitettujen
rikosten perusteella, jos kurin, järjestyksen ja turvallisuuden
säilyttäminen taikka palauttaminen sitä vaatii.
Pidättäminen merkitsee huomattavaa ja suhteellisen
pitkäkestoista puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen.
Pidättäminen ei ole valiokunnan mielestä oikeasuhtainen pakkokeino
sellaisen rikoksen perusteella, josta voidaan tuomita ainoastaan
sakkoa tai kurinpitorangaistus taikka josta ei yleisen rangaistuskäytännön
mukaan seuraa sakkoa tai kurinpitorangaistusta ankarampaa rangaistusta.
Säännösehdotuksen arvioinnissa on
otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5
artikla. Sen 1 kappaleen c kohdan mukaan henkilö saadaan
pidättää tai hänen vapautensa riistää lain
nojalla hänen saattamisekseen toimivaltaisen oikeusviranomaisen
tutkittavaksi, milloin on syytä epäillä hänen
syyllistyneen rikokseen tai jos katsotaan välttämättömäksi
estää häntä tekemästä rikosta
tai pakenemasta teon jälkeen. Henkilön vapauteen
puuttumisen tarkoituksen tulee siten olla hänen toimittamisensa
rikosepäilyn perusteella toimivaltaisen oikeusviranomaisen
tutkittavaksiHirvelä — Heikkilä:
Ihmisoikeudet — käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön,
2013, s. 135, Pellonpää — Gullans — Pölönen — Tapanila:
Euroopan ihmisoikeussopimus, 2012, s. 415. Lakiehdotuksen
15 § ei tältä osin näytä vastaavan
Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräystä.
Edellä esitetyn vuoksi pykälästä on
syytä poistaa mahdollisuus pidättämiseen,
jolloin pidättäminen jäisi pakkokeinolain
varaan. Vaihtoehtoisesti sotilaskurinpitoon liittyvän pidättämisen
edellytykset ja tarkoitus on muutettava oikeasuhtaisuusperiaatteen
ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksen
mukaiseksi kytkemällä pakkokeinon käyttö rikoksen
vakavuuteen ja erityisiin palvelusolosuhteisiin sekä rikosprosessuaaliseen
tarkoitukseen. Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Kurinpitorangaistuksen täytäntöönpano
Kurinpitomenettelyssä määrätyt
kurinpitorangaistukset on varoitusta ja kurinpitosakkoa lukuun ottamatta
1. lakiehdotuksen 70 §:n nojalla pantava täytäntöön
muutoksenhausta huolimatta. Joukko-osaston komentaja voi ratkaisupyynnön
ja tuomioistuin kurinpitovalituksen johdosta erityisestä syystä määrätä,
ettei täytäntöönpanoa aloiteta
tai jatketa. Esityksen perusteluiden mukaan väliaikaismääräys
on tarkoitettu käytettäväksi vain poikkeuksellisesti
(s. 66/II). Lainvoimaa vailla olevien kurinpitorangaistusten täytäntöönpanoa
pidetään esityksessä kurinpitomenettelyn
toimivuuden kannalta välttämättömänä (s.
28/II). Rangaistulle on 1. lakiehdotuksen 68 §:n
mukaan maksettava rahamääräinen hyvitys
siltä osin kuin kurinpitomenettelyssä määrätty
kurinpitorangaistus on pantu täytäntöön
ja kurinpitopäätös on myöhemmin
lopullisesti kumottu tai poistettu taikka kurinpitorangaistusta
on lievennetty.
Valiokunta on aikaisemmin pitänyt perustuslain 21 §:n
kannalta ongelmallisena rikosoikeudelliseen seuraamukseen asiallisesti
rinnastettavan rangaistusluonteisen taloudellisen seuraamuksen täytäntöönpanoa
muutoksenhausta huolimatta. Valiokunta piti tuolloin tavallisen
lainsäätämisjärjestyksen käyttämisen
edellytyksenä sitä, että seuraamuksen
perimisen edellytykseksi säädettiin maksun määräämisen
lainvoimaisuus, jolloin luotiin muutoksenhakuteitse riittävät
takeet oikeusturvajärjestelyn asianmukaisuudesta (PeVL
4/2004 vp, s. 7—8).
Lainvoimaa vailla olevan kurinpitorangaistuksen täytäntöönpanoa
koskevat säännökset eivät ole
hyvin sopusoinnussa perustuslain 21 §:n oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin takeisiin kuuluvan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan
2 kappaleessa turvatun syyttömyysolettaman kannalta.
Ongelmallisuutta vähentää sotilaskurinpidon
tarkoitus, kurinpitomenettelyssä määrättävien
rangaistusten luonne, mahdollisuus keskeyttää tai
lykätä täytäntöönpanoa väliaikaismääräyksellä sekä rangaistulle
maksettava hyvitys, jos kurinpitorangaistus poistetaan tai sitä lievennetään.
Ehdotettu sääntely ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Valiokunta
esittää kuitenkin harkittavaksi säännösehdotusten
muuttamista siten, että lainvoimaa vailla olevan kurinpitorangaistuksen
täytäntöönpano edellyttää rangaistun
suostumusta tai että väliaikaismääräyksen
edellytyksiä lievennetään esimerkiksi
poistamalla vaatimus "erityisestä syystä".
Muutoksenhakukielto
Joukko-osaston komentajaa alemman kurinpitoesimiehen kurinpitopäätöksestä saa
hakea muutosta ratkaisupyynnöllä joukko-osaston
komentajalta. Ratkaisupyynnön perusteella annettuun päätökseen
ja joukko-osaston komentajan sekä häntä ylemmän
kurinpitoesimiehen kurinpitopäätökseen
saa hakea muutosta valittamalla tuomioistuimeen. Tuomioistuimen
kurinpitovalitusasiassa antamaan päätökseen
ei 1. lakiehdotuksen 65 §:n 3 momentin mukaan saa hakea muutosta
valittamalla.
Ehdotus on merkityksellinen perustuslain 21 §:n
2 momentin kannalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja
hyvän hallinnon takeisiin sisältyvä oikeus
hakea muutosta turvataan perustuslain 21 §:n 2 momentin
mukaan lailla. Muutoksenhakuoikeus on perustuslain mukainen pääsääntö,
josta on toisaalta mahdollista säätää lailla
vähäisiä poikkeuksia (ks. esim. PeVL
18/2007 vp, s. 4). Valiokunta pitää jatkovalituskieltoa
muutoksenhakuoikeuden pääsääntöön
nähden vähäisenä poikkeuksena.
Sotilaskurinpitomenettelyn ja muutoksenhakukiellon piiriin kuuluu
tarkoin rajattu, suppea henkilöryhmä. Lisäksi
kurinpitomenettelyssä voidaan määrätä vain
arestia lievempi kurinpitorangaistus sellaiselle epäillylle,
joka on tunnustanut teon tai jonka syyllisyyttä voidaan
muuten pitää selvänä. Tuomioistuin
ei myöskään saa muuttaa kurinpitopäätöstä valittajan
vahingoksi.
Muuta
Esityksen 1. lakiehdotuksen 36 §:n 2 momentissa ja
87 §:n 2 momentissa mainitaan asetus nimeltä.
Tämä ei ole säädösten
hierarkkisten suhteiden takia asianmukaista (esim. PeVL
20/2005 vp, s. 8/II). Momentit
on siksi syytä muotoilla toisella tavalla.
